Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Arkiaamuni alkavat useimmiten tuorepuurolla, joka valmistuu itsekseen yön yli jääkaapissa. Jos aikaa on piirun verran enemmän, teen mielelläni energiapitoisen ja ravintorikkaan smoothien jolla pärjää lounaaseen saakka. Kun ystäväni Karoliina Ginman kysyi, haluaisinko suunnitella pirtelön Everyday Shakes tanssiesitykseen, jossa hän on mukana niin koreografina kuin esiintyjänäkin, innostuin tietysti heti! Everyday Shakes on koreografinen tutkielma ihmiskehon ja urbaanin äänen suhteesta, ja esityksen ensi-ilta on 30.10.2013 Höyhentämössä.
Luonnon tehopakkaukset: maca, lucuma, raakakaakao ja chia
Minulle päivittäinen "tärinä" liittyy tietysti kahviin. Päivä ilman kahvia on huono päivä! Nimikkojuoman pohjaksi tulee siis jokapäiväinen ystäväni, kahvi. Halusin kuitenkin tehdä juomasta monipuolisesti virtaa antavan ja ravitsevan, joten päätin pakata sen täyteen kehoa hemmottelevia superfoodeja: macaa, lucumaa, chia-siemeniä ja raakakaakaota. Lisäenergiaa ja rakennetta juoma saa jäisestä banaanista ja mantelimaidosta.
Sekoita kaikki aineet keskenään blenderissä tai sauvasekottimella. Nauti rauhassa kuunnellen maailmaa ja itseäsi. Muista olla itsellesi paras ystäväsi. Pidä huoli kehostasi, sillä olet ainutlaatuinen ja korvaamattoman arvokas osa tässä hetkessä, tässä maailmassa. YOLO!
Juoma sisältää mm. kofeiinia, antioksidantteja, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, rautaa, kaliumia, kalsiumia, kuituja, betakaroteenia, B1, B2, B3, B6, B12, C, D ja E -vitamiinia, niasiinia, proteiinia, hyviä rasvahappoja ja hiilihydraatteja ja sillä päivän aloittaminen tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekkin.
Kaikki ystäväni tietävät, että olen aikamoinen kahviaddikti. Taannoin facebook-ystävien riesaksi kuvaraportoin 100 juomaani kahvia, huoltsikkasumppia myöten. Hemmottelen itseäni melkeinpä päivittäin hyvällä kahvilla, ja kaikkein mieluiten lempikahvilassani Good Life Coffeessa - asuessani GLC:n naapurissa saatoin käydä siellä jopa kahdesti päivässä. Kun muutin Kalliosta pois, otin asiakseni tehdä säännöllisiä pyhiinvaelluksia rakkaaseen kahvilaan. Samalla hyvästä kotikahvista tuli kertaheitolla tärkeää.
Kotonani kahvi valuu Harion keraamisen V60-suodattimen läpi, mutten ole juuri haaveillutkaan omistavani mitään millä saisi kunnollista espressoa arkena aamiaispöytään... kunnes kuulin niin ällistyttävän mahtavan uutisen että meinasin tippua tuolilta: Kuppi Kuumaa lahjoitti kotiini ihan omaksi ROKin, käsikäyttöisen eli siis sähköttömän kotiespressolaitteen! Kyllä hymyilyttää - tuli joulu keskelle lokakuuta!
ROK-testaustiimi: Hanna & minä
Koska en addiktiostani huolimatta ole kovin syvällä kahvihifistelyssä, pyysin GLC:ssäkin työskentelevää baristaystävääni Hannaa (jonka Mustana -blogia suosittelen lämpimästi kaikille kahvinystäville) tutustumaan ROK:iin kanssani ja opastamaan minua kotiespresson saloihin. Niinpä viime viikolla kannoin varoen niin ROKin, kuin ihanat Carnivales-espressokupit ja El Salvador Las Delicias -kahvinkin Hannan kotiin yhdessä testattavaksi.
ROK on upea ilmestys!
