Vaimomatskuu

Päivä päivältä valo lisääntyy ja lumi vähenee, enkä meinaa millään saada tarpeekseni vihreästä. Vielä sitä ei maassa paljon ole näkynyt, mutta lautasellani kyllä! Äitini piipahti kylässä viime viikolla, ja kun tiedän äidin mieltymykset, pistin pöydän vihreäksi.

Äitini oli oman aikansa edelläkävijä viherpiiperö- ja ituhippeilyssä: söimme mm. munakoisopihvejä ja halvaa, ja äiti idätti kotona linssejä ja mungpapuja. Harmittaa niin vietävästi, että vain muutama vuosi sitten vein kirppikselle äidin vanhan idätyslaatikon - prikulleen samanlaisia näemmä myydään edelleenkin. Eipä auta ituhipin tyttären muuta kuin hommata uusi kun on tyhmä kerran ollut ja hankkiutunut vanhasta eroon.

Kirveli-Hernekeitto 4:lle

1 avocado
2 dl kuivaa omenasiideriä tai valkoviiniä
2 dl kasvislientä
400 g pakasteherneitä (eli 2 pussia)
1 ruukku kirveliä
puoli ruukkua herneenversoja
puolen sitruunan mehu
2 tl suolaa, vastarouhittua mustapippuria
2 dl ruokakermaa
Laadukasta extra virgin oliiviöljyä

Kiehauta siideri, kasvisliemi ja kerma. Lisää herneet hetkeksi sulamaan ja lämpenemään. Pilko sekaan kirveli ja herneenversot (säästä koristeeksi muutama oksa tai lehti), purista sitruunasta mehu, lisää avocado, ja soseuta. Tarkista vielä maku - suolaa ja vastarouhittua pippuria sopii todennäköisesti vielä lisätä. Ripsottele päälle vielä hieman pippurista ja ruohoista extra virgin oliiviöljyä. Tarjoile keitto sellaisenaan alkupalana tai kevyenä ateriana, tai kokeile tarjoiluun lakritsijuurivaahtoa.

Lakritsijuurivaahto:

2 dl rasvatonta maitoa
1 tl lakritsijuurijauhetta (esim. Urtekram)

Lämmitä lakritsijuurella maustettua maitoa kattilassa kokoajan vispaten, kunnes maito vaahtoutuu. Lusikoi vaahtoa keiton päälle juuri ennen tarjoilua. Jos et löydä lakritsijuurta, voit kokeilla uuttaa maitoon makua käyttämällä teelusikkan verran murskattua rakuunaa tai fenkolinsiemeniä, tai lisäämällä siihen yhden tähtianiksen. Lämmitä maitoa (älä keitä) mausteen kanssa viidestä kymmeneen minuuttia, ja siivilöi mausteet pois. Vaahdota maito tämän jälkeen vispilällä.

Vietin tänä vuonna ystävänpäivää kotonani mahtavalla seurueella. Olin tosi innoissani koska:

a) no, YSTÄVÄT ♡
b) seurueeseen kuului 4 koiraa ja
c) sain kehitellä maidottoman ja gluteenittoman aterian!

Haasteet keittiössä ovat vaan niin inspiroivia. Sormet syyhyten mietin, millä ystäviäni hemmottelisin. Lopulta päätin tehdä keväisen parsarisoton, paitsi että riisin sijaan käyttäisin maukasta suomalaista Luomukvinoaa, jonka sain testattavaksi SunSpeltiltä.

Jostain syystä en koskaan ole juuri välittänyt riisistä. Risotto ei siis kuulu herkkuruokiini, mutta sovellan risoton valmistustapaa mieluusti muiden aineksien kanssa. Yksi lemppareistani on jyväpastasta, orzosta, tehty "risotto", jonka kaverina yleensä tarjoan joillain pähkinöillä tai siemenillä kuorutettua kalaa.

