Epätodellista

... oikein todella. Koko päivän muuttorumban päälle puolen tunnin saunasessio ekaa kertaa tässä puilla lämmitettävässä... parit viilennykset ja muutama lonkero... ei muuta tarvihe - unta kalloon nyt!

uuden paikan köökin pöydän äärellä ja kauhistellaan mihin kaikki nämä kamat oikein saa piiloon. Neliöitä on toki kymmenen vähemmän kuin aiemmin, mutta säilytystilaa nähdäkseni enemmän. Laatikoita mööpeleitä lattian täydeltä!

Saunan kiukaaseen pistin koetulet heti kun junnut olivat lähteneet, tuli syttyi hienosti... En mennyt saunaan vaikka muuton jälkeen mieli tekikin, sillä kello on niin paljon, ja kun vesimittari on vanhuksien talossa, se rämähtää melkoisesti kun vettä lasketaan. Tiedän kokemuksesta: alkukodissa oli ns. murkkuhuone kellarissa, ja siinä pannuhuone vieressä...

Huomenissa takaisin puolille päivin. Kahvitan naapurit ja siivoan kämpän, sekä tuon loput kamat pois. Menee siinä koko päivä, ei auta. Täällä odottaakin sitten melkoinen työmaa. Onneksi on lomaviikko, niin että sopeutuminen käy luontevan rauhalliseen tahtiin. Kirkolla koetan ehtiä käydä, selvittää julkista liikennettä - ja löytää oman auton. Siinä sitä onkin yhdelle lomaviikolle!

... en katsonut kelloa milloin serkkupoika tuli, mutta ajettuani heiltä Nurtsille viemään laatikot, ja sieltä takaisin Hesaan, kello oli puoli kaksi. Silmät olivat aika soikeina, mutta mieli tyytyväinen, sillä nyt voin jatkaa omaehtoista muuttorumbaa tämän päivän - sen mitä tässä ehdinjaksan. Ensin nukuin yli yhdeksään...

Viimeisen puoli vuotta omakotimökkejä tiirailtuani olen aika pettynyt tarjontaan. Viime vkl tsekkasin kaikki Etelä-Suomen mökit hinnasta riippumatta (oli jonkin sivun arvontajuttu etsiä unelmatalonsa) ja olin aika hämmentynyt, sillä en löytänyt yhtään joka olisi voinut olla 'toi on pakko saada'. Eniten kiusasivat pilalle rempatut ja modernisoidut ns. rintamamiestalot.

Sellaisen nimittäin tahtoisin. Yleisesti ottaen ne ovat terverunkoisia, ja jos sen lisäksi olisivat alkuperäislookissaan puuhelloineen ja siedettävällä ajoetäisyydellä töistä ja vielä hintakin raameissaan, en epäröisi. Tietäisiköhän joku jossain sellaisen, 50km Hesasta?

... kunhan serkkupoika tulee lainaksi lupaamallaan autolla pihaan. Menee tosi myöhään, mutta saanpa ainakin pari laatikkoa vähemmäksi - ja mikä parasta, pakastimen siellä päässä päälle. Huomenna voin jatkaa laatikoiden roudaamista ja viimeistään illalla, ison auton tultua, vietyä pakasteet kunnialla.

Ehkä tästä vielä hyvä tulee, vaikka sekasorto on suunnaton. Keittiön yläkaappeja aloin pyyhkiä tänään, ovat ainakin pois sunnuntain siivousurakasta. Pesemistä näet riittää, sen tiedän entuudestaan, useaksi tunniksi, jopa täydeksi työpäiväksi.

Tämä yö on siis viimeinen tässä kämpässä. Ei juuri tule ikävä näitä kolinoita, joita par'aikaakin kuuntelen. Paikallislehden ehdin jakaa tänään taloomme, joten enää on postilaatikon avaimen luovutus ja ehkä kevyt kahvitus porukoille jos jaksavat liikkua sunnuntaina.

Se on sitten siinä, yksi vaihe elämässä jää jälleen taakse ja uusi alkaa.

... juu, tupaan. Nuoripari tahtoi tuoda kamojaan jo säilöön, joten pakkoraossa tyhjäsin vintin, joten luukkuni on nyt täpösen täysi. Epätoivoiselta näyttää, sanoisin. Vaikka, kun olen lueskellut mitä laatikoihin olen kirjoittanut, ei se pahalta tunnu ollenkaan. Yksi laatikko sitä, yksi toista sorttimenttia.

Kuitenkin, saattaa olla ettei yksi pakullinen riitäkään, vaan joutuu rundaamaan kahdesti. Esikoinen lupaili, että lauantaina kuuden paikkeilla olisi paku käytössä seuraavaan aamuun asti. Tiukka yö tulee, luulen.

Ja se oma auto voih. Tänään tosin tuli sellainen fiilis, että huomenna putkahtaa jostain auto, kummallinen etiäinen tuo. Huomenna sitten näen, onko minussa tosissaan enteilijän vikaa :)

... tavaroita ilmaantuu milloin mistäkin nurkasta. Olen tiedostanut jokaisen kapineen olemassa olon, ja tarvittaessa osannut noukkaista sen paikasta jossa tiedän sen varmasti olevan. "Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen" on tämän vaden eli varhaisdementikon ohjenuora.

