Vaimomatskuu

No heippa! Minusta ei ole vähään aikaan kuulunut täällä blogissa mitään! Ei, en ole talviunilla, enkä ole lopettanut kirjoittelua. Syyt ovat seuraavanlaisia:

Ensinnäkin: tablettini hajosi, enkä työkiireissäni ole ehtinyt sitä korjauttaa. Uskokaa tai älkää, mutta tätä blogia on kirjoiteltu pelkällä tabletilla jo reilusti yli vuosi... Ostin ekan oman läppärini vasta eilen.

Toisekseen: töissä on ollut niin kiire, että ruokavalioni koostuu lähinnä monomeal-tyyppisistä ratkaisuista, jotka eivät taida olla ruokablogissa kovin kiinnostavia (esim. syön pelkkää keitettyä kurpitsaa voilla, suolalla ja pippurilla). Syy askeettiseen ruokavaliooni on kiire, en ole millään ihmedieetillä!

Ja kolmanneksi: päivätyöni on taiteen parissa, ja nyt se taiteellinen kunnianhimo iski sitten tähänkin harrastukseen... suunnittelenkin parhaillaan erinäisiä uudistuksia blogiini, joka tulee siirtymään lähiaikoina omille nettisivuilleen.

Vielä ei ole kuitenkaan siirtymisen hetki koittanut, joten tässä teille pieni raportti tämänhetkisistä keittiökokeiluistani!

Olen tosiaan syönyt PALJON kurpitsaa, mutta olen myös testaillut erilaisia uunimunia! Munakupin virkaa on toimittanut mm. avocado, kurpitsa sekä paprika. Munan voi rikkoa myös uuninkestävään annosvuokaan, ja tehdä klassisen "oeuf en cocotte" -annoksen. Missä ikinä "astiassa" munan uuniin tyrkkäätkin, tärkeää on, ettet paista sitä liian kovassa lämmössä. Kananmunan rakenne on paljon parempi, kun kypsennyslämpötila on alhainen. Niinpä käyttäessäni kurpitsaa kananmunan kulhona, kypsensin kurpitsan ennen kuin rikoin munan sen sisään. Pelkän munan kypsentää n.175 asteessa suurinpiirtein 20 minuutissa sopivasti hyytyneeksi, kurpitsa ei sen sijaan siinä ajassa mitenkään ehdi kypsyä.

Avocado-uunimunat kahdelle
1 kypsä avocado
2 kananmunaa
2 tl öljyä
suolaa, pippuria, chilikastiketta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Halkaise avocado ja poista kivi. Koverra kiven jättämää koloa hieman isommaksi, jotta kananmuna mahtuisi siihen. Aseta puolikkaat leikkuupinta ylöspäin uuninkestävään astiaan, mieluiten sellaiseen, johon puolikkaat mahtuvat juuri ja juuri (niin ne eivät pääse keikkaamaan). Voit myös leikata pienen siivun kuoren puolelta niin, että avocado pysyy tukevammin asennossaan.

Mausta avocado suolalla ja pippurilla, ja riko muna kumpaankin puolikkaaseen, kiven jättämään koloon. Yritä saada ainakin vähän valkuaista keltuaisen päälle suojaksi. valuta munien päälle hieman öljyä ja mausta ripauksella suolaa. Laita astia uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes valkuainen on hyytynyt. Itse pidän eguistani juoksevalla keltuaisella, joten tarkkailen munien kypsymistä vähän väliä.

Kokeilemisen arvoisia vihanneksia tähän tarkoitukseen ovat esim. paprikan puolikkaat ja tyhjäksi koverretut tomaatit. Ilmakuivatulla kinkulla vuoratut pienet annosvuoat ja nokare voita nostaa uunimunan jo astetta tyylikkäämmäksi brunssiruuaksi, joka on helppo valmistella ja laittaa isommallekkin joukolle.

Mitä tulee blogini tilanteeseen ja omien nettisivujeni avautumiseen: seuraamalla minua Instagramissa ja Facebookissa pysyt varmasti kärryillä!

