Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on lounas.
Arvatkaa missä minä hengailen nykyään afterworkilla? Makkarataivaassa. Juu, kyllä vaan, sellainen on ilmestynyt ihan työpaikkani viereen, ja kyllä, menen sinne ostelemaan makkaraa. Tai no, viimeeksi ostin myös kolmenlaista juustoa. Ja sitä edellisellä kerralla myös kahvia. Ja olisi heillä myös panineja... ja viinibaari... ja ihania Italialaisia keksejä ja kahveja ja pastaa ja vaikka MITÄ!
Paikan nimi on Casa Italia, ja se on avannut Bulevardille Lokakuun alussa. Paikkaa pyörittävät italialaiset herrasmiehet pursuilevat kotiseuturakkautta ja esittelevät ylpeinä omien alueidensa erikoisuuksia - gorgonzolaakin on kuulemma tehnyt yksi ja sama suku jo kohta sata vuotta.
Myymälä on minunlaiselleni herkkusuulle unelmakohde, ja hyvin vaikea täältä onkaan poistua syömättä jotain paikan päällä, tai ostamatta kotiin edes "vähän jotakin pientä". Vielä on testaamatta leikkuulauta viinilasillisen kanssa, mutta enköhän ennen pitkää päädy putiikkiin ihan istuskelemaankin pidemmäksi aikaa. Lasillinen amaronea tai chiantia juusto- ja makkaralajitelman kanssa päättäisi työpäivän kuten minkä tahansa muunkin päivän erinomaisesti! Eikä seuraa liene vaikea houkutella mukaan...
Casa Italia Bulevardi 11, 00100 Helsinki
Ps. Muistakaahan seurailla Instagramiani ja FB:tä! Nettisivuni valmistuvat hitaasti mutta varmasti, joten viimeistään jouluna loppuu kirjoittelut täällä Cityn hellässä huomassa.
Maistuisiko herkullinen ateria näköalaravintolassa? No tottakai! Entäpä jos "ravintola" on nostokurjen kannattelema pöytä 50 metrin korkeudessa? Heiluttele siinä sitten varpaitasi tyhjän päällä ja nauti ateriasta...
Kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Kävin nimittäin eilen kuvailemissani olosuhteissa lounaalla, Dinner in the Sky -tapahtuman lehdistötilaisuudessa, enkä ihan tiedä miksi suostuin moiseen - minulla nimittäin on melkoinen putoamisen pelko. Joku itsensä haastamispakkomielle se kai on?
Edeltävänä yönä ei paljon tullut uni simmuun, ja mitä lähemmäs H-hetkeä aika mateli, sen hirvittävämpi mykkyrä sisuksiini muodostui. Onneksi ystäväni Eevis tuli mukaan. Kun meidät oli köytetty tiukasti tuoleihimme, ja pöytä alkoi nousemaan ilmaan, olisin varmaan kiljunut ääneen ilman vieressä istuvaa rakasta ystävää.
Ensin oli mahdotonta kuvitellakaan maisemien katselua, tietoisuus tyhjyydestä allani oli niin päällekäyvä... pikkuhiljaa hetket, joina olosuhteet unohtuivat, kuitenkin pitenivät. Ystävän läsnäolo auttoi, mutta niin myös niinkin arkinen kapistus kuin kännykkä: keskityin räpsimään kuvia luurillani, ja rauhotuin. Tovin kuluttua kykenin jopa kääntyilemään ja sihtaamaan kameraani alaspäin. Ihme juttu - kerrankin oli someaddiktiosta hyötyä!
Menusta lounaallamme vastasi Filip Langhoff Ravintola Askista. Vaikkei alkupala, Kesävihanneksia kehäkukkaa, ehkä ollut kaikkein moniulotteisin elämässäni syömistäni annoksista, oli köykäisten salaatinlehtien ja kukkasten mutustelu tuulen tuivertaessa ympärillämme vähintäänkin jännittävää. Kilpasyönti tuulta vastaan oli hauskaa, mutta arvostan myös Langhoffin pysymistä annosvalinnassaan (häntä oli nimittäin varoiteltu yrttien ynnä muiden heiveröisten ainesosien käytöstä).
Pääruoka, “Viskilä” kukkoa karhunlaukkaa, oli mahtava! Upeasti paistettu kukonpoika mehevän spelttilisäkkeen sekä makoisien sipulien kanssa sai täyden huomioni. Karhunlaukkapyre oli uskomattoman aromikasta, ja Eeviksen kanssa aloimmekin heti miettimään, mitä sen kasvattaminen vaatii. Annoksen ansiosta siis jaarittelimme puutarhanhoidosta roikkuessamme 50-metrin korkeudessa. Aika upea saavutus tuossa tilanteessa, mutta upea oli kyllä annoskin!
