Nainen vedenjakajalla

Portugalilainen arkkitehti näytti minulle jokin aika sitten palkitun talonsa hauskaa kylpyhuoneratkaisua. Kuumalla ilmalla lasiseinän voi aukaista atriumpuutarhaan ja olla suihkussa ikään kuin ulkoilmassa. Mikä sen mukavampaa auringon porottaessa.
Italialainen tuttavani puolestaan sanoi, että hän tulee seuraavalla tapaamiskerrallamme mieluummin vespallaan kuin autollaan, koska Rooman liikennekaaoksessa autolla on hidasta edetä ja mahdotonta päästä tiettyihin paikkoihin. Vespa on kätevämpi.
Tällaiset paikallisten ihmisten tarinat omasta elämänmenostaan kiinnostavat minua. Olen utelias. Haluan tietää kussakin maassa liikkuessani miten sikäläiset ihmiset ajattelevat ja toimivat.
Se ei tarkoita sitä että itse haluaisin ajatella ja toimia kuten he, edes välttämättä hyväksyä paikallisia kantoja ja toimintatapoja. Ei mutta minua kiinnostaa tuntea ne koska ne auttavat ymmärtämään ihmisiä. Ja ymmärrys, molemminpuolinen, on paikallaan tässä repivässä ajassa.
Paikallisten ihmisten tarinat myös oikovat käsityksiä. Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät. Viimeksi eilen Lissabonin Av. Almirante Reis- katua kävellessäni mieleeni muistui erään portugalilaisen ystäväni toteamus. Hän kertoi kadun olleen Lissabonin entinen pääväylä ja talojen sen varrella olleen kalliita ja hienoja. Nyt useimmat näyttivät päinvastoin ränsistyneiltä ja likaisilta. Mutta ystäväni mukaan näin saattoi monessa talossa olla vain päällepäin. Sisäpuolelta talot saattoivat hyvinkin olla remontoituja, huoneistot hienoja ja moderneja.
Tämän uskon hyvinkin, koska olen nähnyt eräässä talorumiluksessa mitä moderneimman kalliisti remontoidun studiomaiseksi avarretun huoneiston.
Hämmästyin sitä itseriittoisuutta joka ilmeni Kristina Cruises-yhtiön infosta. Sen mukaan ”Kansainvälisyys ei kiinnostakaan – suomalainen haluaa matkustaa suomalaisten kanssa”. Räätälöidyt ryhmämatkat ovat nyt trendi.
-Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Vanha sanonta näyttää pätevän myös ryhmämatkailuun, sillä yhden palveluntarjoajan vuokraamalla kalustolla järjestetyt räätälöidyt ryhmämatkat eli charter-matkat kasvattavat suosiotaan. Onhan se ymmärrettävää, että monille on leppoisinta lomailla, kun kaikki puhuvat matkalla samaa kieltä ja tottumukset ovat suunnilleen samat. Mikäs sen mukavampaa kuin jakaa hieno kokemus .Me kutsumme chartereita Oma laiva -risteilyiksi. Niiden määrä kasvaa meillä ensi vuonna peräti 36 prosenttia. Tässä taitaa näkyä se, ettei ihmisten ajattelu olekaan ihan niin kansainvälistä kuin usein nykyään ajatellaan. Lomailija haluaa kyllä tutustua uusiin nähtävyyksiin mutta mieluiten tutussa, samanhenkisessä seurassa, Kristina Cruises-yhtiön tiedote toteaa.

Töölöön, Taivallahden alueelle on syntymässä arkkitehtonisesti yksi Helsingin kiinnostavimmista kortteleista, ellei kiinnostavin. Kun Meanderin puromaisesti kiemurteleva talo on valmis rakentaja oletettavasti aloittaa viimeisenkin alueen talon saneerauksen asunnoiksi ja Suomen Ympäristökeskus muuttaa pois entisestä Yleisradion talosta.
Ensimmäiset uudet asunnot vähän yli l0 vuotta sitten valmistuivat Merikannontielle ja Kesäkadulle ja päättyivät Mechelininkadulle. Timo Vormalan nerokas kaareva muoto meren tuntumaan suunnitelluille rakennuksille hivelee silmää. Lasitalojen suuret parvekkeet antavat asukkaille mahdollisuuden nauttia ympäröivästä luonnosta maksimaalisesti. Alueella aistii niin hohtavan valkoiset hanget, syysmyrskyt ja kevään heräävän vehreyden sekä ruskan värit. Myös neljän talon keskelle jäävässä entisessä Yleisradion puistossa on vanhoja puita ja kauniita kallioita sillä alue on jätetty mahdollisimman luonnonmukaiseksi ja maisema-arkkitehti on lisännyt kasvullisuutta sitä kunnioittaen.
