Ilmiöt

Yksi läheiseni on ollut jumissa Espanjassa viime sunnuntaista saakka ja mietimme kuumeisesti, millä ilveellä saamme hänet takaisin saarivaltioon nimeltä Suomi. Äitinikään ei pääse Espanjaan vuotuista kävelyretkeään tekemään tämän viikon lauantaina. Minunkin perjantainen lentomatkani, jossa olisin nähnyt Anna Abreun keikan yläilmoissa, on peruttu.

Koska en ole ainut, jota tuhkapilvi häiritsee, kehitin teille, hyvät lukijat, päivän piristykseksi tuhkavitutuksesta kärsivän 12 askeleen ohjelman, jolla voi halutessaan yrittää karistaa pahimmat ärsytykset ja tuhkat päältänsä.

Löysin siis Tiikerin seksiriippuvuus-ohjelman ja kehitin siitä myös tuhkavitutukseen pätevät ohjeet. Kun kerran Tikru pääsee jonkin ohjelman avulla eroon tavasta, jolle ei voi mitään, niin sittenhän me tavalliset tallaajatkin voimme päästä eroon tuhkan aiheuttamasta pahasta olosta, jolle emme niin ikään voi mitään. Käydään siis läpi askeleet yhdessä, siis ne Tikrun seksiriippuvuusaskeleet ja ne tuhkasuuttumuksesta eroonpääsyn askeleet:

Tiikerille: 1.Tunnusta, että olet voimaton seksin edessä….eikun siis hups, seksirippuvuuden edessä.

Meille muille: 1. Tunnusta, että olet voimaton maan matonen tuhkapilven alla. Ota vaikka yksi lonkero ja relaa siellä minne jäit jumiin. Jos yksi lonkero ei auta, ota olut tai kaksi. Jos nekään eivät auta, kokeile votkaa, niin tulee ainakin kotoisa suomalainen olo.

Tikrulle: 2. Tajua, ettet pysty tervehtymään omin toimin, jos ollenkaan.

Meille muille: 2. Tajua, että tuhkan aiheuttamasta harmista ei tervehdytä päivässä, ihan vaan siitäkin syystä, että matkaaminen takaisin koti-Suomeen tai Suomesta ulkomaille vie nykyään monta tuskallista päivää tai jopa viikkoja.

Tikrulle: 3. Laita elämäsi Jumalan tai jonkun muun korkeamman voiman tai esim. Elin Nordegrenin, käsiin. Tosin se voi olla vaikeaa, jos pelkäät Elinin hutkaisevan rautaysillä.

Meille muille: 3. Laita elämäsi Finnairin, Air Finlandin tai jonkun korkealla lentävän voiman käsiin ostamalla lentolippu ja odota jännityksessä, pääsetkö kenties jo ensi vuona matkaamaan takaisin Suomeen tai Suomesta pois.

Tikrulle: 4. Tee totaalinen itsetutkiskelu. Jos joku muu tutkii sinut, se ei saa olla toinen nainen.

Meille muille: 4. Tutki kaikki mahdolliset nettisaitit, jos vaikka jotenkin pääsisit koti-Suomeen tai lomallesi rautateitä tai merireittiä pitkin. Samalla voit käydä jollakin netin keskustelusaitilla purkamassa pahaa oloa.

Tikrulle: 5. Tunnusta kaikki virheesi ja pahat tapasi. Jos sinulla on jokin fetissi tai olet jollakin tapaa pervo, kerro pelkästään Elinille. Jos on pakko lähettää seksitekstari, poista kaikkien muiden gimmojen numerot kännykästä ja lähetä tuhmeliiniviestit omalle vaimolle (voit vaikka leikkiä, että hän on joku isotissinen pornobeibe, eiks jee).

Meille muille: 5. Tunnusta itsellesi ja kaikille muille ympärilläsi oleville, että oli paha paha virhe lähteä lennolle tai varata lento. Ja että oli suorastaan tyhmää toivoa, että pääsisit lokin lailla lomalle. Nyt sinivalkoiset siivet on katkaistu, eikä horisontissa ole kuin tuhkaa.

Tikrulle: 6. Ole valmis siihen, että Jumala tai jokin muu korkeampi voima (riippuu taas mihin uskot) pystyy poistamaan kaikki luonnevikasi. No, okei, ei sitä silmän elohiirtä, joka saa silmäsi räpsymään tiuhaan, kun jokin kaunotar tulee näköpiiriin ja kun näet reiän, siis golfreiän. Jos ne voimat eivät auta, kantsis ehkä antaa Elinin hutkia sua päähän sillä mailalla useammin, niin ehkä aivot pehmenis sen verran, että ne luonneviat katoaisi.

Meille muille: 6. Ole valmis siihen, että luonnonvoimat ovat luonnevikaisia ja päättävät itse kuinka kauan tuhkansyökseminen jatkuu. Paremman mielen saat menemällä tulikuumaan suihkuun, koska silloin tiedät miltä kraaterin sisällä tuntuu ja voit iloita siitä, ettei päällesi suihkua tulikuumaa laavaa. Voit myös kokeilla jääkylmää suihkua, niin tiedät, minkälaista on olla jäätiköllä. Sen jälkeen tuhka tuntuu ihan mitättömältä.