Jälkiruokaa varten laskeuduimme hetkeksi takaisin maanpinnalle. Tämänvuotisen Taste of Helsinki -tapahtuman valloittanut annos, Valkoista suklaata suolaheinää, nosti ainakin minut kuitenkin jopa nostokurjen ulottumattomiin - taivaisiin. Huh mikä makupaketti, olisin voinut nuolla lautasen, jos vain olisin uskaltanut...
Taivaallista lounasta (kolme ruokalajia) ja päivällistä (neljä ruokalajia) saa Lasipalatsin aukiolta 22.6. asti, joten kaupunkijuhannusta viettävät: tässäpä ikimuistoinen juhannusaktiviteetti!
Pöytä palaa Tampereenvisiitiltään kuitenkin Helsinkiin vielä elokuussa, joten ehtiipä sitä silloinkin itseään koettelemaan. Halpaa tämä lysti ei tavalliseen ravintola-ateriaan verrattuna toki ole - mutta ainutlaatuisia ovat tässä ravintolassa niin aterian olosuhteet, kuin korkealuokkaiset kokitkin. Lounaan ja päivällisen lisäksi tarjolla on myös huomattavasti edullisempia samppanja-nostoja.
Dinner in the Sky
Helsinki, Rautatientori
5.-10.8.2014 Keittiömestarit julkistetaan myöhemmin.
Ei. Voi. Olla. Totta!? Helsingistä on saanut jo viikon Pho-keittoa! Pho on PARASTA, se on Vietnamin lahja kulinaristiselle maailmalle. Keiton nerous piilee hartaasti keitellyssä mausteisessa lihaliemessä, johon lisätään riisinuudeleita, ohuenohutta lihaa ja runsaasti tuoreita yrttejä juuri ennen tarjoilua. Keiton voi jokainen vielä viilata mieleisekseen pöydässä mm. kalakastikkeella, chilillä ja tuoreella limetillä. Koukkuun jääminen on taattu.
Vaasankadun Made In Kallion oheen viikko sitten avattu keittobaari PhoHelsinki tarjoilee tuoretta ja raikasta pho-keittoa arkisin lounasaikaan, todennäköisesti myös lauantaisin. Runsaasti aasialaisia yrttejä, pavunituja ja aromikasta lientä tulviva keittokulho irtoaa alle kympillä (pieni 6€, iso 8,5 €), ja on joka pennin arvoinen.
Idean isä, Tuomas Kuittinen, kertoo tutustuneensa Pho-keittoon vietnamilaisen kummisetänsä kautta. Hän oivalsi, että menekkiä tälle herkulle varmasti riittäisi Helsingissäkin, ja samalla hän itse saisi hyvän kesätyön, jossa hyödyntää kauppatieteiden koulutusta vastaavaa osaamistaan. PhoHelsinki onkin näillä näkymin auki vain kesän ajan, mutta ainakin jos minulta kysytään, tällainen paikka tarvitaan pysyväksi osaksi Helsinkiä. Voisikohan seuraava askel olla kotiinkuljetus...?
PhoHelsinki Made in Kallio, Vaasankatu 14
Keittoa tarjoilla arkisin n. klo 11-15,
sekä Facebook, että Twitter (@PhoHelsinki) tiedottaa aukioloista tarkemmin
Aamupala jäi väliin ja lounasaikaan on vielä tovi. Nälkä möykkää tyhjässä masussa ja seuraavan kerran ehdin syömään vasta iltapäivällä. Mikä eteen? Pit stop Iso-Roobertinkadun Vivo'sissa korjaa tämän tilanteen hetkessä. Astu sisään, valitse ruoka, ota se mukaan tai syö paikan päällä. Vrumvrum, kiireisen arjen pelastus!
Vivo'sin libanonilainen herkkuvalikoima todellakin pelastaa nälkäisen - lautasellinen hartaasti valikoituja herkkuja, kuten baba ghannouge -tahnaa, tabbulia, viininlehtikääryleitä ja kibbe -pyöryköitä, uppoavat nälkäiselle hetkessä ja loppupäivä luistaakin kuin rasvattu.
Salaattitiski pursuilee jos jonkinlaista ihanuutta, kaikki tuoreita, raikkaita ja ravitsevia valintoja, joiden hinta määräytyy painon mukaan. Löytyy sekä kevyempää, että energiapitoisempaa lautasentäytettä. Mieleeni jäi tämänaamuiselta visiitiltäni erityisesti sumakilla maustettu fenkoli, nam!
Jos aika ei riitä salaattitiskillä osoitteluun, niin valikoimasta löytyy myös valmiita Take Away -salaatteja ja pientä makeaa, kuten baklavaa. Janoisille tiedoksi: tuorepuristettuja mehuja tehdään tilauksesta, pyyntösi mukaisilla makuyhdistelmillä.
