Epätodellista

... ei tässä ole muutakaan... saisi viikon stressiuupumusta vähemmäksi. Illan mittaan purkasin viikolla tekemäni sukantekeleen, sillä en ollut tyytyväinen sen tasaisuuteen, uutta sain tehtyä puoliväliin. Itselleni uusi malli ja uusi tuttavuus on myös puiset puikot. Nyt ei enää jaksa.

Töistä palatessa vettä tuli kuin aisaa, osasin jopa ajaa sillan alta siten että sain yläpuolelta valuvat vedet lisäksi niskaani. Kengät sanoivat lits läts. En edes ajatellut pysähtyä tiluksilla. Salaattia muistin olevan sen verran jääkaapissa että huomiseen riittää. Laitoinkin gourmet-aterian: wokkasin broileria ja naapuriviljelijöiden antamia kasviksia (kesäkurpitsaa, retiisiä, sipulia, naurista...) jotka itsellä ovat vielä vaiheessa.

Painonhallinta on hyvällä mallilla: kolme kiloa muutamassa viikossa. Sen jälkeen kun 2,5 viikkoa sitten tiistaina suutuin ääneen sen vuoksi että runsaasta liikkumisesta ja kevyestä syömispolitiikasta huolimatta mitään ei tapahdu, kaikki lähti ykskaks rullaamaan :)

... vaikka pitäisi olla marjankeruussa arrgh. Porukat ovat tulossa käymään yhdeksi (muka, tuskin tulevat ennen kahta) enkä tunniksi viitsi mennä purkamaan leiriä ja vaihtamaan vaatteita ja sama toisin päin.

Yksi punainen pensas on jo täysin puhdas, enää 3,5 ja vielä yksi musta. Karviaiset siihen lisäksi. Kärpäsiä pörrää jonkin verran tässä imelässä ilmassa joka on tullut marjojen keittelystä hyytelöksi. Myös yrttejä olen saanut kivasti kuivattua ja talteen. Kun saisi helpon idean kuivatustelineen rakentamiseksi... ei se kovin vaikeaa olisi, kun vain saisin keskityttyä ajatukseen.

On vaan niin paljon kaikkea muutakin pohdittavaa ja tehtävää. Pöydällä on sukkakudin joka pitäisi työstää valmiiksi alkuviikon aikana jotta saisin sukat perjantaina postiin ex-avopille lähettääkseni; hänellä on viikon kuluttua syntymäpäivät. Kangaspuiden keskeneräisestä liinaloimesta puhumattakaan. On kiva kun on niin paljon mukavaa, itse tehtävää...

Paljon sai tehtyä, vielä jäi tekemättäkin. Tänä aamuna sain viimein vaihdettua loimen sidoksen; tammikuussa aloitettu kaulaliina jäi sitten kutomatta, ja tällä sidoksella saan sen nopeasti (?) pois puista. Päässä on nimittäin uusi juttu, jota haluttaisi alottaa...

Muita askareita ovat olleet tietysti palstailu; punaisia viinimarjoja olen keräillyt hyytelöksi jalostettavaksi. Mistä kummasta saisi pieniä lasipurkkeja, keräyspisteestä ei oikein tohdi ottaa. Sosepurkkejakaan ei ole kertynyt kun jälkikasvu on kasvanut niistä ohi - jo kauan sitten.

Yrttikuivaamok on täydessä tällingissä. So. keittiönpöydällä on ollut jo usean viikon ajan erilaisia vihreitä kuivumassa. Toki tuoreitakin on tullut käytettyä, ja salaattia varsinkin jo kuukauden ajan työlounaana. Rucolat katkaisin tänään tyvestä, sillä uutta on tulossa. Myös pinaatit teloitin.

... mutta kivaa on kun on viikonloppukin! Nelituntisen palstalla vitkuilun jälkeen en ottanut edes yrttejä kotiin kuivattavaksi, vaan päätin ihan vain olla tämän illan. Vitkuillessa viritin ruusupavuille lisäkorkeutta kiipeilyyn enkä oikeastaan muuta tehnytkään... kastelin toki kolmeen kertaan tomaatit, kesäkurpitsat ja kurkut ja muun maan kertaalleen.

Kiva on myös ajatella, että huomisaamuna voi juoda kahvit rauhassa (viikolla en juokaan muuten kuin töissä) ja tehdä tai olla tekemättä mitään - ennen kuin taas lähtee harrastusviljelemään. Huomisen ohjelmasta - ainakin otan grillattavaa mukaan vaikka se nyt onkin vain makkaraa = kaloreita. Ehkä sen kestää, sillä perjantaipunnitus näytti kahden kilon alentumaa...

Tässä siis hiljalleen hissukseen vain ollaan...

Ystäväni vuosien takaa otti yhteyttä, ja kävimme aamupäivästä Korkeasaaressa hänen ystävänsä ja babynsa kanssa. Väkeä oli paljon eikä kuitenkaan liikaa, aurinko lämmitti pilviverhon takaa ja olo oli rento. Mukava poikkeama muuten yksitoikkoiseen sinkkuelämääni.

