Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kasvisruoka.
Neljäntoista kasvissyöntivuoden aikana minulla oli tasan kaksi lihaan liittyvää himoa: puoliraaka pippuripihvi ja pekoni. Vaikka kasvissyönti on muutama vuosi sitten vaihtunut sekaruokavalioon, en edelleenkään syö paljoa lihaa. En sitä pihviä, enkä pekonia. Ne ovat poikkeusherkkuja, ja sitäkin paremmalta ne maistuvat, kun niitä syö harvakseltaan... Pekonin suhteen tosin poikkeuksia tekisi välillä mieli tehdä vähän tiuhemmassa tahdissa. Kun se ei kuitenkaan niin hirmuisen hyväksi ole (minulle, possulle, ympäristölle), tykkään käyttää pahimpaan himoon himpun terveellisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja.
Vegepekonia saa pakastettuna ainakin Hälsans Kökiltä, mutta tämän hetkinen villitykseni on itse tehty rapea herkku: kookospekoni! Se on helppo valmistaa, ja törkeän hyvää.
Sekoita mausteliemen ainekset keskenään ja pyörittele kookos liemessä. Anna kaiken nesteen imeytyä lastuihin. Lämmitä uuni 150 asteeseen ja levitä kookos tasaisesti leivinpaperoidulle pellille. Paista uunissa 15-20 minuuttia, tai kunnes lastut ovat kauttaaltaan ruskistuneet, mutta eivät palaneet. Lastuja on hyvä käännellä muutaman kertaa paiston aikana, jotta ne ruskistuvat tasaisesti. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa - tosin eipä nämä kauaa säily. Ainakaan minun kotonani!
Edellissatsista laittelin herkkupaloja mm. kurpitsakeiton päälle, ja tein melkoisen herkulliset feikki BLT (bacon, lettuce, tomato) -leivät. Puolet "pekonista" taisi kuitenkin kadota suuhuni ohimennessä sellaisenaan...
Viime aikoina Helsingin kasvisravintolatarjonta on lisääntynyt huimaa vauhtia. Ennen vanhaan, kun olin vielä täysin kasvissyöjä, olivat vaihtoehdot vähissä... sitä käytiin joko Silvopleessä tai Zucchinissa.
Raakaruoka-, superfood-, tuoremehu- ja smoothiebuumit ovat minusta ihania ilmiöitä, terveellinen itsestään ja ympäristöstään huolehtiminen kun nyt vain on iloinen trendi. Kasvissyönti ei muutenkaan tunnu olevan enää mikään niin ihmeellinen juttu - moni sekasyöjäkin tuntuu kallistuvan vihreämpään suuntaan, ainakin omassa ystäväpiirissäni.
Olen kuullut keväästä asti supinaa Hakaniemen piskuisesta Sen Chaystä, ja Instagram on paljastanut monen tutun herkkusuun siellä vierailleenkin jo pidempään. Itse päädyin ravintolaan ensimmäistä kertaa vasta kuukausi takaperin - tänne kun tuskin eksyy vahingossa: täytyy tietää mitä ja mistä etsiä!
Sen Chay tarjoaa kasvis- ja vegaaniruokaa aasialaisin maustein. Testikerroillani ruoka on tullut nopeasti ja ollut todellakin maukasta, sellaista mukavan kotoisaa lohturuokaa. Ruoka ei ehkä ole ollut parasta syömääni aasialaista (parhaat annokset kun tuppaavat ilmestyä nenän alle alkuperäismaissa...), mutta ehdottomasti visiitin arvoista. Sen Chayn porukka piti aluksi vuosia "tavallista" ravintolaa, mutta vaihtoi fokuksensa kasvisruokaan vajaa vuosi sitten. Luonteva vaihdos, sillä henkilökunta syö itsekin pelkkää kasvisruokaa.
Sen Chayta kiitän erityisesti itse valmistetusta tofusta, joka todellakin on omaa luokkaansa - samoin pisteitä kerää pöydistä löytyvä oma kipakka chilikastike. Eniten kuitenkin riemastun paikan kesärullista, jotka yksistään riittävät syyksi Metallitalolla poikkeamiseen! Tuoreet ja raikkaat riisipaperirullat on täytetty runsaalla määrällä yrttejä, salaattia, vihanneksia, riisinuudeleita ja tofua. Viisi hervotonta mötkylää irtoaa alle kympillä, ja nälkä lähtee kevyesti. Rullien kera tarjoillussa soossissakaan ei ole moitteen sijaa, vain yksi pieni vika - haluan sitä enemmän.
Sen Chay Siltasaarenkatu 3-5
00530 Helsinki
Avoinna:
arkisin 9-20
lauantaisin 12-20
Vuodenvaihteen jälkeen alkaa mielestäni jo kevät - tai ainakin ihan melkein kohta. Kun mieli vilistää omia teitään kohti sandaalikautta, kylmyyden ja pimeyden kohtaaminen tuntuu välillä varsin vaikealta. Pahimpaan hätään keitän raikkaan, pirteän ja ravitsevan lempisoppani: sitruunaisen pinaatti-linssikeiton. Kun syön tätä keittoa, en pysty mököttämään. Aurinko alkaa paistamaan. Ihan tosi! Kokeilkaa vaikka!
