Epätodellista

Tämä päivä oli jälleen minuuttiaikataulutettu. Töiden jälkeen reilun sadan aluelehden jako lähikerrostaloihin (4 krs ilman hissiä apuva), sitten vartin syvät nokoset ja kokoukseen. Kokous oli tosi mielenkiintoinen: alueellista ryhmäkorjausmallia ja siihen liittyvää päivitettyä tietoa. En käsitä, miksi meidän talostamme ei ollut muita mukana, kysymys on sentään yhteisestä hyvästä?

Oikein tottakin; ARKO on täysipäisten hommaa, sillä siinä jää pois niin paljon päänsärkyä kun eri työvaiheet suunnittelusta alkaen voi jättää osaaviin käsiin. Myös lopulliset kulut jonkin verran pienenevät, jos tietyt työvaiheet voi jakaa usean taloyhtiön kesken so. hommat tehdään 'tukussa'.

Voi jummi. No, nyt on hyvä mieli, sillä oli ilo nähdä muita samanmielisiä ja sellaisia, jotka jo ovat päässeet hyvään alkuun tässä urakassa. En vielä pistä rukkasia naulaan: laitoin juuri kyselyn hallitustovereille...

... jos ei ole erityisempää tapahtumaa kuluneen viikon ajalta? Samaa vanhaa: töissä tiivis tahti ja päänsärky tallella. Perjantai tuntui tosi namille... Onneksi sain viettää täysin omissa oloissani koko illan. Tässä pikkuhiljaa taitaa erakoituminen olla sitä ominta; kun ei tee mieli baanalle tai edes kupilliselle vaan paras seura on oma seura.

Tänään olin sentään maailmalla; jaettiin yksi aluelehtemme piireistä, kahteen pekkaan se sujui tosi näpsäkästi ja samalla sai sekä liikuntaa että ihmeellisen lämmintä auringonpaistetta. No, samaa eli liikuntaa auringossa olisin saanut palstallakin, joten vähän harmitti... Jaon jälkeen tultiin tänne lounastamaan, ja sen jälkeen ei enää kannattanut lähteä maahommiin.

Sama toistuu huomenna: eka jakamaan, jonka jälkeen voi taas olla niin naatti ettei jaksa muuta. Päänsäryllä tietysti osuutensa väsyyn. Jos yhtään kykenenen, menen edes tunniksi. Vielä on 2/3 kääntämättä ja talvi painaa päälle. Ja, syyssipulit hankkimatta...

Mitä kaikkea lienee tapahtunutkaan viimeisen kahden (!) viikon aikana. On kyllä liian vaikea tehtävä toteutettavaksi, sillä koko ajan on tullut olluksi liikkeessä, tai sitten muuten työntyngässä kiinni. Maankääntö tosin jäi edelliseen viestiin...

... sillä päänsärky äityi niin, että Husin päivystyksestä sain lääkityksen, joka onneksi on ollut täsmähoitoa ja päänsärky nyt pois. Ehkä tulevana viikonloppuna taas lapio heiluu tomerasti ja maa kääntyy sekä rikkakasvit saavat kyytiä. Kun vain olisi sateeton vkl. Sateella ei kertakaikkiaan voi tehdä mitään palstalla, oli sadekamppeet niskassa tai ei.

Eilen sain viimein äänet pelittämään kannettavassani, ja olenkin tänään kuunnellut maailmanradioiden ooppera-antia. Sunnuntaina olin Iltapäiväkonsertissa, jossa kuultiin italialaisia aarioita, nam. Tänä aamuna olin latomossa katsomassa silmä tarkkana, kun aluelehteä valmisteltiin painoa varten. Kiitos esimiehelle, kun laski minut tämän harrastukseni pariin koko aamuksi. Töiden jälkeen kävin hakemassa viininkäymispakkauksen, ja ilta meni omenoita peratessa ja viinisammiota viritellessä. Jouluviini lähtee tulemaan yes!