Palattua puolen tunnin nokoset (meri-ilman vaikutus). Hetkonen vielä kotona, sitten laukun pakkaus ja palstalle kastelemaan ja sieltä jälleen eteenpäin systerille josta eteenpäin serkkutapaamiseen. Ilta on varmaan kahdeksan, yhdeksän paikkeilla ennen kuin pääsee takaisin palstan kautta kotiin.

Huomiseksi ei olekaan mitään tiedossa, joten sitä odotellessa...

Kävin kaupassa ennen töistä lähtöä, hankin kasvismoussakatarpeet ja pari uunivuokaa. Huomisiltana on serkkutapaaminen minimuodossa, yksi serkku ja meitä kaksi sisarusta. Minulle lankesi ruoan laitto.

Muusta viikonlopusta ei tietoa. Vakkarihomman lisäksi aika on täysin avoin ja omassa käytössäni. No, nyt tulevat isot pojat käymään, meillä on vähän neuvoteltavaa.

Palannen myöhemmin.

... kuinkahan kauan tätä kestää. Kohta ei kestä itseäänkään. Kestoketutus ketuttaa. Itse on aika tylsä seuralainen kun ei se muuta ajattele kuin että miten ketuttaa.

Mikä ketuttaa? Kaikki. Ei kärsi ihmisiä eikä kärsi yksinäisyyttä. Näinköhän on keskivaikea masennuskausi menossa... KVMK. EVVK.

Jos olisi jossain missä puhaltaa se paha tuuli, en enää muista missä, voisi pistää sen syyksi sillä täälläkin tuulee ja lujasti. Itsellä ainakin on paha tuuli. Hyvä ettei ole muita sitä katsomassa. Kohta ei olisi niitäkään.

... palasin juuri kyläilemästä 8km:n päästä. Mennessä eksähdin ja onnistuin lisäksi kaatumaan aika pahasti. Kypärästä huolimatta tärähdys tuntuu vielä ja päätä jomottaa. Polvi aukesi hienosti myös ja nilkassa on ruhje. Toivon etteivät vaikuta enää huomenna. Kohta vien pään tyynylle.

Oli kiva tavata omiaan pitkästä aikaa kaikessa rauhassa. Kiireetön meininki vaikka keskellä arkea. Sääkin suosi jännittävän eilisen jälkeen; oli todella trooppinen fiilis. Trooppisuus vaikuttaa sitenkin, etten malttanut olla poikkeamatta palstalla nyppimässä käytäväosien rikkaruohoja. Sateen jälkeen ne ovat nimittäin niin raukeita, etteivät ole varuillaan kitkijän suhteen vaan irtoavat leikiten!

Huomisen salaattilounas silpuksi, iltapesulle ja nukkumaan.

... ja oltua yksintein seitsemän tuntia. Viljelyksillä meinaan. Aika menee aivan huomaamatta. Kahteen otteeseen tuli vettä oikein urakalla - kuitenkin sen verran vähän ettei vaikutusaika riitä tätä iltaa kauemmas.

Pikkuhiljaa alkaa saada yrttejä kuivumaan, osa on jo purkeissakin. Enää tarvitsee opetella niiden käyttö :) Tuoreita vielä jotenkin tulee lisättyä ruokiin, kuivatut ovat vähän outoja. Tai no, eivät outoja vaan liian vähän käytettyjä. Suola ja pippuri ovat helpot lisätä, niiden vaikutuksen tietää varmasti.

Kädet ovat armottoman kuivat; ei riitä vaikka rasvaa aamuinpäivinilloin. Miten sitten kun rasvaus unohtuu apua. Kuivuus aiheutuu mullan seassa peuhaamisesta ja toistuvasta vesipesusta. Käsineidenkään käyttö ei auta, sillä kaikkea ei voi tehdä ne kädessä. Talvella tilanne kohenee juu.

... viljelyksille lainkaan. Tuulee ja sen myötä pilvet liikkuvat enemmän ja vähemmän isoina mustina muodostelmina. Tämä taas tietää, että on paidan pue-riisu-pue-riisupäivä tiedossa jos menee. Turha tuota on aprikoida, menen kuitenkin kun ei voi olla menemättä.

Viikon illat työpäivän päätteeksi ovat olleet nautinnollisen lämpimän kosteita. Kuin subtrooppisella vyöhykkeellä vaikka pienemmällä kosteusprosentilla. Kasveistakin sen näkee: ovat viruneet pituutta niin että kohina kuuluu. Ensi viikolla taidan koekopeloida perunoita.

Ja, pitäähän jo senkin vuoksi mennä, että isosysteri tulee hakemaan sieltä taimia itselleen ja äiteelle. Ja äiteelle lisäksi onkimatoja joita eilen koetin kaivella. Nyt olisikin muuten aika hyvä ilma löytää lisää, eilen oli vähän tihkoista. Ei kun menoksi!