Keltaisessa on voimaa. Sen havaitsen monella tapaa. Suomessa tunnen sen eritoten näin syksyllä.
Voimaannun heti kun kävelen puistossa, jossa puut ovat täynnä keltaisia lehtiä tai tallaan katua, jolle on lentänyt keltaisia lehtiä.
Ei ole juuri väliä sillä minkä sävyisinä lehdet tai tiet kellertävät. Vihertävänkeltaiset vaahteran lehdet piristävät, kullankeltaiset paistavat kuin aurinko, oranssinkeltaiset hohtavat ja punertavankeltaiset loistavat kypsän värisinä. Kaikki keltainen antaa energiaa minulle.
Turhaan ei ole sanottu, että keltainen on energisyyden väri: sitä pitäisi olla aina esimerkiksi työhuoneessa. Minä olen ottanut tämän onkeeni. Minulla on ollut keltaiset verhot työhuoneessa. Nyt on keltaisia tyynyjä olohuoneen sohvalla.
Jos ostan kukkia, ostan mielelläni keltaisia. Niitä on nyt parvekkeella. Oranssinkeltaisia krysanteemia. Aiemmin kesälläkin iloitsin keltaisista kukista: keltaisista pegonioista, jotka kestävät parvekkeeni kuumuudessa.
Keltainen on myös vallan väri. Portugalissa, jossa olen viettänyt talvia, näen paljon keltaisia taloja. Portugalilaisen ystäväni kertoman mukaan se on harkittua. Varsinkin tärkeät talot on haluttu maalata keltaisiksi, sillä keltainen kuvastaa mahtia.
Voimaa ja mahtia on myös kevääseen liittyvä keltainen. Kananpojan keltainen. Narsissin keltainen. Kevään keltainen kertoo uuden voittoa vanhasta, uutta alkua. Toden totta. Keltaisessa on voimaa.