Tikrulle: 7. Pyydä hartaasti Jumalaa (tai siis edelleen sitä korkeampaa voimaa) poistamaan kaikki vikasi. Jos ei onnistu, mene lääkärille ja pyydä kastraatiota tai lobotomiaa, niin tulee helpompi olla.

Meille muille: 7. Pyydä hartaasti, että ylempi voima, eli kaikkivaltias-tuhkakingi, Englannin ilmailukontrollilaitos, vai mikä hiivatti se nyt olikaan, on tehnyt jonkin ilmamittausvirheen, eikä sitä tuhkapilveä edes ole olemassa, ainakaan Euroopan yllä. Uskottele itsellesi, ettei tuhkaa ole olemassa, niin johan olo helpottaa edes hetkeksi.

Tikrulle: 8. Tee lista siitä, keitä kaikkia olet loukannut ja nöyryyttänyt. (Vihje: ainakin Elin Nordegren)

Meille muille: 8. Tee lista siitä, mitkä kaikki junat, bussit ja laivat kulkevat Euroopasta Suomeen tai Suomesta Eurooppaan. Listaa tehdessäsi et ehdi surra, että olet jumissa jossakin. Jos vielä tuntuu pahalta, mene lähimmälle lentokentälle kuuntelemaan linnunlaulua.

Tikrulle: 9. Hyvitä tekosi kaikille niille, jotka listasit.

Meille muille: 9. Soita lentoyhtiölle ja pyydä niitä hyvittämään lentolippusi. Heti. Jos ne kieltäytyvät, lähetä niille postissa tuhkaa, ihan vaan huviksesi.

Tikrulle: 10. Muista koko ajan jatkossakin tunnustaa heikkoutesi ja virheesi, eli kerro Elinille vaikka puolen vuoden välein, kuinka monta kertaa hairahduit väärään reikään tervehtymisprosessin aikana. Mutta yritä olla kertomalla lehdistölle niistä muista muijista, koska nyt ei enää kukaan jaksa lukea niistä eikä pysytä laskuissa mukana.

Meille muille: 10. Muista jatkossakin, että Islannista on vielä monta tulivuorta, jotka voivat purkaantua. Ei enää potuta niin paljoa, kun on varautunut pahimpaan!

Tikrulle: 11. Vahvista yhteyttä Jumalaan tai siihen korkeampaan voimaan, että jaksat jatkaa taisteluasi. Niitä voimia tosiaan sitten tarvitaan, jos se Elin ei pääsekään pettämisesi yli, ja haluaa sen eron.

Meille muille: 11. Vahvista lihaksiasi, jotta jaksat istua junassa, bussissa ja laivassa päiväkausia ja matkata halki Euroopan. Varjonyrkkeily on hyvä urheilumuoto, ja sitä voi harrastaa lentokentällä, bussissa ja junassa. Näin se v-olokin siitä hiipuu, kun väsymystä pukkaa päälle treenin jälkeen.

Tikrulle: 12. Vie paranemisen sanomaa eteenpäin muille seksiaddikteille. Selvitä niille, ettei kannata käyttää sellaisia naisia, joilla on suuri suu.

Meille muille: 12. Copy-peistaa nämä ohjeet ja lähetä sähköpostilla, feissarin tai vaikka twitterin kautta (se kestää kyl sit jonkun aikaa)kaikille tutuillesi, joiden pitäisi päästä eroon tuhkan aiheuttamasta suuresta vitutuksesta.

Jätin maanantaina hyvästit Citylle. Kaksi ja puoli vuotta näpersin täällä, mutta nyt on hitaan mummoelämän (kävelylenkkejä Töölössä, menolippu Barcelonaan) aika. Vuosiin on mahtunut duuniporukalla reissuja eksoottisiin kohteisiin, huomattavan paljon bileitä (toimittajatko muka juovat paljon, joo-o, entä koodaajat sitten) ja välillä töitäkin. Suurimmalle osalle me viisi City.fi:n duunaria olemme olleet nimiä yhteystietosivulla, joten tässä tulee aakkosjärjestyksessä meidän 15 minuuttia blogijulkisuudessamme.

CityFi-Del

Muikeana läksiäisissä Ylikellotusbaarissa.

Minut palkattiin Cityyn erittäin mediaseksittömällä "asiakaspalvelija"-tittelillä. Olen vastaillut palautteisiinne ja mm. antanut puhelimessa ohjeita Windowsin admin-salasanan vaihtoon, en tosin osaa käyttää Windowsia. Kaikki deitti-ilmoitukset ja Vikakerta.fi:n tarinat ovat menneet sensuurini läpi, joten 2,5 vuoden jälkeen uskallan kutsua itseäni rakkauden ammattilaiseksi. Voisikohan rakkauskonsulttina muuten tienata..? Olen selvitellyt riitoja ja poistanut ex-puolisoiden blogikirjoituksia. Kun City osti nuorten yhteisöpalvelun ii2.orgin vuonna 2007, pääsin tekemisiin myös tulevaisuuden toivojen kanssa. Epäilijöille sanottakoon, että ei nykynuoria ole vielä menetetty. Jossain välissä myös lehden nettiin paneminen delegoitiin minulle. Olen siis myös vastuussa siitä, että City kirjoitti pari numeroa sitten "Penri Vähäkainusta".

