Vaimomatskuu

Muutama vuosi takaperin Berliiniläisessä sushiravintolassa nenäni alle lykättiin suolakiteistä kimaltavia pieniä vihreitä palkoja. Jäin kertaheitolta koukkuun Edamameen, eli tuoreisiin soijapapuihin. Helsingin etnisiä ruokakauppoja kolutessani löysin niitä ensin Tokyokanista, sitten Hämeentien varrelta, ja nyt jopa isompien markettien pakastealtaista. Syön edamamet mieluiten suoraan paloista imeskellen, mutta löytyypä näitä herkkuja myös valmiiksi kuorittuina.

Piipahdin toissapäivänä Hämeentiellä, ja nappasin Vii-Voanista kotiini kaikenlaista muutakin edamamen seuraksi: misoa (fermentoitua soijapaputahnaa), sobaa (japanilaisia tattarinuudeleita), pitkiä siroja munakoisoja ja maustettua paahdettua merilevää.

Japanilainen keittiö rakentuu pitkien perinteiden varaan, enkä koe, että minulla olisi asiaa väittää tekeväni japanilaista ruokaa, sen enempää kuin thaimaalaista tai kiinalaistakaan. Vaikutteita sen sijaan napsin runsaasti milloin mistäkin maasta, ja matkustellessani pääasia mulle on aina ruoka. Onhan sitä tullut ulkomailla kokkikurssillakin käytyä. Japaniin en vaan ole vielä eksynyt, vaikka hinku olis kova! Laitan nyt sitten tätä japaniin kallistuvaa sapuskaa ja fiilistelen tovin, jos vaikka joskus...

Munakoiso on mun ehdottomia ykkösvihanneksia, ja ihanaa kaikin tavoin valmistettuna. Tällä kertaa halkaisin munakoison pitkittäin kahtia, ja viilsin lihaan muutaman viillon. Hieroin leikkuupinnan misotahnan ja kookosnektarin seoksella niin, että myös viiltoihin meni seosta. Pinnalle seesaminsiemeniä ja 200 asteeseen puoleksi tunniksi.

Munakoison kypsyessä keitin nipun sobanuudeleita - niissä ei mene kymmentä minuuttiakaan, ja paistoin parsakaalinnuppuja pannulla. Kun parsakaali oli puolikypsää, lisäsin pannulle silputun valkosipulinkynnen ja reilusti tuoretta ohuenohueksi mandoliinilla siivuttamaani inkivääriä. Viimeiseksi pannulle tuli pari desiä edamamea, nuudelit, loraus soijakastiketta, kookosnektaria ja tulista chilikastiketta, Srirachaa.

Pannu kannattaa olla todella kuuma, niin saat kaikkeen ihanan paistopinnan, varo kuitenkin polttamasta valkosipulia (palanut valkosipuli on kamalaa). Vihoviimeiseksi sekoitin nuudeleihin reilusti silputtua kevätsipulia.

Viime viikolla ruokavieraalle tarjoamani bataattipurilaiset ruokkivat sopivasti vielä seuraavinakin päivänä. Viikonloppuna ruokavalio lähtikin sitten paheelliselle tielle ... oli pizzaperjantaita ja oli rapujuhlaa ja ... Nyt on DETOXIN tarve aikamoinen!

Olen jossain määrin tutustunut superfoodeiksi kutsuttuihin, ravintoarvoltaan erityisen rikkaisiin raaka-aineisiin, ja mieluusti käytän niitä aina kuin mahdollista. Useimmat näistä raaka-aineista nyt ovat vakiokäytössä ihan luokittelusta piittamatta, ja sen kivempi syödä niitä, kun tietää niiden olevan täynnä kaikkea joka auttaa voimaan paremmin! Onneksi moni tähän kategoriaan laskettu raaka-aine on ihan normaalihintaista peruskauppatavaraa: superterveellistä parsakaalia esimerkiksi löytyy joka Siwasta ja Alepasta, ympäri vuoden. (Olisi tietysti parasta, että sen parsakaalinkin ostaisi luomuna, mutta ei se ns. tavallinenkaan pahasta ole.)

