Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on chili.
Huhuu, Halloween lähestyy ja kaupat pursuilevat ihania kurpitsoja! Ei, en osta kurpitsaa kaiverrettavaksi. Taion siitä karkkia!
Kurpitsahan on itsessään jo aika makea möllykkä, eikä ihme, onhan se sukua melonille. Kurpitsoja on monen muotoisia, värisiä ja kokoisia, joista oma suosikkini on käytännön vuoksi myskikurpitsa eli butternut: butternut mahtuu kokonsa puolesta jääkaappiini ja saan sen halki ilman kirvestä.
Tältä näytti erään kurpitsan kohtalo. Tuli hyvä soppa!
Näin syksyllä käytän kurpitsaa monessa ruuassa; teen kurpitsakeittoa, paahdan eri tavoin maustettuja lohkoja salaatteihin tai sellaisenaan syötäviksi. Soseena kurpitsa käy eräänlaisesta valkokastikepohjasta, ja sopii gratiineihin. Kurpitsasta saa tietysti myös ihanaa makeaa piirakkaa!
Helpoin pikaherkkuni on yksinkertainen paahdettu, karamellisoitu kurpitsa. Se valmistuu puolessa tunnissa ja uppoaa sellaisenaan. Lempimausteeni on kiinalainen viismauste, jonka lisäksi käytän vaahterasiirappia ja chilikastiketta.
Karkkikurpitsa: puolikas myskikurpitsa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
1-2 rkl kasviöljyä
1-2 rkl viismaustetta
maun mukaan suolaa ja chilikastiketta tai tabascoa
(muutama siivu pekonia)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Kuorimisen voit halutessasi jättää väliin, myskikurpitsan kuoret voi vallan hyvin syödä! Viipaloi kurpitsa noin sentin paksuisiksi isoiksi paloiksi, ja levitä kevyesti öljyttyyn uunivuokaan. Roiski loppu öljy sekä vaahterasiirappi ja chilikastike päälle, mausta runsaalla määrällä viismaustetta ja ripauksella suolaa. Heivaa kurpitsa uuniin, ylimmälle tasolle, ja paista kunnes haarukka uppoaa siivuun helposti, ja pinta on hieman ruskistunut (noin 20-30 min). Voit kuutioida viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi siivujen päälle hieman pekonia rapeutumaan, aijjjaijai!!!
ps. Kiinalainen viismauste on seos: tähtianis, kaneli, fenkoli, neilikka ja anis ovat seoksen ainesosat. Jos et löydä viismaustetta, kokeilisin vaikka lakritsijauhetta ja kanelia. Neilikan kanssa kannatta ainakin olla varovainen, se on aika voimakas mauste!
Olen herkutellut tänään melkoisella luksusraaka-aineella: aidolla mozzarella di bufalalla eli vesipuhvelin maidosta tehdyllä mozzarellalla. Tämä Italian "valkoinen kulta" tulee Campanian alueelta, ja sen valmistus on tarkkaan valvottua ruokaperinnettä, kuten esim. parmesaanijuustonkin.
Eilinen vierailuni isosiskon luona tuli siis ajoitettua todella onnekkaasti, koska maahantuontialalla työskentelevä naapuri oli juuri tuonut heille kulhollisen ihanan pehmoisia bufalapalloja. Niistä riitti sitten minullekin!
Tomaatti, mozzarella & basilika = tuttu ja turvallinen kombo
Tomaatin, mozzarellan ja basilikan "pyhä kolminaisuus" on lyömätön (ja annoksen tuota klassikkoa toki tein), mutta innostuin tässä hetkellisessä yltäkylläisyydessäni suuntaamaan kokeellisempaankin makuyhdistelmään. Kotonani on tällä hetkellä runsaasti työkaverin kasvattamia erilaisia chilejä, ja halusin yhdistää hedelmäisen Naranga-chilin kermaiseen bufalaan. Jotenkin idea lähti siitä omille teilleen ja lopulta lautaselleni päätyi bufalan ja chilin lisäksi hunajaa, pistaaseja, paahdettua paprikaa, vaniljasuolaa sekä tyrnimarjoja. Kreisi kombo mutta kyllä toimii!
