Epätodellista

Kova, vuoden eka todellinen työpäivä. Asiakkaat ovat palanneet sorviensa ääreen ja sillä on suora syysuhde meidän työmäärämme lisääntymiseen. Hyvä jos ehditti hengittää tänään, tauotkin menivät miten menivät, joko pikaiseen kahvit seisten huiskaisten tai sitten työn merkeissä. Sille ei vain voi mitään.

Iloinen ylläri sen sijaan oli, että 35 vuoden jälkeen osaankin tehdä vielä sukan. Kantalappuineen, kiilakavennuksineen. Oli aika juhlava tunne, kun pystyin soveltamaan ohjetta suoraan, ilman isompia aprikoimisia. Ei tämä vaikeaa olekaan. Eri asia on sitten sukan ulkonäkö, puhumattakaan sen parista joka on vielä kerällä...

Ihan tyytyväinen voin siis olla tähän päivääni. Sunnuntaina koin yhden mukavan ahaa-elämyksen ja tänään toisen. Molemmat liittyen lähivuosien tapahtumiin. Ei paha?

Huoh. Hiukan helpottaa ajatus seuraavan viikon talvilomasta :) Loma on lomaa, vaikka sen viettäisi mökissään. Funtsin kyllä Länsinaapurissa käyntiä, sillä pojulta joululahjaksi saamallani vaparilla. Nyt voisi käydä ihan keskellä viikkoakin! Hassua kyllä, mieluummin piipahtaisin Tallinnassa, sillä kolmen vuorokauden kuluttaminen reissun päällä ei oikein houkuta.

Sitä odotellessa siis pakerretaan kova viikko. Vanhaan malliin: kun maanantaina aloittaa, on jo melkein perjantai. Uskomatonta mutta totta. Muissa työpaikoissa en ole tällaista ajan kulumista huomannut.

Vaikka, perjantaina on taas viikkoa VANHEMPI.

... monta tuntia siivoamista - ihme inspis iski heti herättyä (kymmeneltä :) Tuloksena freesi kämppä ja putsit tasot. Nyt kestää taas muutaman viikon jos varovasti asuu. Tosin näillä pakkasilla kannattaakin siivota, sillä kaikenmaailman öttiäiset paleltuvat ulkotuuletuksessa.

Muu aika on mennyt skrivaten, neuloen, puhelimessa äiteen kanssa. Kumma, mihin vuorokauden muka 24h (epäilen näet, että tunnit ovat kokeneet inflaation) katoavat. Tietty, jos heräisi jo kuudelta saldo voisi näyttää muulta?

Fiilis on kuitenkin ihan tyytyväinen. Silloin kaiketi vapaapäivä on saavuttanut tarkoituksensa?

--- auttoi taas sen verran, että ehkä jaksan katsoa vaikka jonkin leffan. Kaikki aktiviteetit sivuun tänään, pää huutaa nollausta!

... liekö saunomisella osuutensa väsyyn? Lauteilla huomasin ykskaks, että olin tainnut torkahtaa. Tämä toistui kahdesti; oli kuin muutama kallisarvoinen minuutti olisi mennyt kuulematta kiuaspesässä kohisevien puiden rätinää. Tätä voi sanoa väsymykseksi?

Pienet lumityöt tuli tehtyä sitä ennen, voihan sekin olla syynä. Tai sitten jonkinasteinen mahasairaus, jonka syytä en ole selvittänyt; oletan pistäneeni suuhun jotain vatsalle sopimatonta. Särkyä on ollut aamusta asti, ja iltapäivästä en saanut farkkujen vetskaria kiinni - jäi auki peräti 10cm... onneksi oli neule peitoksi :)

Nyt olo on helpottanut, ja helpottuu lisää kun viiden minuutin kuluttua pääsen pötkölleen. Tsekkasin jo mekon valmiiksi, jos joutuu jättämään farkut kotiin :(

Pakkasia on pidellyt - koko päivän lähes 20. Mökkeröisessä vähemmän, eli max 18 - tosin plusarvoja. Vileetä siis, johon tasauslaskun uhalla olisi voinut vaikuttaa pattereita säätämällä. En vaikuttanut.

