Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on lehtikaali.
Taisinkin tuolla parin viikon takaisessa kirjoituksessani mainostaa, että olen ollut tänä kesänä koukussa gazpachoon... ja tilanne ei ole loppukesänä muuttunut niin mihinkään. Kyllä se vaan on niin helppo ja raikas kesäruoka, että harva se päivä sitä on tullut surauteltua.
Perusgazpachon lisäksi olen tehnyt ties minkälaisia versioita, aina vähän sen mukaan mitä kaapista on milloinkin löytynyt. Toissapäivänä kekkasin heittää sekaan lehtikaalia kun sitä kerran kotona oli - ei kuulkaas ollenkaan huono idea!
Lehtikaali on taas sesongissa ja tähän aikaan vuodesta tuppaan änkemään sitä melkein joka ruokaan. Viime vuotisen lehtikaalibuumin jäljiltä kaikki ruuasta kiinnostuneet varmasti tietävätkin, kuinka tolkuttoman terveellinen herkku se onkaan: täynnä mm. C-vitamiinia ja rautaa, ja parhaiten saat ne itseesi kun syöt lehtikaalisi raakana.
Lehtikaali-gazpahco 2:lle 1 keltainen tai valkoinen paprika
200 g keltaista tomaattia
puolikas pieni kurkku
60 g lehtikaalia lehtiruodit poistettuina (~2 lehteä)
1 pieni kesäsipuli tai muutama kevätsipulinvarsi
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl hyvää oliiviöljyä (minulla luomua Terra Cretaa)
1 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5-1 chili
1 tl suolaa
pippuria
puoli ruukkua korianteria
(puolisen desia idätettyä krassia, fenkolin siemeniä tai muita ituja)
Aloita soseuttamalla vesi, sipuli, haluamasi määrä chiliä, valkosipuli ja lehtikaali. Lisää paprika, tomaatit, korianteri varsineen, kurkku (idut) ja suristele lisää. Valuta sekaan oliiviöljy ja sitruunan mehu ja tarkista keiton koostumus - lisää tarvittaessa vettä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, surauta vielä tasaiseksi ja koristele korianterinlehdellä. Tarjoile kylmänä!
Ps. Satokausikalenterista näkee mikä milloinkin on sesongissa. Ja juuri NYT pikkupakkasiin saakka se on lehtikaali. Oujee!
Eilen kaupassa vastaan möllähti spagettikurpitsa. Tämä kurpitsalajike on rakenteeltaan kiinteä ja säikeinen, ja kypsytetystä kurpitsasta voi raaputtaa haarukalla "spagettia" joka maistuu esim. keliaakikollekkin. Pinterestissä spagettikurpitsa niittää mainetta myös painonhallintaruokana - reseptejä hyvän omantunnon lohturuokaherkuille tästä raaka-aineesta piisaa, puhumattakaan kaloreista, jotka tuon möntin kotiinkantaminen kuluttaa!
Spagettikurpitsaa ja kanaa "Alfredo"
Koska eilinenen kohtaaminen tämän jännittävän raaka-aineen kanssa oli ensimmäinen laatuaan, ostin yhden samantien. Kuulemma olisi hyvä valita kurpitsa, joka on mahdollisimman pyöreä (saa pidempää "spagettia") ja sellainen, joka ei kopauttaessa kuullosta ontolta (silloin kurpitsan liha on kosteaa ja siinä on hyvä rakenne). En ollut valmistautunut kohtaamiseen, joten mukaan lähti pitkulainen möllykkä. Kypsennystä varten kurpitsa halkaistaan pitkittäin (EI HELPPOO, missäköhän mun moottorisaha on...) ja siemenet kaavitaan keskeltä pois.
"Kurpitsamurha"
Kurpitsa laitetaan uuniin (200-225ºC) jopa tunniksi, leikkuupinta vasten uunivuokaa ja folio suojaamaan päältä. Kurpitsan olisi siis hyvä pysyä kosteana uunissa. Kun haarukka uppoaa pehmenneeseen kurpitsaan, niin on aika raaputtaa haarukalla spagettia!
Kurpitsa = spagetti
Koska kurpitsalla kestää uunissa tovi, voi odotellessa valmistaa sille haluamansa kastikkeen. Hyvää tuo outo pallero on ihan sellaisenaankin, mutta tänään mieleni teki jotain tuhtia - liuta lohturuokareseptejä selailleena kerman ja juuston kutsu oli jo melkoinen!