Blogi on muuttanut. Uusi osoite on vaimomatskuu.com !

Aina kun ostan tonnikalaa, mielessäni vilahtaa Flipper, ja tunnen piston sydämessäni. Lautaselleni päätyy tonnikalaa siis suhteellisen harvoin, ja pyrin aina valitsemaan mahdollisimman eettisen vaihtoehdon. Valikoima on onneksi juuri saanut lisäystä, sillä John West on vastikään lanseerannut eettisen tonnikalan, jota voi syödä paremmalla omallatunnolla.

Pimennossa eläneille pieni tietoisku WWF:n kalaoppaasta: "Maailman kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen ennustetaan romahtavan jo meidän elinaikanamme ylikalastuksen takia." Kalakantojen romahdus olisi sellaisen mittakaavan ympäristökatastrofi, etten halua edes ajatella, kuinka kauas sen vaikutukset ulottuisivat. Kun kalasta kuitenkin tykkään, niin haluan valinnoillani kantaa vastuun syömisistäni:

- Voin valita mitä kalaa syön. Voin valita ensisijaisesti kotimaista ja vastuullista kalaa. Halutessani tonnikalaa syön paremmalla omallatunnolla kun valitsen MSC-sertifioituja tuotteita. Kodin ulkopuolella asioidessani vaadin tiedon kalan alkuperästä. WWF:n kalaoppaasta löytyy helposti ajankohtaista tietoa uhanalaisista kalalajeista, niin täällä Suomessa, kuin ulkomaillakin.

- Voin myös valita missä asioin: WWF Suomi haastoi vuonna 2012 suomalaisia elintarvikealan toimijoita sitoutumaan kestävän kalastuksen kampanjaan, ja lista mukaan lähteneistä toimijoista löytyy täältä.

Suurimmat tonnikalanpyynnin ongelmat ovat laittomien kalastajien harjoittama ryöstökalastus (joka on monin paikoin johtanut jo kalakantojen häviämiseen ja lajien sukupuuttoon), sekä troolatessa ja ajoverkolla kalastettaessa saatava sivusaalis (joka vieläpä useimmiten kaadetaan kuolleena takaisin mereen).

John Westin MSC-sertifikoitu tonnikala kalastetaan vavalla ja siimalla yksittäin, jolloin sivullisilta uhreilta, kuten merikilpikonnilta ja Flipperin kavereilta vältytään. Samalla kalakannan kestäväksi määritelty taso on helpompi säilyttää. Marine Stewardship Council (MSC) on riippumaton ja voittoa tuottamaton järjestö, joka pyrkii edistämään kestävää merenelävien tuotantoa oman sertifiointiohjelmansa ja ympäristömerkkinsä avulla, ja merkki on luotettava todiste mm. siitä, ettei tuotteen valmistaja kasvata liikakalastuksen ongelmaa.

Koska asiani oli tällä kertaa poikkeuksellisen painavaa, ovat särpimet vastapainoksi kevyitä. Voileipäkakkusesonki on käynnistynyt, on YO-juhlia ja rippijuhlia... ja minulle ei tänävuonna kutsuja ole näihin kemuihin juuri tipahdellut. Koska olen valtava voileipäkakun fani, en malta olla väsäämättä harvinaiselle herkulle korvikkeita - eli voileipiä.

Tonnikalaleivät 4:lle

1 purkki MSC-sertifikoitua tonnikalaa vedessä
1 iso kypsä avocado
4 rkl laadukasta majoneesia (itse käytän japanilaista Kewpie-majoneesia)
2 tl Dijon-sinappia
2 kevätsipulia
puolen sitruunan mehu
suolaa
reilusti mustapippuria
sentin pätkä hienoksi raastettua piparjuurta
muutama tillinoksa silputtuna
1 avomaan kurkku
muutama retiisi
8 palaa paahtoleipää

Soseuta avocado sitruunamehun ja sinapin kanssa. Sekoita mukaan valutettu tonnikala, piparjuuriraasre, hienonnettu kevätsipuli ja puolet tillistä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori avomaankurkku ja viipaloi se parin millin siivuiksi. Pyörittele siivut lopussa tillissä ja mausta ripauksella suolaa ja sokeria.