Tämä bravuuri oli siis ystävänpäiväillalliselle esikuvana. Haasteen suurin ongelma ei kuitenkaan ollut gluteenittomuus, vaan juuston, voin ja kerman käyttökielto... Apua. No, haaste vastaanotettu ja voitettu. Tsekatkaas!

Parsakvinoatto 6:lle

puntti vihreää parsaa
5 dl kuivaa omenasiideriä
puolikas purjo
1 pieni fenkoli
hyppysellinen sahramia (ei todellakaan paljon! viitisen "rihmaa" tai ripaus jauhetta)
4 dl luomukvinoaa huolellisesti huuhdeltuna
puoli pakettia Jalotofu Pehmeää (tai muu silkentofu)
1 avocado
1 ruukku vesikrassia
2 dl pakasteherneitä
puolen sitruunan mehu
2 rkl fenkolinsiemeniä
3 tähtianista
1 kasvisliemikuutio
pippuria, suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Napsi pestyistä parsoista puumaiset tyvet erilleen (parsa napsahtaa sopivasta kohtaa poikki, kokeile varovasti mistä kohtaa). Viipaloi varret, säästä tyvet. Valmista sitten liemi. Kaada siideri kattilaan ja lisää siihen sahrami, tähtianis, fenkolinsiemenet parsan tyvet ja kasvisliemikuutio, sekä pari desiä vettä. Anna kiehahtaa ja hauduttele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Soseuta tofu, suurin osa vesikrassista, sitruunamehu, herneet ja avocado. Mausta suolalla ja pippurilla. Huuhtele kvinoaa, kunnes huuhteluvesi on kirkasta (luomukvinoa on todella pientä, joten kannattaa laittaa siivilä isompaan vedellä täytettyyn astiaan, josta sitten vaihtaa vettä).

Silppua fenkoli ja purjo ja kuullota niitä isossa kattilassa oliiviöljytilkassa. Lisää kattilaan kvinoa, ja kuumenna sekoitellen. Lisää lientä desi kerrallaan kvinoaseokseen. Sekoittele huolella. Jos liemi loppuu ennen kuin kvinoa kypsyy, käytä vettä. Kvinoa on kypsää, kun sen ympärillä erottuva vaalea rinkula alkaa irrota (kuullostaapa mystiseltä...). Tähän menee noin 10 minuuttia. Silloin voit lisätä parsaviipaleet.

Keitä seosta miedolla lämmöllä vielä muutama minuutti, parsa kypsyy todella nopeasti! Huolehdi, ettei kvinoatto kuivu liikaa, sen kuuluu olla kosteaa ja hieman valuvaa. Juuri ennen tarjoilua voit lisätä puolet vihreästä tofusoseesta ruokaan, ja lämmittää kvinoaton vielä nopeasti. Koristele tofusoseella ja vesikrassilla, ja tarjoile sellaisenaan tai esim. kalan kaverina. Meidän illallisilla kvinoaton päällä köllötteli pistaasikuorutettua kuhaa.

Pähkinäkuorutettu kala on helppo valmistaa. Rouhi pähkinät hienoksi esim. sauvasekoittimella. Isompia kalafileitä riittänee yksi per nuppi, pienempiä kaksi-kolme. Öljyä fileet ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Pyörittele öljytyt fileet pähkinärouheessa (tai laita fileet sekä rouhe muovipussiin, ja hölskyttele suljettua pussia kunnes rouhe on suhtkoht tasaisesti kaloissa). Kalafileet paistuvat pannussa tai parisataisessa uunissa pari minuuttia per puoli. Kääntäessä tarkkana, nahattomat fileet hajoavat herkästi! Varo myös polttamasta pähkinöitä.

Jalotofun ja SunSpelt Luomukvinoan sain testattavakseni blogini kautta.

Ps. Jälkkäriksi oli tofu-punajuuri-suklaakakkua. Maidoton, kananmunaton, jauhoton IHMEkakkuherkku.

