Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on mustikka.
Kuka tunnustaa olevansa vesimelonikoukussa? MINÄ! Tässä huushollissa menee vähintään yksi möllykkä viikossa. Vesimeloni on ihanaa sellaisenaan, jäädytettynä, mehuna, salaateissa... mutta tämänhetkinen ykköskäyttötarkoitukseni sille on gazpacho. Olen itseasiassa myös gazpachokoukussa - ja niin namia kuin se perusversio onkin, olen testaillut kaikenmaailman variaatiot tässä kesän aikana jo läpi. Vesimeloni gazpachon raaka-aineena tuntui ensin hassulta, mutta noh, nyt olen sitten vesimeloni-gazpachokoukussa. Rankkaa tämä kesänvietto!
Vesimelonin lisäksi tähän ihanan raikkaaseen ja piristävään pinkkiin soppaan tulee mm. avomaan kurkkua, mustikoita ja chiliä. Keiton kruunaa lähimetsästä poimitut ketunleivät sekä vaniljasuola - njam!
Vesimeloni-gazpacho 2:lle 200 g vesimelonia (kuorittua)
1 avomaankurkku
pieni uusi sipuli varsineen
1 dl mustikoita
puolikas chilipaprika
puolikas sitruuna
1 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
reilusti minttua
ripaus aitoa vaniljaa, suolaa & mustapippuria (tai vaniljasuolaa, esim.Halen Môn)
(puolikas pieni keltainen paprika)
muutama ketunleipä per lautanen
Paloittele kuorittu kurkku, vesimeloni, (paprika) ja sipuli, säästä pätkä chiliä ja muutama mustikka kuitenkin keiton pinnalle. Soseuta huolella mustikoiden ja mintun kera, mausta sitruunanmehulla, vaniljalla, suolalla, pippurilla, etikalla ja oliiviöljyllä. Jätä keitto kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi, tai käytä keittoon pakastettua vesimelonia. Tarjoile chilisilpun, ketunleivän ja mustikoiden kera.
Ah, iki-ihana Suomen kesä ja kesän herkut! Mansikat, raparperi, kirsikat, mustikat... Nyt on paras hetki kaikesta tuoreesta nauttimiselle – joten nostetaan kupliva malja kesälle, satoi tai paistoi!
Taidan olla poikkeus valtavirrasta, kun en ole koskaan ollut kovin suuri limsan ystävä. Kaupan limonaadit ovat monesti aivan liian makeita, eivätkä tarpeeksi raikkaita makuuni. Koska rakastan kaikenlaisia kokkailuun liittyviä haasteita, lähdin mielenkiinnosta blogiyhteistyöhön Soda Streamin kanssa. Pyrkimykseni on kehitellä raikkaita, maukkaita ja omaan makuuni sopivia juomia kunnioittamaan lempivuodenaikaani sekä torien täysinä notkuvia hedelmä- ja marjapöytiä.
Ja kuinka ollakaan... ideoita juomiin keksin lopulta enemmän kuin olisin voinut etukäteen arvatakaan. Kokoan tähän siis neljä lempireseptiäni.
Kesän mauista rakkain ja muistorikkain minulle on raparperi, joten aivan ensimmäisen ideani rakensin raparperin ympärille. Raparperin pariksihan suositellaan maitotuotteita, jotta kalsiumin saanti olisi turvattu (raparperi sitoo itseensä kalsiumia), joten päätin tehdä raparperista jäätelösoodaa.
Mustikka on minusta Suomen paras marja, ja Gin Tonic on lempijuomani - toinen ideoistani onkin näiden kahden suosikin yhdistelmä. Mustikka - Gin Tonic on hurmaavan vaaleanpunainen ja maukas kesäjuoma, joka sopii erinomaisesti myös booliksi.
Vihreän teen terveysvaikutukset ovat monella varmasti jo hyvin tiedossa, mutta kuinka moni tekee itse oman jääteensä? Vihreä tee itseasiassa mm. vahvistaa hampaita – mutta EI jos sen mukana tulee rutosti sokeria. Jääteen valmistaminen on helppoa ja teen kylmähauduttaminen takaa todella pehmeänmakuisen juoman. Tässä ideassa päädyin korostamaan vihreän teen hentoa aromia kurkulla, inkiväärillä sekä tilkalla sitruunaa.