Jesse

Ikivanha cityläinen, ollut messissä jo vuodesta 2000, jolloin pukeutui seiloriasuun. Jesse on meidän web-päällikkö, vaikka kerran näinkin unta, että sain Jessen työpaikan. Web-päällikkönä Jesse pääsee mukaviin keskustatoimistoihin palavereihin, joissa tarjotaan hampurilaisia ja kaakkua. Jesse hoitaa kaikki kuivat paperityöt, e-Cityn paimentamisen ja suunnittelee uutta ja jännittävää Cityn käyttäjien iloksi. Jossain välissä ehtii myös kokeilla uusia ennätyksiä ällöttävän ruoan fiksaamisessa - vai onko kaalimaksalaatikko raejuustolla muidenkin mieleen? Epämiellyttävistä makutottumuksista huolimatta Jesse on hieno (esi)mies, joka on varmasti saanut koulussa hymypoikapatsaan.

Juhani

Salaperäinen web-ohjelmoija, jota kukaan ei ole nähnyt tekemässä muuta kuin töitä. Tai no, yhden kerran Juhani taisi pelata flash-peliä, mutta Cityn flash-masterina hän selitti kyseessä olleen tutkimusmateriaalin. Juhani väsää flash-mainoksia ja pitää niitä silmällä. Oli flasheistä mitä mieltä hyvänsä, Juhani varmasti osaisi murahdella vastapuolen vakuuttuneeksi. Tulen varmasti muistaneeksi Juhanin "enlähe"-tokaisusta, joka on ilmeisesti saanut alkunsa risteilyltä ja aamusta, jolloin Juhani ei halunnut lähteä ulos. Fläshien lisäksi Juhanikin kehittelee ja toteuttaa kaikkea uutta hienoa. Juhanin sukunimi on Pelli ja Jessen Valli, joten kaksikko on totuttu tuntemaan myös "vellipalli"-nimellä.

Miro

Vuoden alussa samaan aikaan minun kanssani aloittanut Juha siirtyi kohti "uusia haasteita", ja Juhan paikalle palkattiin Miro. Hän web-ohjelmoi ii2.orgia, ja pari kuukautta Miron kanssa samassa huoneessa töitä tehdessäni en ole huomannut suurtakaan eroa Juhaan. Kummankin huumorintaju on liian härskiä painettavaksi. Miro osaa antaa arvion jokaisesta pohjoishelsinkiläisestä kebab-ravintolasta. Kunnioitettavaa.

Tomi

Tomilla on hyvin epämääräinen titteli, web-master. Aikoinaan Tomin työpisteen takana olleella sohvalla makoillessani tuli selväksi, että Tomi vastaa ainakin City.fi:n ulkoasusta ja koodista. Tomi on myös tehnyt upeita toteutuksia, kuten Deitin uutuuden, Esileikin. Vähemmän hieno puoli web-masterissamme on houkutella minut pitäjänmäkeläiseen olut- ja viiniravintolaan Stobeen (hyvä paikka erota kirkosta, kuten Tomi huomasi) tiistai-iltaisin, juuri silloin kun pitäisi olla kotona kirjoittamassa uutta bloggausta. Kierona savolaisena vieritän Tomin vastuulle aamuyöllä aikaansaadut laatukirjoitelmat. Tomi on ollut 2000-luvun alussa jonkun lehden artikkelin mukaan "Isänmaan toivo". Oman kommenttinsa mukaan Tomin "usko on mennyt, mutta toivoa ja rakkautta on jäljellä".

Loppuun kiitokset Cityn duunareille, käyttäjille ja blogini lukijoille. Vaikka työni City.fi:ssä on nyt tehty, aion mummoelämän lomassa jatkaa blogikirjoittelua. Konala hiljenee, netti ei. Tms.

Jääkiekon SM-liiga sai maanantaina kaivattua yllätysväriä, kun HPK ja TPS varmistivat finaalipaikkansa ennakkosuosikkien KalPan ja JYPin kustannuksella. Finaalisarjasta tulee jollain tavalla mieleen vuoden 2006 kevät, jolloin HPK ja Ässät kohtasivat finaaleissa.

Hallitsevan mestarin JYPin ja turkulaisten ylpeyden välillä oli jo nähtävissä loistavaa pudotuspelitunnelmaa. Kierrokset nousivat kaukalon lisäksi välillä myös kaukalon ulkopuolella. JYP-valmentaja Risto Dufvan ylimieliset lausunnot viime keväältä saivat TPS-kannattajien mielikuvituksen valloilleen, ja tänä keväänä monen turkulaisen hiusrajaa peitteli pahvinen RD-kypärä. Tosin SM-liiga päätti kieltää moiset tekeleet hyvän maun vastaisina. Väärin kannustettu, tai tässä kohtaa provosoitu.

