Joko sinä elät keskustoituneella alueella? Minä elän. Minulla ovat kaikki tarpeelliset toiminnot lähellä ikään kuin asuisin pienessä kylässä, jossa matka eri pisteisiin hoituu vikkelästi.
Termin ”keskustoituminen” on lanseerannut YIT:n kestävän kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen kuvaillessaan tulevaisuuden kaupunkeja.
Niissä asutaan, työskennellään, käydään ostoksilla ja harrastetaan yksillä ja samoilla kulmilla. Tämä kuvastaakin Kostiaisen mukaan kaupungin alkuperäistä ideaa.
Keskustoitumisesta johtuen ihmisten kulkeminen muuttuu kevyen liikenteen suuntaan. Ja se rakentajien, kaupunkisuunnittelijoiden ja poliitikkojen on syytä tiedostaa.
Eilen totesin jo erään esimerkin tästä. Erään reittivenelaiturin kylkeen kaupunki oli pystyttänyt tukevan pyörätelineen, johon saa kulkupelinsä lukittua asiallisesti.
Kävelijöitä pitäisi muistaa nykyistä enemmän. Kävelyreittien tulisi olla turvallisia ja viihtyisiä. Olen huomannut tämän ihan omien valintojeni kautta: kävelen mielellään sellaista reittiä jossa vilkasliikenteistä ajoväylää ei tarvitse ylittää. Siispä yli- tai alikulkusiltoja voisi olla enemmän kuin nyt on.
Niin ikään valitsen, eilen viimeksi, reitin, jonka varrella on kaunista vihreää maisemaa tai merta sen sijaan että kävelisin ajoteiden vieressä. Ei haittaa vaikka vihreä reitti olisi vähän pidempikin kuin pakokaasuilla kyllästetty katu.
Kevyen liikenteen väylillä pitää tietysti olla penkkejä ja mieluusti taidetta virikkeeksi. Hyvin tehdyt graffititkin kelpaavat.
On ollut mukava havaita kuinka monet rakentajat ovat koristaneet työmaidensa alueita ympäröivät aidat maalauksilla. Niissähän voi olla vaikka informaatiotakin kuten tulevan Helsingin keskuskirjaston työmaata reunustavilla aidoilla on.
Näillä keskustoituneilla alueilla tuskin tulee olemaan autojen pakokaasuja yhtä paljon kuin nyt monien kaupunkitalojen ympäristössä on. Tämä johtuu taloyhtiöiden vuokrattavista kimppa-autoista ja sähköautoista. Mutta tähän nyt menee vielä hyvä tovi.