Ensi fiilikset laitteen kuoriutuessa paketistaan olivat aika huimat: WAU miten kaunis vekotin! Vaikka melkoisen huisiin laitteeseen koskeminen ensin hieman jännitti, ei sen käyttäminen onneksi kovin monimutkaista ole. Vesi keitetään erikseen, ja kaadetaan ylhäällä olevaan vesisäiliöön. Espressojauhatettu kahvi tampataan portafiltteriin ja portafiltteri asetetaan laitteeseen. Kahvoja alaspainamalla kuuma vesi painautuu kahvikakun läpi kuppiin ja TA-DAA, tuplaespresso on kupissa! (En tajua ihmisiä, jotka juovat sinkkuja! Tuplaa sen olla pitää! Välillä tarttis jopa triplaa! Saa sen espresson kuitenkin jaettua kahdeksi sinkuksi mukaan laitetulla jakajalla mutta mulla se tulee kyllä pölyttymään kaapissa.)
Portafiltterin sisälaidassa näkyvään viivaan asti kahvia ja ROKiksi!
Selailtuamme tovin ohjeläpyskää, pistettiin vesi kiehumaan ja eikun espressoksi! Selväksi tuli heti ekalla yrittämällä, että veden ja kahvin määrällä on suuri merkitys. Ensimmäiseen espressoon meni liikaa vettä, eikä espressosta sen kupillisen kohdalla ehkä oikein voinut puhua...
Tokalla yrityksellä Hanna mittaili gramman tarkkuudella sekä veden, että kahvin, ja johan alkoi toimia! Maallikon makuun ihan pätevä espresso valmistui noin vain, kahvoja vääntämällä. Mulla kun ei vaakaa ole, pistin tarkkaan muistiin, miltä Hannan punnitsemat määrät näyttivät laitteessa. 30 grammaa vettä on toki helppo kääntää deseiksi, mutta kahvia näyttäisi olevan suurinpiirtein sopivasti (15 grammaa) kun portafiltter on täytetty noin sisäpinnan merkkiviivaan saakka. Määrien suhteen oikeaan osuminen menee varmaan yrityksen ja erehdyksen kautta vielä tovin, ja eri kahvien kanssa määrää saa varmaan aina hienosäätää. ROKilla espresson keittely on kuitenkin niin hauskaa, että oikein mieluusti testailen vaikka monta kertaa päivässä - ja kun laitteella on kymmenen vuoden takuu, harjoitus tekee minustakin mestarin ennenpitkää!
Onnellinen kotibarista
Kahvin jauhatuksen kanssa pitää muistaa olla tarkkana: testauspäivän iltana ystäväni, joka on ennenkin tehtaillut espressoja ROKilla, kohtasi hankaluuksia käsimyllyllä jauhamansa kahvin kanssa - vesi ei suostunut menemään kahvipedistä läpi vaikkei kahvia ollut kovin tiivisti tampattukaan. Hankintalistallani on seuraavaksi kahvimylly, ja sitten pääsenkin testailemaan oikean jauhatuksen opettelua... vaaka ehkä jää kuitenkin hankkimatta, ellen sitten hurahda leikkimään kotibaristaa oikein todenteolla.
Valmistajalta, baristalta ja kahvihifistelijäystävältäni painoin mieleen seuraavat espressonvalmistusvinkit:
- Kuumenna laite valuttamalla kuumaa vettä laitteen läpi ennen espresson valmistusta.
- Kun alat painaa vettä kahvin joukkoon, pysähdy hetkeksi ja anna kahvin uuttua veteen tovi ennen kuin painat kahvat alas asti.
- Kuivaa portafilter huolellisesti ennen kuin laitat kahvin siihen.
- Älä tamppaa kahvia liian tiukkaan.
Suosittelen ROKia lämpimästi jokaiselle kahvinystävälle. ROK on upeasti muotoiltu, hinta/laatusuhteeltaan uskomattoman hyvä, ekologinen, kestävä ja helppokäyttöinen. Vaikken materialisti olekaan, tämä tavara tekee minut hurjan onnelliseksi ja mikä parasta: sen voi ottaa mukaan ihan minne vaan! Kaverit huomio, vastaisuudessa avecini eri kekkereihin on ROK.