Luen todella harvoin mitään ruokablogeja - keittokirjoja ja ruokalehtiäkin lähinnä selailen. Ideat kokkailuun tulevat selkärangasta, kun vuosikausia on tullut tutkiskeltua kaikkea ruokaan liittyvää. Välillä vastaan tulee kuitenkin resepti, joka on vaan pakko testata, mahdollisimman pian! Tämä olo tuli muutama viikko sitten, kun ystäväni linkkasi minulle reseptin, josta hän oli kiinnostunut. Ihanan vihreä falafel sai kuolaamaan heti, ja on vaellellut mielessäni siitä asti. Tänään sitten vihdoinkin pääsin ystäväni kanssa falafelin kimppuun, vaikkei tuota nimenomaista reseptiä lopulta ihan noudatettukaan.

Pistaasifalafel (12-15 kpl)

1 dl suolattomia kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl säilykekikherneitä (n. 200g)
2 pientä valkosipulinkynttä
2 kevätsipulinvartta
Puoli ruukkua minttua
Muutama runsas persiljanoksa
1-2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kikhernejauhoa/maissijauhoa
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl oliiviöljyä
Puolen sitruunan mehu
(1 tl tahinia)

Laita pistaasit, valkosipulinkynnet ja yrtit tehosekoittimeen, ja hienonna muruksi (voit käyttää myös sauvasekoitinta). Lisää kikherneet, öljy, mausteet, jauho ja leivinjauhe. Hienonna lisää, kunnes koostumus on sellaista, että pystyt muotoilemaan seoksesta koossapysyvän pallon. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jätä seos mielellään hieman karkeaksi.

Öljyä kätesi, ja pyörittele seoksesta pieniä palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voit halutessasi litistää palloja hieman. Paista falafelit 200 asteessa vartin verran, käännä ne paistamisen puolivälissä.

Pitaleivät 4 kpl

1 dl lämmintä vettä
6 g kuivahiivaa (eli noin puoli pussillista, loput voi pakastaa ja käyttää parin viikon sisällä)
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
3,5-4 dl durumjauhoja

Sekoita 2 dl jauhoja, kuivahiiva ja suola kulhossa. Lisää lämmin vesi ja öljy, ja sekoita reippaasti esim. lusikalla. Näin saat taikinaan jo tässä vaiheessa hieman sitkoa. Peitä, ja anna hiivan aktivoitua puolisen tuntia (tai voit laittaa kulhon yön yli vaikka jääkaappiin, maku ja rakenne kehittyy nukkuessasi ihan eri tasolle). Lisää noin desi jauhoja, edelleen lusikalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen muuttuu hankalaksi. Tässä vaiheessa voit kipata taikinan kevyesti jauhotetulle pöydälle ja aloittaa vaivaamisen.

Oma tekniikkani on venyttää taikinaa toisella kädellä, toisen pitäessä toista päätä paikoillaan. "Venyneen" taikinan voi rullata takaisin kasaan, ja toistaa venytys ja rullaus, kunnes huomaat taikinan rakenteen muuttuvan, eikä se enää tartu alustaan tai käsiisi. Lisää toki hieman jauhoja jos taikinaa on liian vaikea käsitellä.

Jätä alustettu taikina peitettynä lepäämään noin tunniksi. Tämän jälkeen jaa kohonnut taikina neljään osaan ja pyörittele ne pulliksi. Litistä pullat pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija n.15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa vartin - puolisen tuntia. Älä pistele tai viillä leipiä! Paista 225-asteisessa uunissa n. 10-15 min. - onnistuessaan pitaleivät pullistuvat sisältä ontoiksi kupliksi. Täytä haluamillasi herkuilla ja syö heti!

Meillä oli leivissä täytteenä salaatinlehtiä, tomaatti-chili-punasipuli-salaattia, avocadoa, turkkilaista jugurttia, sitruunamehulla ohennettua tahinia ja granaattiomenan siemeniä. Granaattiomena kannattaa viiltää varovasti ympäri, ja erotella puoliskot kulhon yllä kahtia. Paljastuneet lohkot erotellaan varovasti vähän kerrallaan, jotta mehukkaat siemenet saadaan ehjinä talteen. Varo ettei sekaan tule yhtään kitkerää kalvoa! Varo, ettei mehua roisku vaatteillesi: se tahraa. Ja vielä yksi varoitus - jos olet yhtään niinkuin minä, saatat jäädä granaattiomenan kuorintaan koukkuun (minusta se on ihanaa puuhaa).

