Vaimomatskuu

Tänään on juhlapäivä! Nimittäin tasan vuosi sitten syntyi "Vaimomatskuu" - keittiössä viihtyvä sivupersoonani. Blogi syntyi hetken mielijohteesta, kun kokkailuihini tykästynyt ystäväni Ulla ehdotti, että aloittaisin kirjoittelemaan keittiökokeiluistani tänne Cityyn. Eipä siinä paljon nokka tuhissut: samana iltana olin jo postannut ihka ensimmäisen juttuni Kimchi-plätyistä.

Aika jänniin paikkoihin tuo hetken mielijohde on minut vienyt: viskitislaamoon, ilmoissa keikkuvaan pöytään, Strömsö-kokin kainaloon... ei voi valittaa! Koska rakastan haasteita keittiössä, suosikkejani omista resepteistäni ovat Jallutofu, jonka kehittelin tofua ja Jaloviinaa inhoavalle ystävälleni, sekä Lanttusupikkaat, joiden tekeminen on aina ajankäytöllinen haaste - mutta suullisesti suvussa kulkeneen reseptin kirjoittaminen se vasta haasteellista olikin.

Toivottavasti kokkailuni ovat inspiroineet teitä lukijoita kehittelemään omia versioitanne ideoistani ... tai muuten vaan höpöilemään omianne keittiössä. Oma tavoitteeni on suhtautua niin elämään, kuin ruokaan ja ruuanlaittoonkin mahdollisimman sileällä otsalla (ryppyjä siihen kun tulee ihan muutenkin jo).

Traditiohin mieltyneenä kokkailin vuosipäivän kunniaksi taas kimchistä. Kimchi, Korean lahja maailmalle, on hapatettua ja tuliseksi maustettua kiinankaalia. Sitä voi tehdä aika helposti itse, tai etsiskellä etnisistä ruokakaupoista. Jahka saan aikaiseksi, laitan raporttia ja ohjetta kotikimchikokeiluistani!

Tällä kertaa lautaselleni päätyi kimchillä maustettu versio paistetusta riisistä - tosin riisiä ruuassani ei kyllä ole. Paistettu riisihän on eräänlainen aasialainen pyttipannu, jonka variaatioita sillä suunnalla löytyykin vähän joka maasta. Minunkin "riisini" on pyttipannulle sukua, ruokaan nimittäin päätyi vähän sitä sun tätä, mitä tuolta jääkaapista nyt löytyi. Pohjan ruualleni antaa karkeaksi silputtu kukkakaali, kimchi ja mausteet, muut ainesosat voi kukin valita omien mieltymystensä mukaan. Sopisihan tähän kasvispläjäykseen hienosti vaikka tofu, tulinen makkara tai katkarapu.

No niin - nyt ainakin joku siellä miettii, että miksi tarvittaisiin riisille korvike? No. Kukkakaali on riisiin verrattuna vähähiilihydraattinen, maistuva ja päivän rehuannosta kivasti kasvattava vaihtoehto. Henkilökohtaisesti en ole mikään suuri riisin ystävä, joten kotoani sitä ei edes löydy. Kukkakaali sen sijaan on lempiraaka-aineitani, josta saa taiottua melkein mitä vain: vaikkapa maittavan pizzapohjan.

Kimchillä rikastettu paistettu sateenkaari-feikkiriisi 2:lle
200 g kukkakaalia
2 kananmunaa
1 porkkana
sipuli
muutama valkosipulin kynsi
valikoima kaapista löytyviä vihanneksia, esim. kesäkurpitsaa, selleriä, herkkusieniä, vihreitä papuja, herneitä, maissia
2 dl karkeasti silputtua kimchiä
2 rkl öljyä
1 tl seesamöljyä
maun mukaan chilikastiketta (esim. Srirachaa), hunajaa + soijaa tai Hoisinkastiketta
puolisen desiä seesaminsiemeniä, maapähkinöitä tai cashewpähkinöitä
kevätsipulia/ruohosipulia

Raasta pesty ja kuivattu kukkakaali karkealla terällä, tai silppua se monitoimikoneessa rouheeksi. Älä kuitenkaan soseuta... lopputuloksella kun pyritään imitoimaan riisiä. Silppua valkosipuli ja sipuli ja kuullota paistinpannulla ruokalusikallisessa öljyä muutama minuutti. Lisää kukkakaali ja kuumenna liesi keskilämmölle. Paista seosta viitisen minuuttia, tai kunnes kukkakaali on sopivasti rapea ja kevyen ruskistunut muttei vielä ylikypsä. Siirrä seos pois pannulta.