Kokoa leivät voitelemalla ne ensin majoneesilla. Täytä sitten puolet paloista tonnikalaseoksella. Jaa kurkut tasan lopuille leivälle, ja kippaa tonnikalaleivät kurkkuleipien päälle, tonnikalapuoli alaspäin. Leikkaa leivät vinottain kolmioiksi. Voit halutessasi leikata leivistä reunat pois ja koristella ne voileipäkakkutyyliin majoneesilla, kurkulla ja retiisillä.

Lisätietoa aiheesta Finnwatchin ja Greenpeacen sivuilla.

ps. Osallistun tällä reseptillä Sugar Helsingin järjestämään John West -haasteeseen. Tuotteen olen saanut maahantuojalta testattavaksi.

Jos pitäisi valita, mitä ruokalajia söisin koko loppuikäni, se olisi ehdottomasti salaatti. Heh, salaattia kun voi olla niin monenlaista! Monesti salaatit ovat ihanimpia raikkaina ja kirpeällä kastikkeella silattuina, mutta jos hakusessa on niinsanottu lohturuoka, on valintani aina caesarsalaatti. Mikä siitä nyt tekee niin hyvää? Parmesaani, krutongit... mutta parasta on kuitenkin se kastike (voisin lusikoida pelkkää kastiketta, ainakin joinain tietynlaisina päivinä)! Se ei ole vaan valitettavasti mikään kevyt soossi se. Perinteiseen caesarkastikkeeseenhan tulee mm. kananmunan keltuaista ja öljyä runsain mitoin - en siis millään raaski syödä tuota herkkua ihan niin usein kuin haluaisin.

Jotta voisin useammin herkutella lohturuokasalaatillani, olen kehitellyt paremman omantunnon Caesarkastikkeen. Sen pohjana on majoneesin sijasta avocado. Eilen kotona kastiketta himoitessani keksin sitten laittaa sekaan kalakastiketta - anjovisfileitä kun ei "sattunut" olemaan jääkaapissani (kuinka monella niitä on edes?) ja sehän toimi! Lopputuloksesta tuli parempi kuin edellisistä yritelmistäni konsanaan. Salaatin sijaan käytin eilen lehtikaalia, ja skippasin krutongit - rapeutta lisäsin salaattiherkkuuni niiden sijaan mungpavun iduilla. Parmesaania en silti kuvittelisikaan jättäväni pois: joku roti keventelyssäkin olla pitää!

Caesarkastike avocadosta n. 2:lle

1 iso kypsä avocado
1 pieni valkosipulinkynsi hienoksi raastettuna
puolen sitruunan mehu
0,5 tl Worchesterkastiketta
0,5 tl kalakastiketta
vastarouhittua mustapippuria
1 rkl hienoksi raastettua parmesaania
1-2 rkl vettä
(0,5 tl Dijon-sinappia)
(srirachaa tai tabascoa maun mukaan)

Soseuta valkosipuli ja veden, sitruunanmehun ja mausteiden kera. Lisää avocado ja soseuta tasaiseksi. Sekoita mukaan parmesaaniraaste. Ohenna tarvittaessa lisävedellä, ja säädä mausteita makusi mukaan. Tarjoile heti valitsemasi salaattilaadun ja lisukkeiden kera.

Ituhipin tulinen lehtikaalicaesar 2:lle

100 g lehtikaalia
1 annos avocado-caesarkastiketta
1 dl mungpavun ituja
50 g parmesanjuustolastuja
2 dl katkarapuja
Muutama tippa tabascoa + 1 rkl caesarkastiketta
mustapippuria
(chilirouhetta)

Poista lehtiruodit lehtikaalista ja pieni lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Huuhtele hyvin ja taputtele kangaspyyhkeen sisällä kuivaksi. Älä murehdi vaikka käsittelisit kaalia ronskimmin, se kestää kovat otteet. Ota avocado-caesarkastikkeesta ruokalusikallinen sivuun, ja sekoita chilikastike siihen. Hiero loppu kastike huolellisesti lehtikaaliin ja jätä salaatti odottelemaan siksi aikaa kun valmistelet lisukkeet.

