Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on big tree farms.
Muutama vuosi takaperin Berliiniläisessä sushiravintolassa nenäni alle lykättiin suolakiteistä kimaltavia pieniä vihreitä palkoja. Jäin kertaheitolta koukkuun Edamameen, eli tuoreisiin soijapapuihin. Helsingin etnisiä ruokakauppoja kolutessani löysin niitä ensin Tokyokanista, sitten Hämeentien varrelta, ja nyt jopa isompien markettien pakastealtaista. Syön edamamet mieluiten suoraan paloista imeskellen, mutta löytyypä näitä herkkuja myös valmiiksi kuorittuina.
Piipahdin toissapäivänä Hämeentiellä, ja nappasin Vii-Voanista kotiini kaikenlaista muutakin edamamen seuraksi: misoa (fermentoitua soijapaputahnaa), sobaa (japanilaisia tattarinuudeleita), pitkiä siroja munakoisoja ja maustettua paahdettua merilevää.
Japanilainen keittiö rakentuu pitkien perinteiden varaan, enkä koe, että minulla olisi asiaa väittää tekeväni japanilaista ruokaa, sen enempää kuin thaimaalaista tai kiinalaistakaan. Vaikutteita sen sijaan napsin runsaasti milloin mistäkin maasta, ja matkustellessani pääasia mulle on aina ruoka. Onhan sitä tullut ulkomailla kokkikurssillakin käytyä. Japaniin en vaan ole vielä eksynyt, vaikka hinku olis kova! Laitan nyt sitten tätä japaniin kallistuvaa sapuskaa ja fiilistelen tovin, jos vaikka joskus...
Munakoison marinadissa misoa ja kookossiirappia
Munakoiso on mun ehdottomia ykkösvihanneksia, ja ihanaa kaikin tavoin valmistettuna. Tällä kertaa halkaisin munakoison pitkittäin kahtia, ja viilsin lihaan muutaman viillon. Hieroin leikkuupinnan misotahnan ja kookosnektarin seoksella niin, että myös viiltoihin meni seosta. Pinnalle seesaminsiemeniä ja 200 asteeseen puoleksi tunniksi.
Munakoison kypsyessä keitin nipun sobanuudeleita - niissä ei mene kymmentä minuuttiakaan, ja paistoin parsakaalinnuppuja pannulla. Kun parsakaali oli puolikypsää, lisäsin pannulle silputun valkosipulinkynnen ja reilusti tuoretta ohuenohueksi mandoliinilla siivuttamaani inkivääriä. Viimeiseksi pannulle tuli pari desiä edamamea, nuudelit, loraus soijakastiketta, kookosnektaria ja tulista chilikastiketta, Srirachaa.
Pannu kannattaa olla todella kuuma, niin saat kaikkeen ihanan paistopinnan, varo kuitenkin polttamasta valkosipulia (palanut valkosipuli on kamalaa). Vihoviimeiseksi sekoitin nuudeleihin reilusti silputtua kevätsipulia.
Mistäköhän se johtuu, että väsyneenä tekee mieli makeaa vaikken ees oikein tykkää makeasta? Joku energiavaje varmaan. No, kroppa saakoon mitä se haluaa! Suklaanmussuttamisen sijaan yritän ujutella makeanhimon yllättäessä itseeni kuitenkin myös muutakin kuin sokeria, joten viikko sitten, todella todella väsyneenä, päätin kokeilla terveellisempien herkkujen tekemistä (varoitus, tämä ei ole kuitenkaan pikaherkku, vaan yön yli joudut kyllä odottamaan). Raakaravintoa, superfoodeja ja ravinteita pursuavia, mutta myös makeanhimon tyydyttäviä raakakakkusia! Ja sattuipa sopivasti, kaapistani löytyi testattavakseni lähetettyjä Big Tree Farmsin tuotteita (jotka olivatkin mulle uusia tuttavuuksia), sekä jo entuudestaan tehokäyttämiäni CocoVin tuotteita.
Esikuvana oli klassinen juustokakku, jota en juuri koskaan raaski syödä, kun se on niiiiiiiii-in tuhtia. Ainesosat ovat tässä herkullisessa terveysversiossa raakoja ja vegaanisia, eli uunia ei tarvita, blenderi/sauvasekoitin kylläkin. Pohjaan tulee Big Tree Farmsin raakakaakaopapuja, maustehunajaa, CocoVin pähkinäsekoitusta ja kylmäpuristettua kookosöljyä (kookosöljy on mulla useimmiten ihonhoitokäytössä, mutta huh, miten monikäyttöinen tuote se onkaan!).