Pyyhkäise pannu puhtaaksi ja lisää loppu öljy sekä käyttämäsi vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Itse tykkään jättää rehut reiluiksi paloiksi jotka myös tarkoituksella jätän puoliraaoiksi - porkkanat ainakin saavat rouskua syödessä ihan kunnolla. Lisää kimchi ja "riisi" pannulle. Sekoittele kaikki iloisesti keskenään ja mausta makusi mukaan seesamöljyllä, chilikastikkeella sekä hoisinkastikkeella (tai soijalla ja hunajalla). Perinteisesti paistetun riisin kaverina tarjotaan paistettu muna, jonka keltuainen saa jäädä juoksevaksi - se on kiva rikkoa lautasella ruuan sekaan. Munan voi myös rikkoa suoraan seokseen ja käännellä kypsymään kasvisten sekaan. Kukin tyylillään!

ps. sanomattakin on varmaan selvää, että kukkakaalin voi reseptissä korvata myös keitetyllä riisillä :)

Olen ehkä auttamattomasti ruokatrendeistä jäljessä, koska tein elämäni ensimmäisen nyhtöpossun (pulled pork) vasta eilen.Tätä hitaasti hauduteltua ylikypsää possuherkkua on tulvinut joka ruokajulkaisusta mediaan katsomatta jo viime kesästä asti. Ravintolapäivinä on tuntunut siltä, että pulled pork on joka toisen kojun vetonaula.

Mattimyöhäisyyteni johtuu eniten siitä, että vaikka olen erittäin kokeilunhaluinen kokki, liha on minulle edelleen varsin outo raaka-aine. 14 vuoden kasvissyöntinihän loppui vasta puolisentoista vuotta sitten, enkä ole vieläkään juuri laittanut lihaa (pekonin paistamista ei ehkä lasketa). Talven mittaan olen varovaisesti kokeillut kokkailla mm. merimiespihvejä, karjalanpaistia ja jonkinsortin Burgundinpataa. Kokeilut ovat olleet ihan onnistuneita, mutten ole uskaltanut niistä vielä tänne kirjoitella, kun koen olevani lihan suhteen edelleen ihan noviisi. Nyt päätin kuitenkin rohkaistua, ja raportoida ensimmäisestä nyhtöpossustani!

Idea possun haudutteluun tuli oikeastaan siitä, että halusin tehdä viskillä maustettua ruokaa. Viskin hankittuani seurasi tenkkapoo - mitähän siitä teen - ja löysin itseni seuraavaksi lihatiskiltä. Sormi suussa siinä kymmenettä minuuttia toljotellessani minulla lopulta välähti: NYHTÖPOSSU! Kiitos älypuhelimen, sain nopeasti selville mitä lihaa tuohon trendiherkkuun oikein pitää ostaa. Kassler oli ilokseni vieläpä todella edullista, ja niin sitten päädyin raahaamaan kilon possunniskaa kotiini - kerta se ensimmäinenkin!

Kotona aloin kuumeisesti selvittelemään valmistusohjeita. Kastikkeen ainekset olin jo päättänyt etukäteen (viskiä, vaahterasiirappia, srirachaa, soijaa, tähtianista, kanelia, valkosipulia ja sipulia), joten lähinnä yritin päästä kärryille siitä, miten tuo lihan mötikkä kuuluisi käsitellä. Näemmä ohjeet voivat vaihdella hyvinkin paljon, sillä lämpötilasta ja ajasta löytyi monenmoista neuvoa. Lopulta päätin rohkeasti vain ruveta hommiin. Ruskistin valtavan lihakimpaleen iltamyöhään ja pakkasin sen liemineen kannelliseen pataan. Padan lykkäsin ensin kuumaan (200 astetta) uuniin ilman kantta puoleksi tunniksi, jotta sain koko homman kunnolla kuumentumaan. Sitten peitin possun kannella ja alensin lämpötilan 120 asteeseen.

