Ilmiöt

Jalkapallon pääsarjat ovat loppumaisillaan hyvää vauhtia. Espanjan La Ligassakin on enää yksi ottelu jäljellä, ja mestaruudesta taistellaan FC Barcelonan ja Real Madridin kesken. Barcelona on pisteen Realia edellä, joten katalaaneille riittää mestaruuteen voitto Valladolidista viimeisessä ottelussa.

Barcelonan kausi on ollut todellinen Kirpun sirkus. Lionel ”La Pulga” (suom. kirppu) Messi on iskenyt tämän kauden otteluissa Barcelonalle yhteensä jo 45 maalia. Tällä maalimäärällä hän on enää kahden osuman päässä Espanjan liigan ennätyksestään, joka on brassihyökkääjä Ronaldon hallussa kaudelta 1996-97. Messi on iskenyt kauden maaleistaan 32 La Ligassa ja 13 muissa kilpailuissa.

Pienen argentiinalaisen huippukauden varjoon on jäänyt muun muassa ruotsalainen Zlatan Ibrahimovic, jonka on epäilty nyt maanittelevan itselleen medianäkyvyyttä toisin keinoin. Viime viikon puheenaiheeksi nousi Barcelonassa tämä kuva, jossa Zlatan ja Barca-toppari Gerard Pique keskustelevat erittäin läheisissä tunnelmissa stadionin ulkopuolella.

Kun asiasta kysyttiin Zlatanilta, tuli vastaukseksi hyvin suora ehdotus: ”Tule kotiini toteamaan, etten ole hintti… ja ota siskosi mukaan.” Videon tapahtumasta voi katsoa tästä: YouTube

Koska rakastan kesää, satoi tai paistoi, en malta myöskään olla intoilematta terasseista. Terassit ovat puistojen ja biitsien lisäksi kesän parhaita olohuoneita. Helsingissä terdejä löytyy joka lähtöön, mutta kerron nyt omat ykkössuosikkini.

Kesä = Kaivohuoneen terassi. Tiedän hehkuttavani paikkaa ehkä jopa liian paljon, mutta valkoiset sohvat, ihanat puistonäkymät ja lämpölamput joista saa aina (nihkeän) small talkin pystyyn ovat varastaneet sydämeni. Vaikka Kaivosta ei olisikaan addiktioksi asti, kannattaa meno tarkistaa ainakin pari kertaa kesän aikana. Olen kuullut, että tänä vuonna kesäkeskiviikkoihin ja –lauantaihin panostetaan SK:n puolelta vielä viime kesääkin enemmän. ;)

Toinen ehdoton lempimestani kesällä on MBarin terassi Kampissa. Dj:t soittavat hervottoman hyvää musaa, ja aurinko paistaa (silloin kun paistaa) juuri oikeasta kulmasta. MBar toimii niin päivällä kuin illallakin. Viereiseltä Lasipalatsin terassilta saa myös ruokaa, joten nälkäisenä kannattaa suunnata sinne.

Niin kliseistä kuin onkin, niin Caruselin terassi on kesän ehdoton paikka silloin, kun sinulle tulee pakottava tarve laittaa purjehduskengät jalkaan. Kauniina päivänä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että istumapaikkoja ei irtoa. Onneksi myös monet muut merenrantaterassit toimivat!

Eniten asennetta löytyy pienien baarien/kahviloiden/ravintoloiden terasseista. Yksi omista suosikeistani on Punavuoressa sijaitsevan Bali Hain parin pöydän terde, josta voi katsella kadunvilinän lisäksi vastapäiseen pornokauppaan.

Jos haluaa katseilta piiloon, kannattaa suunnata Groteskin terassille, joka sijaitsee vanhan HS-talon sisäpihalla. Auringon paiste ei ole tämän terassin suurin vahvuus, mutta ihania iltoja täällä on tullut vietettyä kerran jos toisenkin.

Elleivät pekkapoutien ennusteet tulevan sunnuntain säästä heitä kuperkeikkaa, korkkaan oman terassikauteni auki silloin. Vanhojen suosikkien lisäksi aion myös etsiä kesän aikana uusia hurmaavia tuttavuuksia. Yksi minulla on jo oikeastaan tiedossakin. Eteläespan varteen on avattu Ben&Jerry´s putiikki, ja näin oven vieressä pari pöytää, jotka suorastaan huusivat jäätelölle.