"Superfood" nimitys jo itsessään nostaa monen niskakarvat pystyyn, ne ovat jotain hihhuleiden jauheita ja pillereitä, niitä pitää lähteä ostamaan erikoisliikkeistä, ne maksavat sikana, tarviiko niitä nyt muka oikeasti, ihan hyvin on pärjätty ilmankin?! Tosiasiassa superfuudit ovat ihan vain ruokaa nekin. Niitä syödäkseen ei välttämättä tarvitse investoida ties mihin kaukaa rahdattuihin kalliisiin tuotteisiin. Koska itse rakastan haahuilua Ruohonjuuren ja Ekolon kaltaisissa kaupoissa, kaapistani löytyy myös niitä eksoottisempia terveyspommeja: spirulinaa, chlorellaa, macaa, inka- ja gojimarjoja, kylmäpuristettua kookosöljyä, chian siemeniä jne.

Viikonloppuna rilluttelun jälkeen ajatus terveellisestä, edullisesta ja riittoisasta salaatista alkaa olla SUPER. "Superiksi" siellä täällä listattu bataatti ja lehtikaali löytyvät jo jääkaapista, ja kuivakaapissani on kurpitsansiemeniä sekä kuivattua marjasekoitusta (goji, inka, karpalo). Joudun siis ostamaan tätä pariin kevyeen ateriaan riittävää salaattia varten vain parsakaalin :)

Salaatti on helppo valmistaa. Aloitan kastikkeesta, johon laitan Viiskulman Ullan viime visiitillään tuliaseksi tuomaa auringonkukansiementahnaa, vaahterasiirappia, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja sitruunamehua.

Pestystä ja kuivatusta lehtikaalista poistan kovan keskiruodin ja käärin kaalinlehdet tiukalle rullalle. Sitten leikkelen "kaalisikarin" ohuenohuiksi viipaleiksi. Kaalisilppu on hyvä laittaa kastikkeeseen heti, jotta se ehtii hieman pehmetä muita aineita odotellessaan. Netissä tutkiskelemissani ohjeissa neuvotaan hieromaan kaalia kastikkeeseen ihan käsin, jotta jokainen lehti on varmasti kastikkeen peitossa, ja minä teen niin, koska se on kivaa.

Parsakaalin ja bataatin leikkaan melko suuriksi paloiksi ja höyrytän vesitilkassa kannen alla. Bataatti kattilaan ensin, ja noin kymmenen minuutin kuluttua parsakaali mukaan. Viitisen minuuttia riittää: pysy tarkkana, ettet ylikypsennä sitä! Jätät hampaille töitä, ja vitamiinitkin säilyvät paremmin. (Kiitos äiti, joka iskostit tämän ohjeen selkärankaani heti kun osoitin kiinnostusta kokkailuun, eli abaut silloin kun lusikka pysyi kädessä)

Silppuan salaattiin myös pienen punasipulin ja pätkän chiliä superterveellisiä nekin. Juuri ennen syömistä lisään salaattiin vielä kuivattua marjasekoitusta ja kuivalla pannulla nopeasti paahtamiani kurpitsansiemeniä.

ps. Jos kaapista tai pakkasesta löytyisi mustikoita, laittaisin vielä niitä. pps. Ruokaisamman tästä salaatista saa lisäämällä siihen keitettyä quinoaa, linssejä tai papuja.

Kokeile salaatissa seuraavien "super" raaka-aineiden erilaisia yhdistelmiä:

parsakaalia
lehtikaalia
vihreitä papuja
edamamea eli tuoreita vihreitä soijapapuja
bataattia, porkkanaa tai punajuurta
punasipulia
punaista riisiä
quinoaa
vihreitä linssejä
auringonkukan- kurpitsan- seesamin- ja hampunsiemeniä
mantelilastuja tai saksanpähkinöitä
kylmäpuristettua rypsiöljyä/oliiviöljyä
mustikoita, gojimarjoja, inkamarjoja, karpaloita
sitrushedelmiä esim. kastikkeessa tai salaatissa siivuina

Minimalistisempikin muutaman ainesosan yhdistelmä voi toimia yllättävän hyvin! Tein taannoin lehtikaali-quinoa-porkkana-mustikkasalaattia vuohenjuustonokareella, ja meinasin tipahtaa tuolilta koska se oli NIIN hyvää!