Ps. Nämä määrät riittivät kahdelle nälkäiselle. Kannattanee tuplata mitat, jos syöjiä on enemmän - haluatte kuitenkin santsata ;)

Ajattelin ennen, ettei aikuisena enää ystävysty samalla tavalla kuin lapsena, tai vaikkapa opiskeluaikana. Lapsena olin vilkas ja reipas tutustumaan muihin (lempinimenikin oli ilopilleri) ... mutta annas olla, kun murrosikä alkoi. Siihen loppui kaikkien kanssa kaveeraaminen, ystäviä oli vain yksi-kaksi bestistä, eikä edes tarvetta useammalle.

Pitkän seurustelusuhteen aikana ystäväpiiri ei juuri kasvanut, vaan pysyi muutamissa kaveripariskunnissa ja opiskeluaikojen ystävissä. Kourallinen hyviä tyyppejä riitti oman rakkaan lisäksi mainiosti, kun elämä pyöri lähinnä kodin ja työpaikan ympärillä.

Kun erosin, ilmaantui nopeasti ongelma: kenen kanssa puuhailla juttuja, kenen kanssa käydä ulkona, kun useimmat vanhat ystävät viettivät edelleen parisuhde-elämää? Muuttuneet sosiaaliset tarpeet aikaansaivat rohkaistumista: aloin astua ulos mukavuusalueeltani, osallistua tilanteisiin joista en tuntenut entuudestaan ketään ja jutella ihmisille siellä sun täällä ihan omana hönttinä itsenäni, vaikken sellaista ollut tehnyt sitten lapsuuden.

Moisesta uskaliaisuudesta on seurannut pelkkää hyvää. Kaveripiirini on laajentunut erityisesti muutaman viimeisen vuoden aikana isoksi, mahtavista, eri ikäisistä ja erityyppisistä persoonallisuuksista koostuvaksi verkostoksi, joka toimii aktiivisesti eri kokoonpanoilla järkkäillen milloin minkäkinlaisia yhteisrientoja. Ihaninta on ollut nähdä, kuinka uudet ystäväni tutustuvat vanhoihin, ja ympärilläni alkaa olla sellainen laajentunut perhe, josta en osannut nuorempana haaveillakkaan!

Uusia ystäviä on tupsahtanut elämääni sieltä täältä, mutta yllättävää kyllä: myös sosiaalisen median kautta. Instagram yhdisti minut ja Viiskulman Ullan, eikä tätä blogia edes olisi ilman Ullaa. Ullasta on tullut lyhyessä ajassa rakas ja kallis ystävä, johon olen yhteydessä lähes päivittäin. Myöskin Twitter on rikastuttanut tuttavapiiriäni mahtavilla persoonilla, ja onpa minulla muutama niinsanottu kirjekaverikin nykyään.

Ystävänpäiväksi päätin kutsua muutaman näistä extrasiskoistani kylään, ja kokkailla heille jotain hemmottelevaa. Pääruokalaji on vielä kehittelyssä, mutta jälkiruoka tulee olemaan lempikakkuani, punajuuri-suklaakakkua. Tekisin tätä kakkua mieluiten joka tapauksessa, mutta erityisesti näille ruokavalioltaan rajoittuneemmille naisille tämä herkku on omiaan: se on gluteeniton, laktoositon ja silti ah, niin supersupermakoisa.