Sulata katkaravut. Pyörittele katkikset caesarkastikkeen ja tabascon seoksessa. Kokoa salaatit lautasille tai tarjoiluastiaan. Laita pohjalle lehtikaali, ripottele päälle mungpavut. Jaa katkikset annoksille ja koristele koko herkku parmesanlastuilla, chilirouheella ja reilulla määrällä vastarouhittua mustapippuria.

Päivä päivältä valo lisääntyy ja lumi vähenee, enkä meinaa millään saada tarpeekseni vihreästä. Vielä sitä ei maassa paljon ole näkynyt, mutta lautasellani kyllä! Äitini piipahti kylässä viime viikolla, ja kun tiedän äidin mieltymykset, pistin pöydän vihreäksi.

Äitini oli oman aikansa edelläkävijä viherpiiperö- ja ituhippeilyssä: söimme mm. munakoisopihvejä ja halvaa, ja äiti idätti kotona linssejä ja mungpapuja. Harmittaa niin vietävästi, että vain muutama vuosi sitten vein kirppikselle äidin vanhan idätyslaatikon - prikulleen samanlaisia näemmä myydään edelleenkin. Eipä auta ituhipin tyttären muuta kuin hommata uusi kun on tyhmä kerran ollut ja hankkiutunut vanhasta eroon.

Kirveli-Hernekeitto 4:lle

1 avocado
2 dl kuivaa omenasiideriä tai valkoviiniä
2 dl kasvislientä
400 g pakasteherneitä (eli 2 pussia)
1 ruukku kirveliä
puoli ruukkua herneenversoja
puolen sitruunan mehu
2 tl suolaa, vastarouhittua mustapippuria
2 dl ruokakermaa
Laadukasta extra virgin oliiviöljyä

Kiehauta siideri, kasvisliemi ja kerma. Lisää herneet hetkeksi sulamaan ja lämpenemään. Pilko sekaan kirveli ja herneenversot (säästä koristeeksi muutama oksa tai lehti), purista sitruunasta mehu, lisää avocado, ja soseuta. Tarkista vielä maku - suolaa ja vastarouhittua pippuria sopii todennäköisesti vielä lisätä. Ripsottele päälle vielä hieman pippurista ja ruohoista extra virgin oliiviöljyä. Tarjoile keitto sellaisenaan alkupalana tai kevyenä ateriana, tai kokeile tarjoiluun lakritsijuurivaahtoa.

Lakritsijuurivaahto:

2 dl rasvatonta maitoa
1 tl lakritsijuurijauhetta (esim. Urtekram)

Lämmitä lakritsijuurella maustettua maitoa kattilassa kokoajan vispaten, kunnes maito vaahtoutuu. Lusikoi vaahtoa keiton päälle juuri ennen tarjoilua. Jos et löydä lakritsijuurta, voit kokeilla uuttaa maitoon makua käyttämällä teelusikkan verran murskattua rakuunaa tai fenkolinsiemeniä, tai lisäämällä siihen yhden tähtianiksen. Lämmitä maitoa (älä keitä) mausteen kanssa viidestä kymmeneen minuuttia, ja siivilöi mausteet pois. Vaahdota maito tämän jälkeen vispilällä.

Vietin tänä vuonna ystävänpäivää kotonani mahtavalla seurueella. Olin tosi innoissani koska:

a) no, YSTÄVÄT ♡
b) seurueeseen kuului 4 koiraa ja
c) sain kehitellä maidottoman ja gluteenittoman aterian!

Haasteet keittiössä ovat vaan niin inspiroivia. Sormet syyhyten mietin, millä ystäviäni hemmottelisin. Lopulta päätin tehdä keväisen parsarisoton, paitsi että riisin sijaan käyttäisin maukasta suomalaista Luomukvinoaa, jonka sain testattavaksi SunSpeltiltä.