Näkeehän sen jo väreistä, että tämä soppa piristää!
Sitruksinen Linssi-Pinaattikeitto
4:lle
3 dl vihreitä linssejä
1,5 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota tai reilu rkl kasvisliemijauhetta (esim. Reformi Luomu)
70 g tuoretta pinaattia/pussillinen pakastepinaattia
1-2 porkkanaa
1-2 sitruunaa
(1 appelsiini)
nippu persiljaa
(Muutama mintunoksa)
suolaa, pippuria
(chiliä, valkosipulia)
Huuhtele linssit. Jos haluat lyhentää keittoaikaa, liota linssejä runsaassa vedessä tunnin verran. Älä käytä liotusvettä.
Kiehauta vesi ja lisää linssit (ja pilkottu chili/valkosipuli). Keitä linssit puolikypsiksi ennen liemikuution tai kasvisliemijauheen ja viipaloidun porkkanan lisäämistä (linssit kuten muutkin palkokasvit eivät kypsy kunnolla suolaisessa vedessä). Keitä linssit pehmeiksi (20-25 min, reilu 10 min jos liotettu).
Lisää keittoon juuri ennen tarjoilua runsaasti silputtua persiljaa ja tuore pinaatti tai pakastepinaatti (sekä minttu), mutta vain muutamaksi minuutiksi pehmenemään/kuumenemaan, jotta kaikki vitamiinit ja ravinteet säilyvät lautaselle asti.
Tarkista vielä suola/pippuri. Lisää keittoon reilusti sitruuna- ja/tai appelsiinimehua juuri ennen tarjoilua. Sitruuna tummentaa pinaatin, näin keitto säilyttää kauniin vihreän värinsä. Liemen pitää maistua reilusti sitrukselle, ja linssien olla täysin pehmeitä.
Rautainen setti!
Tämä linssikeitto on hyvä proteiinin. raudan ja C -vitamiinin lähde. C-vitamiini myös auttaa rautaa imeytymään.
Ps. Kokeile keitossa myös fenkolia, varsiselleriä, pienittyä parsakaalia, purjoa, lehtikaalia, vihreitä papuja... kunhan et pihtaile sitruunassa ja/tai appelsiinissa! Voit myös korvata osan linsseistä vaikka quinoalla.
Eilinen Cucina Povera -tyyppinen ateriani oli herkkua! Tänään on kuitenkin kylään tulossa ystävä, ja haluan tehdä jotain vähän spesiaalimpaa. Kyseinen ystävä on kasvissyöjä, joten jotain budjettiystävällistä kasvissafkaa pitäisi väsätä. Ruokainventaario paljasti, että juureslokerossa piileksi puoli pussia kesäperunoita ja muutama bataatti - aion hyödyntää ainakin ne.
Näin jonkun aikaa sitten jossain ruokaohjelmassa vinkin herkullisen rapeille uuniperunoille (en nyt muista mikä ohjelma oli kyseessä, mutta Jamie Oliverkin on tehnyt jotain vastaavaa): kokonaiset pienet perunat keitetään kypsiksi, ja kipataan uunivuokaan. Siellä niitä litistellään kasaan ja hunnutetaan öljyllä ja mausteilla. Lopuksi perunat rapeutetaan kuumassa uunissa. Näytti törkeän hyvälle, varmaan erityisesti koska heikkoteni on PERUNA melkein missä muodossa vaan, mutta varsinkin paistettuna ja rapeakuorisena. Aijai! Okei, eli paistettuja perunoita. Bataatista tulee tällä kertaa pihvi, eli höm, näemmä tiedossa on burgeri-illallinen! No mikä ettei! Joudun ostamaan tätä ideaa varten vain avocadon, lehtikaalia ja pari sämpylää (nyt en ehdi leipoa itse). (ottaen huomioon, että haluan tehdä jotain spessua, oon tyytyväinen ettei kauppaan mee kuin vajaa vitonen, ja näistä riittää muuhunkin)
Ja sitten töihin! Bataatti laitetaan 200 asteiseen uunin noin tunniksi, ihan kokonaisena vaan (tai jos on kiire, niin pitkittäin halkaistuna, puoli tuntia riittänee siinä tapauksessa). Sillä välin kun bataatti valmistuu, keitellään haluttu määrä pikkuperunoita kypsäksi, valutetaan niistä vesi pois ja kipataan ne öljyttyyn uunivuokaan. Seuraavaksi saat lytätä kerrankin pienempiäsi ihan luvan kanssa: painele kattilan pohjalla tai perunanuijalla pottuja rikki ja littaan, muttei täysin mössöksi sentään, ja ripsotellaan vähän lisää öljyä päälle, sekä haluamiasi mausteita (esim. rosmariinia/timjamia/valkosipulia/suolaa/pippuria).
