Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on vaahterasiirappi.
Huhuu, Halloween lähestyy ja kaupat pursuilevat ihania kurpitsoja! Ei, en osta kurpitsaa kaiverrettavaksi. Taion siitä karkkia!
Kurpitsahan on itsessään jo aika makea möllykkä, eikä ihme, onhan se sukua melonille. Kurpitsoja on monen muotoisia, värisiä ja kokoisia, joista oma suosikkini on käytännön vuoksi myskikurpitsa eli butternut: butternut mahtuu kokonsa puolesta jääkaappiini ja saan sen halki ilman kirvestä.
Tältä näytti erään kurpitsan kohtalo. Tuli hyvä soppa!
Näin syksyllä käytän kurpitsaa monessa ruuassa; teen kurpitsakeittoa, paahdan eri tavoin maustettuja lohkoja salaatteihin tai sellaisenaan syötäviksi. Soseena kurpitsa käy eräänlaisesta valkokastikepohjasta, ja sopii gratiineihin. Kurpitsasta saa tietysti myös ihanaa makeaa piirakkaa!
Helpoin pikaherkkuni on yksinkertainen paahdettu, karamellisoitu kurpitsa. Se valmistuu puolessa tunnissa ja uppoaa sellaisenaan. Lempimausteeni on kiinalainen viismauste, jonka lisäksi käytän vaahterasiirappia ja chilikastiketta.
Karkkikurpitsa: puolikas myskikurpitsa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
1-2 rkl kasviöljyä
1-2 rkl viismaustetta
maun mukaan suolaa ja chilikastiketta tai tabascoa
(muutama siivu pekonia)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Kuorimisen voit halutessasi jättää väliin, myskikurpitsan kuoret voi vallan hyvin syödä! Viipaloi kurpitsa noin sentin paksuisiksi isoiksi paloiksi, ja levitä kevyesti öljyttyyn uunivuokaan. Roiski loppu öljy sekä vaahterasiirappi ja chilikastike päälle, mausta runsaalla määrällä viismaustetta ja ripauksella suolaa. Heivaa kurpitsa uuniin, ylimmälle tasolle, ja paista kunnes haarukka uppoaa siivuun helposti, ja pinta on hieman ruskistunut (noin 20-30 min). Voit kuutioida viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi siivujen päälle hieman pekonia rapeutumaan, aijjjaijai!!!
ps. Kiinalainen viismauste on seos: tähtianis, kaneli, fenkoli, neilikka ja anis ovat seoksen ainesosat. Jos et löydä viismaustetta, kokeilisin vaikka lakritsijauhetta ja kanelia. Neilikan kanssa kannatta ainakin olla varovainen, se on aika voimakas mauste!
Olen ehkä auttamattomasti ruokatrendeistä jäljessä, koska tein elämäni ensimmäisen nyhtöpossun (pulled pork) vasta eilen.Tätä hitaasti hauduteltua ylikypsää possuherkkua on tulvinut joka ruokajulkaisusta mediaan katsomatta jo viime kesästä asti. Ravintolapäivinä on tuntunut siltä, että pulled pork on joka toisen kojun vetonaula.
Mattimyöhäisyyteni johtuu eniten siitä, että vaikka olen erittäin kokeilunhaluinen kokki, liha on minulle edelleen varsin outo raaka-aine. 14 vuoden kasvissyöntinihän loppui vasta puolisentoista vuotta sitten, enkä ole vieläkään juuri laittanut lihaa (pekonin paistamista ei ehkä lasketa). Talven mittaan olen varovaisesti kokeillut kokkailla mm. merimiespihvejä, karjalanpaistia ja jonkinsortin Burgundinpataa. Kokeilut ovat olleet ihan onnistuneita, mutten ole uskaltanut niistä vielä tänne kirjoitella, kun koen olevani lihan suhteen edelleen ihan noviisi. Nyt päätin kuitenkin rohkaistua, ja raportoida ensimmäisestä nyhtöpossustani!