Tein simppelin Alfredo -tyyppisen kastikkeen kaurakermasta, maissijauhosta, maidosta, voista ja parmesaanista. Kastikkeen suurustuksen hoidin tässä laiskan versiossa hyppyyttelemällä pieneksi saksitun broilerifileen maissijauhojen kanssa sekaisin suljetussa hedelmäpussissa (ei tiskiä -metodeitani) ja ruskistamalla palaset voissa. Kun näihin jauhotettuihin palasiin lisää kermaa, suurustus käy vauhdilla. Koska en kokkaa reseptistä niin sainkin lisätä kastikkeeseen desin maitoa ohentamaan liiaksikin suurustuvaa soossia. Kastike sai makua silputusta lehtikaalista, raastetusta parmesaanista ja uunissa pehmeäksi hautuneesta valkosipulinkynnestä. (+ pippuria ja suolaa, tietysti!)
Kanaa "Alfredo"
Kurpitsanpuolikas muhi uunissa lopulta tunnin, kun uppouduin kirjoittelemaan tätä. Raaputtelu oli helppoa ja vaikka "spagettini" muistuttaa enempi rakettispagettia, niin voi härregyyd, miten hämäävä lopputulos on kastikkeeseen sekoitettuna. Nyt on kurpitsasesonki, luulenpa, että teen tätä niin kauan kun sesonki kestää!
Spagettikurpitsa on kausijuttu eli kauppaan heti mars!
Satokausikalenterista on helppo tsekata, mikä milloinkin on sesongissa - tuotteet ovat tuolloin parhaimmillaan, edullisimmillaan, ja myös ekologisimmillaan, kun ostat tuotteen, joka on lähellä kasvatettu eikä toiselta puolelta maailmaa lennätetty.
Voiko blenderiin rakastua? Sain synttärilahjaksi perheeltä ja ystäviltä ISON ja TEHOKKAAN blenderin, ja olen aloittanut päiväni siitä asti melkeinpä poikkeuksetta smoothiella. Eikä ihan minkä tahansa värisillä vaan VIHREÄLLÄ. Olen siis auttamattomasti hurahtanut vihersmoothieihin!
Tämä vihersmoothie upposi iskällekkin :)
Sinänsä ei mikään ihme - lempimehuni on ehdottomasti porkkanamehu, lempiruokani salaatti, ja lempinaposteltavani kirsikkatomaatti. Lapsena äiti totutti meitä siskoksia raakojen vihannesten naposteluun tuomalla milloin mihinkin väliin nenän alle rehulautasen: porkkana, kurkunpätkä, kaali ja tomaatti köllötteli senkummemmin pilkkomattomana lautasella ja katosi siitä legorakentelun ohessa ihan huomaamatta. Kiitos äidin, rouskuttelen rehuja mielikseni edelleen.
Vihersmoothieen laitetaan hedelmien/marjojen kaveriksi vihanneksia niin paljon kuin lystää - vihanneksia voi hedelmäpohjaiseen smoothieen laittaa aluksi vähemmän, ja lisätä määrää makuaistin kehittyessä vaikka niin pitkälle, että hedelmät jäävät kokonaan pois. Vihannesten suhteen suosin ehdottomasti luomua, ja syvän vihreitä vihanneksia kuten pinaattia, tammenlehtisalaattia, ituja, oraita, parsakaalia ja lehtikaalia, sekä meren terveyspommeja chlorellaa ja spirulinaa. Erityisesti jos ruokavaliosi on rehuvajeessa, kannattaa testata tilanteen korjaamista smoothien avulla (enkä nyt ala saarnaamaan miksi rehuja olis hyvä syödä, kaikkihan sen tietää).
Aloitellessa pienikin määrä vihreää on voitto.
Olen käyttänyt vihersmoothieihini erityisesti sesonkiherkkuani lehtikaalia, joka on muutenkin lempiraaka-aineitani ja jota saa jopa lumen tuloon asti kotimaisena, ja Leaderin Green Mix jauhetta, jossa yhdistyvät chlorella, spirulina, ohranoras ja vehnänoras (Chlorella on kuulunut ruokavaliooni siitä asti, kun ystäväni Ulla tutustutti minut tuohon luonnon megasuperfoodiin).
