Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on pizza.
Sienestäminen on ihanaa. Palkitsevaa! Ja kanttarellit on herkkua! Ja suppilovahverot! Aina sinne metsään ei vaan jaksa lähteä - ja on ne hirvikärpäsetkin... ja entä jos sataa... ja just viikko sitten pikkusiskoni onnistui saamaan tattikoriinsa jotain ikävää sekaan. Ja saahan niitä sieniä kaupastakin! Mikähän minua vaivaa, kovin on ollut laiska olo sienten suhteen tänä syksynä. Pizzan metsästys on tuntunut huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta, vaikka kyseinen herkku pitäisi etsiä jostain Jollaksen perukoilta. Toisaalta, te, ketkä minut tunnette: mitäpä en pizzan eteen tekisi?
Tämän eteen nään ihan mieluusti vähän vaivaa ♡Jollaksen kartanon maisemat = ilmiselvä Italia
Niinpä siis lähdimme viime lauantaina ystäväni Olli-Pekan kanssa sienimetsän sijaan Jollakseen pizzametsälle. Olen tässä keväästä saakka kuullut ihanasta autenttisesta italialaisesta pizzasta, mitä siellä saaren perukoilla valmistetaan - Fornitaly, jossain navetassa! Iih, eksoottista, jännää! Ilmiselvä seikkailukohde!
Sään salliessa pizzat voi ahmia vaikka heti Fornitalyn pihamaalla.
Kun lähtee liikkelle valmistautuneena seikkailuun, suorastaan harmittaa, miten helposti paikan löysimme. Siellä se nököttää Jollaksen kartanon naapurissa, ja veikkaisinpa, että paikan aukiolopäivinä puolet alueella liikkuvista autoista, pyöristä ja kävelijöistä suuntaa juurikin sinne. Ei muuta kuin perässä vaan!
Fornitaly sijaitsee vanhassa leipomossa, eikä tilaan mahdu kuin leipurit ja uunit, muutama hylly valikoituja Italian herkkuja, sekä ees taas lappaavat asiakkaat. Trafiikki on kova, eikä ihme: Fronitaly valmistaa ÄLYTTÖMÄN HYVÄÄ PIZZAA. Ystäväni päätyi ottamaan Margheritan, koska se on hyvän pizzan mittariksi soveltuva valinta (jos yksinkertaisen elegantti tomaatti-mozzarella-basilika-kombo menee mönkään, niin tuskinpa ne monimutkaisemmatkaan herkut sitten onnistuu). Itse nappasin päivän pizzan, jossa oli mehevää Italialaista raakamakkaraa sekä artisokkaa. HUH, autuas oli olo pizzaa mutustaessa, kummallakin.
Kuten mainitsin, asiakaspaikkoja ei tästä paikasta löydy. Hyvällä säällä pizzansa voi nakerrella viereisillä kallioilla, muussa tapauksessa kannattaa varautua pizzan pidempään kuljetukseen. Meitä sää helli, ja auringonpaisteessa erinomainen ateria jotenkin korostui suorastaan taivaalliseksi. Pizzan kaikki elementit kastiketta, juustoa ja pohjaa myöten vain osuivat täysin nappiin. Myynnissä oli myös erittäin hyvän näköistä focacciaa, mutta sitä emme tällä kertaa testanneet.
HUIPPU!
Voi se olla, että onnistun suoriutumaan tämän syksyn aikana sinne sienimetsällekin, mutta satavarmasti pizzametsälle, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Suosittelen!
Moni kaakku päältä kaunis, Ahvenanmaa myös sisältä silkkaa hunajaa!
Eihän kellekkään ole jäänyt epäselväksi, että Ahvenanmaa on mielestäni IHANA paikka? Saariston karu luonto on täydellisesti lumonnut minut, mutta yhtälailla olen hurmoksessa kaikista siellä kokemistani makuelämyksistä. Kaikilla ei taida olla aikaa pidemmälle saariston tutkimusretkelle, mutta eipä huolta - ihan pelkästään Maarianhaminassakin on herkkuja, niin maku- kuin näköaistillekkin.
Jos aikaa Maarianhaminassa on rajallisesti, suosittelen lämpimästi vierailua ainakin joihinkin seuraavista kolmesta osoitteesta: Bagarstugan, Kobba Klintar ja Pub Niska.
