...meno vähän hirvittää. Puolikuntoisena jäisi mieluummin kotihoitoon. Koetan ajatella tyhmän lojaalisti muiden kasvavaa työpainetta, ja herään kiltisti aamulla.
Yhden punaisen lapasen sain tänään valmiiksi. Toista ei jaksanut aloittaakaan; jospa ottaisi puikot ja kerän töihin ja ahkeroisi ne vähät tauot. Tauot tuppaavat menemään kyllä osin työhommissa, sillä kaikkea kirjoittamista ei todellakaan ehdi tehdä oikealla ajalla. "Juu mä tuun kohta, teen tän eka."
Saattaahan se käydä niinkin, että jouluaattona stressi laukeaa ja meikä kaatuu petiin. Ikävä ajatus. Maata yksinäisessä mökissä ilman hoitoa ja hoivaa. Kaikella on puolensa... Nyt on kuitenkin niin sippi olo, että taidan kaatua petiin.