Taivallahden entisen kasarmin talot on saneerattu funkis ulkomuotoa kunnioittaen. Hohtavan valkoiset talot ovat todella kauniita ja suuret ruutuikkunat antavat kivaa ryhtiä ja näyttävyyttä. Vaikuttaa siltä että sekä liiketilat että asunnot ovat myös hyvin toimivia. Suuri pihamaakin on hahmottunut ja vihertynyt.
Kiasma-arkkitehti Steven Hollin suunnittelema Meander asuintalo täyttää sitten loput korttelin tilasta. Ennakkomarkkinoinnin mukaan taloon tulee paljon pieniä asuntoja, joten kaupan luulisi käyvän korkeista hinnoista huolimatta. Asuinmukavuutta on lisätty suurilla parvekkeilla ja tilaa pieniin asuntoihin saatu jättämällä sauna pois. Joissakin kohdissa polveileva talo näyttää olevan aika lähellä muita alueen taloja mutta vanhoja puita kaiketi jää tämänkin rakennuksen ympäristöön.
Koko korttelissa kivaa on juuri se, että vanhoja viheralueita ja puita on säilytetty niin paljon kuin mahdollista. Siten vältytään siltä alastomuudelta joka on tyypillistä uusille asuinalueille, joille puut vasta istutetaan ja joiden kasvua joltisenkin kokoiseksi asukkaat joutuvat odottamaan kymmenkunta vuotta. Vehreät piha-alueet on mahdollistanut autojen vieminen talojen alla sijaitseviin halleihin.
http://www.meanderhelsinki.fi/

Kaksi tuoretta ja ikävää kokemusta saavat minut toivottamaan lämpimästi tervetulleeksi turkulaiseen ravintolaan avattavan kansainvälisestikin ainutlaatuisen tutkimus- ja kehitysalustan.
Omistajavaihdoksen jälkeen eräs ravintola tarjosi edullista lounasta. Niinpä menimme ystäväni kanssa tutustumaan tarjontaan. Lounas oli edullinen mutta valinnanvaraa ei ollut. Vain yksi ateriavaihtoehto oli tarjolla. Ota tai jätä! Otimme mutta emme mene uudestaan.
Toinen ravintola mainosti terassinsa auenneen ja siellä tarjottavan grilliruokaa. Menimme yhdeltä katsastamaan paikan. Ei ollut grilliruokaa vaan vain kallista brunssia kuten sisällä ravintolassa. Grilliruokaa ei kuulemma siihen aikaan saanut. Tämä oli kuitenkin unohdettu kertoa mainoksessa. Emme mene uudestaan.
Nämä tapaukset olisivat olleet omiaan tutkijoille hyödynnettäväksi. Turun yliopiston infon mukaan Tulevaisuuden Ruokamaailmassa tutkijat voivat näet aidossa tilanteessa selvittää, miten kuluttajat valitsevat ruokansa ja kokevat ruokailun. Kesällä 2018 avattava lounasravintola tarjoaa kuluttajalle elämyksellisen kokonaisuuden, yhdistäen digitaalisen ympäristön personoidut palvelut sekä moniaistisen ravintolasalin. Ruokailijat pääsevät halutessaan osaksi yhteisöä, jonka jäseninä he saavat tietoa ruokavalinnoistaan ja pääsevät mukaan kehittämään uusia tuote- ja ravintolapalveluja.
– Pääsemme tutkimaan todellisia valintatilanteita. Nykyisin kuluttajatutkimuksessa kysytään kuluttajien ostoaikomuksia, ja vastaukset ovat usein ristiriidassa todellisen ostokäyttäytymisen kanssa, Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen (FFF) kehittämispäällikkö Mari Norrdal kertoo.
Tutkimusravintola ja take away- myymälä hyödyntävät asiakkaiden kokemuksia monella tapaa kuten antavat tutkijoille ja yrityksille mahdollisuuden testata ja kehittää tuotteita ja palveluja. Asiakkaatkin hyötyvät kuten saavat ruokavalintojensa ravintosisällöistä tietoa sähköpostiinsa.