Maarianhaminan keskustassa sijaitseva hurmaava kahvila, Bagarstugan, piileskelee köynnöksien peittämien talojen keskellä sisäpihalla. Matkakumppanini Laura käytännöllisesti katsoen raahasi meidät sinne heti tilaisuuden tullen, koska jo siellä käyneenä tiesi, miten uskomaton kahvila kyseessä on!
Valikoimasta löytyy niin mm. suolaisia houkutuksia, perinteisiä leivonnaisia, kuin raakaleivonnaisiakin. Tiskin äärellä suu loksahtaa auki pelkästä näkymästä - vitriini on näin kesällä kuin marja- ja kukkatarha! Tässä kahvilassa ei ole todellakaan pyritty vaatimattomuuteen: jokainen herkullinen leivonnainen on koristeltu syötävillä kukilla, yrteillä, marjoilla ja hedelmillä… ja valinnan tekeminen on ylivoimaisen vaikeaa. Lopulta päädyin raparperi-marenkikakkuun, ja toivoin hartaasti etten olisi syönyt niin tuhtia aamiasta. Bagarstugan tarjoilee makeiden herkkujen lisäksi myös runsaan näköisiä salaatteja ja muuta pikkusuolaista: jos tänne vielä pääsen uudelleen, tulen kiljuvan nälkäisenä, se on varmaa.
Käsityöläiskortteli Saltista löytyy loistava lounas- tai afterwork-osoite Pub Niska. Michael Björklundin luoma luksuspizzakonsepti on selvästi paikallisten suosiossa: Niskan pizzoja kehuu jokatoinen vastaantulija. Pakkohan se on siis testata, varsinkin tällaisen, joka on päässyt Micken kanssa oikein fanikuvaankin… (joo, aion lesoilla tällä ikuisesti). Kekseliäs sisustus yksityiskohtineen vie huomion siksi aikaa, kun pizzamme valmistuvat. Aurinkoisella terassilla tosin olisi kelvannut odotella pidempääkin - itse pizzan syöminenhän toki kunnon pro:lta käy hujauksessa.
Omassa pizzassani makua riitti niin runsaasti, etten yllättäen jaksanutkaan koko annosta … osittain syynä oli myös pizzaa raskaampaan suuntaan vievä bearnaise-kastike. Lammas, punasipuli, bearnaise & rucola - hevi setti! Kyllä, rakastan rasvaa ja suolaa, useimmiten, mutta liika on liikaa minullekin! Tyytyväisten matkakumppanien kylmäsavulohipizzat upposivat sentään viimeiseen muruun.
Visiitti luotsiasema Kobba Klintarille vie muutaman tunnin, mutta on ehdottomasti sen väärti. Yhteysalus piskuiselle kallioluodolle lähtee Kalasatamasta, aina tiistaista sunnuntaihin kello 11 ja 13. Matkaan ei kulu kuin kymmenisen minuuttia, ja vierailu luotsiasemalla tukee saarta ylläpitävää yhdistystä (Kobba Klintars Vänner r.f.)
Luodoilta löytyy luontopolku, kahvila, museo ja monikäyttöinen jännä rakennus, Båken, jossa järjestetään milloin näyttelyitä, konsertteja, konferensseja kuin häitäkin. Ruoka Båkenille tuodaan satamaravintola Åss:ista, jonka muuten myös kävin testaamassa ja hyväksi toteamassa. Kautta saaren löytyy Juha Pykäläisen hauskoja veistoksia: jättimäisiä lokkeja, kaukoputkella tähyilevä merimies, maisemamaalari.
Kahvilan terassilta on sellaiset näköalat, että jumahdimme Lauran ja Lauran kanssa pöydän ääreen kilistelemään ja höpöttelemään toista tuntia. Suosittelen muuten testaamaan Ahvenanmaan pannaria tässä kahvilassa, ja syömään sen oikeaoppisesti luumuhillon ja kermavaahdon kera!
Båken: juhlapaikka, jossa näköala varastaa shown.
Ps. Romatikot hoi! Meillä oli tyttöjen kanssa tosiaan myös äärimmäisen sokerinen kynttiläillallinen satamaravintola Åss:issa. Ruoka oli oikein hyvää, mutta miljöö sitäkin ihanampi. Ihan vinkkinä vaan...