Bufala & Naranga ne yhteen soppii
Makean tulinen bufala 2:lle 1 (keltainen) paprika
1 rkl oliiviöljyä
(muutama timjamin oksa)
1 pallo bufalamozzarellaa
0,5 rkl hunajaa
1 rkl vettä
0,5 dl kevyesti rouhittuja pistaaseja
vastarouhittua mustapippuria
ripaus vaniljasuolaa (Halen Môn) tai sormisuolaa sekä vaniljajauhetta
pippurista neitsytoliiviöljyä
1 pieni keskitulinen chili (esim. Naranga)
0,5 dl pakastettuja tyrnimarjoja
Laita uunin grillivastus päälle (tai mahdollisimman kova ylälämpö). Viipaloi paprika litteiksi leveiksi suikaleiksi (litteys auttaa paprikaa mustumaan tasaisesti) ja levitä paprikat kuoret ylöspäin öljyttyyn uunivuokaan. Ujuta halutessasi alle, päälle ja väleihin timjamia. Grillaa paprikaa uunin ylätasolla, kunnes kuori mustuu (n. 15 min). Anna jäähtyä hetki, ja siirrä viipaleet muovipussiin tai laita ne kulhoon kelmun alle.
Viipaloi chili ohuelti (jätä siemenet käyttämättä, jos tulisuus arveluttaa). Kiehauta hunaja ja vesi, lisää chili. Jätä seos jäähtymään. Irroita kuoret hieman jäähtyneistä paprikoista, ja jaa viipaleet kahdelle lautaselle. Erottele bufalapallo käsin kahteen osaan, ja asettele lautasille. Valuta päälle chili-hunajaliemi. Jaa pistaasirouhe ja jäiset tyrnimarjat lautasille, mausta pippurisella oliiviöljyllä, pippurilla sekä vaniljasuolalla.
Tykkään tässä yhdistelmässä kontrasteista: kermaisen pehmeä mozzarella ja rouskuvat pähkinät, lämmin paprika sekä chili ja jäiset tyrnimarjat viileän bufalan kaverina... tulisen, makean, kirpeän ja suolaisen yhdistelmä on minusta ihana. Laadukasta puhvelimozzarellaa voi olla vaikeaa löytää, mutta jos tielle osuu, kannattaa kyllä maistaa - se on todella omaa luokkaansa! Ja sitä ei muuten sitten säästellä: parhaimmillaan tämä juusto on nimittäin valmistuspäivänään.
Siitä asti, kun vietin viikon raakaruokavaliolla viime talvena, on lautaseltani löytynyt tasaisin väliajoin kesäkurpitsasta tehtyä "spagettia". Maailmalla ruokablogiskene on ollut sekaisin vihanneksista tehtyihin raakanuudeleihin jo pidempään, ja myönnetään: itsekin olen käynyt tsekkailemassa, mitä se sellainen hommaa kätevöittävä vihannessorvi oikein kustantaisi. Toistaiseksi kuitenkin väsään zucchininuudelini, joita nyt päätin kutsua zoodeleiksi, juliennekuorijalla, jonka aikoinaan ostin Thaimaasta papaijasalaatin valmistusta varten.
Zucchininuudelit = zoodelit
Zoodelit ovat kevyttä ja ravintorikasta sapuskaa, ja toki vihannesnuudeleiden raaka-aineeksi käy muukin raakana syötävä, koostumukseltaan nuudeliksi sopiva pötkylä kuin zucchini. Valkoretikka, porkkana ja kurkku esimerkiksi maistuisivat ainakin minulle! Eilen väsäsin kastikkeeksi pestoa savustetuista manteleista, ja paistoin vielä bonuksena maanantain kunniaksi sekaan hieman chiliä, valkosipulia ja herkkuani katkarapuja. HYVÄÄ OLI HUH HUH!
