Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Arvatkaa missä minä hengailen nykyään afterworkilla? Makkarataivaassa. Juu, kyllä vaan, sellainen on ilmestynyt ihan työpaikkani viereen, ja kyllä, menen sinne ostelemaan makkaraa. Tai no, viimeeksi ostin myös kolmenlaista juustoa. Ja sitä edellisellä kerralla myös kahvia. Ja olisi heillä myös panineja... ja viinibaari... ja ihania Italialaisia keksejä ja kahveja ja pastaa ja vaikka MITÄ!
Paikan nimi on Casa Italia, ja se on avannut Bulevardille Lokakuun alussa. Paikkaa pyörittävät italialaiset herrasmiehet pursuilevat kotiseuturakkautta ja esittelevät ylpeinä omien alueidensa erikoisuuksia - gorgonzolaakin on kuulemma tehnyt yksi ja sama suku jo kohta sata vuotta.
Testattu toistaiseksi: DIAVOLO! Piadinaa kehui kovasti eräs työkaverini, eli seuraavaksi sitten sitä testaamaan!
Myymälä on minunlaiselleni herkkusuulle unelmakohde, ja hyvin vaikea täältä onkaan poistua syömättä jotain paikan päällä, tai ostamatta kotiin edes "vähän jotakin pientä". Vielä on testaamatta leikkuulauta viinilasillisen kanssa, mutta enköhän ennen pitkää päädy putiikkiin ihan istuskelemaankin pidemmäksi aikaa. Lasillinen amaronea tai chiantia juusto- ja makkaralajitelman kanssa päättäisi työpäivän kuten minkä tahansa muunkin päivän erinomaisesti! Eikä seuraa liene vaikea houkutella mukaan...
Casa Italia Bulevardi 11, 00100 Helsinki
Ps. Muistakaahan seurailla Instagramiani ja FB:tä! Nettisivuni valmistuvat hitaasti mutta varmasti, joten viimeistään jouluna loppuu kirjoittelut täällä Cityn hellässä huomassa.
No heippa! Minusta ei ole vähään aikaan kuulunut täällä blogissa mitään! Ei, en ole talviunilla, enkä ole lopettanut kirjoittelua. Syyt ovat seuraavanlaisia:
Ensinnäkin: tablettini hajosi, enkä työkiireissäni ole ehtinyt sitä korjauttaa. Uskokaa tai älkää, mutta tätä blogia on kirjoiteltu pelkällä tabletilla jo reilusti yli vuosi... Ostin ekan oman läppärini vasta eilen.
Toisekseen: töissä on ollut niin kiire, että ruokavalioni koostuu lähinnä monomeal-tyyppisistä ratkaisuista, jotka eivät taida olla ruokablogissa kovin kiinnostavia (esim. syön pelkkää keitettyä kurpitsaa voilla, suolalla ja pippurilla). Syy askeettiseen ruokavaliooni on kiire, en ole millään ihmedieetillä!
Ja kolmanneksi: päivätyöni on taiteen parissa, ja nyt se taiteellinen kunnianhimo iski sitten tähänkin harrastukseen... suunnittelenkin parhaillaan erinäisiä uudistuksia blogiini, joka tulee siirtymään lähiaikoina omille nettisivuilleen.
Vielä ei ole kuitenkaan siirtymisen hetki koittanut, joten tässä teille pieni raportti tämänhetkisistä keittiökokeiluistani!
Aikuiset saa leikkiä ruualla!
Olen tosiaan syönyt PALJON kurpitsaa, mutta olen myös testaillut erilaisia uunimunia! Munakupin virkaa on toimittanut mm. avocado, kurpitsa sekä paprika. Munan voi rikkoa myös uuninkestävään annosvuokaan, ja tehdä klassisen "oeuf en cocotte" -annoksen. Missä ikinä "astiassa" munan uuniin tyrkkäätkin, tärkeää on, ettet paista sitä liian kovassa lämmössä. Kananmunan rakenne on paljon parempi, kun kypsennyslämpötila on alhainen. Niinpä käyttäessäni kurpitsaa kananmunan kulhona, kypsensin kurpitsan ennen kuin rikoin munan sen sisään. Pelkän munan kypsentää n.175 asteessa suurinpiirtein 20 minuutissa sopivasti hyytyneeksi, kurpitsa ei sen sijaan siinä ajassa mitenkään ehdi kypsyä.
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Halkaise avocado ja poista kivi. Koverra kiven jättämää koloa hieman isommaksi, jotta kananmuna mahtuisi siihen. Aseta puolikkaat leikkuupinta ylöspäin uuninkestävään astiaan, mieluiten sellaiseen, johon puolikkaat mahtuvat juuri ja juuri (niin ne eivät pääse keikkaamaan). Voit myös leikata pienen siivun kuoren puolelta niin, että avocado pysyy tukevammin asennossaan.
Mausta avocado suolalla ja pippurilla, ja riko muna kumpaankin puolikkaaseen, kiven jättämään koloon. Yritä saada ainakin vähän valkuaista keltuaisen päälle suojaksi. valuta munien päälle hieman öljyä ja mausta ripauksella suolaa. Laita astia uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes valkuainen on hyytynyt. Itse pidän eguistani juoksevalla keltuaisella, joten tarkkailen munien kypsymistä vähän väliä.
Kokeilemisen arvoisia vihanneksia tähän tarkoitukseen ovat esim. paprikan puolikkaat ja tyhjäksi koverretut tomaatit. Ilmakuivatulla kinkulla vuoratut pienet annosvuoat ja nokare voita nostaa uunimunan jo astetta tyylikkäämmäksi brunssiruuaksi, joka on helppo valmistella ja laittaa isommallekkin joukolle.
Mitä tulee blogini tilanteeseen ja omien nettisivujeni avautumiseen: seuraamalla minua Instagramissa ja Facebookissa pysyt varmasti kärryillä!