Niin sanotun oman joukkueen menestyksen myötä fanien kevät on yhtä juhlaa, mutta kummallisia soraääniä kuuluu etenkin yllätysjoukkueiden faneilta tasaisin väliajoin satunnaisten kannattajien suuntaan. Tosifanit ovat näreissään siitä, että tietyt ihmiset löytävät fanipaitansa kaapista ainoastaan menestyksen hetkillä. Väärin kannustettu, tosifanien keskuudesta todetaan. On vaikea ymmärtää, miten se voi olla intohimoisilta kannustajilta jotenkin pois, että halli on kauden parhaana aikana ääriään myöden täynnä?

Toivottavasti torstaina alkavissa finaaleissa molempien joukkueiden fanit, kannattajat ja seuraajat osaisivat nauttia täysin rinnoin kauden parhaista hetkistä ilman energian tuhlaamista turhuuksiin.

Perjantaina Suomen muotiväki (Saimi Hoyer ja pari Muodin huipulle-kisailijaa) kokoontuivat PopFashion 2010-tapahtumaan yökerho Circukseen. Illan ohjelmassa oli kaksi muotinäytöstä, ja haluan kertoa teille ensimmäisen kulusta.

Paikalle oli tullut myös Arkadianmäen muotipoliisi. Ei, en tarkoita verkkosukkis-Juttaa, vaan kokoomuksen Kimmo Sasia, jonka toimintaa pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä.

Muotinäytöksen lomassa esiintyi muutamia artisteja, joista pelin avasi Soma Manuchar. (Googlettakaa, jos ette tiedä. Niin minäkin tein.) Soman esityksessä jännittävintä oli arvailla, lausuiko neito oikeasti yhtään sanaa mikkiin, vai tuliko koko homma nauhalta. Oli miten oli, tuskalliselta vaikutti. Tässä kohtaa myös Sasi katsoi parhaakseen näperrellä kännykkäänsä.

http://www.city.fi/antitv/klippi/26624/

Toisena esiintyjänä oli Suvi Isotalo (joo, ei siitäkään kukaan oo oikeasti kuullut). Suvin esityksen yhteydessä mallit esittelivät lavalla Noolanin kauniita valkoisia vaatteita. Esityksen kiinnostavuuden indikaattorina käyttämäni kokoomusedustaja kuitenkin tyytyi vielä tässä vaiheessa kaivelemaan kynsien alusiaan.

Turo Tailorin ja Nanson vaatteiden kohdalla panokset kovenivat. Tutkittuaan kynsien aluset, Sasi siirtyi kaivamaan korvaansa. Ehkä musiikki oli kovalla, ja herkät tärykalvot vaativat suojaa, mutta mikä siinä tapauksessa selittäisi kaivelusormelle tehdyn jälkitarkastuksen.

Ensimmäisen muotishow’n viimeinen esiintyjä oli Cristal Snow, jonka laulaessa lavalla astelevat mallit esittelivät Antti Asplundin luomuksia. Tässä esityksessä oli jo asennetta! Sen huomasi myös indikaattoristani: kansanedustaja raaputti päälakeaan. Peräti kolme kertaa.

Viime blogissani kirjoitin julkkisten tavistöistä ja sain palautetta, että pitäisi kirjoittaa jostakin ”vähemmän tyhjänpäiväisestä”.

Kaikki hauskuus tai hieman ”kevyempi” viihde on tietysti joidenkin mielestä tyhjänpäiväistä. Pitäisi kieltää viihde ja samalla kaikki muu ihmiselle epäterveellinen, kuten karamellit, kakut ja kaikki muut sokeripommit.

Ja kun nyt kerran ollaan vauhdissa, niin seurataan Islannin esimerkkiä ja heivataan Mäkkäri pois maasta, niin saadaan edes osa pikaruokaketjuista poistettua. Eivät suomalaiset tarvitse purilaisia ja ranskiksia, ne vaan lihottavat. Kielletään rasvainen ruoka ja ehkä myös liian rasvaton.

Joka ikinen viihdeohjelma töllöstä voitaisiin myös lopettaa! Tästä edespäin jokainen lukee vain asialehtiä ja katsoo vain asiaohjelmia. Ainiin, kerrostalo-asuminenkin on aivan pakko kieltää, koska jokaisen olisi asuttava maalla.

Ollaksemme tehokkaampi yhteiskunta, voisimme kieltää myös seksin harrastamisen viikolla. Sehän voisi häiritä työn tekemistä ja lyhentää yöunta ja sellainen ei käy päinsä kilpailuyhteiskunnassa.

Hitsinpimpulat, nyt kun Nokiakaan ei enää ole kunkku meidän täytyy vaan tehdä enemmän töitä ja viettää vähemmän aikaa kaiken hauskan ja varsinkin kaiken tyhjänpäiväisen kanssa. Pitäisi varmaan saada uusi laki aloitteelle: tyhjänpäiväisyys-laki, joka kieltäisi kaiken tyhjänpäiväisen.

Ehdotan kuitenkin jotakin aivan päin vastaista. Ehdotan, että jokainen meistä keskittyisi näin kevään alla oman olonsa kohentamiseen. Kun itse voi hyvin ja on rento fiilis turha nipottaminen loppuu ja jopa turhanpäiväinen kirjoitus voi saada hymyn naamalle.

