Epätodellista

... sillä hain tänään molemmat flunssarokotteet... Lihaksissa tuntuu, toivottavasti oireet jäävät siihen. Ei kuitenkaan jaksa kirjoitella, pakkaamisesta puhumattakaan.

... muuttoprojekti on päässyt hyvään alkuun mitä laatikoiden täyttöön tulee. Osoitteesta ei vielä ole aavistustakaan. 23 pv aikaa.

Ranteeseen tuli jokin kummallinen hermosäryn tapainen ja kirjoittaminen ei oikein luonnista, joten taidan siirtyä laatikoiden seuraan.

... ja aivan ristissä... mitähän tämä nettiduuni teettää vielä jatkossa. Eka päivät työssä päätteellä, sitten kotona päätteellä loppuilta. Nyt teettää aivan ylimääräistä tämä kämpän haku...

Olen kypsä.

Yksi seinällinen laatikoita, joissa kaikissa on - lankoja!

... menen nukkumaan.

... ihan kuin ennen. Oli kuin ei olisikaan paniikkia joulukuun makuupaikasta. Nukuin (tulppien kanssa tietty) melkein ysiin, ja loikoilin vielä puoli tuntia. No, nukkutunteja kertyi vain 7,5 sillä yöllä tuli tsekattua mökkejä aika pitkään.

Tänään käytiin välittäjän kanssa tsekkaamassa yksi 'löytöni'. Osoittautui ettei ollut minua varten: kotiin palattua piti heittää turbuhaaleria kitusiin. Oli sen verran hometta/kosteusvaurioita talossa. Harmi sinänsä, sillä etäisyys työpaikasta oli ihan siedettävä ja ympäristö melkein maalaismaisemaa.

Jatkamma siis etsintöjä. Kummallisen rauhallinen olotila, sillä uskon että asiat järjestyvä parhain päin kuten ennenkin. Sitä odotellessa alan pakkailla kamoja ja valmistautua henkisesti pois muuttoon. Ensi viikonloppuna suunnittelen kahvittavani lähinaapurit, ellei tule muuta kuviota kehiin.

Kyllä tämä tästä.

... ihan fyysinen näläntunne iski hetki sitten. Osasyynä piipahdus paikallispizzeriassa jossa mulla on yksi case menossa. Vieraskielinen yrittäjä pyysi auttavaa kättä yhteydenotossa isännöitsijään. Pizzan tuoksu mmm...

Näinköhän tänään malttaa mennä ajoissa nukkumaan, viikolla kertynyt univaje on vähän turhan suuri. Aika on mennyt koneella koteja etsien. Väsy on huima. Jos myynti käy toteen, olen kohta koditon. Mihin tässä päänsä painaa? Ja, jos päälle löytyy alunen, mihin kaikki roinat?

Taidan ottaa Scarlettin ajatusmallin - jälleen kerran. Eli, huomenna on uusi päivä, ajattelen sitä sitten.

... kuka oikeastaan on tuonkin keksinyt. Minulla meni tänäänkin 8h palstalla ennen kuin sain juurekset ylös ja maata käännettyä. Jäi vielä kevääksikin :( kun alkoi olla hiukka pimeätä.

Kotiinmeno oli yhtä tuskaa. Ahneuksissani ja laiskuuksissani halusin viedä kaikki yhdellä kerralla pyörän päällä. Tarakalla iso saavillinen perunoita, ja haarukkaan viritettynä toinen muovilaatikko jossa lantut, punajuuret ja kyssäkaalit. Reppuun tungin porkkanat. Lisäksi kassillinen likaisia palstavermeitä ja kasvuharsoja.

Pihaan päästyäni varovainen purkaminen, ja kaiken roudaus kellariin, siellä hyllyjen tyhjäämistä, sanomalehtien levitystä ja märkien juuresten levittelyä - alkuun saavat olla siellä jotta pahin märkyys haihtuu. Sitten en tiedä mihin ne lykkäisin.

Nyt on naatti. (Naatit ovat kompostissa).

... jo ennen seiskaa vapaapäivänä! Kotvan pyöriskelin ja yritin palata unen helmaan, sitten päätin nukkua tarvitsemani pari tuntia myöhemmin ap - jos ehdin - ja nousin ylös. Pannullinen haudutettua, vihreää teetä on aina paikallaan, niin nytkin.

Sähköposteissa oli vain yksi uusi viesti, sekin asunnonhakusivujen hakupalvelusta. Sama mökki jonka olin bongannut itse jo viime yönä. Ei kiinnostanut. Eilen istuin netissä hakemassa mökkeröisiä n. 6h. Työstä siis käy.

Maanantaiaamuna pitää mennä labran kautta, kun/jos munuaisissa on jotain häikkää. Viikolla nilkat turposivat ykskaks ja ovat siitä lähtien olleet tönköt, sama vika sormissa ja vähän nassussakin. Pitää myöntää että vähän pelottaa.

... Pinkki Perjantai. Kamppeet on jo mietitty. Tiedä sitten miten kantaa ottavaa tällainen on? No, asia on hyvä ja voisi tehdä enemmänkin kuin pukeutua pinkkiin...

Rankka on ollut tämä viikko. Oikeastaan, enää odottelee että milloin se lopullinen romahdus iskee. Aivan liikaa on päällä jatkuvalla syötöllä. Riittäisi että työtä on liikaa ja se stressaa - ei sille voi mitään - vaan kun siihen tulee lisäksi kaikkea muutakin.

Pyrin olemaan ajattelematta sitä, että ehkä joudun majoittumaan johonkin ja sijoittamaan irtaimistoni johonkin konttiin siksi aikaa että löydän seuraavan oman kotini. Majapaikkaa en sure - jos ei muuta niin exän luo Espooseen vaikka se ei olekaan mieluinen vaihtoehto. Kaikkinainen moninkertainen roudaaminen surettaa kun ei millään enää jaksaisi.

Odotan ensi kevättä, sillä silloin luulisi asioiden olevan kohdallaan.