Muut ainekset vaihtelevat sen mukaan mitä kotoa kulloinkin löytyy, mutta tämänhetkiseen lempiyhdistelmään tulee edellämainittujen lisäksi yksi paloina pakastettu banaani jäähdyttämään ja tuomaan rakenteeseen kermaista paksuutta, yksi porkkana, puolikas kurkku, vihreä omena ja pätkä inkivääriä. Joskus lisään myös ruokalusikallisen chiansiemeniä ja macaa.
Tänään sain varsin perinteiseen ruokaan tottuneen isänikin kumoamaan kirkkaanvihreän juoman reippaasti - iskä ei ole toki turhan ronkeli, mutta myönnän että juoma näyttää tottumattomalle epäilyttävältä... Isälle tarjotussa juomassa oli sen peruspohjan (viherjauhetta, lehtikaalia ja jäistä banaania) lisäksi kiivi, persimoni, inkivääriä ja puolikas omena.
Joidenkin mielestä chlorella ja spirulina maistuvat pahoilta, ja tällöin niiden nauttiminen intensiivisten makujen, kuten vaikkapa mangon tai ananaksen kanssa, voi olla hyvä idea. Itse paahdettua levää välipalaksi napostelevana ihan tykkään mausta, enkä ole moksiskaan, jos viherjauhetta mehuun sekoitettuani jää välillä möykky lasin pohjalle - lusikalla ääntä kohti vaan.
Arvelutti maku tai ei, suosittelen kyllä chlorellaa jokaiselle - vihersmoothieen se piiloutuu täydellisesti ja hyödyt sen nauttimisesta ovat valtaisat: chlorella tukee aivojen ja maksan toimintaa, parantaa ruoansulatusta, auttaa kehon kudosten uudistumisessa ja jopa painonpudotuksessa, vähentää tulehdusta, suojelee säteilyltä, parantaa immuunijärjestelmän toimintaa ja auttaa kehoa poistamaan haitallisia myrkkyjä. Ja koska chlorellan tehoa on tutkittu jo vuosikymmeniä, uskon tuon uskomattoman litanian kevyesti - tutkikaa toki asiaa silti itse :)
Nesteenä käytän Big Tree Farmsin Coco Hydro Sport -jauheesta tehtyä kookosvettä.
(Raakaruokaan erikoistunut Maria Lönnqvist on listannut chlorellan eri hyödyt blogissaan mielestäni hienosti)
Viime viikolla ruokavieraalle tarjoamani bataattipurilaiset ruokkivat sopivasti vielä seuraavinakin päivänä. Viikonloppuna ruokavalio lähtikin sitten paheelliselle tielle ... oli pizzaperjantaita ja oli rapujuhlaa ja ... Nyt on DETOXIN tarve aikamoinen!
Olen jossain määrin tutustunut superfoodeiksi kutsuttuihin, ravintoarvoltaan erityisen rikkaisiin raaka-aineisiin, ja mieluusti käytän niitä aina kuin mahdollista. Useimmat näistä raaka-aineista nyt ovat vakiokäytössä ihan luokittelusta piittamatta, ja sen kivempi syödä niitä, kun tietää niiden olevan täynnä kaikkea joka auttaa voimaan paremmin! Onneksi moni tähän kategoriaan laskettu raaka-aine on ihan normaalihintaista peruskauppatavaraa: superterveellistä parsakaalia esimerkiksi löytyy joka Siwasta ja Alepasta, ympäri vuoden. (Olisi tietysti parasta, että sen parsakaalinkin ostaisi luomuna, mutta ei se ns. tavallinenkaan pahasta ole.)
"Superfood" nimitys jo itsessään nostaa monen niskakarvat pystyyn, ne ovat jotain hihhuleiden jauheita ja pillereitä, niitä pitää lähteä ostamaan erikoisliikkeistä, ne maksavat sikana, tarviiko niitä nyt muka oikeasti, ihan hyvin on pärjätty ilmankin?! Tosiasiassa superfuudit ovat ihan vain ruokaa nekin. Niitä syödäkseen ei välttämättä tarvitse investoida ties mihin kaukaa rahdattuihin kalliisiin tuotteisiin. Koska itse rakastan haahuilua Ruohonjuuren ja Ekolon kaltaisissa kaupoissa, kaapistani löytyy myös niitä eksoottisempia terveyspommeja: spirulinaa, chlorellaa, macaa, inka- ja gojimarjoja, kylmäpuristettua kookosöljyä, chian siemeniä jne.
