Epätodellista

.. joka alkoi jo perjantain työpäivän aikana. Lienen pistänyt suuhuni jotain vatsalle sopimatonta, sillä särky alkoi eikä ole loppunut vieläkään. Perinteiset kikkailut kuten ylenantaminen eivät ole toimineet. Lauantai meni täysin vällyjen välissä uikutellen.

Pieni hiki ja kohta kipukohtaus on taas päällä. Vähän samaan tapaan kuin sappikivien aikana. Sunnuntai meni loivemmissa merkeissä, joskin olo oli kipuja odotellessa täysin vetämätön. Illaksi piti lähteä evakkoon kämpän näytön ajaksi, käväisin pojun luona nukkumassa.

Kiinnostuneita oli useita, hyvä niin, vielä tarvitsisi että kiinnostus riittäisi kauppakirjoiksi asti. Itse käynnistin jo vuokrakämpän haun, sillä muutamalla kiinnostuneella oli kiirus - laskettu aika kk:n päästä.

... kun tänään oli kämpän ensiesittely. Välittäjä oli juuri kömpimässä portaikossa, kun katsojat soittivat ja sori eivät tulekaan tänään. Harmi välittäjälle hukka-ajasta (no päivitettiin tilannetta ja paperisotaa). Harmi minulle kämpän siivoamisesta so. omien kamojen 'hävittämisestä'. Ehkä sunnuntaina taas.

Force majoret tietty ymmärtää. Tämä vaikutti jotenkin keinotekoiselta estymältä. Onneksi minun ei tarvitse olla nokakkain kuin korkeintaan kaupantekohetkellä jos sinne asti päästään. Nyt vain harmittaa vähän ja väsyttää myös, sillä on tullut käytettyä kalliita unitunteja tämän vuoksi.

Jos menisi vartin nokosille? Missä on mun nokospeitto? Vintillä... Ei auta, koettaa pitää ainakin tunti vielä ja sitten könytä suoraan yöpuulle.

... nyt on veto niin pois, etten millään jaksaisi lähteä töihin - työpäivän päälle osastopalaveri ja kotiin tultua siivous huomista näyttöä varten...

... kämpän myynnissä: olen tänään kerännyt kamaa koppaan, ottanut valokuvat ja palauttanut kamat takaisin. Esittelykuvien kun pitää olla siistit :) eikä normi huusholli vaikka olisi kuinka siisti ole siinä mielessä esittelykunnossa. Henkilökohtaiset esineet piiloon...

Jotenkin uuvuttaa tällainen tyhmä tekeminen. Tyhmä sen vuoksi, että koko myymisaie lähti siitä liikkeelle, ettei alakerran kapakin ja sen asiakkaiden häiriköintiin ole mitään lakia olemassa. Melkein odotan, että omistaja tulee rasistihaasteen kera ovelle. Yök.

Ei tämänikäiselle enää pitäisi olla näin nopeita muuttoja. Vuoden 2006, jolloin minut heitettiin niskaperseotteella ulos rakkaasta kodista ja ympäristöstä, jälkeen olen muuttanut niin monta kertaa ettei enää jaksaisi. On kutina, ettei seuraavakaan olisi se viimeinen... enkä nyt tarkoita vanhainkotiin muuttoa :)

Kaksi kappaletta: myynti- ja ostosellainen. Väsähdin kertakaikkiaan kapakin ylivallalle. Taloyhtiön hallitus kuin viranomaisetkin ovat täysin kädettömiä. Niin kauan kuin mitään ilmeisiä häiriöitä (puukotuksia tms) ei ole kirjattu, kapakki asukkaineen saa hillua miten tahtoo sisällä ja ulkona.

Sama myyjä joka minulle tämän möi. Toivottavasti onnistuu tälläkin kerralla. Samalla kerralla koettaa etsiä mulle uutta kotia. Tällä rahalla pitää mennä vähän kauemmaksi joten siinä ainakin tulee tappiota.

Oma talo?Mökki? Pihaa, mullikkoa, kasvimaata? Koira?

... ei mitään erityistä kuitenkaan. Samat säpinät (=väsymystä) töissä ja vapaa-ajan väheneminen aktiviteettien so. luottamustoimien vuoksi. Pahuksen kylmää on ollut, ja palsta alkaa olla kauden päätöksessään. Hoito on jäänyt aivan anhittomiin jatkuvan väsymyksen vuoksi. Juurekset vielä maassa ja erinäiset naatit kiskomatta kompostiin. Sitten tulisi maan kääntö talveksi... huoh.