Aamulla heräsin kodin vallaneeseen huumaavaan tuoksuun: yön aikana possu oli pehmennyt juuri sellaiseksi murenevan höttöiseksi herkuksi, kuin haaveilinkin. Nostin palan leikkuulaudalle, ja riivin sen kahden haarukan avulla rihmoiksi. Liemen siivilöin, ja sekoitin siitä puolet possuun. Toisen puolen otin sivuun BBQ-kastiketta varten.

Viskillä juotettu nyhtöpossu n. 6:lle

1 kg porsaan kassleria
2 sipulia lohkoina
4 valkosipulin kynttä
3 tähtianista
kanelitanko
2 tl chilikastiketta (esim. Srirachaa)
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl vaahterasiirappia
1,5 dl miedosti savuista viskiä
3 dl vettä
1 rkl savupaprikajauhetta
2 rkl Worchesterkastiketta
1 rkl kuivattua timjamia
2 tl suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Poista possusta enimmät näkyvät rasvat ja paista sen pinnat kiinni kuumalla pannulla. Nosta possu kannelliseen syvään uunivuokaan tai pataan. Sekoita kaikki liemen aineet ja kaada possun päälle. Laita vuoka uuniin puoleksi tunniksi ilman kantta, alenna sitten lämpöä noin 120 asteeseen ja laita astiaan kansi päälle. Jätä possu uuniin hautumaan vähintään viideksi tunniksi, tai anna sen olla uunissa jopa yön yli.

Sisälämpötila pitäisi valmiissa possussa olla n. 85-90 astetta (tästä on eri lähteissä hieman eri ohjeita, mutta koska oma possuni vietti yön uunissa, enkä aamulla voinut sen paistoa töiden takia enää jatkaa, en lämpötilaa lähtenyt mittailemaan - hyvää tuli kuitenkin).

Nosta kypsä possu liemestä lautaselle tai leikkuulaudalle, ja riivi se haarukoilla pieneksi. Siivilöi liemi, jäähdytä se, ja kuori pinnalta enin rasva. Sekoita osa liemestä possuun, mutta säästä halutessasi 2-3 dl BBQ kastiketta varten.

Viski-BBQ-soossi n. 2,5 dl

2-3 dl possun paistolientä
200g paseerattua tomaattia
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl viskiä
1 rkl savupaprikaa
1 rkl soijakastiketta
1 tl viismaustetta
Muutama pisara Tabascoa

Keitä paistolientä kasaan kunnes jäljellä on noin puolet alkuperäismäärästä. Lisää tomaattisose, viski ja mausteet. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes kastike on sakeaa ja makoisaa. Tarjoile soossi possun kaverina.

Ps. Pitaleipien resepti löytyy täältä!

Blogi on muuttanut. Uusi osoite on vaimomatskuu.com !

Muutama vuosi takaperin Berliiniläisessä sushiravintolassa nenäni alle lykättiin suolakiteistä kimaltavia pieniä vihreitä palkoja. Jäin kertaheitolta koukkuun Edamameen, eli tuoreisiin soijapapuihin. Helsingin etnisiä ruokakauppoja kolutessani löysin niitä ensin Tokyokanista, sitten Hämeentien varrelta, ja nyt jopa isompien markettien pakastealtaista. Syön edamamet mieluiten suoraan paloista imeskellen, mutta löytyypä näitä herkkuja myös valmiiksi kuorittuina.

Piipahdin toissapäivänä Hämeentiellä, ja nappasin Vii-Voanista kotiini kaikenlaista muutakin edamamen seuraksi: misoa (fermentoitua soijapaputahnaa), sobaa (japanilaisia tattarinuudeleita), pitkiä siroja munakoisoja ja maustettua paahdettua merilevää.

Japanilainen keittiö rakentuu pitkien perinteiden varaan, enkä koe, että minulla olisi asiaa väittää tekeväni japanilaista ruokaa, sen enempää kuin thaimaalaista tai kiinalaistakaan. Vaikutteita sen sijaan napsin runsaasti milloin mistäkin maasta, ja matkustellessani pääasia mulle on aina ruoka. Onhan sitä tullut ulkomailla kokkikurssillakin käytyä. Japaniin en vaan ole vielä eksynyt, vaikka hinku olis kova! Laitan nyt sitten tätä japaniin kallistuvaa sapuskaa ja fiilistelen tovin, jos vaikka joskus...