Tähän voin jo nyt esittää toivomuksen. Ravintosisällöstä ja kalorimääristä olisi hyvä kertoa jo valintavaiheessa niin että asiakas joka vaikka laihduttaa voisi ostaa vähäkalorisen aterian. Näin on jo joissakin ravintoloissa tehty.
Ystäväni ja minä tapaamme tutkia ennalta netistä ravintoloiden ruokalistoja niin että paikan päällä tiedämme jo hetimiten mitä haluamme lounaaksi. Kaikilla ravintoloilla hyvin informaatiota sisältäviä nettisivustoja ei kuitenkaan ole. Tässä olisi parantamisen varaa. Näille sivustoille voisi hintatietojen oheen lisätä ruokien kalorimäärätkin.

Yksin asuvien määrä lisääntyy vääjäämättömästi. Sitä pidetään yleisesti huonona trendinä. Silloin viitataan esimerkiksi yksin asuvien asumisen kalleuteen ja yksinäisyyteen.
Kumpaakin on kuitenkin mahdollista ehkäistä ja vähentää. Ja keinoja on keksittävä, koska yksin asuminen yleistyy. Ennusteen mukaan vuonna 2050 yksin asuvia voi Suomessa olla jo 1,6 miljoonaa henkilöä. Nyt jo joka toisessa helsinkiläisessä asunnossa on vain yksi asukas.
Kävin tulevaisuuden asuntoalueella, jossa tämä trendi on otettu huomioon. Tässä muutama esimerkki.
Alueelle, jonne ensimmäiset asukkaat ovat jo muuttaneet, tulee muiden muassa erilaisia harrastusmahdollisuuksia, joissa tapaa muita ihmisiä. Siellä on jo kuntosali, viljelypalstoja, mahdollisuus osallistua työpajoihin ja opintopiireihin.
Asumisen kalleutta taas vähentää alueelle rakennettava yhteinen parkkitalo, josta ei tarvitse ostaa osakkeita vaan vain vuokrata autopaikkoja. Omat kasvitarhat taas pienentävät ruokalaskua. Ja parvekkeet ovat joissakin taloissa niin isot, että hyvin voi vaikka tomaattia ja salaattitarpeita istuttaa niille kasvamaan.
Tutkimuksissa on havaittu myös ehkä yllättävä ilmiö. Asukkaat eivät välttämättä halua osallistamista ja naapureihin tutustumista perinteisissä talkoissa vaan taloyhtiön töitä nuoretkin asukkaat teettäisivät mielellään palkatuilla työntekijöillä.
Sellainen ei maksa järin paljon jos halukkaita on runsaasti. Asun itse taloyhtiössä, jonka nurmikoita ja kukkaistutuksia hoitaa usean talon yhdessä palkkaama puutarhuri. Se ei ole kallista pekkaa päälle. Vältymme myös kevät- ja syystalkoilta.
Aihetta käsitteleviä tutkimuksia löytyy sivustolta http://www.yksinkaupungissa.fi

Nyt on syytä painaa mieleen sana modaliteetti. Se on näet tapetilla jo muutamissa tutkimuksissa ja tulevaisuudessa yhä enemmän julkisessa keskustelussa.
Modaliteetti tarkoittaa Aalto-yliopiston professori Kimmo Lapintien mukaan tiedossa olevia ja saavutettavia mahdollisuuksia. Hän kirjoittaa asumisen ja työnteon modaliteeteista Chydenius-lehdessä.
Käytännössä hieno ilmaisu tarkoittaa sitä että nykyisin meillä on yhä useammin mahdollisuus asua ja työskennellä useammassa kuin yhdessä paikassa ja lisäksi nämä paikat voivat muuttua silloin tällöin. Tutkijat haluavat selvittää mitä tällainen elämänmeno tarkoittaa yksilöille ja yhteiskunnalle kuten asuntojen ja julkisten tilojen rakentamiselle ja urbaanille ympäristölle.
Minulla oli elämäntilanne, jossa surfasin kolmen asunnon väliä. Yksi oli silloinen koti, toinen työpaikka ja kolmatta, toisessa kaupungissa olevaa huoneistoa, remontoitiin tulevaksi kodiksi.