Idea possun haudutteluun tuli oikeastaan siitä, että halusin tehdä viskillä maustettua ruokaa. Viskin hankittuani seurasi tenkkapoo - mitähän siitä teen - ja löysin itseni seuraavaksi lihatiskiltä. Sormi suussa siinä kymmenettä minuuttia toljotellessani minulla lopulta välähti: NYHTÖPOSSU! Kiitos älypuhelimen, sain nopeasti selville mitä lihaa tuohon trendiherkkuun oikein pitää ostaa. Kassler oli ilokseni vieläpä todella edullista, ja niin sitten päädyin raahaamaan kilon possunniskaa kotiini - kerta se ensimmäinenkin!
Viskiä kaikilla mausteilla
Kotona aloin kuumeisesti selvittelemään valmistusohjeita. Kastikkeen ainekset olin jo päättänyt etukäteen (viskiä, vaahterasiirappia, srirachaa, soijaa, tähtianista, kanelia, valkosipulia ja sipulia), joten lähinnä yritin päästä kärryille siitä, miten tuo lihan mötikkä kuuluisi käsitellä. Näemmä ohjeet voivat vaihdella hyvinkin paljon, sillä lämpötilasta ja ajasta löytyi monenmoista neuvoa. Lopulta päätin rohkeasti vain ruveta hommiin. Ruskistin valtavan lihakimpaleen iltamyöhään ja pakkasin sen liemineen kannelliseen pataan. Padan lykkäsin ensin kuumaan (200 astetta) uuniin ilman kantta puoleksi tunniksi, jotta sain koko homman kunnolla kuumentumaan. Sitten peitin possun kannella ja alensin lämpötilan 120 asteeseen.
Possu ennen ja jälkeen 8 tunnin hauduttelua
Aamulla heräsin kodin vallaneeseen huumaavaan tuoksuun: yön aikana possu oli pehmennyt juuri sellaiseksi murenevan höttöiseksi herkuksi, kuin haaveilinkin. Nostin palan leikkuulaudalle, ja riivin sen kahden haarukan avulla rihmoiksi. Liemen siivilöin, ja sekoitin siitä puolet possuun. Toisen puolen otin sivuun BBQ-kastiketta varten.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Poista possusta enimmät näkyvät rasvat ja paista sen pinnat kiinni kuumalla pannulla. Nosta possu kannelliseen syvään uunivuokaan tai pataan. Sekoita kaikki liemen aineet ja kaada possun päälle. Laita vuoka uuniin puoleksi tunniksi ilman kantta, alenna sitten lämpöä noin 120 asteeseen ja laita astiaan kansi päälle. Jätä possu uuniin hautumaan vähintään viideksi tunniksi, tai anna sen olla uunissa jopa yön yli.
Sisälämpötila pitäisi valmiissa possussa olla n. 85-90 astetta (tästä on eri lähteissä hieman eri ohjeita, mutta koska oma possuni vietti yön uunissa, enkä aamulla voinut sen paistoa töiden takia enää jatkaa, en lämpötilaa lähtenyt mittailemaan - hyvää tuli kuitenkin).
Nosta kypsä possu liemestä lautaselle tai leikkuulaudalle, ja riivi se haarukoilla pieneksi. Siivilöi liemi, jäähdytä se, ja kuori pinnalta enin rasva. Sekoita osa liemestä possuun, mutta säästä halutessasi 2-3 dl BBQ kastiketta varten.
Keitä paistolientä kasaan kunnes jäljellä on noin puolet alkuperäismäärästä. Lisää tomaattisose, viski ja mausteet. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä puolisen tuntia, kunnes kastike on sakeaa ja makoisaa. Tarjoile soossi possun kaverina.