Jätkä istuu valehtelematta 24/7 koneella viimeiset 4 vuotta. Oon ollu tässä äitillä nyt vierailulla 3päivää ja veli istunut tasan KOKOAJAN koneella pelaamassa WOW:ia, kerran käynyt kaupassa tänä aikana. Ja tämmöstä se on JOKA PÄIVÄ täällä! -- Se ei käy missään ikinä, sillä ei ole yhtään ystävää/kaveria EI VIRTUAALI maailmassa, moneen vuoteen ollut.
Huolestunut pikkusisko

Mä tunnen sinut, pikkusisko. Kun yleensä Suomessa seurataan läheisten alkoholiriippuvuutta lapsena, pääsin seuraamaan peliriippuvuutta täysi-ikäisenä. Katselin pari vuotta tuolilla edestakaisin nytkyvää selkää, kahdehdittavaa uppoutumista taikamaailmoihin. Istuin 45 minuuttia eteisen kiikkerällä Ikea-jakkaralla silmät luotuna kohti ylävasenta, sähköjen pääkatkaisijaa. Koskaan en sanonut mitään, katselin vain kuinka addikti jätti koulunsa hoitamatta ja alkoi kiskoa nauruntäyteisissä juhlissa hihastani puoli tuntia ennen pelinsä alkua. Pelikavereita ei voi pettää. Oikeat voi.

Tiistai-aamuna luin uutisen 16-vuotiaasta ruotsalaispojasta, joka joutui pakkohoitoon tietokoneriippuvaisuutensa takia. Poika oli viimeiset kolme vuotta keskittynyt koneeseensa sellaisella intensiteetillä, ettei ollut käynyt koulussa ja uhkaili itsemurhalla, mikäli kone vietäisiin pois. Olen aina ollut siinä uskossa, ettei tietokoneaddikteja suljeta laitoksiin kuin "demokraattisissa kansantasavalloissa", mutta laitoksessa poika nyt makaa. Jopa Hesarin keskustelupalsta sympatisoi poikaa; tiedä millainen koodariguru jätkästä olisi tullut. Kerroin uutisesta 50 täyttä päivää vuodessa wowia hakkaavalle addiktille, joka nosti esiin keski-ikäisten moralistien telkkuaddiktiot ja sen, että kaikkeen voi jäädä koukkuun. "Tai siis, nykyisinhän keski-ikäiset hakkaa FarmVilleä naama hiessä." Ilmeisesti joku maatilapeli Facebookissa.

Miksi netti koukuttaa. En tiedä, kertokaa te. Mutta kysymys on erittäin epäajankohtainen. 1990-luvulla kingi oli se, jolla oli suurin modeemilasku. Samaan aikaan alettiin vaahdota nettiaddikteista ja syrjäytyneistä. Tällä vuosituhannella perustarpeisiin kuuluu jopa sossun mielestä lääkkeiden ja sähkön lisäksi netti. Jokainen tietotekniikkatumpelo pystyy aloittamaan uran addiktina sosiaalisessa mediassa, mikä onkin päihdeklinikoiden uusi kirosana. Joku hakkaa himassaan wowia 68 tuntia putkeen, joku luettelee Facebookissa päivän aikana syömänsä mikroravinteet ja kolmas ahmii alastomia nymfoja ruudultaan. Mielenkiintoisin nettiaddiktio liittyy tiedonhakuun - on olemassa ihmisiä, jotka ovat koukussa Wikipedian selailuun. Se muistuttaa niistä ajoista, kun olin muksu ja kotini mielenkiintoisin kirja oli tietosanakirja, josta opiskelin korinttilaisten ja joonialaisten pylväiden eroja.

Ruotsalaispoika on tuskin joutunut tutkimaan tietosanakirjoja. Taapero on lykätty näppäimistön eteen heti, kun hän on erottanut näppäimistön tuttipullosta. Poika luultavasti edustaa rakastamaani nörttityyppiä; introverttiä, aivan liian matemaattisloogisesti älykästä ja epäsosiaalista. Vanhemmilleen hän oli kertonut haluavansa vain koodata. En oikein osaa päättää, pitäisikö poikaa ihailla vai sääliä. Addikti siinä missä liimaa imppaava ikätoverinsakin (tosin toisista tehdään leffat, toisista ei).

