Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on rucola.
Viime lauantaina pidettiin ihka ensimmäinen Enosaasanoa EI -klubin kokous. Klubi perustettiin pari viikkoa sitten, kun huomattiin kaveripiirissä useammalla esiintyvän (ainakin töissä) kiltin tytön syndroomaa... JA vaikeuksia sanoa EI suklaalle/hyvälle ruualle/hyville juomille - vertaistukiryhmälle oli siis selvä tarve ;)
Mulle se suklaa ei ole suurin EI-ongelma, vaan suolaiset herkut, kuten pizza. Joten EI-klupin iltaan päätin tehdä raakasuklaan lisäksi pizzoja ... ja halusin erityisesti päästä vihdoinkin kokeilemaan jo kuukausia sitten netistä bongaamaani paleo-pizzapohjaa, joka tehdään kukkakaalista!
Paleo-ruokavalion perustanahan käytetään evoluutiota ja jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä. Toisinsanoen, pizzapohjaa ei voi tehdä vehnästä.
Kukkakaalitaikatemppu
Seuraavaksi ohje taikatempulle. Ihan tosi. Ota puolikas iso kukkakaali, tai yksi pieni. Raasta se pienellä terällä, tai silppua tehosekoittimessa pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon pari desiä juustoraastetta ja yksi kananmuna. Taputtele seos lätyksi uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes pohja hieman ruskistuu. Simsalabim, uunista tulee ulos lettumainen pizzapohja!
Munakoisopizza
Koska en osaa sanoa itselleni EI keittiöpuuhissa, tein tietysti myös toisenkinlaiset pizzat, pohjana munakoisoviipaleita. Bongasin idean näemmä itseltään Julia Childiltä.
Kukkakaalipohjat päällystin rucolapestolla, kesäkurpitsalla ja homejuustolla. Munakoisot tomaattikastikkeella, basilikalla, lumikinkulla ja pecorino romanolla. Uunissa molemmat viettivät pohjan esikypsennyksen jälkeen vielä vajaan vartin.
Tämä. On. Hyvää. Vuoden 2013 luomutuote!Munakoisopizzat
Klubi-ilta oli menestys. Lukuunottamatta sitä että aliarvioin pizzankulutuksemme ... raakasuklaata oli sentään yllinkyllin, samoin Jalluboolia (jallua, inkivääriä, appelsiiniä, kuivaa omenasiideriä & ginger beeriä).
Pöytä katettu EI-klubille!
Ps. Kaikissa tutkimissani kukkakaalipohjan resepteissä kukkakaalimuru kypsennetään ennen munan lisäämistä. Ihan pokkana EN tehnyt niin, vaan sekoitin raakaan raasteeseen juuston ja egun ja onnistui varsin hyvin. Kukin tyylillään ja rohkeasti kokeilemaan!
Ihanaiset ystäväni, DJ-kollektiivi Awkward Girls Societyn tytöt tulevat tänään luokseni syömään. Yhteistä iltaa on suunniteltu jo pitkään ja sumplittu, mikä päivä sopisi meille kaikille. No, tänään on se päivä, ja kuinka ollakkaan, en ole ehtinyt miettiä tarkemmin mitä tytöille tarjoaisin! Kaiken huipuksi neidit ilmestyvät kotiini kello 18, ja pääsen töistä vasta neljältä. Tuossa kahdessa väliin jäävässä tunnissa pitäisi ehtiä käydä kaupassa, suoriutua kotiin, siiivota ja kokata jotain, ups!
Ihan totaalisessa aivotiltissä en sentään ole ollut, koska eilen ennen nukkumaanmenoa suunnittelin tarjoavani salaattia ja syksyistä kurpitsakeittoa. Mutta miten ollakkaan, en unenpöpperössä muistanut, ettei keittiössäni edelleenkään ole sauvasekotinta, vaan vain se perunanuija-siivilä-menetelmä soseiden tekemiseen... Tuossa ajassa ei aleta survomaan soseita siivilän läpi ei! Joten aamupalaa mussutellessani päätin lennosta vaihtaa kurpitsakeitosta kurpitsapizzaan.
Kurpitsahimo iski.