Aikaiset arkiaamut ovat taas alkaneet, ja itsenikaltaiselle yökukkujalle se on melkoisen rankkaa. Syksyllä vakioaamiaiseni oli useimmiten tuorepuuro, ja vikana lomailtana otinkin taas iltarutiineihini aamiaisen etukäteisvalmistelut - aamut kummasti nopeutuvat, kun aamiainen odottaa jääkaapissa valmiina syötäväksi.
Tuorepuuro kuullostaa oudolta, ja ehkä näyttääkin tottumattomalle erikoiselta. Minulle se on kuitenkin jo lapsuudesta tuttu pöperö: äiti laittoi aina yöksi jääkaappiin erilaisia siemeniä ananasmurskassa turpoamaan ja lusikoi kuiturikkaan mössön aamulla suuhunsa. Samaa sörsseliä söin sitten itsekin niin monet vuodet että nykyään ananasmurska ei oikein uppoa.
Illalla puuroaineet purkkiin ja purkki jääkaappiin
Äidin jalanjäljissä kuljen kuitenkin tuorepuuroineni. Sen valmistusmetodi on nimittäin kutakuinkin sama: erinäiset kuiva-aineet kuten puurohiutaleet, siemenet, pähkinärouhe, kuivahedelmät ja -marjat sekoitetaan nesteeseen ja jätetään yön yli kylmään turpoamaan. Näin valmistuvan puuron voi halutessaan aamulla surauttaa tasaiseksi soseeksi tai syödä sellaisenaan vaikka tuoreiden marjojen tai banaanin kanssa. Soseutettuna puuro on vatsalle helpommin sulavammassa muodossa (ja näyttääkin ehkä enemmän puurolta).
Aamu-unisena olen tällä viikolla tehnyt tuorepuuroni pieneen lasipurkkiin, jonka voin ottaa mukaani työpaikalle. Aamun oppituntien jälkeen lusikoin puuroni sitten työkoneen ääressä ja juon aamukahvit päälle. Tuorepuuro on runsaskuituista ja täynnä hyviä hiilihydraatteja ja proteiinia, ja se pitää nälän pois loistavasti lounasaikaan asti. Energiapitoisemman puuron saa, kun käyttää siihen pelkkien hiutaleiden ja siemenien lisäksi kuivattuja hedelmiä ja rusinoita.
Tuorepuurosta voi tehdä älyttömästi erilaisia versioita, jokainen oman makunsa ja ruokavalionsa mukaan. Itse tykkään käyttää paljon siemeniä ja joko kaura- tai tattarihiutaleita, sekä kuivattuja marjoja. Nesteenä käytän useimmiten makeuttamatonta mantelimaitoa.
Sekoitan kaikki kuivat aineet lasipurkkiin ja mittaan mantelimaitoa päälle suurinipiirtein samanverran kuin kuiva-aineita on. Purkki jääkaappiin ja aamulla laukkuun.
Sekoita kaikki aineet banaania lukuunottamatta keskenään ja lykkää yöksi jääkaappiin. Seuraava päivä lähteekin sitten terveellisellä herkulla käyntiin - soseuta tuorepuuro ja lisää pilkottu banaani sekaan, ja halutessasi myös marjoja tai vaikka mantelilastuja.
Puuroainekset
Sopivat mittasuhteet oppii parhaiten kokeilemalla, ja jos aamulla seos on edelleen kovin nestemäistä, siihen voi lisätä esim. proteiinijauhetta kiinteyttämään seosta. Samaten jos seos on liian tönkköä, lisäät vain hieman käyttämääsi nestettä tai vaikka jugurttia. Nesteeksi tuorepuurossa voi kokeilla erilaisten maitojen lisäksi myös mehua, ja seokseen voi lisätä vaikkapa muussatun banaanin, jugurttia, rahkaa tms. antamaan rakennetta.