Twitter se on jännä paikka - tovi sitten hehkuttelin siellä ystäväni kanssa #TeamJallu-ryhmämme kokoontumisia, joissa tarjoilin Jallutofua, ja eiköhän joku ollut heti kommentoimassa että "Kai olet testannut Jallu-pizzaa?". NO. En ollut testannut Jallu-pizzaa. Ei ollut tullut edes mieleeni, että sellaista voisi tehdä, tosin enpä ollut myöskään ajatellut joskus tekeväni Jaloviinalla maustettua tofuakaan... Siinä ei sitten paljon nokka tuhissut, kun olin jo kutsunut joukon ystäviä kylään pizzaa maistelemaan.
Jallupizzaperjantai = <3
Jallu se on jännä juttu siinä missä Twitterkin. En ole tavannut ketään, jolla ei olisi tuosta juomasta mielipidettä, ja yleensä ne mielipiteet tuppaavat olemaan aika vahvoja. Osa vihaa, osa rakastaa. En itsekään nuorempana sietänyt Jaloviinan hajuakaan, mutta niin se ikä vaan makuakin muuttaa... Kylmäksi ei Jallu tunnu jättävän kuitenkaan ketään. Kun huhu Jalluresepteistäni levisi kaveripiirissä, olen saanut kuulla mitä innovatiivisimpia vinkkejä, ja nyt minulla alkaakin olla melkoinen lista erilaisia juttuja kokeiluja odottamassa. Seuraavana listalla on Jallulla liekitetty mustikkapiirakka, katsotaan mitä sen jälkeen tekee mieli! Pizzan tekoon nyt ensin kuitenkin.
Savuinen Jallu-tomaattisoossi:
1,5 dl yhden tähden Jaloviinaa
200 g paseerattua tomaattia
1 dl vettä
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1 porkkana
3 valkosipulin kynttä
2 rkl hunajaa
1 rkl savupaprikajauhetta
(1 tl nestemäistä savua)
1 rkl kuivattua timjamia
5-10 tippaa Chipotle-Tabascoa (maun mukaan)
1 tl suolaa
vastarouhittua valkopippuria (varovasti!)
Silppua sipuli hienoksi ja kuullota sitä miedolla lämmöllä rasvassa hetki. Lisää hunaja sekä silputtu valkosipuli ja ohuelti viipaloitu porkkana. Kuullota edelleen miedolla lämmöllä, kunnes sipuli muuttuu kullankeltaiseksi ja karamellisoituu, varo polttamasta. Lisää Jaloviina ja anna sen haihtua hetki (tai lämmitä seosta ja liekitä se varovasti kaukana liesituulettimesta hetken ennen tukahduttamista kannella tms.) ennen kuin lisäät paseeratun tomaatin, veden sekä timjamin, (nestesavun,) savupaprikan ja Tabascon. Hauduttele kastiketta miedolla lämmöllä puolisen tuntia, niin maut tiivistyvät ja rakenne paksuuntuu. Suola ja pippuri kannattaa lisätä vasta lopuksi ja pikkuhiljaa maistellen, jottei soossista tule kasaan keitellessä vahingossa liian suolaista ja ärjyä. Lopuksi soseuta vielä koko herkku sauvasekottimella. Sitten vaan pizzaa kasaamaan!
Jallupizzan täytteet voivat olla ihan sitä mistä tykkäätte, mutta minua ainakin kiinnostaa testailla soossin ohella savuisia ja suolaisia makuja. Testaisin esim. chorizoa ja jalopenoa, jos olet lihansyöjä; kasvissyöjät taasen voisivat kokeilla vaikka aitoa fetaa paprikan kera, tai ohuelti siivutettua kiinteää perunaa, kalamataoliiveja ja rosmariinia. Meidän pizzaillassa syöttin Jallupizzaa au Naturel - päällä oli kastikkeen lisäksi vain mozzarellaa ja basilikaa, koska halusimme testata soossin ilman häiriötekijöitä. Hyvää oli, pizzoja upposi vajaan kymmenen hengen seurueeseen lähemmäs kymmenen kappaletta (ja kokilla oli hiki keittiössä)!
Jallupizzaperjantaipippalot!
Ps. Jalluresepti-ideoita otetaan vastaan! Samoin kiinnostaa kuulla, minkälaisia päällisiä tämän pizzakastikkeen kaveriksi keksitte!