Älkää kysykö mistä moinen idea... Haluan vain jostain syystä välttämättä laittaa kurpitsaa. Kurpitsa valmistuu nopeasti, ja se on ihanan makeaa, ja se sopii loistavasti homejuuston ja pähkinöiden ja rucolan kaveriksi, joita mulla sattumoisin on kaapissa. Calzoneksi pizza kääntyi koska törmäsin pinterestissä letitetyn calzonen ohjeeseen ja haluan päästä kokeilemaan sitä!
Joten aamukiireen keskellä väsäsin (suht-idioottivarman) pizzataikinani odottelemaan iltapäivää jääkaappiin (ja tämän johdosta lähdin töihin ilman ripsaria, oijoi!). Kyseinen pizzataikina on muuten ihan tavallinen mutta sekoitan veden, öljyn, suolan, hiivan ja puolet jauhoista ensin, ja vatkaan taikinaa lusikalla tai puulastalla kunnes siihen tulee selkeästi sitkoa. Sitten vasta lisään jauhoja edelleen lusikalla tai lastalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy vaikeaksi. Tämän jälkeen ujutan taikinan päälle ja alle hieman oliiviöljyä, ja laitan sen jääkaappiin. Yön yli tai päivän aikana jääkaapissa tapahtuu ihmeitä: taikina kohoaa hitaasti ja koostumus muuttuu siinä sivussa ihan itsestään mukavan sitkoiseksi. Hidas jääkaappikohotus myös kehittää taikinaan mielestäni paremman maun. (Käsiä likaamaton taikinanvääntömetodi kehitetty "taikinaa kynsien alla" -inhotuksen johdosta)
Teoriassa hyvin letitetty, käytännössä FAIL. Onneksi uuni kaunisti rumiluksen, ainakin vähän.
Täytteeksi laitan rucolaa, ohuenohuita kurpitsaviipaleita (rakas mandoliiniini pääsee töihin) ja vielä sinne tänne homejuusto- ja mozzarellanokareita. Pähkinät tarjoan erikseen sillä yksi vieraistani on pähkinäallerginen.
Taikinahan siis tässä "letitetyssä" calzonessa kaulitaan kutakuinkin suorakaiteen muotoiseksi leivinpaperin päällä. Täyte levitetään raidaksi suorakaiteen keskelle. Vapaaksi jääneet kaksi pitkää reunaa leikataan "hapsuiksi", joita aletaan sitten yhdestä päästä letittää täytteen yli vuorotellen ristiin. Veikkaisin, että olisi hyvä, ettei taikinareunuksen hapsutus alkaisi ihan suoraan täytteestä, vaan että letitettäessä täytteen viereen nousisi samalla reunus joka estää herkkuja valumasta ulos. Mutta katsotaan nyt miten tässä käy! ... JA hieman mönkäänhän homma menikin: laittakaa ennen kaulitsemista leivinpaperille jauhoja ... niin lähtee ne hapsut siitä kiltisti irti! Heh, ei menny ko Strömssöössä nyt ihan, mutta ruma kapaloitu kurpitsavauva katosi silti viimiseen muruun asti.
Kurpitsapitsa
Calzonen kaverina aion tarjota yhtä versiota tämän hetken lempparisalaatistani. Ja jälkkäriksi on tiedossa juoruja ja kaupan suklaavanukasta!
Sekoita taikinaa reippaasti tovi ja lisää:
0, 5 dl erilaisia siemeniä (hamppu, sesam, kurpitsa, auringonkukka)
n. 1, 5 dl ruis/speltti/grahamjauhoja
Lisää jauhot vähän kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy liian hankalaksi. Öljyä taikina alta ja päältä ja laita yön yli/päivän ajaksi jääkaappiin.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Siivuta pala kurpitsaa, josta höttöinen keskiosa on rapsuteltu lusikalla pois. Ei tarvitse kuoria! Kauli taikina levyksi jauhotetulla alustalla (!!!) ja täytä keskeltä silputulla rucolalla, kurpitsalla, juustoilla ja pähkinärouheella. Taita lyhyiden reunojen päädyt kaksinkerroin ja letitä pitkien sivujen hapsutetut reunat kuvan ohjeen mukaisesti täytteen yli, ja voitele halutessasi munalla. Paista noin 30 minuuttia.
En ollut ihan vaimomatskuu tänään tuossa letitysvaiheessa, mutta ei se mitään. Hyvin upposi rumakin calzone!