Lorvi päivä. Päässä on liikkunut monenlaisia ajatuksia monista asioista. Ei kuitenkaan mitään ihmeoivalluksia. Erinäisistä syistä johtuen edellinen elämäni piipahti hetken pääkopassa, poistuen jälkiä sinne jättämättä. Odottelen kyllä todellisiakin juttuja sieltä päin, joko yhteydenottoa tai vastaavaa, sillä pistinhän lusikkani pahaan soppaan pari viikkoa sitten.

En tykkää lusikkaruoasta muutenkaan, joten olisi saanut jäädä tekemättä. Toivon, että teollani on myönteinen lopputulos kaikkien siihen kuuluvien osapuolien kannalta. Sitä odotellessa...

Loppiainen on sitten viimeinen keskenviikkoavapaa pitkään aikaan. Huhtikuun alkuun ja pääsiäiseen on iäisyys. Ei kyllä pitäisi valittaa, vaan olla iloinen että on töitä? Ja, olenkin iloinen oikeasti hyvästä työpaikastani. Vaikka työ käykin hermoille melkein joka päivä.

Mutta, ihan vakavasti: muutaman hankalan vuoden jälkeen olen kiitollinen tästä työstäni. Joka päivälle on hommaa 8-16 ja olen siellä tarpeellinen. Paikka on hyvällä sijainnilla kivan ajomatkan päässä, palkka kohtalainen ja edut loistavat.

Yhtä vakavasti: mielelläni tekisin vain omia juttujani, joita niitäkin riittäisi 8-16 ja ylikin, ja olisivat minulle tarpeellisia. Työhuone olisi etsittävä, palkka olisi olematon, mutta eduiksi olisi luettava terapeuttinen vaikutus ja työn oikea, todellinen mielekkyys.

Taidan vielä jäädä nykyiseen ansiotyöhöni.

Jotkut vaan ovat enemmän ulkoiluihmisiä kuin toiset. Ja minä en ole lainkaan - kasvimaapuuhastelut ovat tietty asia erikseen. Näillä kylmillä ei nenän ulos pistäminen vaan kiinnosta pätkääkään. Kun on vielä tällainen tuulenhalkaisija :)

Lapaspari valmistui, ja toinen on hyvällä alulla. Esikoiselle ja tyttökaverilleen. Kummasti sitä vain innostuu värkkäämään, vaikka yhden parin neulomiseen saa kulumaan melkein kaksi täyttä työpäivää? Neuloessa on lupa ajatella omiaan, tai sitten katsoa telkusta klassikkoja kuten tänään Hemingwayta ja nyt Pearl Harboria.

Onneksi tulevalla viikolla on edes loppiainen, joten ehkä tässä vielä orientoituu painamaan kunnolla kokonaisia viikkojakin. Niitä sitten riittää muutaman kuukauden ajan...

... tällaiselle talviulkoiluinhokille? Kesän aikana hankitut, syksyllä näkyneet senttikaventumiset ovat jälleen takaisin. Kun löytyisi riittävän yksinkertainen menetelmä; tehokas ja sitoutumista vaativa laji, jolla voisi itseään rääkätä. Mihinkään hankalasti mentävään tai hankalaan aikaan järjestyvään en suostu ryhtymään. Mukavuudenhaluinen?

Kotilaitteet eivät ole meikäläistä varten, ei myöskään lenkkeily tai muu hitaasti liikkuva. Fillarointi kesällä on ehdoton ykkösjuttu, varsinkin jos sen voi sovittaa työmatkaksi. Talvella on vähän hankalampi.

Neulepuikot on jees, mutta eivät juuri vaikuta painoindeksiin. Sama näppäimistön kohdalla. Saunominenkaan ei vaikuta, tai lumityöt. Olen pulassa?

... puuhastelussa - ei siis alkon vaikutuksen alaisena. Sellaista normi säätöä, jolla kämpästä saa asuttavan: siivousta, paikalleen laittoa jne. Ainoat, joiden kanssa on tullut puhuttua, olivat vuokraisäntäni, joille toivotin hyvät uudet vuodet. Muutoin suu on auennut vain ruokaa saadakseen.

Saunan lämmitys ja saunominen oli jälleen mahtava juttu. Jäähyllä portailla istuksiessa ihailin täysikuuta, joka valaisi taivaan niin, ettei tähtiäkään näkynyt. Hienoinen höyry saunalämpimästä kehosta nousi kohti kuuta.

Nyt spektaakkeli Aleksanteria toisella silmällä seuraten, eilisestä jäänyttä kuohuvaa siemaillen, nautin lopusta illasta.