Löysin viikonvaihteen iltalehdestä julkkisten vinkkejä hyvään oloon. Monet niistä eivät olleet hullumpia. Miss Suomi Viivi Pumpanen ehdotti 10 minuutin aamulenkkiä pirteämpään olotilaan ja juontaja Heidi Suomi kestoripsien ottamista. Noudatin Heidi Suomen neuvoa ja uudet pitkät räpsyripseni toivat heti keväisemmän olon. Täytyy tosin myöntää, että innostuin ripsienpidennyksistä jo ennen Heidin neuvoa, kun näin sellaiset hyvällä ystävälläni.

Aira Samulin sanoi, että joka ilta kun menee nukkumaan, kannattaa miettiä päivän hyviä tapahtumia. Kokkikouluttaja Sikke Sumari ehdotti mahdollisimman paljon yhteistä aikaa ystävien ja rakkaiden parissa. Ihania wellness-neuvoja kumpikin!

Juontaja Kristiina Komulainen kehotti grillaamaan kalaa ja syömään kasviksia. Riitta Väisänen käski nauttia kesästä ja kesäherkuista hyvällä omatunnolla. Kumpikin neuvo toimii, tosin eri päivinä.

Ihanin kesäneuvo oli kuitenkin maalaislääkäri Tapani Kiminkiseltä, joka sanoi: ”Jos etsit Suomen kesässä aurinkoa taivaalta ja löydät sen, pysähdy siihen kuin maalattuun aitaan. Kanna puut ja vesi saunaan, lihat ja makkarat grilliin, emäntä yläosattomissa lepolasseen ja hypi niiden ympärillä kuin heikkopäinen. Kiinnity hetkeen ja elä siinä, mutta älä herranen aika huku!”

Minun kevätneuvoni: iloitse smurffin lailla!

Varusmiespariskunnan pornovideo levisi nettiin. Muistan uutisen kolmen vuoden takaa, sillä siinä "esiintyi" puolituntematon puolitutun tuttu. Foorumeille levisi kuumeinen kuhina - mistä videon löytää? Latasin jo pari versiota, mutta ne eivät olleet aitoja! En katsonut videota, en halunnut tirkistellä. Muut todellakin halusivat, ja anonyymit runkkaajat löysivät aidon videon ja pitivät huolen, ettei kukaan jäisi paitsi. Videon poistaminen internetistä ei ilmeisesti onnistu, spekuloi Ilta-Sanomat. "Ilmeisesti" on ilmeisesti lipsahtanut artikkeliin vahingossa. Siellä on ja pysyy, porukan katsottavana ja arvioitavana (tyttö on nätti, mutta miehellä on pikkupippeli).

Nettiin päätyneet intiimit hetket tulivat kolmen vuoden jälkeen uudestaan mieleen, kun törmäsin keskusteluun galleriapissiksistä. Viattomien ankkahuuliposeerausten seassa oli maininta erään tytön suihinottovideosta. Ikää ottajalla reilusti alle 16, loppurepliikkinä hei mikä sun nimi oli. Samoihin aikoihin radiossa alkoi soida Jenni Vartiaisen uusi Nettiin-biisi, jossa sanoittaja Teemu Brunila pohtii, kannattiko luvata, että saa kuvata. Hilpeältä Rednex-henkiseltä hitiltä kuulostavassa biisissä on ahdistava tunnelma. Niin ahdistava, että haluan kuulla omakohtaisia kokemuksia. Siispä karuja kohtaloita metsästämään.

Huhuiluuni vastaa yksityisviestillä kolmekymppinen Kati, joka joutui nettiin neljä vuotta sitten eron seurauksena. Usean vuoden suhde päättyi hyvässä hengessä ja sovussa vuokrakaksiossa. Kati otti kirjat ja huonekalut, miehen mukaan lähti tietokone. Läppärin kiintolevyllä oli näppärästi piilotettu kansio, jota Kati ei muistanut erotessaan. Sisältönä oli muutamia kymmeniä otoksia Katista syntymäpuvussa järven rannalla. Hän muisti kuvat vasta sitten, kun kaveri lähetti tekstiviestin: Mies löysi muka vahingossa sun kuvat, vahingossa varmaan juu... Kaverin opastuksella kuvat löytyivät suomalaisesta nakugalleriasta. Vaikka ylläpito poistikin albumin nopeasti, jäivät kuvat ulkomaalaisiin gallerioihin, joiden ylläpitoa ei tuntunut kiinnostavan erään suomalaisen häpeä.

Eksä ihmetteli tunteen- ja kuvapurkaustaan, ja tuntui olevan häpeissään myös, mutta totesi realistisesti, että eihän asialle mitään voi. Keskikokoisessa kaupungissa alkoi tulla pitkiä katseita. Kati ei tiennyt, oliko vain vainoharhainen, mutta kukaan ei ainakaan tunnustanut nähneensä kuvia. Silti likainen ja turhautunut olo seurasi häntä. Pariin päivään Kati ei poistunut kaksiostaan, mutta jossain vaiheessa jääkaapin tyhjennyttyä maailma piti kohdata. Kun meni ulos, tuli olo, että ihan sama vaikka jättäisi vaatteet pukematta, kyllähän tämä on jo nähty.