Tällainen kolmiyhteys oli ajatuksellisesti kiintoisa. Kun lähdin aamulla kodista, ajatukset kävelymatkan aikana siirtyivät toisessa asunnossani oleviin työasioihin. Ja kun matkustin toiseen kaupunkiin, remontin vaihtoehdot pyörivät mielessä. Liikkuminen siis mahdollisti erilaiset identiteetit: yksityisen, työskentelevän ja tulevaisuuden minän. Juuri liikkuminen helpotti niiden eriyttämistä ja teki elämästä mielenkiintoisen, rikkaan.
Haittojakin kolmiyhteydestä oli. Joskus työasia saattoi kotona painaa päälle mutta koska faktat olivat jääneet työasunnolle, asia vain muhi päässä enkä saanut sitä ratkaistua. Samantapaisia pulmia koitui remontoitavasta asunnosta. Esimerkiksi olisi pitänyt puhelimitse selittää sen jokin mitta myyjälle vaan paikan päällä kun en ollut asia ei hoitunut.
Identiteetin muutoksesta kertoi myös Portugalissa tapaamani britti, joka sompaili niin ikään kolmen asunnon välillä. Portugalissa oli jo iät ja ajat ollut kesäasunto ja paljon työhankkeita. Se oli lähinnä hänen kotinsa. Monacossa oli kakkosasunto, yksityisin hänen asunnoistaan, jossa hän myös nautti vapaa-ajasta. Ja Lontoossa oli asunto jonka hän edelleen halusi pitää koska lapset asuvat Lontoossa.
Hän ei halunnut lentää näiden asuntojen välillä kuin pakolliset matkat vaan valitsi mieluummin laiva- ja automatkat. Niiden aikana hän siirtyi sitten mielessään identiteetistä toiseen.
Me puhuimme näistä modaliteeteista ja totesimme saman: ne rikastuttivat elämää.

Viime aikojen uutisia seuratessa olo on ollut kuin myrskyn silmässä. Donald Trumpin ensimmäiset vallan viikot sen ovat aiheuttaneet. Tempaukset toinen toisensa perään ovat ällistyttäneet ja ärsyttäneet.
Niinpä minulle ovat tulleet mieleen hötkyilyn estämiseksi ne monet vanhat hyvät konstit joita olen elämäni varrella oppinut, milloin ihmisiltä milloin kirjoista.
Myrskyn silmään ei pidä mennä mukaan. Siksi en lue vihapuheita sisältäviä somesivustoja. Jos syntyy ärsyttävä väittely, lopetan vastaamisen. Eipäs-juupas-keskustelu ei hyödytä ketään.
Uhkaavan ja ärsyttävän tilanteen yllättäessä on hyvä on ajatella, että nukunpa yön yli ja katson tilannetta aamulla. Ja jos asia ei selviä aamulla, tuumaan, että ”ánnas kattoo”, aika kyllä näyttää.
Vältän ennakoimasta ja suurentelemasta asiaa, sillä kokemus on opettanut että ennakoinnista on vain harvoin hyötyä ja enemmän haittaa. Asiat nimittäin harvoin edes menevät niin kuin on ennakoinut, joten miksi tuhlata aikaansa ja voimiaan sellaiseen jota ei tapahdu.
Olen myös todennut, että minun ei aina tarvitse ottaa itseeni jotain epämiellyttävää mullistusta tai vaikka toisen loukkausta. Voin antaa sen mennä kuin vesi hanhen selästä. Voin pysyä asialinjalla ja hoitaa asiat asioina.
Muistan erään kovissa liemissä olleen rakennusvalvojan viilipyttymäiset sanat ”koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee” . Näin se on.
Oli mukava nähdä jokin aika sitten A-studiossa Ilmarisen johtajan Timo Ritakallion rauhallisia kommentteja taloustilanteesta. Sitä ei saa raiteiltaan yksi presidentti, sillä isossa kuvassa suhteellisuudentaju voittaa. Talouteen vaikuttavat niin monet asiat.
Suomen poliittista elämää seuratessani olen monesti ajatellut, että poliitikot tulevat ja menevät.
Ja niin käy muuten presidenteillekin.https://www.youtube.com/watch?v=J5vKACNkHiI

Paljon täällä pitää tehdä että kunnollista ja tyylikästä jälkeä syntyy. Näin mietin tyhjissä saleissa, pölyisissä portaikoissa ja ränsistyneellä pihalla kulkiessani. Kävin kuvaamassa Martta Martikaisen suunnittelemaa Taivallahden kasarmia ennen kuin Auratum aloitti siellä restaurointinsa.
