Epätodellista

Kävin illalla salilla suunnittelemassa oman laiterääkkiohjelmani. Olisin jo huomisaamuna halunnut aloittaa ennen töihin menoa, ja, eipä se käynytkään: henkilökohtaiset avaimet eivät vielä toimi oviavaimina. Taas hyvän kunnon hankinta viivästyy päivällä (eihän sitä toki voi kuntokävelylle tai hiihtämään mennä...).

Päivä sinne tai tänne ei teoriassa tarkoita mitään - jotenkin vain (jo) tässä iässä tulee sellainen hetikaikkimullenyt -fiilis. Ikäänkuin jokainen hukattu tunti olisi pois elämän loppupäästä, karkeasti yksinkertaistaen. Eihän se niin mene oikeasti vaan summa summarum, kaikki mitä teen, vaikuttaa siihen osaan elämää johon tosiaan voi vaikuttaa.

Kaihertaa kuitenkin ihan pikkuisen. Tähän olen psyykannut itseäni koko tammikuun. Viikot vähenevät ja rantakausi lähenee. Vitsi. Ärsyttävät vain nuo ylimääräiset LEL-ilmiöt (LEL=LuontaisEtuusLäski), jotka hiertävät liikkuessa.

... lattialla on sikinsokin lankoja, valmiita neulomuksia ja keskeneräisyyksiä. Katselen, mutta en tee elettäkään niiden korjaamiseksi paikoilleen. Ei viitsi, eikä ole pakko. Voivat olla siinä niin kauan, kunnes tulee se viitsimiskohtaus.

Ei kiirettä. Ei vieraita tulossa, ja vaikka silmä tuon tuostakin käy kasassa, joka tavallaan häiritseekin, päätin koettaa kuinka kauan jaksan sitä sietää. Normiksi kun on muodostunut: paikka kaikelle, kaikki paikalleen. Jos yrittäisi päästä vähän irti itsestään ja tavoistaan?

Ei ole ihmislapsella isoja murheita, jos tällaiseen mielensä kiinnittää :)

Oli aika jännä fiilis, kun aamulla huomasi ettei verkkoon pääsekään. Ehkä hurja lumentulo yhdistettynä hankalaan sijaintiin vaikuttivat, että portit pysyivät kiinni. Päivä meni sitten pienesti kaikkea tehden, jopa telkkua katsoen. Iltakasilta yhteys avautui, ja pääsin tapaamaan tuttuja. Osan sähköposteista olin uteliaisuuttani lukenut jo matkapuhelimesta...

Aivan uskomaton määrä lunta yön aikana, eiliset kolaukset olivat tietymättömissä. Lumi oli myös eilistä raskaampaa, joten nyt ovat kyljet vähän kipeät. Tämän parempaa kuntoilua ei kyllä ole, ja ainakaan toistakseksi en ole lumenluontiin kyllääntynyt.

Jänskättää, onko pääkaupunki saanut kadut puhtaiksi. Kuulemma viime vuosien ja vuosikymmenien huonot talvet ovat vaikuttaneet kaluston määrään, joka ei siis riitä täysin tällaiselle talvikelille.

Pitänee varmuuden vuoksi lähteä vartti normaalia aikaisemmin liikkeelle?

... tuli nähtyä tällä viikolla. Tuntuu, että olen ollut elävämpi kuin koskaan. Varmaan talvilomaviikolla ladattu energia on vaikuttanut, ja sen lisäksi yhä pitenevät päivät. Työn puolesta viikko on ollut yhtä hektinen kuin aina, joten ylimääräinen energia on uponnut otolliseen maaperään, jos nyt tuntuu tältä.

Lunta on tupruttanut niin valtavat määrät eilisestä lähtien, että huomenna tiedän mitä on ohjelmassa. Ja ehkä sunnuntainakin. Ei haittaa; jos lumi pysyy tuollaisena keveänä ja kuivana, sitä heiluttelee ilokseen yli olan.

Parin päivän tiskit tuli hoidettua eilisestä saunomisesta jääneellä muuripadan kuumalla vedellä, joten pari päivää voi taas mennä tiskeittä. Mukava, kun näin pienen mökin kotiaskareet ovat niin vähäeleisesti hoidettavissa, että tuntuvat suorastaan luksukselta ja etuoikeudelta!

Pehmo päältä ja pehmo sisältä. Nuokuttaa ja nukuttaa. Sitä on olo saunan jälkeen. Näinköhän tähän milloinkaan kyllästyy? Mahdollistahan se on, jos esimerkiksi olosuhteet olisivat nykyistä hankalammat (en kyllä keksi riittävän hankalaa joka vähentäisi saunomista ja siitä saatua iloa?).

Pihasaunakaan ei olisi riittävä este, voisi olla jopa yllyke usein saunomiseen. Kulku kapeaa, lumeen tallattua polkua pitkin, ehkä vasta kainalossa? Pimeä pihamaa, vain kynttilä saunan ikkunalla johdattaa oikeaan suuntaan. Hups hairahdus polulta hankeen :)

Nautinpa nyt tästä, saman katon alla olevasta puulämmitteisestä saunastani, josta tulee tällainen pehmo olo.

