Nainen vedenjakajalla

Taloudellisesti ankeat ajat ovat terästäneet palvelun tarjoajia kuuntelemaan kuluttajia entistä herkemmin. Ja hyvä niin. Mutta kuuntelu yksin ei auta. Palvelun tarjoajan tulisi myös ymmärtää mitä kuluttaja tarkoittaa. Ymmärrys toisi kilpailuetua yrittäjille.
Turun ja Vaasan yliopistoissa on tutkittu kuluttajien yhteisöllistä arvokokemusta eli prestigeä. Tulos kertoo, että lähipiirin hyväksyntä, status ja maine ja ainutlaatuisuus ovat keskeisiä ominaisuuksia sosiaalisesti arvostetuille tuotteille ja palveluille.
Prestige – Yhteisöllinen arvokokemus -teos on saatavilla Vaasan yliopiston sivuilla: http://www.uva.fi/fi/research/publications/orders/database/?julkaisu=783
Minulla on muutama omakohtainen kokemus siitä, että palvelun tarjoaja on kyllä kuullut mitä olen sanonut mutta ei ole ymmärtänyt sanoman merkitystä. Tai ei ole välittänyt ymmärtää. Mene tiedä.
Entinen kampaajani myi liikkeensä ja muutti ns. tuolivuokralaiseksi ystävättärensä kampaamoon. Eli he työskentelivät joskus yhtä aikaa, joten meitä asiakkaita oli kaksi kerrallaan kuulomatkan päässä toisistamme.
Kampaajani uteli minulta matkoistani toisen asiakkaan ja kampaajan kuullen. Vastasin vaivautuneesti ja vaillinaisesti. En halunnut kertoa näiden ihmisten kuullen asioistani, vaikka niissä mitään kummempaa salattavaa ei olekaan.
Kampaaja jatkoi kuitenkin juttua ja kyseli nyt, aionko tavata taas saman henkilön kuin kohteessa viimeksi. Mumisin jotain.
Sen jälkeen en tälle kampaajalle sitten enää mennytkään. Minusta hän käyttäytyi asiattomasti ja epäkorrektisti.
Toista kampaajaa pyysin leikkaamaan tukkani lyhemmäksi kuin edellisellä kerralla. Näytin myös kohtaa, jota tarkoitin. Hän hyväksyi ajatukseni. Lisäsin vielä, ettei ole väliä vaikka tukka olisi jopa liian lyhyt ensimmäisen viikon aikana sillä hiukseni kasvavat vikkelästi.
Nyt on viikko kulunut ja totean että kampaaja leikkasi jälleen hiuksiani liian vähän. Koen maksavani turhasta.
En mene koskaan seurustelemaan palvelun tarjoajien luokse vaan saamaan kunnollista palvelua ja vastiketta rahoilleni. Mutta joskus minusta tuntuu, että joillekin palvelun tarjoajille tuttavallinen seurustelu on tärkeämpää kuin hyvä palvelu ja asiakkaan toiveiden huomioon ottaminen.

Kala on suomalaisten mieleen. Sen todisti hiljan tehty listaus: Suomalaisten ensisijaiset lempilounasruoat ovat Fazerin verkkokyselyn mukaan lasagne, tortillat ja lohikeitto. Amica.fi-sivuston kyselyyn vastasi eri puolilta maata noin 2 800 suomalaista.
Listalle mahtui kolme kalaruokaa.Lohisoppa, paistetut muikut ja silakkapihvit. Nämä ovat siis varsin tavallisia myös kotiruokana. Itse tykkään esimerkiksi kerran kuukaudessa paistaa koko joukon silakkapihvejä ja lykätä osan sitten pakkaseen myöhempiä nautintoja varten.
Listalla ei ole minun herkkukalaruokaani: paistettuja ahvenia uusien perunoiden ja tillin kera. Sehän on ymmärrettävää, sillä ahventa ei välttämättä ole saatavilla aina eikä tietysti uusia perunoitakaan.
ProKala, joka puhuu suomalaisen kalan puolesta, on nyt keksinyt laatia lasagnelle, top tenin ykköselle kalareseptivaihtoehdon, kun minä ainakin olen tavannut yhdistää lasagnen jauhelihaan. Pitänee kokeilla savukalalasagnea, joka ei ainakaan ajatuksena ole kovinkaan outo.
Ystävättäreni julisti jokin aika sitten, että hän on aivan työlääntynyt loheen, mutta kyllä vaan minusta lohisoppa on poikaa. Ruisleivän kera. Esimerkiksi Picnic-kahviloissa on oivaa lohisoppaa.
Ja mitä tuohon listaan tulee, niin taiteilijaravintola Elitessä on aina tarjolla silakkapihvejä, sillä ne nyt yksinkertaisesti kuuluvat ravintolan perinteeseen.
Kalaruoat ovat muuten siitäkin mukavia, että osan voi valmistaa hyvinkin edullisesti mutta myös gourmet hintaisia löytyy. Eli jokaiselle jotakin ja jokaiseen tilanteeseen.
Suomalaisten top 10 -lempilounasruoat ovat:

1. Lasagne

2. Tortillat

3. Lohikeitto

4. Lihapullat ja perunamuusi

5. Paistetut muikut

6. Kaalilaatikko

7. Maksapihvit

8. Pizza

9. Makaronilaatikko

10. Silakkapihvit

Lähde: Fazer
Paljon ansiokasta tietoa kalasta löytyy sivustolta

http://www.prokala.fi/

Hankalat ihmiset ovat mainioita. He antavat meille paljon.
Niin muodoin en oikein ymmärrä miksi tällainen kirja on kirjoitttu: Satu Kaski ja Vesa Nevalainen "Ikävät ihmiset. Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa " Minusta nimittäin niin sanotusti hankalia tyyppejä ei ole olemassakaan.
Jos koemme jonkun hankalaksi meidän on hyvä katsoa peiliin ja kysyä miksi tämä henkilö meitä ärsyttää. Ja kas, vastaus löytyy itsestämme. Näin ollen, kiitos hankalan ihmisen, olemme löytäneet itsestämme jotain uutta ja mielenkiintoista. Sitä on sitten ehkä syytä työstääkin.
Jos vaikka kokouksessa tai ystävien tapaamisessa joku on hankalan äänekäs, riistäen huomion pääosin itselleen, voimme kysyä itseltämme, miksi tämä meitä suututtaa, ärsyttää, tms. Olisiko niin, että itse asiassa itse haluaisimme olla huomion kohde, tärkeä, kunnioitettu.
On näet niin, että monesti meitä toisissa ihmisissä ärsyttävät juuri ne piirteet joita on itsessämmekin ja joita emme kenties ole tunnistaneet.
Minut on viime aikoina eräs ystäväni alkanut kokea hankalaksi. Olen sen huomannut hänen äänestään. Hän ilmiselvästi aina ärtyy kun viittaan lenkille lähtöön. Miksi se, että minä kerron omasa lenkille lähdöstäni. häntä ärsyttää? No siksi,ett hänen pitäisi tehdä samoin mutta hän ei saa lähdetyksi. Hänen terveytensä vuoksi se kuitenkin olisi tärkeää. Minä siis tunnun hankalalta, koska hän ei tunnista omaa osuuttaan asiaan.
On se niin hankalaa.