Lyttää pottu!
Potut ovat nyt uunia vaille valmiita, joten voidaan jatkaa pihvien esivalmistelua. Keitä puolitoista desiä punaisia linssejä kypsäksi (n. 10 minuuttia) ja valuta niistä vesi. Kun bataatti on läpikypsä ja pehmeä (kokeile vaikka haarukalla), ota se uunista. Älä sammuta uunia, sinne lykätään ne perunat, ihan kohta. Voit nostaa uunin lämmön 225 asteeseen ja laittaa vaikka grillivastuksenkin päälle.
Nuijalle töitä
Bataatti halkaistaan ja annetaan jäähtyä hieman. Se kuoritaan ja leikellään vähän pienemmiksi palasiksi ja lisätään linssikattilaan. Ja taas litistellään ja nuijitaan, tai suristellaan sauvasekoittimella, mutta jätä seokseen kuitenkin hieman sattumia. Bataatti-linssiseoksen voi maustaa pippurin ja suolan lisäksi esim. chilillä, valkosipulilla, juustokuminalla, sinapinsiemenillä, korianterin siemenillä ja savustetulla paprikalla. Lisää soseeseen vielä yksi kananmuna ja/tai reilu puolisen desiä kikherne/maissi/soijajauhoja (ilman kananmunaa jopa desi). Seoksesta muotoillaan uunipellille litteitä pihvejä, 6-8 tästä määrästä tulee suurinpiirtein. Sitten ruuat uuniin - perunat ylätasolle, pihvit keskitasolle. Kiertoilma-asetus voi olla hyvä idea, jos uunistasi sellainen löytyy.
Noin 20 minuutin kuluttua pihvit ovat valmiit ja perunat rapeutuneet. Viimeiseksi viideksi minuutiksi voit vaihtaa peltien paikkaa: perunat alas ja pihvit ylös saamaan väriä pintaan. Eikä muuta kuin kokoamaan ateriaa: sämpylän väliin oman mielen mukaiset lisukkeet, pihvi, ja kansi päälle. Ihanan rapeat perunat viereen ja syömään!
Mun hampurilaisiin tulee viipaloitua tomaattia ja avocadoa sekä murustettua savufetaa (jota viime viikon pizzan jäljiltä löytyi vielä nokare jääkaapista). NAM. Luulis kelpaavan?
Jep, hyvää tuli!Supernopea Superfood -lisuke: lehtikaalisilppua mantelitahna-sitruunamehu-oliiviöljy-vaahterasiirappikastikkeessa
Summittainen ohje:
Perunat
4-5 pientä tai pari isoa perunaa per syöjä
Öljyä, mausteita
Pihvit (n. 6-8 kpl)
1 keskikokoinen bataatti
1,5 dl kuivattuja punaisia linssejä
(1 valkosipulin kynsi silputtuna)
(2 rkl auringonkukan tai kurpitsan siemeniä)
1 kananmuna ja/tai 0,5-1 dl soija/maissi/kikhernejauhoja
mausteita
(pinnalle siemen/pähkinärouhetta tms.)
Pihvit voi paistaa uunissa, mutta rasvaa pelkäämätön rapean pinnan ystävä paistaa ne lopuksi vielä paistinpannulla ;)
Lisäksi
sämpylä per syöjä
lisukkeet maun mukaan, mulla tällä kertaa:
puolikas siivutettu avocado
tomaattiviipaleita
murustettua savufetaa (Fontana)
kotitekoista salsaa (oli muutama kohta ylikypsä tomaatti ja chili)
Tee kastike ensin kulhoon sekoittamalla kaikki ainekset yhteen, ja lisää lehtikaali sekaan ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Hiero käsin kastike kunnolla lehtiin! Kastike pehmentää sopivasti muuten aika tuhdit lehdet.
ps. Täysin vegaanisen purilaisista saa jättämällä juuston ja kananmunan pois (soija/maissi/kikhernejauhot toimivat reseptissä kananmunan tavoin). Gluteeniton purilaisesta tulee käyttämällä gluteenitonta leipää.
pps. Lihanhimoiset, eikös kaikki maistuu paremmalta pekonin kanssa?
ppps. mitä rikkaampi/köyhempi rahatilanne, sitä vähemmillä/runsaammilla aineilla pelaillaan. Hyvää tulee askeettisemmastakin versiosta :)
Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.
Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli "köyhäinkeittiön" kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla... sienimetsäänkin voisi lähteä?
Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.
Kaappien tonginnan tulos.
Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja - ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.
Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä - mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.
Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.
Kattilassa papusoseen ainekset, siivilässä vihannekset. Pysyy tiski vähissä!
Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.
Mamma mia! Tää on NIIN hyvää!
Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.
Summittainen resepti:
Sose
purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)
Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.
ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!
pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä - lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.