... koko elämä. Vaikka miten koettaa jarruttaa, aina aika loppuu kesken ja työt jäävät käsiin. Tuo puoliksi leikkinä. Vaikka, ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli? Ihan itse järjestämättä päivä täyttyy mitä erilaisimmista puuhasteluista. Ansiotyön lisäksi.

Sain yllätysperuutusajan hampilääkäriin, ja läksin sen vuoksi töistä tosi aikaisin - enkä luvannut tänään enää palata. Miinuksille meni taas että paukahti. Hampihoidon jälkeen pyörähdin paikalliskirppikselle, ja luuhasin siellä kaikessa rauhassa, silmä tosi tarkkana. Ostoslista päässä auttaa kummasti tuollaisessa paikassa.

Asensin hetki sitten kirpparilta löytämäni skannerin, ja luulen ettei vanha läppäriparkani enää jaksa uusia oheislaitteita, sillä jossain on nyt häikkää. Tsekkaan asian viikonloppuna kaikessa rauhassa, nyt ei jaksa enää paneutua.

Lämpö on noussut yli 18 asteeseen, ja alkaa unettaa.

Ei paha päivä, lomanjälkeisen elämän ensimmäinen työpäivä. Härdelliä toki riitti, ja maanantaille oma pikku ongelmansakin. Kaikesta on selvitty, ja kohti huomista taas, lippu korkealla ja pää pystyssä. Leikki sikseen. Oli kiva nähdä ja varsinkin kuulla työkavereita, joista muutamaa en ollut nähnyt moneen viikkoon heidän lomiensa vuoksi.

Eipä kummempaa ajatusinnovaatiota tälle päivälle. Viestejä on tullut kirjailtua sinne ja tänne, ja vielä muutama ennen kuin päivä on täysi. On kiva kun ihmiset muistavat, sitä tuntee olevansa elossa. Olipa oudosti sanottu?

Saunassakaan ei päässä pyörähdellyt normaaliin tahtiin, vaan olo oli tyyni ja pää nollautui pikkuhiljaa aivan tasan. Tähän on hyvä päättää maanantai.

... ja paluu arkeen alkanut. Tsekkasin pikaisesti työsähköpostit, joista pistin silppuriin n. 400, ja loput jätin huomenna työajalla luettaviksi. Homma, jonka olen ottanut tavaksi aina lomalta paluuta edeltävänä iltana. Säästän sillä tavoin HURJAN määrän alkustressiä, ja pystyn aloittamaan varsinaiset työt melko pian pallille päästyäni.

Loman saldoksi tuli paljon nukuttuja extratunteja, pikkuhiljaa relaksoituneet aivot, muutama neulekerros, muutama latukierros, tietsikan työpöydän ja osin kovalevyn putsausta, ja tänään Riksussa käynti (siinä ulkomaanmatkailua tarpeeksi!).

Ei voi moittia?

Olipa hyvä, että tämänpäiväisissä suunnitelmissa oli pyörähtää tätsyn luona Riksussa. Jos olisin päättänyt sisäpäivästä, huominen töihinlähtö olisi ollut katastrofi, sillä akku vain inahti heikosti.

Nyt siellä raksuttaa laturi, ja parin tunnin kuluttua käyn testaamassa josko akussa olisi riittävästi elämää jotta voisi ajamalla ladata loput. Luojan lykky vuokraisännilläni oli laturi! Itse olen ollut niin kokonaisvaltaisen huolimaton, että jopa akkukaapelit ovat vielä kaupan hyllyssä. Hävettää.

Mietin, josko ajaisi Hyvinkäälle, jossa on tämän hetken edullisin bensa, alle 1.30. Toisaalta, 0,035 sentin miinusheitto omaan huoltsikkaan saattaa kulua jo matkoissa, muista kuluista puhumattakaan. Hankalaa matikkaa.

Ei sille mitään mahda, että lomapäivät loppuvat aikanaan, vaikka kyllä näitä olisi jatkanut vielä jonkin aikaa. Aamuisin on ollut nautinnollista havahtua kasin aikaan ajatukseen, että kohta töissä alkaa täysi rähinä - ja minä vain käännän kylkeä herätäkseni ehkä kymmeneltä.

Ensi viikolla on jonkun toisen vuoro ajatella samoin. Suotakoon se hänelle, jokainen ollaan lomamme ansaittu! Mitä jäi käteen tästä viikosta, mukavien aamuheräämisien lisäksi? Ei oikeastaan mitään käsinkoskeltavaa, pojun kaulaliinakin on vasta puolessa. Tänään koetin käydä ladulla, ja lähdin sieltä aika vilkkaasti pois.

Olen vissiin pistänyt pidon väärin, eli putsiin vain ja uusiksi. Sormet olivat ensimmäisten vetojen jälkeen täysin jäiset, eivätkä lämmenneet ennen kuin kotiin palattuani ja vähän lumitöitä tehtyäni. Enkä menisi tasapainollakaan kehumaan... Taidan jatkaa harjoituksia mumman tekemällä peltoladulla, jos huomenna olisi vähemmän jäinen keli.