Ja mitä tulee kunnon limuun, jota siis normaalisti en juo: kirsikka-cola on ainoa heikkouksistani. Siinä on jotain kiehtovaa – maku on teennäinen mutta koukuttava.
Juodessani kirsikka-colaa kuvittelen itseni istumaan amerikkalaiseen dineriin koulun komistuksen soitellessa jukeboxista Springsteeniä. Soda Stream edessäni en mitenkään voi vastustaa kirsikka-colan ja mielikuvamatkailun kutsua, joten minun on pakko yrittää tehdä tuosta tahmean imelästä herkusta oma (raikkaampi) versioni!
Raparperi-jäätelösooda 1:lle Raparperiliemeen:
500 g raparperia
1 dl sokeria
0,5 tl jauhettua vaniljaa tai yksi halkaistu vaniljatanko
5 dl vettä
Kuori ja pilko raparperi noin sentin paloiksi. Laita palat, sokeri, vanilja ja vesi kattilaan. Kiehauta, ja keitä miedolla lämmöllä enintään 10 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä hetki, ja valuta raparpereista neste siivilän läpi laajaan kulhoon. Anna nesteen valua rauhassa itsekseen – älä survo! Kaada neste puhtaaseen pulloon, ja säilytä jääkaapissa (enintään 3 päivää). Raparperit voit esim. pakastaa tai leipoa niistä muutaman päivän sisällä jotain.
1 dl raparperilientä
1 dl runsaasti hiilihapotettua vettä
Pallo laadukasta vanilja-kermajäätelöä
Muutama teelusikallinen tuoreista mansikoista ja raparperista tehtyä sosetta
Yhdistä raparperiliemi ja hiilihapotettu vesi lasissa. Aseta päälle vaniljajäätelöpallo. Koristele valuttamalla jäätelölle hieman mansikkasosetta.
Mustikka GT 2:lle Mustikkaveteen:
1 dl tavallisia metsämustikoita
1 rkl sokeria
0,5 dl vettä
Soseuta mustikat, sokeri ja vesi. Siivilöi halutessasi.
Drinkkiin:
8 cl Giniä (Itse suosin Bombay Sapphirea)
1,5 dl Tonicvettä (esim. Fentiman’s)
1,5 dl mustikkalientä
1,5 dl runsaasti hiilihapotettua vettä
puoli sitruunaa
0,5 dl pensasmustikoita
Laita korkeaan drinkkilasiin (highball) muutama jääpala, lisää gini ja pidennä tonic-vedellä, hiilihapotetulla vedellä, sekä mustikkaliemellä. Purista joukkoon sitruunanmehu ja tiputa sekaan mustikat.
Vihreä Jäätee (kannullinen) 4-5 rkl vihreää teetä
1 l kylmää vettä
10 kurkkuviipaletta
Laita vesi kannuun ja sekoita mukaan kurkkuviipaleet ja teelehdet. Anna seistä kylmässä yön yli, tai kolmisen tuntia huoneenlämmössä, siivilöi. Mausta tee puolen sitruunan mehulla ja makeuta inkiväärisiirapilla.
Inkiväärisiirappi:
Peukalon mittainen pala kuorittua ja viipaloitua tuoretta inkivääriä
2 dl vettä
0,5 - 1 dl sokeria
Keitä sokeria, vettä ja inkivääriä miedolla lämmöllä, kunnes sokeri sulaa ja liemen koostumus muuttuu siirappimaiseksi (n. 20 min) Siivilöi siirapista inkiväärit pois ja sekota teen sekaan.
Tarjoilua varten sekoita vahva maustettu tee sekä runsaasti hiilihapotettu vesi suhteessa 2 osaa teetä, 1 vettä. Tarjoile jäiden kera. Koristele halutessasi kurkku- inkivääri- ja sitruunaviipaleilla.