Kati yritti etsiä kohtalotovereita, mutta heitä ei löytynyt. Katin tapaus on kuitenkin varmasti se tavallisin tarina - mies laittaa naisen nettiin eron jälkeen, alistaakseen, kostaakseen, halventaakseen, hallitakseen. Näen joskus painajaisia, joissa kävelen ulkona ja huomaankin olevani alasti. Tähän kauhistuttavaan tunteeseen munapää-eksätkin luottavat. Nolosta kännikuvasta (kaksoisleuka, punaiset silmät, kuolaa poskella) pääsee yli, mutta hekumallinen ja kaunis alastonkuva jää kaihertamaan. Käsivaralta kuvatussa videossa ei feikata kuten silikonipornossa.

Katin viestit saivat ärsytyskertoimeni nousuun, etenkin kun hän mainitsi sivusta, jolla on pelkästään eksien kuvia. Kati tosin epäili suurinta osaa kuvista ekshibitionististen amatöörien omiksi, ja yhdyin mielipiteeseen. Jotkut kuitenkin selvästi saavat kiksit ajatuksesta, että katsovat kuvia ja videoita ihmisistä, jotka ovat vastentahtoisesti esillä (sivu mainostaa, että kuvat on saatu sekä hakkeroimalla että kostonhimoisilta eksiltä). Miksi? Pelkästä uteliaisuudesta? Tiedosta, että sellaisessa pornossa asia on aitoa, ei dollareilla buustattua? Samoista syistä kuin alistavat ja halventavat eksät?

Eksien kuville tumputtava mies löytyy helposti tutulta foorumilta. Kysyn vain simppelisti "miksi". Öääääöö. "Siksikö, että se on aitoa?" Saan yksitavuisen myöntävän vastauksen. Kysyn, miettiikö hän koskaan, miltä nettiin laitetuista naisista tuntuu. Eihän ne tiedä, että mä niitä katson. Ja jos antaa filmata, niin ei varmaan haittaa jos ne kuvat leviääkin. On varmaan rohkee luonne. Ei kuvien katselu ketään haittaa, ei kukaan edes saa tietää. Kerron Katista, jonka kanssa juttelin vain pari tuntia sitten. Ei hemmetti, mä muistan ne kuvat! Tosi tyylikkäitä! Ei varmaan pitäis kysyä, mutta onko sulla sen sähköpostiosoite?

Eikö mikään ole enää omaa?

Sunnuntaina ratkaistiin ainakin kahdessa paikassa merkittäviä asioita rangaistuslaukauskisan avulla. Miesten salibandyn finaalissa SSV:n rutiini riitti kellistämään Tapanilan Erän pilkkukisassa. Valtameren takana kiekkoliigan NHL:ssä New York Rangersin ja Philadelphia Flyersin pudotuspelipaikka ratkesi dramaattisesti keskinäisen pelin viime hetkillä rangaistuslaukauskisaan. Rangersin Olli Jokinen sai valitettavasti olla henkilö, joka epäonnistumisellaan sinetöi joukkueensa kauden päättyneeksi.

Vaikken pidäkään rankkarikisoista suurten finaalien ratkaisijana, on kummallista miten etenkin jääkiekon SM-liigan runkosarjan osalta näitä mittelöitä aliarvioidaan. Kisoista puhutaan pakkopullana tai lottoarvontana ja todetaan, että pitkässä juoksussa rankkarikisojen voitot ovat tasan. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi SM-liigan HPK voitti vain yhden kisan kuudesta kuluvana liigakautena. Kun pistemäärissä puhutaan jopa kahden suoran voiton menetyksestä, on kummallista, etteivät valmentajat anna näille voittomaalikilpailuiksi nimetyille mittelöille enemmän arvoa.

Eniten hämmästyttää muutamien valmentajien asenne pelitilannerankkareihin. Vaikka vetäjäksi voisi asettaa joukkueen parhaan ampujan, moni valmentaja antaa rankkarin pelaajalle, joka tämän erikoistilanteen hankki. Näin teki muun muassa Ässien Pekka Rautakallio. Ylivoimaan kyllä laitetaan aina joukkueen parhaat pelaajat, mutta loistavaan maalipaikkaan, rankkariin, komennetaan pahimmassa tapauksessa joukkueen pahin puukäsi.

”Pelkäsin, että täällä olisi vain peräkammarin poikia ja muita epätoivoisia, mutta täällähän onkin mielenkiintoisia ja hyvännäköisiä ihmisiä!” Näin kuului erään eilisiin Deitti.net:in Helsingin sinkkubileisiin osallistuneen kommentti. Hän oli oikeassa. Bileet järjestettiin Rumassa, mutta paikan nimi ei ollut enne.

Alkuun tunnelma oli odottavainen, mutta vajaa tunti ovien avaamisen jälkeen käynnistetty ensimmäinen Group Speed Dating-sessio toimi jäänmurtajana. Innokkaita deittailijoita oli niin paljon, että myöhemmin illalla järjestettiin toinenkin sessio, johon uteliaisuuttani osallistuin myös itse. (Kuriositeettina mainittakoon, että innokkaita miehiä olisi riittänyt vielä kolmanteenkin sessioon.)