Työterveyslekurilla tuli käytyä. Summasummarum: sain kolesterolilääkityksen, jonka syy on sukurasiteperusteinen, sillä elämäntavoissa ei todellakaan ole moitteen sijaa (kurjaa ja epäreilua). Kaulalihakset x 2 kpl ovat panssarinkovat ja tarvitsevat fysioterapiaa ennen omaehtoisen aloittamista. Vielä sain uudenuutukaisen lumediagnoosin (näin ajattelen asiasta itse) eli Tietzen oireyhtymän. Kipu on todellinen: rintalastan/solisluiden yhtymäkohdassa on laaja kosketusarka alue joka sätii kipuaan ympäriinsä niin että välillä pääsee ähkäisy...

Niinpä niin, kai se on uskottava että ikääntyy ja ikä lisääntyy samassa suhteessa kuin vaivatkin.

... josta seuraa että huomenna on perjantai ja sen jälkeen VKL!!! Meikä on nykyisin niin ärtsy ja sotajalalla, etten itsekään näin viihdy, muista en tiedä. Ikäkö tätä teettää, vai mitä on tapahtumassa? Jopa entinen suvaitsevaisuus karisee vähän kerrassaan; tänään ärsyttää tämä, ja huomenna lisäksi tuo.

Käväisin tulomatkalla isää katsomassa. Hän on viikon ajan vanhainkodilla jotta äiti saa huilia. Oli yllättävän virkeän ja hyväntuulisen oloinen, vaikka tiedän ettei laitoksissa viihdy. Pakko vain sanelee. Vanhat ja päästään terävät molemmat, isän liikuntarajoitteisuus vain on jo liikaa äidille.

Puolivälissä kotia poju soitti, että tulee kohta mun luo syömään ennen töihin lähtöä. Polkimet saivat kyytiä, että ehdin kotiin ja ruokaa laittamaan - aikaa hänen työhönlähtöönsä oli 20min. Suoriuduin kunnialla. Illan putsasin lahjaksi saamiani suppiksia ja laitoin niistä huomisen lounaan - samaa söin tänäänkin.

Siinä vaan meni vkl ilman raitista ulkoilmaa. Lauantaina tosin pari tuntia hupeni paikallislehteä jakaessa, muutoin parveke on riittänyt. Jotenkin ei vain jaksanut edes palstalla käydä. Aika on mennyt mm. härkäpapuja putsatessa ja niitä jalostaessa. Ryöppäsin kokeeksi keräämäni pavut, osan pakastin, osan marinoin ja osan suolasin keittämättömänä. Jälkimmäisistä jännään saako niistä suolapalan, eli tarviiko vielä lisämaustaa.

Tänään siivosin sipulit talvikuntoon; istuin parvekkeella sitä tekemässä, ja melkein toivoin että alakapakan kansa olisi älähtänyt alaspäin leijuvista pienistä roskista... Nätti kasa sipuleita on nyt putsattuna, käytän niitä muutaman kerran partsilla tuulettumassa, sitten riittää.

Ei millään hotsittaisi lähteä huomenna duuniin. Työ on jotenkin niin raskaanoloista, eikä siinä saa luvallisia hengähdystaukoja, vaan ne on otettava varkain tai muuten sippaa. Siis lakisääteisten ohella. Tietokoneduuni kevyttä hah!

Sain vihdoin ja viimein viimeisen kaulaliinan kudottua; koko ritirimpsusta paljastui sitten 9 kpl. Tänään ei enää jaksa alkaa hapusuttaa, jospa huomenna. Huomenna olisi myös kurkkujen ja omppujen laittoa, ja palstalla ajattelin ainakin pistäytyä.

Hohhoijaa. Kyllä helpotti. Seuraavaksi taidan alkaa funtsia paria seinätekstiiliä, joista toinen on jo päässä. Ainakin väriensä puolesta. Muu on sitten täysin auki, kuten materiaalit (pellava? trikookude? paperinaru?) muoto ja koko. Liikaan muuttuvia tekijöitä...

Nyt siemailen viiniäni - ai niin, piti kirkastaa jouluviini auts - ja otan relasti. Telkku pimeni onneksi viikolla, joten ei kande edes katsoa mitä ei voi katsoa. Esikoinen piipahti mutsiaan katsomassa, ja oli ihan piristävä juttutuokio. Joululahjaksi, jos ei aiemmin, voisi pohtia silitysrautaa, sillä ennen lähtöään hän silitti päällään olevan paitansa sekä housut...

... hirviöporkkanan...