Kirsikka-Cola 4:lle 20 tuoretta mustaa kivetöntä kirsikkaa
Cola-tiivistettä ohjeen mukaan
1 l vettä
muutama sitruunaviipale ja jäitä
Soseuta kirsikat. Valmista cola Soda Streamin ohjeiden mukaan (hiilihapota vesi, sekoita cola-tiiviste mukaan lopuksi). Jaa kirsikkasose neljään lasiin, lisää laseihin hieman jäitä sekä sitruunaviipaleet. Kaada lopuksi cola päälle ja sekoita varovasti lusikalla. (Varo! Juoma kuohuu herkästi! Kaada siis varoen)
Soda Streamilla saa muuten puhtia myös ruuanlaittoon: kivennäisvesi rapeauttaa ja kuohkeuttaa mm. lettutaikinan ja muffinssitaikinan, ja jos halajaa rapeaa Fish’n’Chips- tai Tempura-annosta, kannattaa frittitaikina tehdä jääkylmään kuplaveteen. Suosikkikeittoni kesäisin on Gazpachon ohella kylmä purjo-perunakeitto eli Vichysoisse, joka nimensä veroisesti tulee Ranskan Vichystä ja saa kotonani kuohkeutta vissyvedestä. Mitä tulee Soda Streamin valmiiseen makuvalikoimaan: Itse säästäisin tiivisteet ja uutteet syys- ja talvikauteen. Miksi tuhlata tilaisuuksia syödä tuoreita marjoja ja hedelmiä nyt, kun ne ovat parhaimmillaan?
Vihreästä teestä on kohkattu terveys- ja hyvinvointipiireissä jo vuosia: se sisältää antioksidantteja, flavonoideja, katekiiniä, aminohappoja, C-, B1-, B2- ja E-vitamiinia ynnä liudan muita jännän nimisiä ainesosia, joilla on tutkittu olevan mitä moninaisimpia terveyshyötyjä.
Minulla on tässä kelju ongelma: en tykkää vihreästä teestä. Mutta juoma, joka auttaa mm. säilymään nuorena, hoikkana ja hyvähampaisena, kiinnostaa! Puhumattakaan siitä, että vihreä tee suojaa auringolta, hoitaa sydäntä ja verisuonia, auttaa kolesteroliin ja korkeaan verenpaineeseen... lista vihreän teen hyödyistä on pitkä.
Mikä avuksi, kun tee ei siltikään houkuttele? Ja haluaisin kuitenkin hyötyä sen terveys- ja kauneusvaikutuksista? No. Ensiksi kannattaa opetella hauduttamaan tee oikein. Vihreässä teessä veden lämpötilan kanssa on tarpeen olla tarkkana: liian kuuma vesi tekee teehen kitkerän maun. Kokeilemalla eri laaduille sopiva lämpötila selviää, mutta alkuun kannattaa lähteä 70 -75 asteesta. Haudutusaikakin vaihtelee teetyypin mukaan, yleisimmin vihreä tee hautuu kahdesta neljään minuutissa.
Kylmähauduttaminen on toinen vaihtoehto. Kylmässä vedessä haudutettu tee sisältää vähemmän kofeiinia ja katekiinia, mutta C-vitamiinia juomassa on näin valmistettuna enemmän. Lisäksi se on pehmeämpää maultaan - en ole kertaakaan onnistunut saamaan kitkerää juomaa aikaan kylmähauduttamalla!
Tutustuttuani kylmähaudutukseen olen ottanut tavakseni tehdä jääteetä iltaisin jääkaappiin. Niinpä teenkulutukseni on noussut nollasta litraan hetkessä, ja odottelen tässä vain luvattuja hyötyjä! Voisin vaikka vannoa, että olen laihtunutkin ainakin pari grammaa?
Teepuritanisteille nostan hattua, sekä jääteemaljan: jonain päivänä minäkin ehkä opin arvostamaan teen aromeja sellaisenaan, mutta tällähaavaa olen enemmän kuin tyytyväinen vähintään sitruunalla silattuun taikajuomaani. Taianomaista juhannusta jokaiselle ♡
Kylmähaudutettu vihreä tee
1 l kylmää vettä
4–5 tl vihreää teetä
Sekoita tee ja vesi isossa kannussa, tai teepannussa. Jätä kannu yöksi jääkaappiin. Poista aamulla juomasta lehdet, mausta makusi mukaan ja nauti! Voit myös jättää kannun huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi, ja kannullinen ihmejuomaa valmistuu vieläkin nopeammin!