Jostain syystä en koskaan ole juuri välittänyt riisistä. Risotto ei siis kuulu herkkuruokiini, mutta sovellan risoton valmistustapaa mieluusti muiden aineksien kanssa. Yksi lemppareistani on jyväpastasta, orzosta, tehty "risotto", jonka kaverina yleensä tarjoan joillain pähkinöillä tai siemenillä kuorutettua kalaa.

Tämä bravuuri oli siis ystävänpäiväillalliselle esikuvana. Haasteen suurin ongelma ei kuitenkaan ollut gluteenittomuus, vaan juuston, voin ja kerman käyttökielto... Apua. No, haaste vastaanotettu ja voitettu. Tsekatkaas!

Parsakvinoatto 6:lle

puntti vihreää parsaa
5 dl kuivaa omenasiideriä
puolikas purjo
1 pieni fenkoli
hyppysellinen sahramia (ei todellakaan paljon! viitisen "rihmaa" tai ripaus jauhetta)
4 dl luomukvinoaa huolellisesti huuhdeltuna
puoli pakettia Jalotofu Pehmeää (tai muu silkentofu)
1 avocado
1 ruukku vesikrassia
2 dl pakasteherneitä
puolen sitruunan mehu
2 rkl fenkolinsiemeniä
3 tähtianista
1 kasvisliemikuutio
pippuria, suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Napsi pestyistä parsoista puumaiset tyvet erilleen (parsa napsahtaa sopivasta kohtaa poikki, kokeile varovasti mistä kohtaa). Viipaloi varret, säästä tyvet. Valmista sitten liemi. Kaada siideri kattilaan ja lisää siihen sahrami, tähtianis, fenkolinsiemenet parsan tyvet ja kasvisliemikuutio, sekä pari desiä vettä. Anna kiehahtaa ja hauduttele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Soseuta tofu, suurin osa vesikrassista, sitruunamehu, herneet ja avocado. Mausta suolalla ja pippurilla. Huuhtele kvinoaa, kunnes huuhteluvesi on kirkasta (luomukvinoa on todella pientä, joten kannattaa laittaa siivilä isompaan vedellä täytettyyn astiaan, josta sitten vaihtaa vettä).

Silppua fenkoli ja purjo ja kuullota niitä isossa kattilassa oliiviöljytilkassa. Lisää kattilaan kvinoa, ja kuumenna sekoitellen. Lisää lientä desi kerrallaan kvinoaseokseen. Sekoittele huolella. Jos liemi loppuu ennen kuin kvinoa kypsyy, käytä vettä. Kvinoa on kypsää, kun sen ympärillä erottuva vaalea rinkula alkaa irrota (kuullostaapa mystiseltä...). Tähän menee noin 10 minuuttia. Silloin voit lisätä parsaviipaleet.

Keitä seosta miedolla lämmöllä vielä muutama minuutti, parsa kypsyy todella nopeasti! Huolehdi, ettei kvinoatto kuivu liikaa, sen kuuluu olla kosteaa ja hieman valuvaa. Juuri ennen tarjoilua voit lisätä puolet vihreästä tofusoseesta ruokaan, ja lämmittää kvinoaton vielä nopeasti. Koristele tofusoseella ja vesikrassilla, ja tarjoile sellaisenaan tai esim. kalan kaverina. Meidän illallisilla kvinoaton päällä köllötteli pistaasikuorutettua kuhaa.

Pähkinäkuorutettu kala on helppo valmistaa. Rouhi pähkinät hienoksi esim. sauvasekoittimella. Isompia kalafileitä riittänee yksi per nuppi, pienempiä kaksi-kolme. Öljyä fileet ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Pyörittele öljytyt fileet pähkinärouheessa (tai laita fileet sekä rouhe muovipussiin, ja hölskyttele suljettua pussia kunnes rouhe on suhtkoht tasaisesti kaloissa). Kalafileet paistuvat pannussa tai parisataisessa uunissa pari minuuttia per puoli. Kääntäessä tarkkana, nahattomat fileet hajoavat herkästi! Varo myös polttamasta pähkinöitä.