Munakoiso on mun ehdottomia ykkösvihanneksia, ja ihanaa kaikin tavoin valmistettuna. Tällä kertaa halkaisin munakoison pitkittäin kahtia, ja viilsin lihaan muutaman viillon. Hieroin leikkuupinnan misotahnan ja kookosnektarin seoksella niin, että myös viiltoihin meni seosta. Pinnalle seesaminsiemeniä ja 200 asteeseen puoleksi tunniksi.

Munakoison kypsyessä keitin nipun sobanuudeleita - niissä ei mene kymmentä minuuttiakaan, ja paistoin parsakaalinnuppuja pannulla. Kun parsakaali oli puolikypsää, lisäsin pannulle silputun valkosipulinkynnen ja reilusti tuoretta ohuenohueksi mandoliinilla siivuttamaani inkivääriä. Viimeiseksi pannulle tuli pari desiä edamamea, nuudelit, loraus soijakastiketta, kookosnektaria ja tulista chilikastiketta, Srirachaa.

Pannu kannattaa olla todella kuuma, niin saat kaikkeen ihanan paistopinnan, varo kuitenkin polttamasta valkosipulia (palanut valkosipuli on kamalaa). Vihoviimeiseksi sekoitin nuudeleihin reilusti silputtua kevätsipulia.

Olenkohan tullut maininneeksi, että on vain yksi keittiöpuuha, jota inhoan yli kaiken? Se on tietysti tiskaus, enkä varmasti ole ainoa! Kehittelenkin mieluusti sellaisia ruokia, joiden tekeminen pitäisi tiskivuoren kurissa. No joo, on mulla tietysti tiskikone (eikä se ole Juulia-merkkinen) mutta silti, tiski ku tiski, en tykkää! Tänään tiskiä ei syntynyt juuri yhtään - lykkäsin nimittäin kaikki ainekset samaan kattilaan, vaikka tein spagettia!

Kastike ja spagetti siis voidaan ihan hyvin keitellä sulassa sovussa samassa padassa - kastiketta kasaillessa täytyy vain pitää mielessä, että pasta imee rutkasti nestettä itseensä. Keittoa ei silti ole tarkoitus tehdä, eli eipä sitä nestettä liikaakaan saa olla. Tänään mieleni teki jotain oikein kermaista pastaa, mutta äh, eihän mulla mitään kermaa kaapissa ollut. Sensijaan kaapissa oli butternut-kurpitsa. Paleo- ja vegaanireseptejä tutkineena olen huomannut, että kurpitsaa ja kukkakaalia käytetään usein ruuissa valkokastikkeen tai kerman tapaan, joten ei muuta kun kurpitsa raasteeksi ja kattilaan (no ei koko kurpitsaa sentään, muutama desi karkeaa raastetta, eikä tarvitse kuoria sitä palaa, raasteeksi vaan)! Kurpitsan lisäksi laitoin kattilaan läjän puolitettuja kirsikkatomaatteja, lorauksen oliiviöljyä ja murskatun valkosipulinkynnen.

Seuraavaksi kattilaan meni noin kaksi desiä vettä, reilu tujaus srirachaa ja suolaan säilöttyjä kapriksia. Suolaa ei siis tarvinnut lisätä mutta reilusti vastarouhittua mustapippuria kyllä. Kun vesi alkoi kiehua, lisäsin spagetin, jonka puolitin jotta se mahtuisi kattilaan ja uppoaisi nesteeseen kunnolla. Kansi päälle ja kunnon kiehutus! Viiden minuutin kuluttua tarkastin tilanteen ja sekoittelin ruokaa hieman. Lisäsin sekaan reilun desin jäisiä katkarapuja ja reilusti raastettua parmesaania ja silputtua salviaa. Kannen jätin auki, jotta kastike kieuhisi paremmin kokoon.

Kymmenessä minuutissa spagetti kypsyi sopivan napakaksi ja kurpitsa hautui kermaiseksi. Ei haittaa yhtään ettei ollut kermaa! Juustoa tietysti raastelin myös annoksen päälle reilusti, se aina auttaa. Tiskiä tuli haarukan ja lautasen lisäksi yksi kattila, veitsi ja raastinrauta. Olisin tietysti voinut syödä suoraan kattilastakin...