Viime lauantaina pidettiin ihka ensimmäinen Enosaasanoa EI -klubin kokous. Klubi perustettiin pari viikkoa sitten, kun huomattiin kaveripiirissä useammalla esiintyvän (ainakin töissä) kiltin tytön syndroomaa... JA vaikeuksia sanoa EI suklaalle/hyvälle ruualle/hyville juomille - vertaistukiryhmälle oli siis selvä tarve ;)
Mulle se suklaa ei ole suurin EI-ongelma, vaan suolaiset herkut, kuten pizza. Joten EI-klupin iltaan päätin tehdä raakasuklaan lisäksi pizzoja ... ja halusin erityisesti päästä vihdoinkin kokeilemaan jo kuukausia sitten netistä bongaamaani paleo-pizzapohjaa, joka tehdään kukkakaalista!
Paleo-ruokavalion perustanahan käytetään evoluutiota ja jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä. Toisinsanoen, pizzapohjaa ei voi tehdä vehnästä.
Kukkakaalitaikatemppu
Seuraavaksi ohje taikatempulle. Ihan tosi. Ota puolikas iso kukkakaali, tai yksi pieni. Raasta se pienellä terällä, tai silppua tehosekoittimessa pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon pari desiä juustoraastetta ja yksi kananmuna. Taputtele seos lätyksi uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes pohja hieman ruskistuu. Simsalabim, uunista tulee ulos lettumainen pizzapohja!
Munakoisopizza
Koska en osaa sanoa itselleni EI keittiöpuuhissa, tein tietysti myös toisenkinlaiset pizzat, pohjana munakoisoviipaleita. Bongasin idean näemmä itseltään Julia Childiltä.
Kukkakaalipohjat päällystin rucolapestolla, kesäkurpitsalla ja homejuustolla. Munakoisot tomaattikastikkeella, basilikalla, lumikinkulla ja pecorino romanolla. Uunissa molemmat viettivät pohjan esikypsennyksen jälkeen vielä vajaan vartin.
Tämä. On. Hyvää. Vuoden 2013 luomutuote!Munakoisopizzat
Klubi-ilta oli menestys. Lukuunottamatta sitä että aliarvioin pizzankulutuksemme ... raakasuklaata oli sentään yllinkyllin, samoin Jalluboolia (jallua, inkivääriä, appelsiiniä, kuivaa omenasiideriä & ginger beeriä).
Pöytä katettu EI-klubille!
Ps. Kaikissa tutkimissani kukkakaalipohjan resepteissä kukkakaalimuru kypsennetään ennen munan lisäämistä. Ihan pokkana EN tehnyt niin, vaan sekoitin raakaan raasteeseen juuston ja egun ja onnistui varsin hyvin. Kukin tyylillään ja rohkeasti kokeilemaan!
Ruuanlaitto on mielestäni mielenkiintoisinta, kun on selkeät raamit joiden sisällä ideoida. Kyselen aina kärkkäästi vierailtani lemppareita ja inhokkeja tai erityisruokavalioita, ja kiskon tukkaa päästäni, jos vastaus on "tee ihan mitä vaan". Niinpä innostuin, kun ystäväni Viiskulman Ulla ilmoitti haluavansa vaimokkeelle ruokavieraaksi. Ullalla nimittäin on antaa minulle haastetta. Ruuan pitää olla gluteenitonta, ja on muutama inhokkikin ilmaistu jämptisti. Ihanaa!
Hylkäsin heti helposti gluteenittomana toteutettavat ruokalajit, kuten salaatit ja keitot. Keittiönpöydällä varsin kypsiksi ehtineet kirsikkatomaatit veivät ajatukset ensin ketsuppiin, sitten hampurilaisiin, sitten hodareihin, ja lopulta pizzaan. Olen tehnyt toiselle ystävälleni gluteenitonta pizzaa muutaman kerran aikaisemmin, mutta nyt päätin tutkia oikein reseptejäkin!
Pinterestiä kaivellessa olen törmännyt useampaan keliaakikolle sopivaan pohjareseptiin, ja varsinkin kukkakaalista ja kananmunasta taiottu taikina kiinnostaisi! Mutta kun! En omista minkään sortin blenderiä, niin jouduin pakosta valitsemaan perinteisemmän taikinan.
On niistä resepteistä välillä hyötyäkin. Luotettavista lähteistä vahvistin tietoni siitä, että taikinan kuuluu jäädä kosteaksi, vähän kuin muurauslaastiksi.Sekin erään gluteenittomaan leivontaan keskittyvän sivun esiinnostama seikka ilahduttaa, ettei gluteenitonta taikinaa tarvitse vaivata (kun siihen ei kuitenkaan tule sitkoa. Sitkontapainen saadaan aikaan psyllium/pellava/chiasiemenlimalla, ah miten ihastuttava ilmaisu, tai ksantaanilla).