Zoodelit 1:lle nälkäiselle tai 2:lle vähemmän nälkäiselle 1 keskikokoinen kiinteä kesäkurpitsa
ripaus suolaa
(muutama tl laadukasta oliiviöljyä)
Pese kesäkurpitsa. Suikaloi/sorvaa se ohuiksi pitkiksi suikaleiksi, jätä keskeltä löytyvä höttöinen siemenkota kuitenkin käyttämättä. Jos et omista juliennerautaa/vihannessorvia, viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin ohuelti, ja leikkaa sitten millin paksuisiksi pitkiksi suikaleiksi. Sekoita suikaleisiin ripaus suolaa ja jätä ne siivilään pehmenemään siksi aikaa, kun valmistelet kaveriksi haluamasi kastikkeen. Suola irroittaa kesäkurpitsasta nestettä, ja pehmittää sitä, joten kun kastikkeesi on valmis, puristele ylimääräinen neste varovasti suikaleista pois. Mausta halutessasi lorauksella öljyä ennen kuin sekoitat suikaleet kastikkeen kanssa.
Savumantelipesto vajaa 1 dl savustettuja suolattuja paahdettuja manteleita (löytyy esim. Punnitse ja Säästä -kaupasta)
puoli-yksi ruukku basilikaa
1 rkl oliiviöljyä
50 g parmesania raasteena tai pieninä paloina
mustapippuria
puolikas/pieni valkosipulin kynsi
puolikas chilipaprika ilman siemeniä
1 rkl vettä tai kesäkurpitsan keskiosa
Rouhi kaikki peston ainekset vettä/kesäkurpitsan keskiosaa lukuunottamatta blenderissä, silppurissa tai sauvasekoittimella. Hätätapauksessa sakset+kuppi on ihan toimiva yhdistelmä myös! Jätä seos melko karkeaksi. Lisää hieman vettä, tai kesäkurpitsanuudeleista yli jäänyt keskiosa, ja sekoita vielä hetki, jotta saat pestosta hieman tahnamaisempaa. Itse tykkään kuitenkin jättää seoksen mahdollisimman rouheiseksi. Suolaa ei todennäköisesti tarvitse lisätä, jos käytät suolattuja manteleita.
Sekoita pesto ja zoodelit, tarjoile heti! Ruoka vetistyy nopeasti, koska kesäkurpitsa on niin kostea vihannes. Eilen tätä syödessäni laitoin tosiaan peston lisäksi sekaan vielä raakaa kevätsipulia sekä nopeasti paistinpannulla pyöräytettyä chiliä, valkosipulia ja katkarapuja. Peruspastallekin tämä pesto tietysti sopii. Savumantelit voi hyvin vaihtaa tavallisiin paahdettuihin manteleihin, mutta jänskempi tämä ruoka kyllä on pienellä savuvivahteella. Ei savua ilman tulta - chiliäkään en siis jättäisi tästä sapuskasta pois!
Kuka tunnustaa olevansa vesimelonikoukussa? MINÄ! Tässä huushollissa menee vähintään yksi möllykkä viikossa. Vesimeloni on ihanaa sellaisenaan, jäädytettynä, mehuna, salaateissa... mutta tämänhetkinen ykköskäyttötarkoitukseni sille on gazpacho. Olen itseasiassa myös gazpachokoukussa - ja niin namia kuin se perusversio onkin, olen testaillut kaikenmaailman variaatiot tässä kesän aikana jo läpi. Vesimeloni gazpachon raaka-aineena tuntui ensin hassulta, mutta noh, nyt olen sitten vesimeloni-gazpachokoukussa. Rankkaa tämä kesänvietto!
Vesimelonin lisäksi tähän ihanan raikkaaseen ja piristävään pinkkiin soppaan tulee mm. avomaan kurkkua, mustikoita ja chiliä. Keiton kruunaa lähimetsästä poimitut ketunleivät sekä vaniljasuola - njam!
Vesimeloni-gazpacho 2:lle 200 g vesimelonia (kuorittua)
1 avomaankurkku
pieni uusi sipuli varsineen
1 dl mustikoita
puolikas chilipaprika
puolikas sitruuna
1 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
reilusti minttua
ripaus aitoa vaniljaa, suolaa & mustapippuria (tai vaniljasuolaa, esim.Halen Môn)
(puolikas pieni keltainen paprika)
muutama ketunleipä per lautanen
Paloittele kuorittu kurkku, vesimeloni, (paprika) ja sipuli, säästä pätkä chiliä ja muutama mustikka kuitenkin keiton pinnalle. Soseuta huolella mustikoiden ja mintun kera, mausta sitruunanmehulla, vaniljalla, suolalla, pippurilla, etikalla ja oliiviöljyllä. Jätä keitto kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi, tai käytä keittoon pakastettua vesimelonia. Tarjoile chilisilpun, ketunleivän ja mustikoiden kera.
