Nainen vedenjakajalla

Lähistöni kauppias sai hiljan kiitosta epätavallisesta palvelustaan. Kiittäjä oli iäkäs rouva, joka käveli kauppiaan kukkakaupan ohi päivittäin ruokaostoksille. Kukkakaupan kohdalla rouva pysähtyi ja huilasi hetken. Kauppias oli näet asettanut liikehuoneistonsa edustalle tuolin, johon oli kiinnitetty lappu ”levähdä hetki”.
Tässä on hyvä vinkki tohtori Jenni Kuopalle, joka on tutkinut väitöskirjaansa varten käveltävyyttä. Tutkimuksen nimi on ”Kävelyn lupaukset kaupungissa. Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta”.
Kuoppa on tullut siihen tulokseen, että kaupunkien käveltävyydestä on tullut ajankohtainen ja tärkeä kaupunkisuunnittelun tavoite.
Hyvä niin. Tämä tavoite on tervetullut minullekin, koska kävelen päivittäin tunnin, joskus tunnin kerrallaan, joskus koostaen ajan pätkistä, riippuen aina siitä onko minulla asiointia vai pelkkää kuntoilua.
Olen samaa mieltä Kuopan kanssa siitä että kävely rikastuttaa arkea, ei siis vain kohota tai ylläpidä kuntoa.
Kävellessään suurin piirtein samoja reittejä päivittäin ihminen väkisinkin tulee seuranneeksi ympäristön vaihtelua, minä rantakadulla esimerkiksi meren olotilaa, jäisestä sulaksi, tyynestä myrskyisäksi, hiljaisesta äänekkääksi, kun moottoriveneet tai skootterit tai kanoottikoululaiset liikkuvat merellä.
Luonnon suoman vaihtelun lisäksi kaupunkisuunnittelijat voisivat rikastuttaa katujen varsia vaikka taidenäyttelyillä kuten Lissabonissa havaitsin. Siellä oli jalkakäytävän reunalle pitkälle matkalle pystytetty telineitä joihin oli kiinnitetty valokuvataidetta. Se oli siis ilmaista taidetta ihmisille ja he pysähtelivätkin katsomaan kuvia.
Käveltävyyden parantamiseksi kaupungit voisivat eritoten talvisin huolehtia nykyistä paremmin katujen hiekoittamisesta, sillä monet kadut ovat hengenvaarallisen liukkaita. Ilmaisten kenkiin kiinnitettävien liukuesteiden jakaminen kuntalaisille olisi myös terveyden ylläpitoa edistävä toimi.
Kesäisin taas pyöräilijät tulisi hätistää jalkakäytäviltä jotta voisimme kulkea rauhassa, harrastaa suomalaisten suosituinta kuntoilumuotoa, kävelyä.

Ateenan keskustassa on turha sanoa, että kauneuden tulisi olla katsojan silmissä. Ainakaan minun silmäni eivät millään ilveellä pystyneet näkemään Ateenan keskustaa kauniina. Se on rumin ja likaisin suurkaupungin keskusta jonka olen nähnyt. Ja olen nähnyt aika monta kaupungin keskustaa.
Toki tällaisena, näin rumana, en Ateenaa muistanut. Kävin siellä noin l5 vuotta sitten edellisen kerran. Ja tietty, ajat ovat nyt toiset, kreikkalaisilla kertomansa mukaan talouskurimus.
Siitäkin saatan olla eri mieltä kaupungin laitamilla luksustaloja ja Pireuksen sataman hienoja jahteja katseltuani. Minulle pikemminkin heräsi kysymys, olisiko lakia syytä muuttaa niin, että laivanvarustajatkin maksaisivat kunnolla veroja.
Ateenassa ajattelin, että köyhyydestä ei sentään selkeästi seuraa likaisuus. Monen muun maan kaupungit ovat köyhiä siinä kuin Kreikan pääkaupunki mutta ne ovat puhtaampia. Ateenassa, 28 asteen helteessä makkaroita myyvien kojujen editse leijaili likaisia papereita ja kadun varsilla lojui roinaa. Kaikkialla huokui hällä väliä –meininki. Tätä mieltä oli myös kreikkalainen ystäväni.
Fresh-hotelli mainosti, että sen kattoterassilta näkyy Akropolis. Niin näkyi. Otin siitä kuvan. Se kuultaa kaukana saneerausta kaipaavien ränsistyneiden talojen taustalla.
On olemassa tutkimustietoa siitä että hyvin hoidettu siisti ympäristö vaikuttaa ihmisten mieleen ja käytökseen. Huoliteltua ympäristöä ei halua sotkea. Se luo hyvää ja viihtyisää oloa.
Arjen designin merkityksen ovat oivaltaneet esimerkiksi ne muotoilijat, jotka ovat vieneet liikkuvan design-museon slummeihin.

http://www.designindaba.com/articles/creative-work/world%E2%80%99s-first-design-museum-built-inside-slum