Punajuuri-suklaakakku

300 g punajuurta
350 g laktoositonta tummaa suklaata
450 g pehmeää tofua (esim. Jalotofu Silken)
1,5 dl ruokosokeria
1 tl vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua lakritsijuurta (esim. Urtekram)
1 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
2 rkl maissitärkkelysjauhoa
2 tl kookosöljyä

Keitä pestyt punajuuret kypsiksi (30-45 minuuttia, koosta riippuen. Voit myös oikaista ja käyttää kaupan vakuumiin pakattuja valmiiksi keitettyjä punajuuria). Sulata suklaa vesihauteessa hitaasti sekoitellen ja nosta hetkeksi jäähtymään. (Eli: paloittele suklaa teräskulhoon ja nosta kiehuvan vesikattilan päälle. Vesi ei saa koskettaa kulhoa.)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele irtopohjainen kakkuvuoka kookosöljyllä ja peitä pohja leivinpaperilla. Sekoita kuoritut keitetyt punajuuret, tofu, sokeri, mausteet ja maissitärkkelys ja soseuta. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla noin 40-50 min (paistoin pikku annosvuokia 30 min, pienempää sydänvuokaa 45 min, ja isoa sydänvuokaa 55 min), tai kunnes se tuntuu kiinteytyneen. Kakku jää hieman tytiseväksi mutta kiinteytyy jäähtyessään. Siirrä viilennyt kakku peitettynä jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mutta mieluummin vaikka yön yli.

Tarjoilua varten valelen kakun suklaalla ja koristelen sen suklaalastuilla, gojimarjoilla, kaakaopavuilla ja mulperimarjoilla. Kakun kaverina tarjoilen cashewpähkinöistä tehtyä "kermaa".

Cashew-vanilja-kerma:
2 dl raakoja suolattomia Cashew-pähkinöitä (mulla oli testissä Big Tree FarmsinTruRa-cashewpähkinät, jotka on kylmäprosessoitu niin, että mahdollisimman paljon ravinteita säilyy pähkinässä) liotetaan reilussa vedessä vähintään kolme tuntia. Vesi kaadetaan pois, ja pähkinät laitetaan tehosekoittimeen. Lisätään 1 tl vaniljasokeria ja vettä tai esim. mantelimaitoa tilkka kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes koostumus on tarpeeseen sopivasti paksu/ohut ja tasainen.

Kakusta voi tehdä täysin maidottoman käyttämällä maidotonta suklaata (tummassa suklaassa saattaa olla jäämiä maitoproteiinista).

Jalotofu ja TruRa -tuotteet sain testattavaksi blogini kautta.

ps. Tein tätä kakkua taannoin synttärikemuilleni, enkä kertonut mitä siinä on. Eipä juuri kukaan meinannut uskoa, kun lopulta ainesosat paljastin. Kokeilkaa siis rohkeasti, ja heittäkää mahdolliset ennakkoluulot romukoppaan! Niin, ja tämähän siis pätee myös niissä sosiaalisissa tilanteissa ;)

pps. Ohje on mukaelmani Glorian ruoka&viini -lehdessä julkaistusta reseptistä(6/2011).

Keväisistä säistä huolimatta olen kaipaillut viimeaikoina tuhteja talviruokia. Ehkä kaipaankin niitä siksi, että lumen sulaessa muistan kuinka kauan pitää kohta odotella, jotta pataruokakausi alkaisi taas.

Akuuttiin talviruokakaipuuseen toimii erinomaisesti lasagne, moussaka tai karjalanpaisti, mutta viime viikonloppuna päädyin tekemään ragùta pastan ja parmesanin kera. Ragùhan on italialainen pastan kaverina tarjottava lihakastike, josta on olemassa kymmenittäin versioita eripuolilta saapasmaata. Tutuin suomalaisille on varmasti Ragù Bolognaise, jonkatapaista meilläkin lapsuudessa syötiin joka viikko, tosin nimellä "jauhelihakastike".

Normaalisti äiti teki meidän perheessä ruuat, mutta aina välillä isä ilmestyi kauhan varteen, ja silloin syötiin iskän bravuuria: spagettia, jauhelihakastiketta ja pienellä terällä raastettua juustoa (tärkeä ero "isoon" raasteeseen!) Se oli aina erityinen päivä ja kinuamisesta huolimatta harvinaista herkkua.