"Päivät kuin unta vain..." tässä on mennyt muutama viikko huomaamatta. Päätä on särkenyt jo kuusi viikkoa putkeen; tiistaina selvisi todennäköinen syy, sillä lääkärin määräämissä pääkuvissa pää ei yllättäen ollutkaan tyhjä, vaan onteloissa on jotain... Nyt antibiooteilla ja toivossa että jomotus pikaisesti päättyisi. Jomotus on 24h; tai, ainakin aamusta iltaan. Onneksi voin yhä nukkua yön läpeensä. Ja, tabut väsyttävät lisää joten päivätkin menevät kuten otsikossa :)

En ole palstalla ehtinyt so. jaksanut käydä; sen verran että kuulin saavani naapuripläntin hoidettavakseni. Siinä olisi paljon arpeetia, sillä koko ala on täysin kesannolla ja lapiolla käännettävissä. Toivottavasti säitä piisaa, sillä tunteja hommaan menee parikymmentä.

Tänään ilmoittauduin ja pääsin Italian kielikurssille. Hain kotimatkalla kyseisen oppikirjan ja tässä vähän nieleskelen, sillä aiemmista lyhyistä opinnoistani on jo kuusi vuotta... teksti oli tutunoloista ja aivan ihanaa lukea ulkoa. Sanat vain ovat tunnistamattomia. Pitänee hakea vielä jokin alkeiskirja ja hiukan kerrata.

Näköjään kirjoittelutahti hidastuu hidastumistaan. Päivät ovat vain niin täynnä kaikkea muuta puuhastelua, ettei juuri tule käytyä päivittämässä. Sinänsä aivan tavallisia touhuiluja; kotihommia, palstalla oloa ja sieltä kotiin tuodun sadon kuivatusta yms. Kangaspuiden alla on melkoinen sipulisato levällään kuivumassa. Onneksi ei vielä ole lointa...

Pitänee mennä ihan oikeaan lankakauppaan, sillä kirppareilta on turha odottaa löytävänsä; langat ovat kuulemma niin kuumaa kamaa, että menevät ennen kuin ehtivät hyllyyn. Hirvittää vain lankojen kilohinnat... Loimeen itsessään saattaa mennä usea kilo, oli mitä materiaalia hyvänsä, sillä pituutta pitää kuitenkin olla vähintäin kymmenen metriä.

Meinaan ettei lyhyempää huvita vetää puihin. Mieluummin kolmekymmentä metriä, on rakentaminen sen verran työlästä hommaa kuitenkin. Ihan tässä tulee täpinään pimeneviä iltoja ja talviaikaa ajatellessa. Harrastus on koko ajan ihan nenän edessä... Mahtavaa.

... melkein kaksi viikko edellisestä kirjoituksesta. Olen toki ollut koneella joka päivä, ei vain ole tullut kirjoiteltua, ei ole jaksanut. Ikään kuin. Päivät ja tunnit ovat menneet taattua tuttua tahtia, joten ei tässä ole mitään hälyttävää päässyt väliin.

No, sen verran kuitenkin, että huomasin erään uuden tuttavuuden kohdalla palaavani entisen elämäni selittelevään tyyliin: "En tarkoittanut"; "tarkoitin..." ja oitis tein päätöksen edes koettaa olla ilman tunnetta että jokin sanominen tai tekeminen pitäisi selventää. Ettei toinen missään tapauksessa vain loukkaantuisi. Katinkontit!

Päätin siis, että jos en näine sanomisine kenellekään kelpaa niin olkoon. Ja, että jos en sellaista ihmistä kohtaa, joka osaa nähdä että tarkoitusperäni ovat hyvät ja humaanit niin olkoon. Minä en kerta kaikkiaan enää ala sellaiseen elämään tai suhteeseen, että koko ajan pitää muistaa varoa. MOT.

... no, olen kylläkin ahkeroinut niin työmaalla kuin kotonakin. Ensin kävelin työmatkani aamulla - eilen fillari unohtui ulos, ja polkaistessani ajokin liikkeelle havaitsin takarenkaan tyhjenevän alta aikayksikön. Hitaasti lönkytellen poljin loput 4 km ja päivän päätteeksi yhtä hitaasti, pyörä jäi yöksi pyörätohtorille.