Mustikka-jäätee
litra kylmähaudutettua vihreää teetä
desi mustikoita
1 rkl nestemäistä makeutusta, kuten kookospalmunektaria (Big Tree Farms)
puolen sitruunan mehu
jääpaloja
Liuota valitsemasi makeutus tilkkaan kuumaa vettä. Sekoita kannussa tee, makeutus, sitruunamehu ja mustikat. Voit murjoa mustikoita hieman, jos haluat niistä enemmän makua ja väriä juomaan.
Juhannuksen taikajuoma
Litra kylmähaudutettua vihreää teetä
Seitsemän erilaista juhannusyönä kerättyä syötävää yrttiä/kukkaa, esim.
ahomansikan lehdet,
kamomillasaunion nuoret kukat,
kanervan kukat,
koivunlehdet,
kultapiiskun kukat,
kuusenkerkät,
maitohorsman lehdet,
mesiangervon kukat ja lehdet,
mustaherukanlehdet,
mustikanlehdet,
poimulehti,
puna-apilan lehdet ja kukat,
puolukanlehdet,
ruusunlehdet ja terälehdet,
vadelmanlehdet ja marjat,
valkoapilan lehdet ja kukat.
Sekoita valitsemasi villiyrtit ja -kukat teekannuun ja jätä hautumaan viileään seuraavaan päivään saakka. Näe unia tulevasta puoliskostasi. Aamulla nauti taikajuomasi tervehdyttävistä ja kaunistuttavista/komistuttavista vaikutuksista, jotta puolison kohdatessasi olet hehkeimmilläsi.
Ps. Vihreä tee on erinomainen valinta jos olet aattona nautiskellut toisenlaisia taikajuomia grilliherkkujen kera: se nimittäin poistaa nesteitä aka turvotusta kehostasi, sekä auttaa pahanhajuiseen hengitykseen.
Pps. Muistathan kerätä villivihanneksia ja -kukkia vain jos varmasti tunnistat ne! Hortoilu on tällähetkellä kovin trendikästä, mutta muistakaa että siinä missä luonnostamme löytyy paljon hyvää syötävää, löytyy vastaavasti paljon myrkyllistäkin.
Arvatkaan ketä onni potkaisi ja makeasti potkaisikin? No MINUA. Pääsin nimittäin testailemaan 3 Kaverin uusia jäätelömakuja. Kavereilla on parhaillaan kehitteillä potentiaalisia kesämakuja, joiden pohjana on rahkajäätelö. Rahkajäätelö -sehän kuullostaa suorastaan terveelliseltä! Viimeeksihän testailimme uutuusmakuja Cityn blogaajien iltamissa syksyllä, ja olihan siinä syömistä pitkäksi aikaa. Tuolloin ihastuin 3 Kaveria jäätelöihin todenteolla, enkä muita jäätelöitä sen koommin ole syönytkään.
Parasta näissä jätskeissä on mielestäni luonnollinen maku: esanssiset teennäiset aromit ovat tuotteista kaukana. Kolmen kaverin perustavana ideana onkin ollut luoda maut puhtaista ja raikkaista lähellä tuotetuista raaka-aineista ja tehdä jäätelöt käsityönä, samalla tavalla kuin kotonakin tehtäisiin.
Kaupoissa tällä hetkellä tarjolla olevista mauista lempparini on ehdottomasti mustikka-kardemumma. Niinpä riemastuin, kun testimakujen joukosta löytyi sekä rakastamaani mustikkaa, kuin mansikkaa, raparperia, punaherukkaa ja sitruunaakin... kaikki hurmaavan aitoja makuja. Osaan jäätelöistä oli kehitelty myös toinen versio, esimerkiksi raparperia ja mustikkaa löytyi sekä valkosuklaalla, että ilman.