Speed Datingiin osallistui 9 naista ja 9 miestä. Jokaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa oli noin kaksi ja puoli minuuttia aikaa jutella.

Ensimmäisten miesten kohdalla aloitukseni olivat vähintäänkin jäätäviä. Esittäytymisen jälkeen iski blackout: mitä mä sanon?! En ikinä aloittaisi normaalissa treffi-/flirttitilanteessa sanomalla ”No, mitäs sä tykkäät tehdä?”, nyt se kuitenkin putkahti paremman puutteessa suustani.

Keskivaiheilla muistutin lähinnä puheripulista kärsivää chat-juontajaa tai yleistä syyttäjää kysellessäni harrastuksista ja töistä. Harrastuksista kyseleminen oli muutenkin huono veto, koska mikä on puuduttavampaa kuin kuulla yhdeksältä eri ihmiseltä, että he käyvät lenkillä ja kuntosalilla? Töistä kysellessäni tein vain yhden huomion. Ainakin neljä miestä työskenteli tai opiskeli tietokoneiden tai tekniikan parissa.

Lopussa kärsin jo vatsakrampeista (mikä ei kylläkään johtunut
treffiseurasta), ja olin väsynyt intensiiviseen pälättämiseen. Oikeastaan tässä vaiheessa jutustelu tuntui luontevimmalta, lukuun ottamatta sitä, että olisin halunnut juosta suoraa päätä vessaan voimaan pahoin.

Joitain miehiä jännitti selvästi enemmän, ja heidän puheensa kuulosti lähes ulkoa opetellulta. Toiset olivat rentoutuneempia, jolloin juttu luisti paremmin. Pari kertaa huomasin keskusteluaiheiden loppuvan alkuunsa.

Pikadeitit olivat kuin liukuhihnatyöskentelyä, mutta toisaalta virkistävä tapa tutustua ihmisiin. Itselleni jäi myös hauska tunne siitä, että nyt tässä on porukalla kokeiltu jotain uutta ja ehkä vähän kreisiäkin. Hyvän mielen lisäksi illasta ei kuitenkaan jäänyt muuta käteen. En enää edes muista puolienkaan deittieni nimiä.

Tällä vuosituhannella on sattunut muutamia traagisia tapauksia. Tuoreimpana niistä muistilokeroista löytyy se kevät, kun jouduin olemaan viikon ilman Internetiä (ja sänkyä, mutta mitä väliä) jyväskyläläisessä kimppakämpässäni. Soittelin Soneralle päivittäin, joko yhteyteni saataisiin kuntoon. Loppuaikana en saanut vastausta - jouduin varmaan mustalle listalle ja ikuiseen jonoon.

Ensimmäisinä netittöminä päivinä hankin kirjastokortin ja raahasin naapurissa olevasta kirjastosta sellaisia määriä kaadettua puuta, että epäilin hissin painorajan ylittyvän parilla kilolla. Pystyn lukemaan pari murha-aseeksi sopivaa kirjaa päivässä, mutta keskittymistäni häiritsi patjan vieressä nukkuva MacBook Pro. Tässä luen rauhassa kirjaa, kun jotain on voinut sattua! Presidentti on voitu murhata, Turkuun on voinut iskeä hurrikaani tai ehkä ydinvoimala on räjähtänyt. Kaikki muut ovat jo nakertamassa näkkäriä kellareissaan, mutta ei tämä pimennossa elävä Del. Tein erikoisen ratkaisun - jätin kirjan kesken - ja painuin Omena kainalossa kahvilaan, jonka ovessa oli wlan-tarra.

Kun pöytäni oli varustettu parin tunnin intensiivisen irkki- ja foorumiselauksen kestäväksi teekupeilla, porkkanakakulla ja läppärillä, kahvimikko tuli aran näköisenä sanomaan, että heillä on ollut ongelmia Applen koneiden ja wlanin kanssa. En ollut aikaisemmin törmännyt moiseen ongelmaan, joten ajattelin miehen hourivan omiaan. Seuraavan minuutin aikana kävi selväksi miehen olleen oikeassa. Istuin ylikallis leivos edessäni, eikä bitti liikkunut mihinkään suuntaan. Mitä tietokoneella tekee ilman nettiä? Pakko asentaa pasianssi. Poltin kieleni teehen ja poistuin oikeaan nettikahvilaan, sellaiseen jossa tunti iloa maksaa viisi euroa, ja sillä hinnalla voi käyttää yhteyttä, joka riittäisi raskaan verkkopelin ja Mikko Alatalon levyn warettamiseen - yhtä aikaa.

Ravasin nettikahvilassa pari päivää, kunnes päätin parantaa tapani ja olla oikeasti ilman nettiä. Pelasin jatsia irkkubaarissa ja ravasin öisin Jyväsjärven lenkkipolkuja. Ravaamiseni päättyi aina Mattilanniemeen, jossa on myös yliopiston IT-tiedekunta. Mietin, tuomittaisiinko minut syyntakeettomana, jos heittäisin yhden rantavallin kiven ikkunasta sisään ja käpertyisin verkkojohtovyyhtien sisään nukkumaan. Jäi kokeilematta, mutta kotona huomasin Suomen voittaneen mitalin jääkiekossa. Onneksi oli teksti-tv, tuo kasari-Internet.