Avoimien ovien päivänä sain sitten uudesti syntyneellä kasarmialueella todeta, että nimenomaan kunnollista ja tyylikästä jälkeä oli syntynyt.
Kasarmista on tullut usean toimijan keskus, joka palvelee meitä töölöläisiä monin tavoin. Merta edemmäs kalaan ei ruokaostoksille tarvitse lähteä, sillä taloon tuli Töölön paras ruokakauppa. Monet tuttavani ovat kiitelleet tuotetarjonnan lisäksi myös tilojen suunnittelua: kaupan käytävät ovat leveät, jopa pyörätuoliasiakkaille helposti kuljettavissa.
Alkon avautuminen kaupan kylkeen varmaan tukee myyntiä puolin ja toisin.
Palvelutaloasukkaille restauroidussa osiossa on esimerkiksi vanhaa tiiliseinää ja puolapuut jätetty mukavasti esille muistuttamaan entisestä käyttötarkoituksesta. Värit ovat lämpimiä ja kotoisia.
Museoviraston suojelemassa talossa kaikkea mieleistään eivät sisutusarkkitehdit varmaan ole voineet tehdä. Valtavan suuri ravintolan sali on kuitenkin saatu verhoilla pehmennettyä ja jaettua looseiksi.
Töölön seurakunnan työntekijät kertoivat että toden totta Mechelininkadun liikenteen melu ei sisälle kuulu, mitä epäilin.
Vanha huoltoasema on nyt sisustettu iloisen väriseksi ja viihtyisäksi seurakunnan nuorille. Tilassa on myös oma keittiö, mikä helpottaa toimintaa.
Kahviloitakin alueella on kaksi kun ravintolan kahvila kaupan kahvilan lisäksi avautuu.
Kaikista eniten minua kuitenkin ilahduttaa rakennuskompleksin ulkonäkö. Hohtavan valkoiset puhdaslinjaiset ja kauniisti kaartuvat funkisrakennukset hivelevät silmää. Olen kiertänyt aluetta ja kaikista kulmista se näyttää yhtä hyvältä. Vielä paremmalta vaikuttanee kesällä kunhan pihan viherkasvit ovat hiukan varttuneet.
Ja voin hyvin jo kuvitella myös Steven Hollin modernin asuintalon restauroitujen rakennusten kylkeen.
Nyt on Töölössä kolme hienosti saneerattua rakennuskompleksia, Korjaamo, Töölön kirjasto ja Taivallahden kasarmi.
Seuraavaksi ehdottaisin miltei käyttämättömänä ränsistyvän Soutustadionin saneerausta. Rakennus on yksinkertaisuudessaan kaunis. Rannan rakennuksista se on aivan eri tasoa kuin kaksi parakkimaista taloa, Hietsun paviljonki ja Merimelojien maja.

Suomalaisten asumistoiveet ovat taas kirjoissa ja kansissa. Osa toiveista on ennenkin kuulemiani mutta osa uusia ja ehkä kummastuttaviakin.
Iältään tutkittavat olivat 20-74-vuotiaita, joten mielipiteet ovat varsin kattavalta ikäryhmältä.
Tätä Huoneistokeskuksen tutkimusta lukiessani mieleeni muistui eräs taannoinen naapurini. Hän oli iäkäs rouva, joka asui 44 neliömetrin kaksiossa. Varaa hänellä olisi ollut vaikka sadan neliömetrin asuntoon. Vaan ei, hän nimenomaan halusi asua tällaisessa kompaktissa asunnossa, koska kuulemma siivottavaa oli vähemmän ja tavaraa kertyi väkisinkin niukemmin kuin isossa asunnossa.
Tutkimuksenkaan mukaan suomalaiset eivät kaipaa valtavia asuntoja, vaan toiveasunnon koko sijoittuu 68 prosentilla suomalaisista 40 ja 100 neliömetrin väliin. Nuorilla ja yksinasuvilla myös alle 40 neliön asunnot ovat toiveissa.
”Asunnon etsijät painottavat nyt neliömäärän sijaan muita ominaisuuksia kuten asunnon sijaintia”, Huoneistokeskuksen vt. toimitusjohtaja Lea Jokinen sanoo.