Viikonloppuna rilluttelun jälkeen ajatus terveellisestä, edullisesta ja riittoisasta salaatista alkaa olla SUPER. "Superiksi" siellä täällä listattu bataatti ja lehtikaali löytyvät jo jääkaapista, ja kuivakaapissani on kurpitsansiemeniä sekä kuivattua marjasekoitusta (goji, inka, karpalo). Joudun siis ostamaan tätä pariin kevyeen ateriaan riittävää salaattia varten vain parsakaalin :)
Lehtikaali ekana kastikkeeseen.
Salaatti on helppo valmistaa. Aloitan kastikkeesta, johon laitan Viiskulman Ullan viime visiitillään tuliaseksi tuomaa auringonkukansiementahnaa, vaahterasiirappia, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja sitruunamehua.
Pestystä ja kuivatusta lehtikaalista poistan kovan keskiruodin ja käärin kaalinlehdet tiukalle rullalle. Sitten leikkelen "kaalisikarin" ohuenohuiksi viipaleiksi. Kaalisilppu on hyvä laittaa kastikkeeseen heti, jotta se ehtii hieman pehmetä muita aineita odotellessaan. Netissä tutkiskelemissani ohjeissa neuvotaan hieromaan kaalia kastikkeeseen ihan käsin, jotta jokainen lehti on varmasti kastikkeen peitossa, ja minä teen niin, koska se on kivaa.
Parsakaalin ja bataatin leikkaan melko suuriksi paloiksi ja höyrytän vesitilkassa kannen alla. Bataatti kattilaan ensin, ja noin kymmenen minuutin kuluttua parsakaali mukaan. Viitisen minuuttia riittää: pysy tarkkana, ettet ylikypsennä sitä! Jätät hampaille töitä, ja vitamiinitkin säilyvät paremmin. (Kiitos äiti, joka iskostit tämän ohjeen selkärankaani heti kun osoitin kiinnostusta kokkailuun, eli abaut silloin kun lusikka pysyi kädessä)
Silppuan salaattiin myös pienen punasipulin ja pätkän chiliä superterveellisiä nekin. Juuri ennen syömistä lisään salaattiin vielä kuivattua marjasekoitusta ja kuivalla pannulla nopeasti paahtamiani kurpitsansiemeniä.
♡
ps. Jos kaapista tai pakkasesta löytyisi mustikoita, laittaisin vielä niitä. pps. Ruokaisamman tästä salaatista saa lisäämällä siihen keitettyä quinoaa, linssejä tai papuja.
Kokeile salaatissa seuraavien "super" raaka-aineiden erilaisia yhdistelmiä:
parsakaalia
lehtikaalia
vihreitä papuja edamamea eli tuoreita vihreitä soijapapuja
bataattia, porkkanaa tai punajuurta
punasipulia
punaista riisiä
quinoaa
vihreitä linssejä
auringonkukan- kurpitsan- seesamin- ja hampunsiemeniä
mantelilastuja tai saksanpähkinöitä
kylmäpuristettua rypsiöljyä/oliiviöljyä
mustikoita, gojimarjoja, inkamarjoja, karpaloita
sitrushedelmiä esim. kastikkeessa tai salaatissa siivuina
Minimalistisempikin muutaman ainesosan yhdistelmä voi toimia yllättävän hyvin! Tein taannoin lehtikaali-quinoa-porkkana-mustikkasalaattia vuohenjuustonokareella, ja meinasin tipahtaa tuolilta koska se oli NIIN hyvää!
Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.
Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli "köyhäinkeittiön" kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla... sienimetsäänkin voisi lähteä?
Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.
Kaappien tonginnan tulos.
Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja - ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.
Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä - mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.
Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.
Kattilassa papusoseen ainekset, siivilässä vihannekset. Pysyy tiski vähissä!
Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.
Mamma mia! Tää on NIIN hyvää!
Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.
Summittainen resepti:
Sose
purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)
Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.
ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!
pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä - lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.