Vaikka Internet ja tietokoneet ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä, poika varmasti olisi päässyt iltapäivälehden hyväntuuliseen Hullu maailma -boksiin, mikäli tekisi ikebana-asetelmia orvokeista. Mutta ainakin muutaman addiktiksi leimatun suulla kehtaan sanoa, etteivät kaikki halua olla sosiaalisesti hyväksyttyjä, kolme kertaa viikossa urheilevia aikuisia. Joillain on ihan helvetin kivaa yksin bunkkerissa verkkojohdon kera.

Arvaa minkä takia teen töitä? RAHAN. Raha on minulle ainoa motivaatio, kaiken muun ajan viihdyn yksin koneen ääressä. Minua silti halveksitaan, kukaan ei pidä minusta tai minun tavastani elää. Joten inhoan yhteiskuntaa yhtä paljon kuin se inhoaa minua.
Glettu

Lainaukset foorumilta Päihdelinkistä, josta löytyy myös testi nettiriippuvuuden arvioimiseen. En kuulemma ole.

Aloitin viime viikolla noin pari kuukautta kestävän ”pestin” lautamiehenä Helsingin käräjäoikeudessa. Vaikka herätyskello soi jo kello seitsemältä ja väsymystä pukkaa päälle, olo on jotenkin kauniimpi ja seksikkäämpi kuin aikoihin. Olin ensin äimänkäkenä ja ihmettelin mitä minulle on tapahtunut, kunnes tajusin mistä uusi olotilani johtuu. Syynä on niinkin vähäpätöinen asia kuin meikki, jolla korostan parhaita puoliani ja taion ihoni virheet hevon kuuseen.

Viime puoli vuotta, jonka olen ollut työttömänä, olen ollut niin paljon kotona, etten ole paljoa meikkaillut. Unohdin kokonaan miltä tuntuu katsoa peiliin, josta väsymyksestä huolimatta takaisin katsoo kauniisti meikattu nainen.

Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse meikkiä näyttääkseen hyvältä. Joillekin harvoille naisille on siunaantunut täydellinen sametinpehmeä iho, täyteläiset punaiset huulet ja isot silmät tummine silmäripsineen. Nämä tytöt voivat valvoa, hipata ja stressata vaikka kuinka paljon, eikä mikään näy kasvoissa. Monet näistä naisista ovat niitä kuuluisia Hollywood-tähtiä.

Los Angelesissa asuva islantilainen meikkitaiteilija Heba Thorisdottir on tähtien meikkaaja ja hänen mukaansa, juuri tähdillä on usein täydellinen iho. Heba on muun muassa meikannut hyvän ystävänsä Scarlett Johanssonin kahdeksaan eri leffaan. Kerran erään leffan ohjaaja tuli Heballe sanomaan, että Scarletilta pitää heti ottaa meikki pois seuraavaa kohtausta varten, koska tämä on liian kaunis. Ongelmana oli vain, että Scarletilla ei ollut yhtään meikkiä kasvoilla juuri silloin.

Muita luonnonkauniita starojakin löytyy. Jennifer Lopezilla on Heban mukaan täydellinen iho, ilman mitään virheitä. Angelina Jolie on Heban sanoin ”älyttömän kaunis, jopa ilman meikkiä”. Cate Blanchettilla on porsliinimainen iho, jossa on niin ihana hehku, ettei toista samanlaista löydy keltään. Ja Jennifer Connellyn kulmakarvat saavat Heban ihon ihastuksesta kananlihalle.

Meillä Suomessakin on tähtiä, jotka näyttävät meikittöminä täydellisiltä ja meikin kanssa taivaallisilta. Muistan aina kun näin Miss Suomi Noora Hautakankaan missikiertueella ilman meikkiä. Monia muita missejä ei tunnistanut samoiksi ilman meikkiä, mutta Nooran kasvot olivat täydelliset. Ja tämän vuoden Miss Suomi Viivi Pumpanen on myös hyvä esimerkki ihanaihoisesta kaunottaresta. Hänellä on kaikki mahdollisuudet loistavaan sijoitukseen Miss Universum kisoissa, joten pidetään peukkuja.