Näistä superpavuista tykkäis Kippari-Kallekin: on antioksidantteja, magnesiumia, sinkkiä ja rautaa!
Täytteen tein puolukoista, chiasiemenistä ja miedosti makeutetusta mantelimaidosta. Makeutta lisäsin terveellisemmin matalan glykeemisen indeksin omaavalla ja ravinteikkaalla Big Tree Farmsin kookoksenkukkanektarilla (Coconut flower blossom nectar). Kakkusista tulee tolkuttoman hyviä ja hyväätekeviä niin mielelle kuin ruumillekkin!
Herkkuja! Oon ihan pähkinöinä näihin pähkinöihin. Ja eh, kookosöljylle löytyi vaihteeksi muutakin käyttöä kuin ihon rasvaus :)
Pohja valmistuu samaan tapaan kuin perinteinen keksimurupohja, (esim. digestive&voi -pohja). Blenderissä vain kourallinen kaakaopapuja (SUPERDUPERterveellisiä mutta aika tujuja yksinään) ja pähkinöitä muruksi, ja seosta sitomaan ruokalusikallinen hunajaa tai kookoskukkanektaria ja reilu kaksi ruokalusikallista kookosöljyä. Sitten seos painellaan tarjoiluastiaan (itse tein nyt yksittäiskakkusia Eskimon tukeviin ja söpöihin muffinssivuokiin).
Sammakonkutua? Ei vaan chiaa!
"Juusto"täytteeseen tulee chiasiemeniä, jotka turpoavat uskomattoman paljon, jopa kymmenkertaisiksi. Vegaanisissa jälkkäreissä chiaa käytetään usein vanukkaiden tekemiseen, mutta ravintoarvoiltaan todellisena raskassarjalaisena tuo pikkuinen siemen käy kyllä melkein mihin vaan - tuorepuuroon, salaattiin, keittoon, leipään, kalan kuorutteeseen, jugurttiin... you name it.
Laitoin noin reilun puoli desia chiaa vajaaseen neljään desiin kookoskukkasiirapilla makeutettua mantelimaitoa. Chian kanssa pitää muistaa, että heti nesteeseen lisättyään siemet alkavat turvota ja muodostaa eräänlaista limaa. Toisinsanoen, sekoita seosta pari minuuttia, etteivät siemenet klimppiinny. Tämän jälkeen seos saa rauhassa jääkaapissa turvota ja hyytelöityä ainakin kaksi-kolme tuntia. Lisää nestettä, jos seos muistuttaa leikattavaa hyytelöä jo tunnin kuluttua... Samoin voit lisätä varovasti vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen chiaa jos seos ei parin tunnin sisällä tunnu tarpeeksi tiukalta. Pidä kuitenkin mielessä, että chia turpoaa vielä ainakin sen yön yli, mikä näiden kakkusten teossa olisi ajallisesti tarpeen.
Parin tunnin kuluttua voit kuitenkin laittaa chiaseoksen blenderiin haluamasi mausteen kanssa. Itse käytin tällä kertaa puolukkaa. Suristele sammakonkutua muistuttava chiaseos ja mausteesi tasaiseksi hyytelöksi, ja kaada pohjataikinan päälle. Lykkää tämän jälkeen herkku jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi lisää - mieluummin tosiaan yön yli.
raakakakkunen
SITTEN HERKUTELLAAN! Minä ja lauantain vieraani emme jaksaneet odotella seuraavaa päivää, vaan lusikoimme kakkuset vuuista vielä hieman hyytymättöminä. Sen jälkeen energiaa riitti mm. päälläseisontaan ja twerking-sessioihin. Öhöm, jos lähtökohtaisesti seurue oli varsin nuutunut ja tööt ennen herkkuja, ja ilta päättyi hulluttelujammailuun, on näissä raaka-aineissa pakko olla jotain taikaa! Yhden kakkusen söin seuraavana päivänä, ja koostumus oli kyllä parempi. Mutta hei, ei se niin nuukaa ole...
ps. nyt en uskalla antaa mittoja. En oikeastaan ottanut niitä niin tarkkaan ylös, juuri tuon edellämainitun nuutumustilan vuoksi se vaan unohtui. Lisää tänne summittaisen ohjeen jahka teen kakkusia seuraavan kerran. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan rohkeasti tämän varsin ympäripyöreän ohjeen kanssa, tai tutkimaan vaikkapa näitäohjeita, ja muistamaan, että vaikka koostumus ei menis ihan nappiin, niin hyvälle nämä kuitenkin maistuvat!