Jalotofun ja SunSpelt Luomukvinoan sain testattavakseni blogini kautta.

Ps. Jälkkäriksi oli tofu-punajuuri-suklaakakkua. Maidoton, kananmunaton, jauhoton IHMEkakkuherkku.

En ole varmasti ainoa, jolla on perunaan rakkaussuhde. Paistetut potut, ranskalaiset, sipsit, muusi, uudet perunat... ja uuniperunat, aijai! Näistä kaikista uuniperuna on se lohturuoka, jonka olemassaolon unohdan helposti kuukausiksi, kunnes yhtäkkiä on pakko sellainen taas saada.

Uuniperuna on itsensä hemmottelun lisäksi myös isomman joukon ruokkimiseen kätevä: perunat vaan uuniin ja täytteet kasaan, sitten kaikki pöytään jokaisen makunsa mukaan yhdisteltäväksi! Taisinpa eräänä uutenavuotena viedäkin pöytään kukkuraisen uuniperunakulhon, ja vaikka kuorimattomat ruttumötikät aika karuilta siinä näyttivätkin, katosivat ne pöydästä aika vauhdilla.

Viimeviikolla pidin kotonani Tapaninpäivän kekkerit, ja tarjolla oli uuniperunasta jalostuneempi muoto. Käytin perunana sinistä, todella jauhoista Blue Kongo -lajiketta, ja metsästin kaupan perunalaarista kaikki pienet potut. Kypsensin ne uunissa öljyttyinä ja suolahunnutettuina, ja leikkasin kahtia. Koversin joka puolikasta hieman, ja tasoitin pohjan niin, että sain aikaiseksi eräänlaisia kuppeja. Nämä sitten täytin kylmäsavulohi-tilli-ranskankermalla.

Kun mulla on meneillään terveysintoilukausi (aina välillä sellainen on meneillään juu), vaihdan uuniin perunan tilalle bataatin. Bataatti on kypsänä yhtä ihanan pehmeä ja kuohkea sisältä kuin peruna, ja kuorikin paistuu rapeaksi herkuksi öljyttynä. Bataatissa on perunaa korkeampi ravintoainepitoisuus (runsaasti mm. A- ja C-vitamiinia ja antioksidantteja), mutta sillä on myös tulehdusta ehkäisevä ja verensokeria tasoittava vaikutus - se on siis tiedostavan terveysintoilijan helppo valita, puhumattakaan siitä, että bataatti on herkkua!

Bataateissa käytän mielelläni luomua, ihan jo luonnonmukaisuuden takia, mutta myös siksi, että luomubataatit ovat usein pienempiä, sellaisia uuniperunan kokoisia, toisin kuin tavalliset mammuttibataatit. Uuniperunan kokoinen bataatti kypsyy 200ºC:ssa reilun puoli tuntia. Laitan perunani/bataattini uuniin aina ilman foliota ja syön ne kuorineen, eli huolellinen pesu on varsin tärkeää. Pesun ja kuivauksen jälkeen pistelen, öljyän ja suolaan pottuni jotta kuorista tulee rapeita uunissa.

Tänään tein väliaikaiskämppikselleni uunibataattia katkarapu-avokado-herne-täytteellä. Älyttömän hyvää, vaikka itse sanonkin. Tässä resepti!

Vihreä katkaraputäyte neljälle:

1 avocado
Pussillinen pakasteherneitä
Puoli ruukkua vesikrassia
Puolen sitruunan mehu
3 rkl ranskankermaa
Piparjuurta/wasabia maun mukaan
Pussillinen pakastekatkarapuja
Suolaa, pippuria

Sulata herneet ja katkaravut. Sekoita sauvasekottimella kaikki aineet katkarapuja lukuunottamatta, tarkista mausteet. Silppua halutessasi katkiksia pienemmäksi ennen kuin lisäät ne seokseen. Tarjoa esim. uunibataatin tai -perunan kanssa, mutta täyte sopii hyvin myös vaikkapa palttoonnapin päälle tai jopa voileipäkakkuun.

Ps. Ihanaa uuttavuotta 2014 kaikille! ♡♡♡