Sekä äidin että isän kastikkeet ovat rakkaita ruokamuistoja, joita en halua pilata yrittämällä samaa. Niinpä keittiössäni on hiottu huippuunsa soijarouhebolognaisea ja nyt vasta vuoden verran olen opetellut käyttämään lihaa tuossa omassa bravuurissani. Jauhelihan kanssa puuhailussa on vielä haastetta, mutta tällä kertaa ragùsta tuli kuitenkin erityisen herkullista! Tuli suorastaan kiire kirjoittaa summittainen reseptini heti talteen, jos vaikka onnistuisin seuraavalla kerralla yhtä hyvin?

Ragù alla Juulia (4:lle)

400 g luomunaudan jauhelihaa
3-4 siivua pekonia
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
puolikas pieni kesäkurpitsa
3 keskikokoista porkkanaa
2 sellerin vartta
4 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua timjamia
1 rkl sokeria
3 dl punaviiniä
tölkki laadukkaita kokonaisia säilyketomaatteja
Chipotle-tabascoa
suolaa ja pippuria
1 rkl laadukasta oliiviöljyä
3 rkl voita

Täysjyväpastaa
basilikaa
PALJON vastaraastettua parmesaania

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota isossa kasarissa tai kattilassa sipuleita voissa muutama minuutti. Kuutioi pekoni, porkkanat, sellerit ja kesäkurpitsa, ja lisää kasariin vihannekset ja sokeri. Nosta lämpöä, niin että vihannekset alkavat hieman karamellisoitua. Varo kuitenkin polttamasta! Kun olet saanut vihanneksiin sopivasti väriä, ota ne pois kasarista.

Ruskista jauheliha oliiviöljyssä pienissä erissä. Jauhelihakin saa mieluusti ruskistua kunnolla, joten käytä reipasta lämpöä. Kun kaikki liha on ruskistunut, lisää vihannekset takaisin kasariin. Kaada sekaan viini, säilyketomaatit (käytin luomulaatuisia kokonaisia kirsikkatomaatteja) ja mausteet. Lisää suola, pippuri ja tabasco vähän kerrallaan maistellen. Itse laitoin pari teelusikallista suolaa, reilusti tabascoa ja pippuria, mutta minä tykkäänkin voimakkaista mauista...

Keittele kastiketta rauhassa miedolla lämmöllä kannen alla vähintään tunti, ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos nestettä haihtuu liikaa (jos ruuanlaittoastiasi on uuninkestävä, lykkää se kannen kanssa uuniin mietoon lämpöön - 130-150ºc - muutamaksi tunniksi tai vaikka kävelylenkin ajaksi).

Tarkista lopuksi vielä maut ja jätä kastike hautumaan itsekseen siksi aikaa kun keität tarpeellisen määrän lempipastaasi ja raastat valtavan keon parmesaania. Lisää runsaasti revittyjä basilikanlehtiä kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua ja sitten vain nautiskelemaan!

ps. Kastike on minusta niin hyvää, että teen seuraavalla kerralla tuplasatsin ja käytän sitä seuraavana päivänä esim. lasagneen, niin puolittuu muuten melko työlään ruuan valmistusaika :)

Lauantaina lähden ylittämään ja alittamaan esteitä ja väistelemään sumopukuisia gladiaattoreita. Discomusiikin tahdissa. Mukana menossa myös: strobovaloja, glowstickejä, kavereita, ja muutama tuhat muuta hullua.

Kyllä vain, olen nimittäin menossa SnowRunFestiin, eivätkä nämä edellämainitut seikat saa unohtamaan sitä tosiasiaa, että kyseessä on juoksutapahtuma, enkä ole juossut juurikaan sitten kesän. Iik!

Jotta vauhtia riittäisi maaliin saakka, ajattelin juottaa juoksutiimillemme proteiinirikkaan ja energiaa antavan maukkaan smoothien. Tapahtuma on konseptiltaan aika kreisi (kuten samojen järjestäjien kesäinen mutajuoksukin), niinpä täytyy minun mielestäni smoothienkin olla jotain älytöntä. Inspiraation lähteeksi päätyy lopulta itse Elvis - nyt on kuulkaas tosi kyseessä!