Itselläni on aina ollut hieman huono iho. Nuorena oli finnejä, joten meikkailin äidin vastustuksesta huolimatta jo teini-iässä. Nyt hieman vanhempana ihoni on älyttömän herkkä. Kun käyn jumpassa tai saunassa, olen tunnin ajan punainen kuin paloauto. Iloitsen silti vilpittömästi niiden naisten puolesta, joilla on se täydellinen iho. Vielä enemmän iloitsen kuitenkin, että meille tavallisen ihon omaaville naisille on kehitetty pilvin pimein meikkejä kaunistautumista varten.

Joten meikkiä naamaan tytöt ja mieli makiaks ja seksikkääks ;)!

Sheffieldin Crucible-teatterissa saatiin snookerin MM-kisat päätökseen myöhään maanantaiyönä, kun nuori australialainen Neil Robertson kukisti skotlantilaisen Graeme Dottin erin 18-13. Samalla päättyi brittien huikea 30 vuoden valtakausi MM-tasolla.

Yllätysfinalisteja suurempi puheenaihe saarivaltiossa nousi kuitenkin kolminkertaisen maailmanmestari John Higginsin lahjusskandaalista. Yksi maailman ykköspelaajista nimittäin lavastettiin nokkelien toimittajien avulla kuvanauhalle keskustelemassa tahallisista erien häviämisistä rahaa vastaan. Hämmästyttävintä videossa on se, miten helposti Higgins suostuu neljän erän häviämiseen eri turnauksissa. Tässä News of the Worldin kohuvideo.

Higgins joutui luonnollisesti tapahtuman johdosta pelikieltoon. Hän tiedotteessaan myöhemmin kertoi, ettei ole koskaan lyönyt tahallaan palloa ohi ja suostui häviämisehdotuksiin, koska tiesi vastapuolen olevan rikollisia. Suostumalla hän pääsi nopeasti tukalasta tilanteesta pois. Jokainen voi tulkita näkemänsä videon omalla tavallaan.

Brittein saarilla voiton lahjoittaminen nousi otsikoihin myös jalkapallon puolella, kun Valioliigan mestaruustaistelu sai erikoisen vivahteen Liverpool-kapteeni Steven Gerrardin ansiosta. Liverpool-Chelsea –ottelussa vieraat saivat melkein ilmaisen avausmaalin, kun Gerrardin palautuspallo omalle maalivahdilleen jäi nolosti lyhyeksi, ja Chelsean tähtihyökkääjä karkasi maalin arvoisesti läpiajoon.

Chelsean kanssa mestaruutta jahtaavan Manchester Unitedin manageri Alex Ferguson ei mediapelin mestarina jäänyt tässäkään tilanteessa sanattomaksi, vaan kehaisi Gerrardia erinomaisen lahjan antamisesta Chelsealle. Ärtymyksen ymmärtää, sillä ennen viimeistä kierrosta ManU on pisteen Chelsea jäljessä.

Valioliiga päättyy sunnuntaina 9.5. ManU kohtaa sunnuntaina Stoke Cityn. Chelsean viimeiseksi vastustajaksi saapuu Wigan.

Yleensä Helsingin yössä pääsee seuraamaan lähinnä täysi-ikäisten dokailua, mokailua ja pokailua, mutta kesäaika tarjoaa mahdollisuuden tutustua myös kansan nuoriin toivoihin. Vappu toimii lähtölaukauksena tälle pussikaljakaudelle. Pääsin tekemään aikamatkan teini-ikään (tosin vain sivustakatsojana) eilen Kaivohuoneen raitiovaunupysäkillä.

Täytyy ihmetellä, kuinka vanhemmat päästävät näitä kuusitoistakesäisiä vapaalle jalalle yhtenä vuoden vaarallisimmista illoista, mutta ei nyt takerruta siihen.

Myöhemmällä iällä kymmenenkään vuoden ikäero ei ole este, mutta teininä vuosikin on iso juttu. Tämä muistui mieleeni, kun kuulin pysäkillä töyhtötukkaisen pojan huutelevan: ”Mis kaikki ysineloset on? Tääl on vaan jotain ysiykkösii!” En jäänyt seuraamaan, löysikö poika oikean vuosimallin tyypit, koska mielenkiintoisempi keskustelu varasti huomioni.

