Sitä sanotaan, että kemioiden on kohdattava tai muuten suhteesta ei tule mitään.
Mutta mistä sen tietää kohtaavatko kemiat? Onko se samanlaista kuin rakkaus ensi silmäyksellä? Että sen vaan tuntee heti, että tuo ihminen jää elämääni. Niin minulle kävi aikoinaan.
Vaan muitakin keinoja näyttäisi olevan. Taannoin repäisin Duodecimista pienen uutisen, joka kertoi vallan uudenlaisesta treffipalvelusta. Sen osoite oli www.scientificmatch.com.
Kun luin eilen Ilta-Sanomista, että USA:ssa eräs juristi on haastanut match.com deittipalvelun oikeuteen juristin vaimon kuvien käytöstä feikkien kuvina, etsin käsiini vanhan jutun.
Siinä kerrotaan palvelun hyödyntävän DNA- testiä ihmisten yhteensopivuuden takaamiseksi. Treffailijan kuuluu repäistä näyte pumpulitikulla limakalvoltaan, panna tikku postiin ja kas, kohta DNA-kartta jo ohjaakin treffailijan oikean henkilön pakeille. Kemiat siis tulevat kohtaamaan.
Tänään yritin sitten mennä tutkailemaan, että mitä tällä tieteellisellä deittipalvelulla oikein tarjotaankaan. Vaan sivulle en päässytkään. Sivustolla luki, että Site temporarily unavailable.
Kurkkasin osoitteeseen vielä pari kertaa uudestaan, sama tulos.
En oikein ota uskoakseni moista testausta ja sen tuloksia. Mutta olisi ollut hauska vähän tutkia palvelua.
Onkohan asialla kenties yhteyttä haasteeseen?