(Juoksisin sitäpaitsi mieluiten glitterasussa satiiniviitta tuulessa hulmuten, mutta olosuhteiden, lue pakkasen, pakosta joudun varmaankin tyytymään johonkin asianmukaisempaan urheiluasuun.)

Mutta takaisin asiaan: niinsanottuun "pre workout" -smoothieen. Siinä pitäisi siis olla mukavasti energiaa viiden kilometrin lumi- ja esteradasta suoriutumiseen, ja sen pitäisi olla hyvää tietysti, mieluusti siinä saisi myös olla proteiinia. Banaania, maapähkinävoita, mantelimaitoa, muutama taateli, vaniljaa. Mitäs vielä... pekonia en ehkä sentään laita, vaikka Elvis varmaan laittaisikin. Ehkäpä laitan ekstraproteiiniksi vielä vähän maitorahkaa, se kun myös raikastaisi smoothien mukavasti.

Sitten ei muuta kuin ankara mielikuvaharjoittelu käyntiin, smoothie poskeen ja radalle!

Maapähkinävoi-bansku-smoothie 1:lle

1 paloina pakastettu banaani
1 rkl makeuttamatonta maapähkinävoita
1-2 kuivattua taatelia (esim. Medjool)
0, 5 tl vaniljaa (tai tl vaniljasokeria)
2 dl mantelimaitoa (makeuttamatonta)
2-3 rkl maitorahkaa

Heitä kaikki ainekset blenderiin. Muista poistaa taateleista kivet! (Heh, minä unohdin, eihyvä) Voit säädellä juoman makeutta taatelien määrällä. Suristele kuohkeaksi ja sileäksi, nauti rauhassa, ja sitten vaan juoksuksi!

Ps. Menee tämä jälkkäristäkin...

Ha-haa! Ehdinpäs, viimeinen Syö-viikkojen Kympin burgeri mussutettiin nimittäin juuri. Testivuorossa tänään oli siis Morrison's, joka tarjoaa melkein kaikki listansa hampurilaiset kympillä.

Morrison's on saapuessani tupaten täynnä, ja jokaisessa pöydässä kiskotaan burgeria. Jonossa en joudu kuitenkaan kauaa seisoskelemaan, vaan ystävällinen tarjoilija nappaa minut isomman seurueen ohi, itsekseni kun olen.

Valintani osuu sen kummemmin arpomatta Rye Bread -purilaiseen, tekee mieli ruisleipää. Kaverina tässä annoksessa on paprikamajoneesia, paistettua pekonia ja cheddar-juustoa. Tilaus saapuu nopeasti ja kyllä, on sillä kokoa. Valtava keko ranskiksia, salaattia, kurkkua ja tomaattia ruisburgerin kyljessä. Ranujen kaverina on majoneesia, njam. Hampurilaisessa parasta on ihanan savuinen ja kunnolla rapeaksi paistettu pekoni, ja mahtavaa, että listalta löytyi myös vaihtoehto vehnäsämpylälle.

Ei toivoakaan, että olisin jaksanut tästä annoksesta puoliakaan. Yritin kyllä! Naapuripöydässä ollaan niin tyytyväisiä BBQ-burgeriin, että pieni annoskateus meinaa iskeä. Seuraavilla Syö-viikoilla joutunen palaamaan tänne, ja testaamaan itsekin sen. Lähtiessäni nälkäisten jono muuten ulottuu ulos asti!

Syö-viikot loppuvat huomenna, ja jos ihan totta puhun, niin taidan pitää nyt hampurilaisten syömisessä pienen tauon, ja aloittaa ituhippidetoxkuurin. Ainakin ... viikoksi. Ainakin. Heh.