Sittenkin laatikoiden määrä kauhistuttaa. Muutama vuosi sitten, kun palailin kotikulmille, ei omaisuutta ollut kuin päällä olevat vaatteet, opintokansio ja ompelukone. Hyvin pärjäsin melkoisen pitkälle. Kirpparilta yms. tuli hankittua taloustavarat astioista petivaatteisiin. Kerrostalomme kevätsiivouspäivänä dyykkasin roskalavalta vedenkeittimen, leivänpaahtimen, sauvasekoittimen ym. pienempää 'tarpeellista'.

Tämä menneisyys muistossani häpeän nykyisen tavaramääräni runsautta. Viikonloppuna haettiin vuodesohvani; hakija oli pilkulleen samassa pisteessä kuin itse tuolloin. Olisin toivonut voivani antaa hänelle enemmänkin mukaan, mutta kun kaikkea on yksin kappalein, hyvä aie jäi aikeeksi vain. Jotain vielä saan hänelle välitettyä, kunhan tämä viikko on ohi.

... olkkarin seinän vierellä on arviolta 20 ltk, kamarin puolella saman verran. Vielä riittää tavaraa - laatikot ovat väliaikaisesti loppu. Viiniä siemailen kirkkaasta kertiksestä, sillä 'oikeat' astiat on kaikki pakattu. Huh.

Yksi hyllykkö on lautoina, toiset kaksi jaksan purkaa vasta huomenna. Kolme apteekista pelastamaani ovat kiinteitä hyllyköitä, ja luulenkin että käytän niitä seuraavassa paikassa kunnes oma oikea taloni löytyy ja muuttomatkani päättyy.

Tämä taitaa olla rankin muuttoni, koska tuleva on vielä hämärän peitossa. Edellinen iso muutto E-P:lle oli myös rankka, joskin tulevan elämän ihanuus peittosi vaikeudet. Se ihanuus sitten lopahti alkuunsa - jos olisin ennusmerkkejä osannut tulkita, en olisi lähtenyt sinne lainkaan. Monta pahaa paikkaa olisi jäänyt väliin.

Ihminen kantaa ratkaisujensa seuraukset - sen siellä opin.

Niin, luulen että nyt pitäisi olla jo hirmu paniikki päällänsä mitä muuttoon ja sen järjestämiseen tulee. Ehkä olenkin paniikissa mutta en väsymykseltäni vain tajua sitä? Kaikki on hullerbuller, kämppä sekaisin-lattioilla laatikoita suljettuja ja avonaisia-vintti ja kellari aloittamatta-keittiö samoin.

Myös irtaimen siirto on vielä avoin. Auto? Nelipyöräinen on muutoinkin tarpeen, ja tiedän että se pitäisi itse jostain hommata so. kiertää ja tsekkailla, potkia renkaita etc. Mutta. En jaksa kerta kaikkiaan EN.
Kertamuutto luullakseni järjestyy vaikka vuokravärkillä, vaan kun mielelläni jo roudaisin tavaraa pisteeseen B.

Pikkuhiljaa tavaroita kätkeytyy laatikoihin, joista sitten on kova etsiminen että missä h:ssa se ja se on? Pyrin välttämään sanaa 'inhota', samoin sanaa 'mutta', mutta nyt on pakko; inhoan muuttamista!

... kyllä. Elämä menee sellaista haipakkaa, ettei vanha ole pysyä mukana. Ainakin on koko ajan sellainen täysväsy päällä, että ihmettelen milloin voi sanoa jälleen olevansa täysin pirteä. Mahdollisesti silloin, kun meno tasaantuu eikä isoja ylläreitä ole lähimaastossa.

Jospa huomenna pääsisi sen vuokrasopparin tekemään. Autottomana (vielä toistaiseksi) pitää vaivata autollisia, ja systeri miehensä kanssa lähtenee huomisiltana veivaamaan ao. paikkakunnalle. Ilta on silloin valitettavan pitkällä, joten maaston tarkastelu jää jälleen seuraavaan kertaan. Luultavasti muuttokertaan.

Muuttolaatikoita pääsisi roudaamaan sopparin kirjoittamisen jälkeen, vaan kun ei ole autoa. Haku on päällä siellätäällä. Pari laatikkoa kerrallaan niin varsinaiseen mööpelimuuttoon ei ihmeitä aikoja pitäisi mennä. Muuttoporukan juomatkin tuli hommattua vkl...

... ja tein suullisen vuokrasopimuksen. Lopullinen tehdään (toivottavasti) tulevalla viikolla. Pääsen kokeilemaan, onko minusta elämään yksin maaseudulla, päämäärä johon luulen olevani valmis ja halukas.

Yksin tarkoittaa siis itsekseen omassa talossa. Omassa talossa olen asunut ennenkin, mutta muiden kanssa. Luullakseni ero on huima, ja vuokrallaolo on mainio tapa testata, kykenenkö siihen.

Tällainen asennoituminen on mielestäni terve, ja osoittaa etten oman talon ostohankkeissani ole hetken mielenjohteesta suinpäin syöksymässä auvoiseen onneen maaseudun rauhaan. Tiedostan siis, että asioilla on puolensa - sekä kääntöpuolensa.