Tämä painotus on kyllä ihan tuttu entuudestaan. Minulle on muodostunut käsitys, että varsinkin asunnon arvoa silmällä pitäen tärkeintä ovat nämä kolme määrettä: sijainti, sijainti ja sijainti. Ja paras sijainti olisi meren rannalla.  Toiseksi paras sijainti olisi sitten sellainen, jossa luonto kurkistelisi ikkunasta sisään. Tutkittavistakin reilut puolet (54 %) toivoo, että asunnon ympärillä olisi paljon luontoa.
Sen sijaan minua hämmästytti tieto, jonka mukaan asunnon ominaisuuksista tärkein on oma piha.
”Oman pihan tärkeys korostuu talouden koon kasvaessa: perheissä, joissa on jäseniä neljä tai enemmän, oma piha on erittäin tai melko tärkeä tekijä reilulle 70 prosentille vastaajista”, Jokinen sanoo.
Niinpä kai sitten. Haikailihan eräskin naapurini rivitaloa, jonka pihalle voisi laskea koirat telmimään.
Asuinympäristön rauhallisuus on tärkeää 77 prosentille suomalaisista. Ja tätä en lainkaan ihmettele. Niin on minullekin. Sen huomaa herkästi silloin kun sitä ei ole, kun vaikka naapuri hakkaa nauloja seinään tai toiselle porataan jäähdytysjärjestelmää. Melun toivoisin loppuvan ja pian.
Viime aikojen ärsytys on noussut taloon muuttaneiden vuokralaisten vuoksi. Nämä eivät ole opettaneet koiraansa olemaan haukkumatta. Talomme muut koirat sen taidon taitavat. Eli niiden isännät ja emännät ovat opettaneet koirilleen kerrostalon käytöstavat.
Muista toiveista yhdyn myös vastaajien toiveeseen siitä, että palvelut olisivat kävelyetäisyydellä. Viimeksi tänään Helsingin ruuhkaisilla teillä ajellessani siunasin mielessäni sitä, että päällisin puolin tärkeimmät hankinnat voin tehdä kävelyetäisyydellä olevista kaupoista. Ja palveluja alueelleni syntyy yhä lisää.
Avaraa pohjaratkaisua pitää erittäin tai melko tärkeänä lähes 60 % suomalaisista. Parveketta pitävät tärkeänä erityisesti yli 50-vuotiaat (70 %) suomalaiset. Runsas vaatteiden säilytystila on erittäin tai melko tärkeä ominaisuus 58 prosentille vastaajista.

Minä arvostaisin pohjaratkaisuissa nykyistä helpommin siirrettäviä väliseiniä. Siten asuntoa voisi muuttaa ja käyttää erilaisissa elämäntilanteissa entistä paremmin. Ainakin yhdellä rakentajalla helposti muunneltavia asuntoja jo on. Niissä seinien tilalla voivat olla vaikka kaapit, jotka voi sitten tarvittaessa siirtää.

Tutustuin jokin aika sitten yhteen uuteen Helsingin olohuoneeseen. Ja hyvältä näytti.
Kaupunkilaisille suunnatut ilmaiset oleskelutilathan ovat nyt muotia. Se onkin monella tapaa kannatettavaa muotia.
On kiva kun joistakin paikoista henkii vieraanvaraisuus ja ystävällisyys niin että kaikesta ei heti kättelyssä tarvitse maksaa.
Saneeratun Töölön kirjaston avajaisten yhteydessä kuulin, että ilmaisia julkisia tiloja Helsinkiin on kaivattu. Julkisille tiloille maksuttomuus lankeaa helposti luonnostaan mutta ovatpa jotkut kaupallisetkin tahot kuten asema-aukion hotelli ja Eiran rannan sauna oivaltaneet maksuttomuuden tuoman imagoedun.
Komea olohuone on sitten tulossa myös Helsingin keskustaan kun uusi kirjasto avataan.
Näille olohuoneille löytyy monenlaista käyttöä.
Itse olen ollut etsimässä taloyhtiön yhtiökokoukselle edullista ja helppokulkuista kokoontumispaikkaa. Kirjaston kokoushuoneeseen päädyimme. Se ei tosin ollut ihan ilmainen mutta edullinen.