Ravintola Farougen omistajapariskunnan alkukeväästä avaama Vivo's tarjoaa aitoja Libanonilaisia makuja Deli-henkeen. Runsas valikoima saa ainakin minussa aikaan samanlaisen innostuksen kuin lapsena irtokarkkiostoksilla: vähän joka sorttia pitäisi saada maistaa... Vivo'sin toinen toimipiste, viihtyisä ja rento ravintola, sijaitsee Malminrinteessä - allekirjoittanut on joskus viipynyt siellä lounaalla useammankin tunnin, niin hyvää oli sekä ruoka, palvelu, että seura.
Malminrinteen kana shawarma -annokseen aikaisemmin jo ihastuneena nappasin Iso-Robalta myös saman herkun rullaversion, ja suuntasin ystäväni kanssa pikatreffeille puistoon. Täytyypä sanoa, etten ole yhtä hyvää rullaa saanut montaa kertaa - runsaasti maukasta kanaa, valkosipulista kastiketta, tomaattia, salaattia ja eksoottisia mausteita pursuava pitarulla pitää sitäpaitsi nälän loitolla helposti iltaan saakka. Bonuksena voin hetken kuvitella olevani Berliinissä - siellähän näitä herkkuja olisikin joka kadunkulmassa. Mitä tulee Helsinkiin, niin kivasti alkaa nykyään olla täälläkin! Tykkään!
Kuinka monesti sitä kävelee onnensa ohi, autuaan tietämättömänä kaikesta jännästä, jota ympärillä saattaisi olla? Välillä minusta tuntuu, että aivan liian usein. Tämä tulee nyt muuttumaan! Minulla alkoi nimittäin unelmapesti: tehtävänäni on raportoida kaikista ihanista ravintoloista, kahviloista ja ruokatapahtumista, mitä tielleni sattuu. Olen mukana BonAquan Explore Your City -kampanjassa, ja tulen merkkaamaan kaikki ihanat löytöni tägillä #ExploreSuomi niin täällä blogissa, kuin Instagramissa ja Facebookissakin.
Toki kirjoittelen edelleen myös kotikeittiöni tapahtumista ja kokkailuistani, koska siellähän nyt tapahtuu joka päivä. Toivottavasti teille lukijoille on iloa kuitenkin myös näistä kodin ulkopuolisista löydöksistäni. Ja jos omalle tiellenne ilmestyy huippulöytöjä, mitä ikinä ne sitten olisivatkin, voitte tekin merkata kuvanne, twiittinne, päivityksenne tai blogauksenne samalla tägillä, niin ne päätyvät kampanjan kautta muidenkin löydettäviksi :) Löytönsä jakaneiden kesken arvotaan myös mm. Kilroyn matkalahjakortteja. Pian meistä ei enää kukaan kävele onnensa ohi. Tiedossa on MAHTAVA KESÄ!
Ensimmäisenä haluan raportoida teille löydöstä, jonka ohi olen kirjaimellisesti kävellyt joka arkipäivä, jo lähes vuoden. Autuaan tietämättömänä, että pieni harha-askel veisi minut suloisimpaan pikkuiseen kahvilaan, johon olen toviin tutustunut. Löytöni nimi on Cafe Kuppi ja Muffini, ja se sijaistee aivan työmatkani varrella, Kalevankatu 17:ssa.
Kuppi ja Muffini on avattu vajaa vuosi sitten, ja sen ovat jo monet löytäneet erityisesti aamiaisen ja lounaan merkeissä. Kahvilassa tarjoillaan kuuden euron hintaan ihana puuroaamiainen, johon kuuluu päivittäin vaihtuvan puuron lisäksi tuorepuristettu mehu sekä tee tai kahvi (ja santsikuppi kuuluu hintaan!). Puuron päälle saa laittaa mielin määrin höysteitä: on vaahterasiirappia, marjasosetta, omatekoista mysliä, siemeniä, pähkinöitä... Mehu- ja teevalikoimassa on aina muutama vaihtoehto ja kahvi on niin luomua kuin reiluakin.
Kahvilan valikoimasta löytyy myös muutamaa salaattia, lounaskeittoa, suolaisia leipiä ja muffineita, keksejä sekä runsain mitoin makeita herkkuja - kuppikakkuja löytyy kahta kokoa ja kakkuja useaa sorttia. Testaamani minikokoinen minttusuklaa-cupcake oli taivaallinen ja juuri sopivan kokoinen ja hintainen makuuni. Henkilökunta on ystävällistä ja kertoo mielellään tuotteista - tekijöiden ylpeys ja ilo työstään paistaa jutellessa läpi. Eikä ihme: kaikki herkut taiotaan tuoreista raaka-aineista, ilman lisäaineita, ja maku on kuulkaas sen mukainen. Ihana kahvila ja todellinen LÖYTÖ.