Teininä valmistaudutaan aikuiseen elämään. Tämä selittää muun muassa tyttöjen aikuismaisia asuja ja korkokenkiä sekä teinien minuuttisuhteita. Kaivarin pysäkillä kuulemani keskustelua ei kuitenkaan toivoisi kuulevansa edes aikuisten suista. Siinä toinen osapuoli, pienikokoinen poika, tivasi useaan kertaan toiselta, pullaposkiselta ponnaripääpojalta, aikooko tämä ”taas mennä nus*** sitä ämmää”. Pojat olivat ulkonäön perusteella jotain neljäntoista ja seitsemäntoista vuoden väliltä. Toivon, että he eivät tajunneet, mitä puhuivat.

Teininä monet asiat hävettävät. Ennen kuin jätin Kaivon pysäkin taakseni, kuulin takanani kännykän pirisevän ja hätääntyneen teinitytön selittävän: ”En mä voi vastaa! Se on mun isä!” Siis noloa, sehän saattais vaikka tulla hakemaan sut turvallisesti kotiin.

Olen tullut tunnetuksi sellaisena ihmisenä, joka möläyttelee poliittisesti epäkorrekteja lausuntoja juuri silloin, kun poliittiseen ryhmään kuuluva jäsen sattuu olemaan takanani kadulla. Tosielämän mokat eivät kuitenkaan usein ole vetäneet vertoja nettimokille, joiden peruminen on huomattavasti hankalampaa kuin tosielämässä, missä voi vetäytyä tyytyväisesti taka-alalle.

Näin me olemme mokanneet netissä - ja näin sen olisi voinut meriselittää.

Tapaus Kaveri ja Tunnustusten luola

Kaverillani oli huomattavan pitkä ja tasapainoiselta vaikuttanut suhde naisen kanssa. Mielen syövereissä mies kuitenkin pohti eroa naisesta ja haaveili aivan toisenlaisista suhteista, joita en siveyssyistä paljasta. Kaveri helpotti taakkaansa ja purki tuntonsa pitkäksi tarinaksi Tunnustusten luolaan. Palvelusta sai koodin, jolla voi käydä tarkastamassa saamansa kommentit. Kaveri tallensi syntinsä tunnustaneena ja helpottuneena osoitteen ja koodin koneensa kiintolevylle. Ikävä kyllä utelias tyttöystävä sattui avaamaan tämän tiedoston ja löysi tiensä Luolaan, osasi yhdistää asiat toisiinsa ja veti vuoden itkupotkuraivarit.

Meriselitys: Aina kannattaa syyttää liiasta uteliaisuudesta: "No mä vain testasin, luulisitko sä mua tollaseks... Ja oikeesti, luuleksä että mä oikeesti tykkäisin suupalloista?"

Miten kävi: Ero.

Miten välttää: Maun mukaan joko puhumalla suoraan tai kryptaamalla kiintolevy.

Tapaus Kämppis ja 2700 euroa

Digitaalisten laskujen aikakautena on aivan normaalia unohtaa maksaa lasku ja saada siitä perintätoimiston kirje (jep, olen katkera). Joskus laskujen maksaminen tosin voi olla liiankin tehokasta, kuten ex-kämppikselleni kävi. Neito maksoi 300,00 euron sijasta 3000 euroa vuokranantajan tilille. Vuokranmaksun jälkeisenä päivänä hän oli lähdössä matkalle, ja 2700 euroa olisi ollut about se matkabudjetti kertaa viisi. Vuokranantaja lomaili Etelä-Amerikassa, eikä tekstiviesteihin ja puheluihin tullut vastausta. Kämppis perui maksun soittamalla pankkiin, mutta rahat viipyivät silti päälle viikon jossain Etelä-Amerikan ja Suomen välissä.

Meriselitys: Sama selitys isovanhemmille = kunnon hätäreissukassa.

Miten kävi: Rahat tulivat juuri kun kämppis alkoi olla kyllästynyt pelkkien rinkeleiden syömiseen.

Miten välttää: Ottamalla silmä käteen tai siirtymällä mummojonoon pankkiin.

Tapaus "Se on kusipää, muttei kerrota sille"

Irkkikanavalla oltiin kyllästyneitä tyrannisoivaan "kaveriin". Valitukset hoidettiin yksityisviestein - irkissä tämä hoituu /msg-viestillä. Jos kenoviivan vahingossa typottaa esimerkiksi pelkäksi seiskaksi (7msg), ilmestyy erittäin yksityiseksi tarkoitettu viesti koko kanavan näkyville. Ennusteiden mukaisesti jossain vaiheessa iltaa kanavalle, jossa ääliö vielä irkkasi, ilmestyi viesti: "7msg Vois toikin kusipää ymmärtää lähteä."

