Nainen vedenjakajalla

Luettuani artikkelin liikuntaharrastuksen lopahtamisesta jäin miettimään miten se minulla on kestänyt vuodesta toiseen.
Kävely, kaiketi suomalaisten eniten suosima liikuntamuoto, valikoitui minulle aikanaan työkiireiden vuoksi. Epäsäännöllinen ja kiireinen aikataulu estivät säännölliseen aikaan alkavan harrastuksen, koska tuntien laiminlyöntejä ja rahan menoa olisi eittämättä tullut. Kävellä voi silloin kun se itselle sopii. Niinpä olen ainakin 20 vuotta kävellyt tunnin päivässä. Kävely on hyvä harrastus myös siksi, että iän vuoksi sitä ei tarvitse lopettaa kuten rankempia lajeja.
Kävely on edullista, helppoa ja nautinnollista. Sään mukaiset jalkineet ja asusteet eivät paljoa maksa moneen urheilulajiin verrattuna. Kävelemään ei juuri tarvitse ajaa minnekään vaikka sekin on joskus mukavaa. Olen vasiten ajanut jonnekin ja kävellyt sitten siellä tai kyläilyreissulla ystävän kanssa.
Yksi syy miksi kävelyyn ei kyllästy piilee siinä, että se mahdollistaa vaihtelun ja esteettisyyden. Eri reittejä valitessaan näkee erilaisia ympäristöjä ja maastoja ja kauniilla alueilla kulkiessaan nauttii miljöön viehättävyydestä. Itse kuljen mieluiten meren rannalla, sillä meri rauhoittaa ja on alati erilainen.
Kävelyssä minulle on tärkeää myös raikas ilma. Sisäliikunta ei suo samanlaista virkistystä.
Kävely voi olla myös sosiaalista. Minulla on ollut lenkkikavereita joiden ajat ovat sopineet yksiin omieni kanssa.
Liikuntaharrastuksen jotkut aloittavat terveytensä edistämiseksi tai ylläpitämiseksi. Kävely on terveellistä monella tapaa, eritoten istumatyöläiselle. Kävely vetreyttää monipuolisesti kehoa, varsinkin selkää ja jalkoja mutta pitkäkestoisena myös sydäntä ja keuhkoja.
Ei kun siis kävelylenkille! Se näyttää kiinnostavan muitakin :) http://helsinginkavelyfestivaali.blogspot.fi/p/etusivu.html

Joko sinä elät keskustoituneella alueella? Minä elän. Minulla ovat kaikki tarpeelliset toiminnot lähellä ikään kuin asuisin pienessä kylässä, jossa matka eri pisteisiin hoituu vikkelästi.
Termin ”keskustoituminen” on lanseerannut YIT:n kestävän kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen kuvaillessaan tulevaisuuden kaupunkeja.
Niissä asutaan, työskennellään, käydään ostoksilla ja harrastetaan yksillä ja samoilla kulmilla. Tämä kuvastaakin Kostiaisen mukaan kaupungin alkuperäistä ideaa.
Keskustoitumisesta johtuen ihmisten kulkeminen muuttuu kevyen liikenteen suuntaan. Ja se rakentajien, kaupunkisuunnittelijoiden ja poliitikkojen on syytä tiedostaa.
Eilen totesin jo erään esimerkin tästä. Erään reittivenelaiturin kylkeen kaupunki oli pystyttänyt tukevan pyörätelineen, johon saa kulkupelinsä lukittua asiallisesti.
Kävelijöitä pitäisi muistaa nykyistä enemmän. Kävelyreittien tulisi olla turvallisia ja viihtyisiä. Olen huomannut tämän ihan omien valintojeni kautta: kävelen mielellään sellaista reittiä jossa vilkasliikenteistä ajoväylää ei tarvitse ylittää. Siispä yli- tai alikulkusiltoja voisi olla enemmän kuin nyt on.
Niin ikään valitsen, eilen viimeksi, reitin, jonka varrella on kaunista vihreää maisemaa tai merta sen sijaan että kävelisin ajoteiden vieressä. Ei haittaa vaikka vihreä reitti olisi vähän pidempikin kuin pakokaasuilla kyllästetty katu.
Kevyen liikenteen väylillä pitää tietysti olla penkkejä ja mieluusti taidetta virikkeeksi. Hyvin tehdyt graffititkin kelpaavat.
On ollut mukava havaita kuinka monet rakentajat ovat koristaneet työmaidensa alueita ympäröivät aidat maalauksilla. Niissähän voi olla vaikka informaatiotakin kuten tulevan Helsingin keskuskirjaston työmaata reunustavilla aidoilla on.
Näillä keskustoituneilla alueilla tuskin tulee olemaan autojen pakokaasuja yhtä paljon kuin nyt monien kaupunkitalojen ympäristössä on. Tämä johtuu taloyhtiöiden vuokrattavista kimppa-autoista ja sähköautoista. Mutta tähän nyt menee vielä hyvä tovi.