Nainen vedenjakajalla

Vaikeina hetkinä voi miettiä elämänsä tarinaa: kuka minä olen ja mistä tulen ja niin poispäin, ehdotti äsken Akuutti-ohjelmassa lääkäri.
Ehkä jamaikalaissyntyinen ystäväni käyttää kuvia tähän tarkoitukseen.
Hän ottaa itsestään kuvia pitkin päivää ja lähettää minullekin ainakin yhden joka päivä.
No, häntä katseleekin mielikseen. Hän on hyvännäköinen, komea kaveri, joka on esiintynyt filmeissäkin. Kuvauksellinen, sanoisin.
Olen ajatellut hänen kuviensa olevan merkki jonkin sortin narsismista. Sehän on aika tyypillistä näyttelijöille.
Hän kuitenkin selitti pari päivää sitten kuvausintoaan. Kuvien avulla kuulemma ihminen oppii pitämään itsestään, kokee itsensä hyväksi tyypiksi, oppii myönteisyyttä.
Hänellä selfiet siis toimivat niin.
Kun kerroin hänelle, että minä puolestani vältän kuvaamistani ja kuvissa oloa niin paljon kuin mahdollista, hän kysyi enkä pidä itsestäni.
Ei suhtautumiseni pitämisestä tai pitämättömyydestä johdu. Minusta vain kuvat tuntuvat turhilta. En halua tuoda itseäni esille niiden avulla, koska muutenkin mieluummin tarkkailen elämänmenoa kuin olen keskipisteenä.

Joulujuuresviikosta lukiessani totesin että vielä enemmän voisin juureksia ruokavaliooni liittää.
Lanttu esimerkiksi voisi olla paikallaan muulloinkin kuin joulun tietämissä laatikkona.
Porkkanaraastetta syön miltei päivittäin. Jos syön samalla ananasta kuten usein teen, saatan ripauttaa porkkanaraasteelle purkista ananasmehua mausteeksi.
Juuri kokeilin myös punajuurta makkarakeittoon. Maalla muinoin punajuuresta tulin tehneeksi pihvejä kun naapurin maalaisemäntä toi ensimmäiset punajuuret maistiaisiksi.
Perunan valta-asemaa keitoissa ja padoissa voisi hyvin pienentää lisäämällä niihin muita juureksia kuten palsternakkaa ja selleriä ja sipulia.
Minä käytän juureksia kuten porkkanaa mielelläni myös risottoon tai sämpylöihin. Risotossa se antaa kivasti väriä ja sämpylöissä pehmeyttä.
Mikä ettei raasteita voisi lisätä myös perunamuusiin. Täytyypä kokeilla.
Juurekset ovat mainioita raaka-aineita ruokavalioon myös edullisuutensa vuoksi. Ohjeita niiden valmistamiseksi löytyy vaikka tästä osoitteesta: http://www.kasvikset.fi/keittokirja

Tykkään siitä, että ”maassa maan tavalla” –käsite voi joustaa.
Esimerkiksi tervehdin mielelläni somalialaista bussikuskia, joka sanoo minulle kyytiin astuessani ”hyvää päivää”. Tapahan ei kuulu suomalaisen bussikuskin varastoon.
Niin ikään kiersin mielelläni pakistanilaisen ystäväni kanssa useamman kahvilan ja kaupan löytääksemme hänelle muslimien uskonnon sallimaa ruokaa. En vaatinut häntä noudattamaan suomalaista ruokailutapaa. Tein näin siksi, että tiesin asian olevan hänelle tärkeä ja halusin olla vieraanvarainen ja kohtelias.
Afrikassa olen ollut hyvilläni siitä, että sikäläiset tuttavani eivät ole edellyttänet minun hyväksyvän afrikkalaisten hygieniatapoja.
He ovat esimerkiksi maaseudulla kahvilassa etukäteen käyneet katsomassa voinko mennä kahvilan vessaan. Monessa kahvilassa näet ei ole lainkaan vessaa naisia varten, vain miesasiakkaille. Kahvilan olemme sitten valinneet tämän seikan huomioon ottaen.
Aamulla liikkeelle lähtiessäni olen ottanut maan tavasta poiketen wc-paperia mukaan, koska hygieniani on erilainen kuin paikallisen väestön.
Mutta joissakin asioissa olen tiukasti noudattanut maan tapaa kuten välttänyt pukeutumasta shortseihin ja muistanut pitää huivin mukanani silloin kun olen suunnitellut pistäytyväni pyhiin rakennuksiin joissa pää on peitettävä.
Luulenpa että kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden lisääntyessä ”maan tapaa” joudutaan tarkastelemaan niin meillä kuin muuallakin entistä laajemmin ja siihen tulee joustoja. Ja hyvä niin.