Syö-viikot vetelevät viimeisiään, ja vielä olis muutama burgeri hotkimatta. Onneksi König tarjoaa kampanjatarjoustaan myös lounasaikaan. Niinpä kipaisin äsken lounastauollani Mikonkadulle. Königin Syö-tarjouksena kaikki ruokalistan burgerit maksavat kympin. Oma valintani osui tähän: Jauhettua häränpaistia, pekonia, cheddar juustoa, punasipulia, tomaattia, BBQ-kastiketta, majoneesia ja maalaisranskalaisia.

König on puitteiltaan arvokas, avara ja viihtyisä, ja burgeri ilmestyi nenäni alle nopeasti. Leuka meinasi loksahtaa näystä: valtaisa hampurilainen ja muhkea keko ranskalaisia majoneesi kyytipoikanaan. Nyt on sanottava, että vaikka melkoinen suursyömäri olenkin, tein heti alkuun taktisen vedon, ja siirsin sämpylän kannen suosiolla lautasen reunalle. Alta paljastui mehevä keko BBQ-kastiketta, marinoitua punasipulia ja tomaattia cheddar-juustolla kuorutetun jättiläispihvin päällä.

Annoksen lapioiminen suuhun lyhykäisellä lounastauolla oli lähtökohtaisesti mahdoton tehtävä, mutta niin maukas tämä setti oli, että urhoollisesti pistelin ainakin puolet menemään. Ranskalaiset majoneesin kera on herkkua, joten niitä meni reilusti. Burgerista jäljelle jäi lähinnä leipä (joka sekin tosin oli varsin hyvää)

Königin kympin burgeri saa minulta melkeinpä täyden kympin! Tykkäsin siitä, että tavallisen sämpylän sijaan burgerissa oli käytetty paahdettua ciabatan tyyppistä leipää, ja pihvissä sekä sen lisukkeissa ei tosiaankaan oltu pihtailtu. Normaalihinta burgerille on 19,90 € ja nyt kun se irtoaa kympillä, niin onpahan rahalle kuulkaas vastiketta! Vielä ehtii, eikun menoks!

Viime viikolla suuntasin kympin burgerille Grillssoniin. Grillssonin burgereita kehuttiin minulle jo viime syksyn Syö-viikoilla ja tämänkertainen kampanja-annos, BBQ-Burger, kuullosti herkulliselta.

Cityn Facebook -sivuilla oli vinkattu, että pöytävaraus voisi olla hyvä idea, ja onneksi pirautinkin; ravintolassa vieraili 80-päinen seurue juuri silloin kuin olin ajatellut siellä piipahtaa. Nälkä oli melkoinen, kun seuralaiseni kanssa taivallettiin keskustasta Kallioon. Listaa tutkiessa ei nenä pitkään tuhissut: BBQ-glaseerattua, ylikypsää possunkylkeä ranujen kera, molemmille kiitos.

Burgeri ilmestyi pöytään nopeasti ja veitsi upposi pehmeään ja mehevään possuun. Possu on ehdottomasti tämän purilaisen tähti - mutta harmikseni BBQ-glaseeraus siitä oli kyllä jäänyt melko vähille. Muutenkin täytteet olivat niukat, ja kokonaisuutena burgeri jäi possua lukuunottamatta hieman kuivaksi. Ranut sen sijaan olivat loistavat, ei moitteen sijaa siltä osin.

Niin paljon kehuja olin Grillssonista kuullut, että tämänkertainen burgeri jäi kyllä pettymykseksen puolelle. BBQ-glaseerausta olisin maistellut mielellään enemmänkin, hyväähän se oli. Ylikypsää possua onneksi sentään oli kunnon kimpale. Ravintola oli tilana viihtyisä, palvelu iloista ja ystävällistä, ja annoksen elementitkin olivat maukkaita - mittasuhteet vain olivat tällä kertaa pielessä. Toivottavasti kohdalleni osuu parempi onni ensi kerralla! Kiirehän tässä on: kaksi päivää Syö-viikkoja jäljellä, ja kaksi burgeria syömättä. Onneksi mulla on kova nälkä.