Nainen vedenjakajalla

Kauppa ei käy jos kauppias tahtoo myydä vain omilla ehdoillaan. Mutta tämä ei oikein tahdo mennä kauppiaille perille.
Aika kauan esimerkiksi yhden hengen talouksille on perätty sopivan kokoisia annospakkauksia. Jonkin verran niitä on tullut hyllyille viime aikoina vaan enempikin saisi tulla.
Kovakorvaiset kauppiaat eivät niin ikään noteeraa riittävästi ikääntyviä ihmisiä. Osa heistä on kuitenkin hyvin kulutuskykyisiä ja –haluisia. Vaan palvelun tarjoajat eivät tähän oikein ole heränneet.
Olen joskus kirjoittanut esimerkiksi lentokoneiden istuimista. Pitkillä, jo kuudenkin tunnin lennoilla kunnolliset istuimet, joiden edessä olisi jalkatilaa, joiden selustan saisi hieromaan ja jotka halutessaan voisi asentaa lepäilyasentoon, olisivat paikallaan. Niistä myös monet olisivat valmiita maksamaan. Vaan ei, taloudellisesti huonossa jamassa oleva Finnair ei saa aikaiseksi tällaista palvelua kuin Aasian lennoilleen, ei siis lyhyemmille matkoilleen.
Nyt hiljan julkaistu Eläketurvakeskuksen tutkimus kuitenkin paljastaa, että ikääntyvät ovat entistä kulutuskykyisempiä. Tässä tilastotietoa :
-Ikääntyneiden asema on kulutuksella mitattuna kohentunut merkittävästi. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten 60–64-vuotiaat kuluttivat vain 70 prosenttia siitä, mitä parhaassa työiässä olevat (45–49-vuotiaat) kuluttivat. Sama suhde vuonna 2012 oli 96 prosenttia.
– Taustalla vaikuttaa 60–64-vuotiaiden 2000-luvulla noussut työllisyys ja aiempaa korkeammat alkavat eläkkeet . Myös eläkeikäisten kulutuksen rakenne on lähentynyt työikäistä väestöä merkittävästi. Asumisen ja liikennemenojen osuus kulutuksesta on noussut niin työ- kuin eläkeikäisillä. Eläkeikäisten kulutuksessa painottuvat asumismenot ja elintarvikkeet. Näiden osuus kulutuksesta on sitä suurempi mitä vanhemmasta kotitaloudesta on kyse. Eläketurvakeskuksen tiedote toteaa.
Minusta näiden tilastotietojen pitäisi vähitellen tavoittaa myös palvelun tarjoajat. Esimerkiksi tuttavani ovat hyvin kiinnostuneita ostamaan postimyynnistä laadukkaita klassisia vaatteita, vaikka ne olisivat hintaviakin.
Silmiini on osunut vain yksi ikääntyville kohdentuva matkatoimisto, joka ottaa suunnittelussa huomioon kohderyhmän toivomukset.
Hotellit voisivat myös tarjota entistä enemmän kunnollisia yhden hengen huoneita ilman että merinäköalaa ja parveketta kaipaavan täytyisi maksaa kahden hengen huoneesta.
Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Eläketurvakeskuksen raportti 6/2015: Eläkeikäisten kulutus Suomessa 1985–2012

Tietyissä tilanteissa kuten tähden lentäessä tai neliapilan löytyessä saa vanhan kansan mukaan toivoa. Ja jos hyvin käy, toive voi jopa toteutua.
Joinakin ajanjaksoina kuten syksyllä, vuoden vaihtuessa tai kesän kynnyksellä monet myös toivovat. Lähinnä toiveet kohdistuvat omaan entistä parempaan tulevaisuuteen. Syksyllä jotkut toivovat saavansa itseään niskasta kiinni niin että aloittavat vaikka kielen opiskelun, vuoden vaihteessa toivomuslistalla voi olla tupakan polton lopettaminen, kevään korvalla sitten, kesää mielessä pidettäessä, laihduttaminen voi olla ykköstoive.
Vaan kuinka usein toiveet jäävätkään toteutumatta tai hankkeet ainakin puolitiehen.
Minä en enää aikoihin ole toivonut. Olen esimerkiksi vuoden vaihtuessa sanonut hiljaa mielessäni Tapahtukooon Sinun
tahtosi. Ja olen myös tarkoittanut sitä.
Olen näet todennut jo monesti, että toiveet ovat vaarallisia. Joskus ne näet voivat toteutua. Ja tulos ei ole lähimainkaan sitä mitä odottaa saattoi. Parempi olisi ollut jättää toivomatta. Luulen että tällaisen toisenlaisen totuuden eteen on nyt joutunut esimerkiksi Timo Soini, joka on toivonut valtaa. Nyt hänellä sitä on ja miten onkaan käynyt.

Vesi herahti kielelle luettuani erään elintarvikefirman tiedotteen. Kas kun se kertoi puolukkapuurosta. Ja sehän on nyt sesongin "must".
Mikä juuri nyt sen parempaa kuin kuohkeaksi vispattu vaaleanpunainen puolukoista ja mannasuurimoista valmistettu puuro. Sitä äitikin teki aina syksyisin kun puolukat olivat parhaimmillaan.
Tietty tämä puuro toi mieleen muitakin puuroja.
Isäni lempipuuro oli ruispuuro, mielellään uunissa haudutettuna. Ja kyllä se minullekin maistui.
Eräs ystävättäreni taas oli tykästynyt tattaripuuroon, mitä nyt ei kovin usein olekaan tarjolla. Hyvää sekin oli ja on.
Joskus pyhisin ikäänkuin juhlapuurona sopii tarjota suklaapuuroa.
Ihan tavallinen puuroni on aamuisin nauttimani kaurapuuro. Sen kuiduthan tekevät hyvää vatsalle pitkin päivää.
Voisilmä puuron keskelle ja lasillinen maitoa juomaksi. Siinä se.
Riisipuuroa keitän joskus kun maitoa on paljon ja vaarassa hapantua ellei sitä käytä pois. Mikrossakin riisipuuroa olen valmistanut, laiskuuttani. Ihan kelvollista se on ollut niinkin.
Elintarvikeyritys mainitsi myös omenapuuron, johon käytetään sekä omenamehua että omenoita.
Mutta yhdestä puurosta en piittaa. Ohrapuuro ei minulle maistu.
Puurojen yksi etu on niiden edullisuus.