Kappas, kesä on vihdoinkin saapunut Helsinkiin! Mahtavaa! Tosin se tarkoittaa myös sitä, että parsakausi on alkanut jo aikoja sitten... kunnon ruokabloggari olisi tuosta kausiherkusta tähän mennessä jo kirjoitellut useammankin reseptin (nyt nolottaa). No, eipä auta itku markkinoilla: korjaan tilanteen heti.
Parsaa, mansikoita, tulista makkaraa ... ei voi mennä pieleen!
Tämänpäivän resepti sujahtaa temaattisesti kevään ja kesän välimaastoon, ovathan kaikki pääraaka-aineet joko menossa tai tulossa sesonkiin. Kohti kesää kun kerran kuitenkin suunnataan, voi parsan korvata alkukesästä varhaisperunalla, ja loppukesästä vaikka vauva-zucchineilla. Tätä parsaversiota haluaisin kuitenkin vielä ehtiä tekemään monesti: seuraavaksi vaikkapa grillibileissä (kutsukaa joku pliis)!
Oli miten oli, salaatin juju piilee joka tapauksessa eri makujen yhdistelyssä. On makeaa mansikkaa, pippurista ja rapsakkaa retiisiä, tulista makkaraa ja pehmeää vuohenjuustoa. Pähkinäiseksi paistettu parsa (peruna tai zucchini) on tuohon listaan silkka bonus. Jahka grillit alkavat pihoilla ahkerammin lämpenemään, suosittelisin myös kokeilemaan makkaran ja parsan grillaamista paistamisen sijaan: toimii varmasti!
Mansikka-Parsasalaatti 2:lle
1 nippu vihreää parsaa
6 isoa kypsää mansikkaa
2 laadukasta chilituoremakkaraa (n. 160g yhteensä)
6 retiisiä
n. 80 g pehmeää vuohenjuustoa (tai hunaja-chevreä)
1 rkl hunajaa
1-2 rkl voita
herneenversoja/vesikrassia/rucolaa
mustapippuria
sormisuolaa
balsamicoa
(1 chilipalko)
Huuhdo ja viipaloi mansikat ja retiisit. Murenna vuohenjuusto kulhoon odottelemaan. Pese parsa ja napsi puiset tyvet tangoista pois (parsa katkeaa taitettaessa itsekseen juuri sopivasta kohtaa).
Pilko tuoremakkarat suupaloiksi. Kuumenna paistinpannussa voi, ja lisää makkara pannulle. Paista makkaranpalasia keskilämmöllä muutama minuuttia, ja lisää sitten parsa pannulle. Paista, kunnes sekä makkara, että parsa saavat väriä, ja lisää pannulle hunaja (sekä tarvittaessa hieman lisää voita). Pyörittele makkara ja parsa hunajaisessa voissa, ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria.
Varo ylikypsentämästä parsaa sekä makkaraa (laadukasta tuoremakkaraa kannattaa kohdella yhtä arvostavasti, kuin sisäfilettä, sanon minä!) Anna seoksen vetäytyä hetki kannen alla - näin makkara säilyttää mehukkuutensa.
Kokoa annos kerrostelemalla lämmin parsa ja makkara, mansikat ja retiisit haluamasi rehukombon kylkeen. Itse olen tykästynyt vesikrassin pippuriseen aromiin, ja käytän mieluiten krassin ja herneenversojen yhdistelmää. Ripottele päälle vuohenjuustomurut ja rouhi pintaan vielä kunnolla mustapippuria. Kastikkeeksi riittää liraus laadukasta balsamicoetikkaa. Ja sitten vaan ääntä kohti!
Tervetuloa KESÄ!