Oma suosikkini on ensimmäisestä lusikallisesta alkaen täysin selvä: raparperi. En ole hirmumakean ystävä, ja raparperirahkajäätelö on makuuni juuri sopivan kirpakka ja raikas. Valkosuklaalla maustettu versio on minulle jo himpun verran liian makea. Yllättäen suosikikseni päätyi myös maitosuklaarouheella maustettu mansikkajäätelö, joka katosi päivänä eräänä kertaistumalta. Hassu juttu, koska tapahtunut yllätti mansikkaa normaalisti dissaavan täysin. Kolmen kaverin mansikka on kuitenkin niin aidon makuinen, että jätski maistui samalta kuin suklaaseen dipatut kesämansikat (jos et ole koskaan sellaisia maistanut, niin nyt olis korkea aika jo).
Koska jäätelöitä oli pakastimessani enemmän kuin yksin syödä jaksaisin, on maistelemaan päässyt lisäkseni niin ystävät, siskot, äiti, isä, kummipoika... no oikeastaan kaikki, jotka ovat kylään viime viikoilla eksyneet. Jokaisen maistelijan on ollut helppo nimetä oma suosikkinsa, vaikka kaikki jäätelöt ovatkin enemmän kuin kelvanneet. Mikä ikinä näistä mauista sitten kesäksi siis valitaankin, tyytyväisiä herkkusuita tullaan olemaan! (Toki silti toivon, että sinne ilmestyisi sitä raparperia. Tehkää raparperia, PLIIS!)
Tiedättekö sen sunnuntaiolon, kun tekee mieli sulkeutua omiin oloihin, ehkä katsella hömppää televisiosta ja sulloa itseensä hiilihydraatteja? Joo-o, tänään on ollut sellainen sunnuntai. Jostain pitäisi saada energiaa uuteen viikkoon, muttei oikein jaksa tehdä mitään haasteellista.
Keittiöstä löytyi hiivaleivän varsin kuivahtanut käntty, kananmunia, maitoa ja mustikoita. Eli tietysti, ainekset köyhiin ritareihin! Olen viimeaikoina koukahtanut erilaisiin pähkinä/kaura/soijamaitoihin, ja erityisesti lievästi makeaan mantelimaitoon, johon valmistan perusaamiaiseni eli tuorepuuron. (Parasta esim. vastapaistetun ruisleivän kanssa on edelleen kuitenkin kylmä rasvaton maito, eikä mikään muu.) Jääkaapissa oli siis molempia, mutta nyt teki mieleni kunnon herkkua - mantelimaitoa siis.
Kaikkihan sen tietää, eikö, kuinka köyhät ritarit tehdään? Kuivahtanut leipä siivuiksi (ja tähän homma meinasikin tyssätä tänään, hyvä etten leikannut peukaloa irti), ja munamaitoon lillumaan. Halusin tänään ekstraspesiaalia herkkua ja laitoin mantelimaidon sekaan kananmunan lisäksi kanelia, kardemummaa ja vaniljaa.
Kun leipä on imenyt nesteen viimeiseen pisaraan, se paistetaan. VOISSA. Aaaahhhh... Eikä nuukailla! Ehkä sitä voisi joskus kokeilla myös kookosöljyä, mutta ei tänään.
Tänään laitoin rapean hiilaripommini päälle mustikoita, kookoslastuja ja vaahterasiirappia. Mutta ei siitä pitkää aikaa ole, kun tarjoilin sunnuntaiaamiaiseksi yökyläilevälle ystävälle köyhiä ritareita rapeaksi paahdetun shwarzwaldin kinkun, saksanpähkinävoin ja vaahterasiirapin kanssa ;) hyvin upposi!
Nyt en ees jaksa kirjoittaa sitä reseptiä. Kyllä te osaatte! Mutta jos vaikka joltain olis päässyt unohtumaan, niin tehkää ihmiset köyhiä ritareita! Mulla ehti ennen tätä kesää vierähtää ainakin viisi vuotta ilman että muistin tämän ihanan päivänpelastajaherkun... Resepti löytyy vaikkapa täältä :)