Meriselitys: "Kusipää" on erittäin yleinen suomalainen lempinimi!

Miten kävi: Jätkä ymmärsi lähteä kanavalta. Ja perustaa vihakanavan samalla.

Miten välttää: Pysyttelemällä kaukana kusipäistä. Vaihtamalla lankapuhelimeen.

Tapaus "Oikea viesti väärälle ihmiselle"

Miespuolinen kaveri löysi Messengerin ja alkoi viihtyä siellä, etenkin kun pystyi keskustelemaan Puolassa vaihdossa olevan tyttöystävänsä kanssa. Skypestä innostunut mummo aktivoitui myös Messengerin saralla ja kyseli säännöllisesti kuulumiset nuorelta herralta. Kofeiinin ja kaipauksen säväyttämä keskustelu lähti uusille urille, kun mummo sai lapsenlapseltaan hämmentävän, tosin melko viattoman, viestin: "Haluaisin pussailla sua peiton alla koko yön".

Meriselitys: Ei kaipaa meriselitystä, mummo toivottavasti uskoo aidon selityksen.

Miten kävi: Mummo antoi rahaa valmistujaisissa ja tyttöystävä palasi Puolasta.

Miten välttää: Puhumalla niin absurdisti, ettei viesti väärälle ihmiselle haittaa, vaan aiheuttaa vain hämmennystä ja mahdollisia mielenterveysepäilyitä.

Tapaus Laiska paska

Mies haki töihin erääseen firmaan, jonka toimiala liittyi erittäin tiukasti nettiin. Haastattelussa hän oli hurmaava ja tunnollinen jätkä, joka odotti innolla pääsevänsä ns. uusien haasteiden pariin. Rekrytoija kuitenkin teki jokaisen työnantajan pakollisen peliliikkeen, googletti miehen. Älyn jättiläinen oli kirjoittanut netin keskustelupalstalle omalla nimellään työmotivaatiota tihkuvan viestin: "Kävin just haastattelussa. Jos ja kun pääsen duuniin, aion vain kaikki päivät tsiigata pornoa ja nostaa liksaa!"

Meriselitys: Työttömät ja moraalittomat kaimat. Pahansuovat pitkäaikaistyöttömät kaverit.

Miten kävi: Mies jäi työttömäksi, mutta konttori sai parit naurut.

Miten välttää: Googlelta ei pääse pakoon, joten nimeksi kannattaa vaihtaa Suomen yleisin kombo, Juhani/Maria Virtanen.

Mokatkaa paremmin.

Maailmassa on monenlaisia ongelmia. Itse asiassa suurimmalla osalla ihmisistä on ongelmia. Suuria ja pieniä. Se, että joku kärsii enemmän kuin minä, ei tee minun pikkuongelmastani yhtään sen vähäpätöisempää. Jokaiselle ihmiselle itseä koskettavat ongelmat kun ovat ne läheisimmät. Pääministeri hermostuu, kun ei saa sitä tiettyä maitoa kaupasta, Ruotsin kunkku saa slaagin, kun hänen perheestään kerrotaan intiimiasioita ja Madden ongelma on ”sika”, jonka kanssa hän vietti viimeiset seitsemän vuotta. Minun ongelmani on tällä hetkellä sian puute.

Jatkuvan on-off-on-off-elintarvikealan lakon takia, en ole kohta kolmeen viikkoon saanut tuiki tavallista jauhelihaa. Se saamarin nautasika on aina loppu keskellä viikkoa, kun minä olen menossa kauppaan. Lihan himoni on niin suuri, että näin jopa äskettäin unta lihapullista. Maiskutin niitä onnessani perunamuusin kera ja voi herranpieksut, että maistui hyvältä. Haluan leipoa suuria pullia ihan omassa uunissani, kuin Marja Tyrni konsanaan. Unelmoin siitä ihanasta päivästä.