Ps. Jos et saa makkarasta tarpeeksi ytyä lautaselle, niin tuoretta chiliä siivuksi vaan ja salaatin päälle. Mansikat ja chili = match made in heaven ♡
Pps. Jos valmistat parsat ja makkarat grillissä, kypsennä ne kokonaisina, ja pilko vasta sitten. Valele pilkotut herkut hunajavoilla.
Se ois sitten Syö-viikot taas! Sain kutsun tulla testaamaan Memphis Hesarin kampanjaburgeria, ja suostuin toki. Antaumuksellisena burgeri- ja pottufanina tarjouduin vieläpä testaamaan loputkin Helsingin kympin burgerit läpi. Jalomielistä, eikö.
Syö! Hot Chicken Burger
Aloitin eilen tärkeän testirundini Memphis Hesarilla seuranani rakas ystäväni, Viiskulma-blogin Ulla. Hot Chicken Burger irtoaa Memphisissä siis kympillä Syö-viikkojen ajan.
Annoksessa on mukavan viljainen sämpylä, rapsakka kanapihvi, cheddaria, jalopenoa ja tulista Hot-majoneesia. Kylkeen erinomaiset ranut ketsupin kera ja a vot!
Syö! Helsinki: Burgerirundin eka etappi!
Edelliseltä Memphisin burgeritestauskerralta osasin odottaa ihania rapeita ranskiksia, enkä pettynyt. Burgerissa kiitän moniviljasämpylää, joka on niin paljon maistuvampaa kuin tavallinen valkoinen hampurilaissämpylä. Chilimajoneesikin oli kunnolla tulista, ei mitään lälläreiden versiota. Suuta poltteli mukavasti vielä pitkään - poltetta lievittämään otinkin jälkkäriksi vielä jäätelökahvin. Pieni jälkkärikateus tosin iski, kun maistoin seuralaisen rommirusinajädeä... nam.
Rapeat ranut & tulinen burgeri!
Tällä setillä on burgeritestikierros hyvä alottaa!
Som Tam = Nam Nam. Tässä versiossa papaijan kaverina mm. porkkanaa.
Ihka-ensimmäisellä Thaimaanreissullani hurahdin Som Tamiin eli tuliseen papaijasalaattiin pahemman kerran. Ko Sametin rannoilla löhötessäni tilasin usein jokaiselta ohimenevältä papaijasalaattinaiselta annoksen - vaikka sitten kolme kertaa päivässä. En kyllästynyt papaijasalaattiin niin millään.
Kotisuomessa olen ottanut tehtäväkseni paikallistaa thaimaalaisia ravintoloita, joista saisi hyvän Som Tamin - tällä hetkellä suosikkini on Vaasankadun Tuk Tuk. Onneksi osasin matkalla olla sen verran kaukokatseinen, että ostin kotiin papaijaraudan, jollaisella papaijan suikaloi näppärästi. Toisinsanoen: pystyn väsäämään herkkulautasellisen kotioloissa helposti, aina kun tarve iskee!
Papaijasalaattivekotin
Salaattiin pohjana on raakaa papaijaa, joka muistuttaa enemmän vihannesta kuin hedelmää - makua kuvailisin hieman kesäkurpitsanomaiseksi. Salaattiin sopivaa papaijaa voi Helsingissä haeskella Hämeentien etnisistä kaupoista, kuten Vii Voanista. Oikeaoppiseen papaijasalaattiin tulee mausteeksi ärjyä ja haisevaa kalakastiketta, kuivattuja pikkuisia katkarapuja, sekä pitkiä vihreitä (longbean) papuja - mutta kotiolosuhteissa vaihdan useimmiten kuivatut katkikset pakastettuihin ja pitkät pavut vihreisiin papuihin. PItkiä papuja löytyy tosin myös etnisistä, eli te autenttisuutta metsästävät, napatkaa niitä mukaan sillä papaijanhakureissulla!
Oleellista salaatin valmistuksessa on raaka-aineiden lisäksi niiden käsittely: salaatti kuuluu nuijia huolella! Paikalliset tekevät salaattinsa suuressa morttelissa, kotona hoidan homman kulhon ja rakkaan perunanuijani avulla.