Erityisen paljon seos turpoaa, jos mukana on chiansiemeniä - ne imevät itseensä jopa 10 kertaa painonsa verran nestettä, joten ne tosiaan turpoavat! Chia on muuten superterveellinen ravintopommi, mutta se jeesaa myös suolisto-ongelmissa pellavan tapaan. Jos on samanlainen stressivatsa kuin minä, kannattaa kokeilla olisiko siitä apua. Chia muodostaa nesteen kanssa hyytelön pellavansiemenen tapaan, ja siemenestä imeytyy enemmän ravinteita kun se rikkoutuu - kannattaa soseuttaa puuro kun käytät chiaa/pellavaa.
Suosittelen kokeilemaan tuorepuuroa rohkeasti, ja jos ajatus raa'asta puurosta oudoksuttaa, aloittamaan tutuilla aineksilla kuten kaurahiutaleilla ja jollain maidolla. Ulkonäön saa muistuttamaan enemmän puuroa soseuttamalla seoksen. Perusmittasuhde tuorepuurolle on noin 1 osa kuivia aineita + 1 osa nestettä + maun mukaan kosteita aineita kuten jugurttia tai hedelmä- tai marjasosetta. Makeutukseen voi käyttää hunajaa, vaahterasiirappia, agavenektaria, steviaa, kaakaojauhetta ja onpa tullut testattua riisihiutaleista tehdyn tuorepuuron päällä kaneli-sokerikin. Nam!
ps. Tuorepuurofani Keittiökameleontilla on blogissaan superherkullisia tuorepuuroreseptejä. Suosittelen kurkkaaman!
Tiedättekö sen sunnuntaiolon, kun tekee mieli sulkeutua omiin oloihin, ehkä katsella hömppää televisiosta ja sulloa itseensä hiilihydraatteja? Joo-o, tänään on ollut sellainen sunnuntai. Jostain pitäisi saada energiaa uuteen viikkoon, muttei oikein jaksa tehdä mitään haasteellista.
Keittiöstä löytyi hiivaleivän varsin kuivahtanut käntty, kananmunia, maitoa ja mustikoita. Eli tietysti, ainekset köyhiin ritareihin! Olen viimeaikoina koukahtanut erilaisiin pähkinä/kaura/soijamaitoihin, ja erityisesti lievästi makeaan mantelimaitoon, johon valmistan perusaamiaiseni eli tuorepuuron. (Parasta esim. vastapaistetun ruisleivän kanssa on edelleen kuitenkin kylmä rasvaton maito, eikä mikään muu.) Jääkaapissa oli siis molempia, mutta nyt teki mieleni kunnon herkkua - mantelimaitoa siis.
Kaikkihan sen tietää, eikö, kuinka köyhät ritarit tehdään? Kuivahtanut leipä siivuiksi (ja tähän homma meinasikin tyssätä tänään, hyvä etten leikannut peukaloa irti), ja munamaitoon lillumaan. Halusin tänään ekstraspesiaalia herkkua ja laitoin mantelimaidon sekaan kananmunan lisäksi kanelia, kardemummaa ja vaniljaa.
Kun leipä on imenyt nesteen viimeiseen pisaraan, se paistetaan. VOISSA. Aaaahhhh... Eikä nuukailla! Ehkä sitä voisi joskus kokeilla myös kookosöljyä, mutta ei tänään.
With love, from me, to me
Tänään laitoin rapean hiilaripommini päälle mustikoita, kookoslastuja ja vaahterasiirappia. Mutta ei siitä pitkää aikaa ole, kun tarjoilin sunnuntaiaamiaiseksi yökyläilevälle ystävälle köyhiä ritareita rapeaksi paahdetun shwarzwaldin kinkun, saksanpähkinävoin ja vaahterasiirapin kanssa ;) hyvin upposi!
Nyt en ees jaksa kirjoittaa sitä reseptiä. Kyllä te osaatte! Mutta jos vaikka joltain olis päässyt unohtumaan, niin tehkää ihmiset köyhiä ritareita! Mulla ehti ennen tätä kesää vierähtää ainakin viisi vuotta ilman että muistin tämän ihanan päivänpelastajaherkun... Resepti löytyy vaikkapa täältä :)
