Nainen vedenjakajalla

Paljon täällä pitää tehdä että kunnollista ja tyylikästä jälkeä syntyy. Näin mietin tyhjissä saleissa, pölyisissä portaikoissa ja ränsistyneellä pihalla kulkiessani. Kävin kuvaamassa Martta Martikaisen suunnittelemaa Taivallahden kasarmia ennen kuin Auratum aloitti siellä restaurointinsa.
Avoimien ovien päivänä sain sitten uudesti syntyneellä kasarmialueella todeta, että nimenomaan kunnollista ja tyylikästä jälkeä oli syntynyt.
Kasarmista on tullut usean toimijan keskus, joka palvelee meitä töölöläisiä monin tavoin. Merta edemmäs kalaan ei ruokaostoksille tarvitse lähteä, sillä taloon tuli Töölön paras ruokakauppa. Monet tuttavani ovat kiitelleet tuotetarjonnan lisäksi myös tilojen suunnittelua: kaupan käytävät ovat leveät, jopa pyörätuoliasiakkaille helposti kuljettavissa.
Alkon avautuminen kaupan kylkeen varmaan tukee myyntiä puolin ja toisin.
Palvelutaloasukkaille restauroidussa osiossa on esimerkiksi vanhaa tiiliseinää ja puolapuut jätetty mukavasti esille muistuttamaan entisestä käyttötarkoituksesta. Värit ovat lämpimiä ja kotoisia.
Museoviraston suojelemassa talossa kaikkea mieleistään eivät sisutusarkkitehdit varmaan ole voineet tehdä. Valtavan suuri ravintolan sali on kuitenkin saatu verhoilla pehmennettyä ja jaettua looseiksi.
Töölön seurakunnan työntekijät kertoivat että toden totta Mechelininkadun liikenteen melu ei sisälle kuulu, mitä epäilin.
Vanha huoltoasema on nyt sisustettu iloisen väriseksi ja viihtyisäksi seurakunnan nuorille. Tilassa on myös oma keittiö, mikä helpottaa toimintaa.
Kahviloitakin alueella on kaksi kun ravintolan kahvila kaupan kahvilan lisäksi avautuu.
Kaikista eniten minua kuitenkin ilahduttaa rakennuskompleksin ulkonäkö. Hohtavan valkoiset puhdaslinjaiset ja kauniisti kaartuvat funkisrakennukset hivelevät silmää. Olen kiertänyt aluetta ja kaikista kulmista se näyttää yhtä hyvältä. Vielä paremmalta vaikuttanee kesällä kunhan pihan viherkasvit ovat hiukan varttuneet.
Ja voin hyvin jo kuvitella myös Steven Hollin modernin asuintalon restauroitujen rakennusten kylkeen.
Nyt on Töölössä kolme hienosti saneerattua rakennuskompleksia, Korjaamo, Töölön kirjasto ja Taivallahden kasarmi.
Seuraavaksi ehdottaisin miltei käyttämättömänä ränsistyvän Soutustadionin saneerausta. Rakennus on yksinkertaisuudessaan kaunis. Rannan rakennuksista se on aivan eri tasoa kuin kaksi parakkimaista taloa, Hietsun paviljonki ja Merimelojien maja.

Suomalaisten asumistoiveet ovat taas kirjoissa ja kansissa. Osa toiveista on ennenkin kuulemiani mutta osa uusia ja ehkä kummastuttaviakin.
Iältään tutkittavat olivat 20-74-vuotiaita, joten mielipiteet ovat varsin kattavalta ikäryhmältä.
Tätä Huoneistokeskuksen tutkimusta lukiessani mieleeni muistui eräs taannoinen naapurini. Hän oli iäkäs rouva, joka asui 44 neliömetrin kaksiossa. Varaa hänellä olisi ollut vaikka sadan neliömetrin asuntoon. Vaan ei, hän nimenomaan halusi asua tällaisessa kompaktissa asunnossa, koska kuulemma siivottavaa oli vähemmän ja tavaraa kertyi väkisinkin niukemmin kuin isossa asunnossa.
Tutkimuksenkaan mukaan suomalaiset eivät kaipaa valtavia asuntoja, vaan toiveasunnon koko sijoittuu 68 prosentilla suomalaisista 40 ja 100 neliömetrin väliin. Nuorilla ja yksinasuvilla myös alle 40 neliön asunnot ovat toiveissa.
”Asunnon etsijät painottavat nyt neliömäärän sijaan muita ominaisuuksia kuten asunnon sijaintia”, Huoneistokeskuksen vt. toimitusjohtaja Lea Jokinen sanoo.
Tämä painotus on kyllä ihan tuttu entuudestaan. Minulle on muodostunut käsitys, että varsinkin asunnon arvoa silmällä pitäen tärkeintä ovat nämä kolme määrettä: sijainti, sijainti ja sijainti. Ja paras sijainti olisi meren rannalla.  Toiseksi paras sijainti olisi sitten sellainen, jossa luonto kurkistelisi ikkunasta sisään. Tutkittavistakin reilut puolet (54 %) toivoo, että asunnon ympärillä olisi paljon luontoa.
Sen sijaan minua hämmästytti tieto, jonka mukaan asunnon ominaisuuksista tärkein on oma piha.
”Oman pihan tärkeys korostuu talouden koon kasvaessa: perheissä, joissa on jäseniä neljä tai enemmän, oma piha on erittäin tai melko tärkeä tekijä reilulle 70 prosentille vastaajista”, Jokinen sanoo.
Niinpä kai sitten. Haikailihan eräskin naapurini rivitaloa, jonka pihalle voisi laskea koirat telmimään.
Asuinympäristön rauhallisuus on tärkeää 77 prosentille suomalaisista. Ja tätä en lainkaan ihmettele. Niin on minullekin. Sen huomaa herkästi silloin kun sitä ei ole, kun vaikka naapuri hakkaa nauloja seinään tai toiselle porataan jäähdytysjärjestelmää. Melun toivoisin loppuvan ja pian.
Viime aikojen ärsytys on noussut taloon muuttaneiden vuokralaisten vuoksi. Nämä eivät ole opettaneet koiraansa olemaan haukkumatta. Talomme muut koirat sen taidon taitavat. Eli niiden isännät ja emännät ovat opettaneet koirilleen kerrostalon käytöstavat.
Muista toiveista yhdyn myös vastaajien toiveeseen siitä, että palvelut olisivat kävelyetäisyydellä. Viimeksi tänään Helsingin ruuhkaisilla teillä ajellessani siunasin mielessäni sitä, että päällisin puolin tärkeimmät hankinnat voin tehdä kävelyetäisyydellä olevista kaupoista. Ja palveluja alueelleni syntyy yhä lisää.
Avaraa pohjaratkaisua pitää erittäin tai melko tärkeänä lähes 60 % suomalaisista. Parveketta pitävät tärkeänä erityisesti yli 50-vuotiaat (70 %) suomalaiset. Runsas vaatteiden säilytystila on erittäin tai melko tärkeä ominaisuus 58 prosentille vastaajista.

Minä arvostaisin pohjaratkaisuissa nykyistä helpommin siirrettäviä väliseiniä. Siten asuntoa voisi muuttaa ja käyttää erilaisissa elämäntilanteissa entistä paremmin. Ainakin yhdellä rakentajalla helposti muunneltavia asuntoja jo on. Niissä seinien tilalla voivat olla vaikka kaapit, jotka voi sitten tarvittaessa siirtää.