Nuija heilumaan! Ensin chili ja sokeri, sitten vihannekset ja kalakastike. Lopuksi pähkinät.
Reseptejä Som Tamille on varmasti yhtä monta kuin kokkiakin... eri puolilla Thaimaata salaatista tulee hieman erilaista, puhumattakaan Laolaisista, Vietnamilaisisita ja Kambodzalaisista variaatioista. Versioissa vaihtelee niin kalakastikkeen tyyppi, makujen tasapaino, lisukkeet, kuin pääraaka-ainekin: papaija voidaan korvata esim. vihreällä mangolla, kurkulla, vihreillä pavuilla tai porkkanalla. Niinpä olen surutta tehnyt kotona milloin minkäkinlaista omaa versiotani - ihanaa salaatti on silti aina.
Som Tam vihreästä mangosta
Eräänlainen Som Tam 2-4:lle:
Puolikas vihreä papaija tai kokonainen vihreä mango
2 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
1-2 chilipaprikaa (riippuen kuinka tulista haluat)
1-3 tl kalakastiketta (aloita yhdellä, lisää tarvittaessa)
3-4 kirsikkatomaattia tai yksi iso tomaatti lohkottuna
kourallinen vihreitä papuja
1-2 limettiä
1 dl kuivapaahdettuja maapähkinöitä
(1 pieni valkosipulinkynsi)
(1-2 kevätsipulin vartta)
(silputtua tuoretta korianteria/minttua)
Silppua chili (ja valkosipuli) ja laita kulhoon tai isoon mortteliin sokerin kanssa. Nuiji chiliä sokerin kanssa tahnaksi (käytän kotona puista perunanuijaani) ja lisää kalakastike. Puolita kirsikkatomaatit tai lohko tomaatti ja pestyt limetit, lisää kulhoon ja nuiji niitäkin niin, että saat mehun irtoamaan.
Suikalointimetodi on vapaa!
Kuori papaija tai mango. Suikaloi hedelmä papaijaraudalla pitkiksi suikaleiksi. Jos sinulla ei ole papaijarautaa, voit raastaa hedelmää (yritä tehdä pitkää raastetta), tai höylätä siitä pitkää suikeroa kuorimaveitsellä, tai pilkkoa sen ohuenohuiksi julienne-suikaleiksi. Rannalla naiset hakkasivat hedelmään pitkittäisiä syviä viiltoja, ja sitten vuolivat pintaa - jos kokeilet tätä tekniikka, varo sormiasi - mitä tahansa tekniikkaa käytätkin, varo siemeniä/kiveä.
Lisää papaija kulhoon ja nuiji ainekset huolellisesti sekaisin. Nuijiessa papaijasuikaleet pehmenevät ja maut sekoittuvat muheviksi. Tarkista lopuksi maut (suolaisuus, happamuus ja makeus pitäisi olla mukavassa tasapainossa) ja lisää maapähkinät ja halutessasi tuoreet yrtit ja/tai pilkottu kevätsipuli.
Tuunattu Som Tam 2-4:lle
Tuunatun salaatin pohjana on edellinen resepti. Papaijasalaattiin sekoitetaan muutama desi keitettyä, jäähdytettyä ja valutettua riisinuudelia, muutama desi sulatettuja katkarapuja, reilusti tuoretta korianteria ja/tai minttua, pätkä viipaloitua kurkkua ja porkkanaa. Yleisimmin riisinuudelit vaativat vain muutaman minuutin liotuksen kuumassa vedessä, jonka jälkeen ne voi huuhdella kylmällä vedellä siivilässä. Itse lisää tuohon siivilään jäiset katkaravut, jolloin saan nuudeleita huuhtoessani katkikset sulamaan. Muista tarkistaa valmiin salaatin maku, saatat joutua lisäämään niin limettiä, kalakastiketta, kuin sokeriakin, kun raaka-ainesmäärä kasvaa.
Riisinuudeleilla ja ekstrarehuilla rikastettu Som Tam
Ps. Papaijan voi tarvittaessa vaihtaa esim. valkokaaliin, varsinkin jos lähistöllä ei ole etnisiä kauppoja mistä mötkälettä löytää. Maapähkinöiden sijaan voit kokeilla cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä. Myös kuivattu sipuli (tai itse rapeaksi paistettu sipuli/valkosipuli) sopii salaattiin. Lisää se vasta viimetingassa!