Aamulla siis kävellen tuo reilu 5km; lonkka kipeytyi loppupäästä niin että kotiin tulin julkisella. Pyörä on jälleen kotona, visusti kellarissa lukossa. Kotosalla olen viimeistellyt hyllyköitä jotka hain toisiin tiloihin muuttavasta apteekista. Jokseenkin hyvin sain kaikki järkättyä. Huomasin vain että liikaa on tavaraa... No, kämppäni on jatkuvasti liikkeessä so. koko ajan lähtee jotain pois ja tilalle tulee muuta.

Nyt on aikasta tyytyväinen olemus. Palstalla en ole ehtinyt kahteen päivään käväistäkään, huomenna käyn töihin mennessäni.

... eli taas satoi; ymmärtää sanonnan 'vettä tulee kuin aisaa', sillä pisaroista ei voi puhua kun vesi tulee miljoonana putkena. Muutama kassi taas valmiiksi ja kirpputädille. Samalla ostin sieltä kolmella eurolla aiemmin katselemani kengät. Tädillä oli juuri asiakas, joka tiedusti kasseista... ei huolinut neljällä eurolla. En virkkanut mitään.

Laitoin ison hedelmäsalaatin vetäytymään lapsuuskaverin+miehensä kylään tuloa. Tulivat ip, veivät kirpparille tavaraa ja toivat mulle vaatteita tsekattavaksi. Puolet päätin pistää kaappiin, toisen puolen viedä alakertaan, lisättynä omasta kaapista hyvitykseksi ottamillani kuteilla.

On taas kiva mennä töihin, kun on siistit vermeet... enää muutama päivä hui. Epäinhimillistä tällainen lomakohtelu.

...hela dagen, kiva. Sisätiloissa ei oikein keksi enää puuhasteltavaa, eikä palstalle todellakaan ole menemistä tällaisella kestosateella. Niinpä käväisin alakerran yhteishyväkirpparilla, ja kysyin, josko saisin sieltä kankaita... ompelisin niistä kauppakasseja heidän myytäväkseen. Ilman kuluja siis.

Kaivelimme pinoja, ja löysimmekin sopivia verhoja yms. pätkittäväksi. Niine hyvineni kiipesin kotiin, nostin koneen pöydälle ja aloin leikellä kankaita. Muutaman tunnin kuluttua olin saanut pienen erän valmiiksi, jotka vein tädille näytille. Kelpasivat... ja lupasin tehdä loput mahdollisimman pian, sekä ehkä jatkossa lisää jos tulee myyntihitti.

Sitten täti alkoi pähkäillä sopivaa hintaa. Arveli, että kolme euroa voisi olla käypänen hinta. Olen minä sen verran oman työni arvon perään, että melkein suutahdin. En sentään sanonut ääneen muuta kuin että jos vähän enemmän kuitenkin. Saa nähdä kuinka käy; jos menevät kolmella eurolla, tuskin ompelen enempiä. Kassit ovat kuitenkin hyväkankaisia, isohkoja ja pyynnöstä vieläpä taskullisia...

...on totisesti niin tylsyntylsynyt olo, että harvoin (onneksi). (Loma)päivät menevät ihan ok, iltapäivästä alkaa tylsyttää ja tähän aikaan olen jo täysin tylsä.

Aamusta ponkaisin sinisen taivaan innoittamana jo seitsemän jälkeen ylös, menin palstalle kahdeksan paikkeilla ja sieltä polkaisin 6,5km entiseen työpaikkaani, jossa oli tänään henkilökunnan juhannusmyynti (heviä). Yhdelle ihmiselle turhankin ison hevilaatikollisen kanssa lähdin paluumatkalle; välillä poikkesin kierrätyskeskuksessa.

Vein alakerran kirpparitädille hevisatsin, je menin palstalle duunaamaan so. suulaamaan. Sieltä aikanaan Lidlin kautta (grilli ja muuta hömppää) takaisin kotiin. Nyt siis tylsyttää... Ei pitäisi, sillä johan tuossa oli yhdelle päivälle tapahtumia. Toisaalta on hyvä harjoitella juhannusta varten, sillä silloin tiedän varmasti olevan tylsää...