Tästä se lähtee!
Aloitin liottamalla ruokalusikallisen pellavansiemenrouhetta tilkassa kuumaa vettä. Kun siemenet alkoivat hyytelöityä, lisäsin astiaan 2 dl lämmintä vettä, desin gluteenitonta täysjyväleipäjauhoa, sekä 2 tl kuivahiivaa. Sillä välin kun hiiva aktivoitui, pilkoin pöydällä pyörineet kirsikkatomaatit, yhden sipulin, valkosipulin kynnen ja puolikkaan chilin. Nämä ainekset kuullotin pienessä kattilassa öljytilkassa ja lisäsin sitten ruokalusikallisen ruokosokeria ja saman verran balsamiviinietikkaa. Halusin kastikkeesta selvästi makeaa. Kun levy on tarpeeksi pienellä lämmöllä, kastikkeen voi suorastaan unohtaa toviksi. Uuni kannattaa sen sijaan muistaa viimeistään tässä vaiheessa laittaa päälle: 225ºC.
Kun taikinan alku alkoi kuplia, lisäsin siihen lorauksen öljyä, suolaa ja n. 2 dl gluteenittomia jauhoja. Hetken mielijohteesta kippasin mukaan myös kurpitsansiemeniä. (Ennen jauhojen lisäämistä, sekoitin niihin ihan varmuuden vuoksi teelusikallisen leivinjauhetta. Taisi olla suorituspaineita). Itse säästän aina kun mahdollista käsiäni taikinoitumiselta, joten sekoittelin taikinan lusikalla. Itseasiassa taikina tarttuukin käsiin niin tiukasti, ettei missään tutkimistani ohjeista suositella käsin vaivaamista. Tärkeää on, ettei taikina saa olla liian kuiva - lisää siis tarvittaessa vettä/jauhoja.
Lusikoin taikinan leivinpaperille ja kastelluin käsin taputtelin sen muotoonsa. Taikina todellakin tarraantuu kiinni ja repeää elleivät kädet ole kunnolla märät! Kädet voisi myös öljytä, tai ripoitella pohjan päälle jauhoja, minkä lopulta vielä teinkin. Sitten pohja kuumaan uuniin keskitasolle.
Täytteet olivat tällä kertaa jääkaapintyhjennyskategoriaa, paitsi tuoreet viikunat, joiden ajattelin sopivan muihin kaavailemiini aineksiin: lehtipinaattiin ja savufetaan. (Näitä siis kaapissa). Kun pohja näytti selvästi nousseen, ja tuoksui leivältä, mihin meni vajaa 10 minuuttia, otin sen uunista. Kattilaan muodostunut tomaattikastike ja pakastimesta kaivettu mozzarellaraaste pizzan päälle, ja takaisin uuniin.
NAM!
Unohdin laskea lämpötilaa, joten juusto ruskistui kivasti, mutta reunat ... hmmm, no, paistuivat hyvin. Viikunan leikkasin ohuiksi lohkoiksi ja pinaatin silppusin. Lopuksi vielä levitin pizzan päälle edellämainitut ja murustettua savufetaa. Sitten pizza vielä kerran uuniin, ja vain odoteltiin (viinilasi kourassa), että feta hieman sulaisi, ja viikuna karamellisoituisi. Ei siinä kauaa mennyt? Yhden viinilasin verran? Ehkä? Ehkä tämäkin selittää sen, että kun lopulta päästiin syömään, totesin tehneeni varsin hyvän pizzapohjan, joka tosin reunoilta olikin näkkileipää.
Nälkä!
Eli. Rouskuvaa reunaa kammoksuvat gluteenia välttelevät pizzahiiret: lukekaa jonkun asiantuntijan resepti, ja noudattakaa sitä kiltisti. Hyvää kyllä oli, oi todella! Mutta... ehkä jatkan tuotekehittelyä skarpimpana. Juoruilu, valkkari ja gluteeniton leivonta ovat näemmä huono yhtälö.
Lopussa kiitos seisoo. Ei vaan lopussa kiitos katoaa lautaselta.
Vaimomatskuu eilen keittiössä, kyllä! Ja! Keittiön siivosin samana iltana, tosin nyt se on jo uudestaan sotkettu. Lopuksi lakkasin meidän molempien kynnet. Kunnon vaimokkeillahan on aina laitetut kynnet, eikö? Eikä taikinaa kynsien alla.