Jos ROK alkoi jotakuta kiinnostelemaan, niin teille lukijoille on tarjolla seuraavalla koodilla kympin alennus:
LAJ-K5R-4SW-CKN
(Koodi laitetaan ostoskorivaiheessa ja on voimassa 17.11.2013 asti.)
Ja jos kahvihifistely on juttusi, niin Kuppi Kuumaa taikoo kodistasi kahvilan muutamalla pikku klikkauksella. (klik, klik, minkähän myllyn mä hankin itselleni etukäteisjoululahjaksi...)
Hannan ammattilaisnäkökulmasta kirjoittama juttu löytyy täältä.
ROK tuli kotiini lahjana yhteistyön johdosta Kuppikuumaa.fi:ltä.
Viime lauantaina pidettiin ihka ensimmäinen Enosaasanoa EI -klubin kokous. Klubi perustettiin pari viikkoa sitten, kun huomattiin kaveripiirissä useammalla esiintyvän (ainakin töissä) kiltin tytön syndroomaa... JA vaikeuksia sanoa EI suklaalle/hyvälle ruualle/hyville juomille - vertaistukiryhmälle oli siis selvä tarve ;)
Mulle se suklaa ei ole suurin EI-ongelma, vaan suolaiset herkut, kuten pizza. Joten EI-klupin iltaan päätin tehdä raakasuklaan lisäksi pizzoja ... ja halusin erityisesti päästä vihdoinkin kokeilemaan jo kuukausia sitten netistä bongaamaani paleo-pizzapohjaa, joka tehdään kukkakaalista!
Paleo-ruokavalion perustanahan käytetään evoluutiota ja jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä. Toisinsanoen, pizzapohjaa ei voi tehdä vehnästä.
Kukkakaalitaikatemppu
Seuraavaksi ohje taikatempulle. Ihan tosi. Ota puolikas iso kukkakaali, tai yksi pieni. Raasta se pienellä terällä, tai silppua tehosekoittimessa pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon pari desiä juustoraastetta ja yksi kananmuna. Taputtele seos lätyksi uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes pohja hieman ruskistuu. Simsalabim, uunista tulee ulos lettumainen pizzapohja!
Munakoisopizza
Koska en osaa sanoa itselleni EI keittiöpuuhissa, tein tietysti myös toisenkinlaiset pizzat, pohjana munakoisoviipaleita. Bongasin idean näemmä itseltään Julia Childiltä.
Kukkakaalipohjat päällystin rucolapestolla, kesäkurpitsalla ja homejuustolla. Munakoisot tomaattikastikkeella, basilikalla, lumikinkulla ja pecorino romanolla. Uunissa molemmat viettivät pohjan esikypsennyksen jälkeen vielä vajaan vartin.
Tämä. On. Hyvää. Vuoden 2013 luomutuote!Munakoisopizzat
Klubi-ilta oli menestys. Lukuunottamatta sitä että aliarvioin pizzankulutuksemme ... raakasuklaata oli sentään yllinkyllin, samoin Jalluboolia (jallua, inkivääriä, appelsiiniä, kuivaa omenasiideriä & ginger beeriä).
Pöytä katettu EI-klubille!
Ps. Kaikissa tutkimissani kukkakaalipohjan resepteissä kukkakaalimuru kypsennetään ennen munan lisäämistä. Ihan pokkana EN tehnyt niin, vaan sekoitin raakaan raasteeseen juuston ja egun ja onnistui varsin hyvin. Kukin tyylillään ja rohkeasti kokeilemaan!
Retket ovat kivoja. Erityisesti retken, eikun retkieväiden suunnittelu, niiden tekeminen, sopivan syöntipaikan etsiminen ja kohokohtana tietysti syöminen. Kröhöm! Edellisestä retkestä ehti vierähtää silti melkein kaksi kuukautta, ennenkuin heräsin naapurustoni upeaan syysruuskaan ja sen nopenevaan hiipumiseen...