Pps. Vegeversiossa kalakastike korvataan suolalla. Soijakastiketta en suosittele korvikkeeksi. Rapeaksi paistetut tofukuutiot sopivat salaattiin hyvin katkaravun sijaan.
Voi, miten riemastuttavan sähköpostin sain maanantaina Fullsteamilta:
ONNEA! Sinut on valittu mukaan #SigurHKI - kaikkien aikojen hienoin livekeikkaraportointi -tapahtumaan!
Eli oujee, pääsen Sigur Rósin keikalle ilmaiseksi sillä ehdolla, että twiittaan, instagrammaan ja yleisestiottaen sometan tapahtumasta keikan aikana kuin viimeistä päivää. Heleppo nakki!
Tapahtumaan hakiessani jouduin hieman perustelemaan, miksi juuri minut pitäisi valita. Ja, taisinpa lupailla keikkaeväitä koko jengille. Jostain syystä tuolla hetkellä ajattelin porukkaa olevan jonkun pienen aitiollisen verran (luetunymmärtäminen: välttävä) mutta eeeiiii, jengiä onkin kokonainen katsomollinen! Parisataa turbosomettajaa, Nuorgamin katsomo tulee olemaan yhtä näpyttelevää massaa!
#SigurHKI – kaikkien aikojen hienoin livekeikkaraportointi on Nuorgamin viimeinen suuri ponnistus. Lauantai 30.11. on Nuorgamin toiminnan viimeinen päivä, nyyhs - melko mahtavaa olla siis tässä tilaisuudessa mukana.
No niin mutta entäs se lupaus? En ole niitä tyyppejä, jotka lupailevat kaikenlaista ja sitten "unohtavat" lupauksensa, mutta kahteensataan kakkuseen mulla ei ihan ole aikaa taikka varaakaan. Enkä oikeastaan edes ole mikään kummoinen leipuri, suolaiset on enempi mun juttu. Lähimpänä hengailevat parikymmentä kanssasomettajaa saavat kuitenkin maistaa mun tuotoksia - joten eikun leipomaan!
Ujutanpa laavakakkuun suomalaista supertujua chilisalmiakkia, ei se väärin oo! (ei niitä pysty syömään yksistään. Ehkä yhen viikossa)
"Tulinen laavakakku" (laavakakkua Islannin ja Sigur Rósin, salmiakkia Nuorgamin kunniaksi) on superhelppo, supernopea ja supernami resepti. Samaa perustaikinaa voit maustaa fiiliksen mukaan myös appelssiininkuorella, kanelilla tai vaikka kahvilla, mutta minäpä laitan siihen Poppamiehen tulisinta salmiakkia, mihin olen ikinä tutustunut!
Sulata voi. Sekoita sokeri hieman jäähtyneen voin joukkoon. Lisää munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista. Kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (Ø 20 cm) tai tarjoiluastiaksi kelpaavaan voideltuun uunivuokaan ja paista 200 asteessa uunin alatasolla enintään 15 minuuttia. On todella tärkeää, että kakku jää sisältä valuvaksi, eihän sitä muuten oikein laavakakuksi voi sanoa? Kakku on muuten parhaimmillaan vielä lämpimänä.
Ps. Jos chilisalmiakkia on hulahtanut taikinaan vahingossa reippaammin, suosittelisin kakun kaveriksi vaniljajäätelöä. Suomalaiset jäätelösedät 3 Kaveria tekee minusta ihan parasta jädeä.
Pps. Keikalle tuunaan samasta kaakao-chilisalmiakkiyhdistelmästä minimuffinssiversioita. Niitä ei voi jättää samalla tavalla raaoiksi, mutta laitan niihin varmaankin hillosydämen - esim. vadelma ja salmiakki sopii yllättävän hyvin yhteen! Jos olet paikalle tulossa, niin kannattaa etsiä tämä nainen joukosta asap, nopeet syö hitaat ei, sorry...