Saadakseni selvyyden siihen, milloin jauheliha taas ilmestyy kaupan hyllylle, katselin sitten maanantaina kympin uutislähetystä. Siinä uutisankkuri kysyi toimittajalta, mitä lakkoilu nyt oikein tarkoittaa tavallisen tallaajan kannalta. Toimittaja näytti hyvin hämmentyneeltä ja vastasi takellellen, että ei voi tietää, miten kauan kiista jatkuu. Pitäisi siis olla varsinainen Einstein, jotta voisi ennustaa minä päivänä viikosta kannattaa käydä kaupassa, että siellä vielä olisi edes muutama jauhelihapönikkä jäljellä. Ennemmin saa lotossa seitsemän oikein kuin jatkossa lihatuotteita, maitoa ja leipää.

Tiistaina ajattelin sitten olevani muita kuluttajia ovelampi. Soitin kauppaani ja kysyin, milloin minun pitäisi piipahtaa siellä, että saisin sitä jauhelihaa. Vastaus oli, että ehkä torstaina tai perjantaina. No, juuri niinä päivinä en pääse kauppaan, joten se siitä. Itku pitkästä lihasta.

Ensi viikolla aloitan varmaankin lihan himossani mittavat toimenpiteet, eli jauhelihaoperaation. Otan jollakin ilveellä selville, milloin liharekka tulee kauppani luo ja olen silloin kärppänä paikalla.

Tulevien lakkoviikkojen aikana nopeat syövät lihat.

Olin lauantaina Turku-hallissa todistamassa suomalaisten menestyshulluutta. Lähes 12 000 katsojaa saivat aikaan paikoitellen melko korvia huumaavan metelin. Hätäisimmät toimittajat ehtivät seuraavan päivän lehdissä vertaamaan meininkiä jopa Rion karnevaaleihin.

Vertaus brasilialaisten ykköskarkeloihin on vahvasti liioiteltu ja aika kaukaa haettu. Mutta mikään ei taida poistaa sitä faktaa, että SM-liigakauden paras yleisö tuntuu löytyvän aina niiltä paikkakunnilta, joissa pelataan finaaleja. Esimerkiksi näin kävi vuonna 2006 Porissa, viime vuonna Jyväskylässä ja tällä kaudella Turussa.

Sheffieldissä pelataan parhaillaan kovia pelejä, kun Snookerin MM-kisoissa on jäljellä enää kahdeksan parasta keppimiestä. Kolminkertainen maailmanmestari Ronnie O’Sullivan on pelannut jälleen vakuuttavaa peliä, mutta kovimmasta suorituksesta on vastannut tähän mennessä 52-vuotias Steve Davis. Vihreän veran pelikenttiä 1980-luvulla kuuden mestaruuden arvoisesti hallinnut Davis ylsi vanhoilla päivillään ehkä upeimpaan voittoonsa, kun hän tiputti hallitsevan maailmanmestarin John Higginsin jatkosta. Ja millaisella pelillä! Katsokaa vaikka tästä ratkaisevan freimin huikeaa loppua. linkki YouTubeen

Nuorehko nainen heiluttaa peppuaan viehkeästi korokkeella. Yläosattomissa. Olemme aivan tavallisessa tissibaarissa Pietarissa.

Suomessa yläosattomissa heiluvia esitanssijoita löytyy käytännössä vain hieman likaisiksi leimatuista strippibaareista. Toisaalla, esimerkiksi juuri Venäjällä, on normaalia mennä baariin, jossa palkatut naiset keikistelevät lähes ilman rihman kiertämää. Myös naiset käyvät näissä paikoissa, ja
asiakkaiden joukosta löytyy niin nuoria kuin vanhojakin.

Burleski ilmiönä on tuonut tissit kotoisan baarikansankin keskuuteen. Ilmiötä tosin voi pitää jollain tapaa yläluokkaisena, jopa korkeakulttuurina, liitetäänhän burleskiin muun muassa satiiri sekä teatraalisuus. Burleskiin liittyy myös julkilausuttu ajatus naisten ”vapautumisesta” ja rajojen rikkomisesta (hohhoijaa, todella radikaalia, että kaiken kokoiset naiset voivat keikistellä vähissä vaatteissa ja yliampuvissa asuissa). Pietarilaisessa baarissa aatteellisuutta sai etsiä. Naiset toimivat vain viihdyttäjinä.

Miksi suomalaisessa baarikulttuurissa puolialastomat naiset (enkä nyt puhu asiakkaista) ovat joko epäilyttäviä tai eksklusiivisia?