Olen asustellut Itä-Helsingissä jo pari vuotta, mutta Kruunuvuorenrannan hylätyillä huviloilla käynti on vain siirtynyt ja siirtynyt. Lopulta Lauran blogin ja muutaman ystävän innoittamana päätin vihdoinkin suoriutua sinne.
Eväät tietysti hoidettiin kuntoon hyvissä ajoin edeltävänä päivänä, ja tälläkertaa ruokalistalle pääsi kesäkurpitsa-palsternakkafrittata, CocoVin raakasuklaa ja Jallukahvi. Raportoin teille raakasuklaakokeiluistani vähän myöhemmin, mutta frittataraportti seuraa änyyteenyt.
Frittata-ainekset!
Frittata tarkoittaa ainakin mun ruuanlaittosanastossa tuhdimpaa munakasta. Jonka sisältö on raastettu. Jos sisältö olis viipaloitu, sanoisin tekeväni tortillaa. Eniveis, munakashan tää on kummassakin tapauksessa! Tähän retkievääseen tuli kasvissyöjäseuralaisen iloksi kesäkurpitsaa ja palsternakkaa, mutta tein samassa syssyssä myös lounasfrittatan itelleni ja laitoin siihen lisäksi chiliä ja katkarapuja. Chorizo toimis myös, njaaam... mutta ei sitä siis tälläkertaa! (Hälsans köketillä on muuten hyvää soijachorizoa, suosittelen "makkaranhimoisille" kasvissyöjille)
Ruokaisa munakas on aika helppo eväs.
Tein evästä ihan vain kahdelle, niin munakkaaseen tuli puolikas raastettu kesäkurpitsa, josta puristetaan neste pois ennen pannulle lisäämistä. Palsternakkaraastetta tuli pari desiä. Valkosipulinkynnenkin raastoin sekaan. Ja kun näitä raasteita on paisteltu tovi (että saadaan vähän nestettä haihtumaan) ne sekoitetaan 2-3 egun ja juustoraasteen kanssa ja lykätään pannussa uuniin. Oon nyt hurahtanut panko-korppujauhoihin, joten ripottelin niitä frittatan pintaan. Frittata on valmis kun se on nätisti ruskistunut pinnasta. Sen voi syödä heti (kuten tein sille mun lounasversiolle) tai jäähdyttää ja vaikkapa vielä laittaa kahden palan väliin jotain ekstraa eväsretkeä varten (laitoin srirachan kanssa paistettua soijanakkia).
Kruunuvuorenrannan huvilat, waaauuu.Hyvä kun oli hurja vahtikoira Sahrami mukana - alue on ihanvähän spooky.Lopulta: EVÄÄT! Sahrami ei yrityksistä huolimatta päässyt osingolle.
Kruunuvuorenranta oli mun, seuralaisen ja lainakoira Sahramin mielestä erinomaisen hyvä retkikohde, joten nyt mestoille ihmiset, heti, tänä viikonloppuna! Kevään tullen ei ehkä enää paljon nähtävää ole: huvilat ränsistyvät kovaa vauhtia, ja uuden asuinalueen tieltä tämä nähtävyys ilmeisesti viimeistään katoaa. Se on kuulkaas nyt mentävä! Suosittelen myös lämpimästi jallukahvia/minttukaakaota termariin. Ja Instagramista näkee muuten kuvia mm. siitä frittatan lounasversiosta, raakasuklaakokeiluista, huviloista ja kaikenlaisesta. Hyvää viikonloppua!
Sain viime viikolla kutsun lähteä testaamaan Memphis Hesarin kehittelemää Real Burgeria. Real Burgerit ovat mahdollisimman pitkälle täysin omassa keittiössä valmisteltuja: pihvitaikina itse sekoitettu ja maustettu, coleslawn kaalit käsin silputtu, ja sämpylät vartavasten Nurmileivän leipomossa paistettu.