Toisen kerran edullista tilaa tarvitsi kollegoiden kanssa pidetty lukupiiri, joka kokoontui säännöllisesti mutta jolla ei ollut rahaa satsata tarvittavaan tilaan. Silloin päädyimme erään järjestön kokoushuoneeseen. Jos ilmaisia olohuoneita olisi silloin ollut, varmasti olisimme valinneet jonkun niistä.
Yhteisöllisyyden ja tiimityöskentelyn lisääntyessä ilmaisia kokoontumistiloja tarvitaan yhä enemmän. Joskus aikaisemmin taloyhtiöissä oli askarteluhuoneita, joissa asukkaat saattoivat pitää vaikka virkkuuseuraa tai kortti-iltaa, ylipäänsä harrastaa mukavaa seurustelua. Nyt tällainen ajanviete kaiketi kävisi sitten päinsä ilmaisissa olohuoneissa. Joku kirjasto jo kutsui neulomisesta kiinnostuneita piiriin jossa joku muiden käsitöitä tehdessä lukisi ääneen.
Hiljan eräs mies kertoi haasteestaan. Hänen on etsittävä kokoontumistila noin kymmenelle kouluaikaiselle kaverilleen, jotka kokoontuvat pari kertaa vuodessa. Ensin on muodon vuoksi kokous ja sitten porukka jatkaa saunomaan ja kaljalle. Ehkä ilmainen olohuone sopisi kokoustamiseen, jatkot sitten muualle.
Minä voisin kuvitella piipahtavani tällaiseen olohuoneeseen vaikka sadetta pakoon, levähtämään ostosten välillä tai lukaisemaan jonkin aikakauslehden.

Lähistöni kauppias sai hiljan kiitosta epätavallisesta palvelustaan. Kiittäjä oli iäkäs rouva, joka käveli kauppiaan kukkakaupan ohi päivittäin ruokaostoksille. Kukkakaupan kohdalla rouva pysähtyi ja huilasi hetken. Kauppias oli näet asettanut liikehuoneistonsa edustalle tuolin, johon oli kiinnitetty lappu ”levähdä hetki”.
Tässä on hyvä vinkki tohtori Jenni Kuopalle, joka on tutkinut väitöskirjaansa varten käveltävyyttä. Tutkimuksen nimi on ”Kävelyn lupaukset kaupungissa. Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta”.
Kuoppa on tullut siihen tulokseen, että kaupunkien käveltävyydestä on tullut ajankohtainen ja tärkeä kaupunkisuunnittelun tavoite.
Hyvä niin. Tämä tavoite on tervetullut minullekin, koska kävelen päivittäin tunnin, joskus tunnin kerrallaan, joskus koostaen ajan pätkistä, riippuen aina siitä onko minulla asiointia vai pelkkää kuntoilua.
Olen samaa mieltä Kuopan kanssa siitä että kävely rikastuttaa arkea, ei siis vain kohota tai ylläpidä kuntoa.
Kävellessään suurin piirtein samoja reittejä päivittäin ihminen väkisinkin tulee seuranneeksi ympäristön vaihtelua, minä rantakadulla esimerkiksi meren olotilaa, jäisestä sulaksi, tyynestä myrskyisäksi, hiljaisesta äänekkääksi, kun moottoriveneet tai skootterit tai kanoottikoululaiset liikkuvat merellä.
Luonnon suoman vaihtelun lisäksi kaupunkisuunnittelijat voisivat rikastuttaa katujen varsia vaikka taidenäyttelyillä kuten Lissabonissa havaitsin. Siellä oli jalkakäytävän reunalle pitkälle matkalle pystytetty telineitä joihin oli kiinnitetty valokuvataidetta. Se oli siis ilmaista taidetta ihmisille ja he pysähtelivätkin katsomaan kuvia.
Käveltävyyden parantamiseksi kaupungit voisivat eritoten talvisin huolehtia nykyistä paremmin katujen hiekoittamisesta, sillä monet kadut ovat hengenvaarallisen liukkaita. Ilmaisten kenkiin kiinnitettävien liukuesteiden jakaminen kuntalaisille olisi myös terveyden ylläpitoa edistävä toimi.
Kesäisin taas pyöräilijät tulisi hätistää jalkakäytäviltä jotta voisimme kulkea rauhassa, harrastaa suomalaisten suosituinta kuntoilumuotoa, kävelyä.