Ystävystyin loppuviikosta monen teksti-tv-chattiä käyttävän kanssa. Ystävyytemme oli tosin yksipuolista; minä tunsin gay-chatin trans-Mirkun sukkahousumaun, mutta Mirkulla/Markulla tuskin oli pienintäkään tietoa siitä, että eräässä jyväskyläläisessä huoneessa istui Internetistä eristetty ihminen, jonka ainoa kontakti ulkomaailmaan oli teksti-tv:n chat. Aloin olla pohjalla siinä vaiheessa, kun yritin yhdistää naapurin langattomaan verkkoon tiskipöydällä seisten ja kone katossa kiinni.

Seitsemäs päivä valkeni ihmeen seesteisenä. Fillaroin pitkin kaupunkia ja tein lupauksia paremmasta elämästä, johon ei kuulu gay-chat tai viikon nettimaratonit. Kolmen tunnin päästä peruin puheeni Soneran pakettiauton lähtiessä pihasta.

Luin äskettäin englantilaisesta naistenlehdestä superstarojen tavistöistä. Kaikkea ne tähdetkin ovat tehneet elantonsa eteen:

Madonna oli aikoinaan nuorena tyttönä duunissa Dunkin` Donuts nimisessä puodissa (saman tapainen ketju kuin Arnold´s Donuts) ja sai huhujen mukaan potkut heitettyään hilloa asiakkaiden päälle. Työ oli ilmeisesti enne, sillä nyt naisella on hilloa vaikka muille jakaa.

Maailman seksikkäimpien naisten joukkoon valittu näyttelijä Megan Fox teki ennen kuuluisuutta rahaa näyttämällä tyrmäävältä. Tosin ei oman ulkonäön ja upean kroppansa avulla, vaan isoon banaanipukuun sonnustautuneena. Megan houkutteli puvun avulla asiakkaita smoothie-puotiin välipalajuomalle. Nyt tähti on riisunut kuoret päältänsä ja saa banaanit nousuun ympäri maailmaa.

Dreamgirls leffan tähti ja vuoden 2007 Oscar-voittaja Jennifer Hudson kertoi olleensa nuorena tyttönä töissä Burger Kingillä. Kaupan mainitseminen medialle toi näyttävälle naiselle ilmaiset purilaiset loppuelämäksi. Kingi homma, Jen. Olet kingi!

Netin kautta laulu-uransa aloittanut Lilly Allen puolestaan unelmoi floristin työstä ja opiskeli hortonomiksi. Ura tyssäsi kuitenkin typyn aamu-unisuuteen, joten kukkaisura sai jäädä. Voisi melkeinpä väittää, että Lillyn ruusunpunaiset unelmat kävivät loppupeleissä silti toteen!

Jennifer Aniston on myös yksi niistä harvoista näyttelijöistä, joiden ei enää koskaan tarvitse rehkiä muualla kuin kuntosalilla. Ennen Frendit sarjaa Jennifer elätti itseään kuitenkin kaikenlaisilla hanttihommilla. Hän toimi muun maussa pyörälähettinä. Nykyään Jen pyöräilee spinningtunnilla.

Mielenkiintoisin ”entinen työ” on kuitenkin muusikolla, jonka kanssa itsekin olen juhlinut. Kun räppäri P.Diddy esiintyi Suomessa pääsin juhlimaan miehen seuraan ravintola Luxiin ja sain jopa yhteiskuvan hänen kanssansa. En tuolloin osannut aavistaa, että ravintolamaailman ruskeampi puoli on entuudestaan tuttu Diddylle. Mies on nimittäin ennen laulu-uraa siivonnut miestenvessoja meksikolaisessa ravintolassa. Diddyn omasta mielestä hän oli kaikkien aikojen paras vessansiivoja.

Minulla on siis jotakin yhteistä tapaamani maailmantähden kanssa. Olemme kummatkin kuuranneet toisten jälkiä. En tosin voi sanoa, että olisin nuorena tyttönä nauttinut Turun Sanomien toimituksen vessojen siivoamisesta. Viikon jälkeen työ kävi niin ”paskaiseksi”, että irtisanouduin pestistä ja päätin, etten koskaan enää siivoa toisten jälkiä. Turun Sanomilla ei ole sen likaisempi vessa kuin muualla, homman nimi oli vain, etten yksinkertaisesti voinut sietää vessojen kuuraamista.

Olen päättänyt, että tulevaisuudessa voin tehdä melkein mitä tahansa työtä, johon minulla riittää osaamista ja taitoa, mutten siivoamista. Oman kodin kuuraaminen riittää minulle.

Ainiin…myös Kanye West on ennen laulu-uraansa ollut asiakaspalvelussa. Mies on viikannut jumppereita vaateliike Gap:ssa. Työ inspiroi Kanyen kirjoittamaan Spaceship –laulunsa. Räppäri palasi starana liikkeeseen harjoittelijana oppimaan lisää muoti-alasta, vaikka laulun mukaan mies lensi avaruusaluksella pois kaupan kassalta…