Pahemmansorttinen valinnanvaikeus...
Itsehän ehdin lähes koko aikuisikäni olla kasvissyöjä, kunnes nelitoistavuotinen vegeily päättyi mihinkäs muuhun kuin burgeriin... Burgerit ja hodarit ovatkin mun ykkösheikkouksia tätä nykyä. Joten todellakin haluan testata burgereita, lisää tänne vaan! Real Burgereita löytyy listalta neljä, joista kahden välille jään arpomaan. BBQ-kastikkeen ja pekonin houkuttamana päädyn lopulta valitsemaan listalta Ultimate Beef Burgerin.
Mamma Mia mikä setti!
Ultimate Beef Burgerissa keittiömestari Anna Nygren on yhdistellyt hyväksi havaitut klassikkomaut: pekonin, BBQ-kastikkeen ja cheddarin olutpaneroituihin sipulirenkaisiin. En voi valittaa. Burgeri on mehevä ja maukas ja niin iso, ettei mulla ole mitään toivoa saada sitä kokonaan syötyä... varsinkin kun vieressä köllöttelevät rapsakat perunat houkuttelevat nonstopdippailuun.
Ainoa annoksessa aavistuksen tökkivä osa oli coleslaw, joka on toki varsin mainio, mutta omaan makuuni majoneesipohjaisena hieman turhan raskas - kaipaisin raikkaamman lisukkeen muutenkin varsin tuhdin aterian rinnalle. Kokonaisuudesta olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Real Burgerit ovat Memphis Hesarin keittiömestarin luomuksia, ja suurin osa komponenteista, pihvi etunenässä, alusta asti keittiössä valmistettuja. Saatan jopa piipahtaa Mempparissa toisenkin kerran, sen verran jäi listalta se kakkosvalinta eli Bluecheese Beef Burgeri mieleen...
Mistäköhän se johtuu, että väsyneenä tekee mieli makeaa vaikken ees oikein tykkää makeasta? Joku energiavaje varmaan. No, kroppa saakoon mitä se haluaa! Suklaanmussuttamisen sijaan yritän ujutella makeanhimon yllättäessä itseeni kuitenkin myös muutakin kuin sokeria, joten viikko sitten, todella todella väsyneenä, päätin kokeilla terveellisempien herkkujen tekemistä (varoitus, tämä ei ole kuitenkaan pikaherkku, vaan yön yli joudut kyllä odottamaan). Raakaravintoa, superfoodeja ja ravinteita pursuavia, mutta myös makeanhimon tyydyttäviä raakakakkusia! Ja sattuipa sopivasti, kaapistani löytyi testattavakseni lähetettyjä Big Tree Farmsin tuotteita (jotka olivatkin mulle uusia tuttavuuksia), sekä jo entuudestaan tehokäyttämiäni CocoVin tuotteita.
Esikuvana oli klassinen juustokakku, jota en juuri koskaan raaski syödä, kun se on niiiiiiiii-in tuhtia. Ainesosat ovat tässä herkullisessa terveysversiossa raakoja ja vegaanisia, eli uunia ei tarvita, blenderi/sauvasekoitin kylläkin. Pohjaan tulee Big Tree Farmsin raakakaakaopapuja, maustehunajaa, CocoVin pähkinäsekoitusta ja kylmäpuristettua kookosöljyä (kookosöljy on mulla useimmiten ihonhoitokäytössä, mutta huh, miten monikäyttöinen tuote se onkaan!).
Näistä superpavuista tykkäis Kippari-Kallekin: on antioksidantteja, magnesiumia, sinkkiä ja rautaa!
Täytteen tein puolukoista, chiasiemenistä ja miedosti makeutetusta mantelimaidosta. Makeutta lisäsin terveellisemmin matalan glykeemisen indeksin omaavalla ja ravinteikkaalla Big Tree Farmsin kookoksenkukkanektarilla (Coconut flower blossom nectar). Kakkusista tulee tolkuttoman hyviä ja hyväätekeviä niin mielelle kuin ruumillekkin!
Herkkuja! Oon ihan pähkinöinä näihin pähkinöihin. Ja eh, kookosöljylle löytyi vaihteeksi muutakin käyttöä kuin ihon rasvaus :)
Pohja valmistuu samaan tapaan kuin perinteinen keksimurupohja, (esim. digestive&voi -pohja). Blenderissä vain kourallinen kaakaopapuja (SUPERDUPERterveellisiä mutta aika tujuja yksinään) ja pähkinöitä muruksi, ja seosta sitomaan ruokalusikallinen hunajaa tai kookoskukkanektaria ja reilu kaksi ruokalusikallista kookosöljyä. Sitten seos painellaan tarjoiluastiaan (itse tein nyt yksittäiskakkusia Eskimon tukeviin ja söpöihin muffinssivuokiin).
Sammakonkutua? Ei vaan chiaa!
"Juusto"täytteeseen tulee chiasiemeniä, jotka turpoavat uskomattoman paljon, jopa kymmenkertaisiksi. Vegaanisissa jälkkäreissä chiaa käytetään usein vanukkaiden tekemiseen, mutta ravintoarvoiltaan todellisena raskassarjalaisena tuo pikkuinen siemen käy kyllä melkein mihin vaan - tuorepuuroon, salaattiin, keittoon, leipään, kalan kuorutteeseen, jugurttiin... you name it.
Laitoin noin reilun puoli desia chiaa vajaaseen neljään desiin kookoskukkasiirapilla makeutettua mantelimaitoa. Chian kanssa pitää muistaa, että heti nesteeseen lisättyään siemet alkavat turvota ja muodostaa eräänlaista limaa. Toisinsanoen, sekoita seosta pari minuuttia, etteivät siemenet klimppiinny. Tämän jälkeen seos saa rauhassa jääkaapissa turvota ja hyytelöityä ainakin kaksi-kolme tuntia. Lisää nestettä, jos seos muistuttaa leikattavaa hyytelöä jo tunnin kuluttua... Samoin voit lisätä varovasti vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen chiaa jos seos ei parin tunnin sisällä tunnu tarpeeksi tiukalta. Pidä kuitenkin mielessä, että chia turpoaa vielä ainakin sen yön yli, mikä näiden kakkusten teossa olisi ajallisesti tarpeen.
Parin tunnin kuluttua voit kuitenkin laittaa chiaseoksen blenderiin haluamasi mausteen kanssa. Itse käytin tällä kertaa puolukkaa. Suristele sammakonkutua muistuttava chiaseos ja mausteesi tasaiseksi hyytelöksi, ja kaada pohjataikinan päälle. Lykkää tämän jälkeen herkku jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi lisää - mieluummin tosiaan yön yli.
raakakakkunen
SITTEN HERKUTELLAAN! Minä ja lauantain vieraani emme jaksaneet odotella seuraavaa päivää, vaan lusikoimme kakkuset vuuista vielä hieman hyytymättöminä. Sen jälkeen energiaa riitti mm. päälläseisontaan ja twerking-sessioihin. Öhöm, jos lähtökohtaisesti seurue oli varsin nuutunut ja tööt ennen herkkuja, ja ilta päättyi hulluttelujammailuun, on näissä raaka-aineissa pakko olla jotain taikaa! Yhden kakkusen söin seuraavana päivänä, ja koostumus oli kyllä parempi. Mutta hei, ei se niin nuukaa ole...
ps. nyt en uskalla antaa mittoja. En oikeastaan ottanut niitä niin tarkkaan ylös, juuri tuon edellämainitun nuutumustilan vuoksi se vaan unohtui. Lisää tänne summittaisen ohjeen jahka teen kakkusia seuraavan kerran. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan rohkeasti tämän varsin ympäripyöreän ohjeen kanssa, tai tutkimaan vaikkapa näitäohjeita, ja muistamaan, että vaikka koostumus ei menis ihan nappiin, niin hyvälle nämä kuitenkin maistuvat!
