Nainen vedenjakajalla

Kun kerran tutkimus todistaa, niin uskottava on, että suomalaisten taloudellinen lukutaito on kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla. Mutta ihan käytännön elämänmenoa viime aikoina tarkasteltuani olen havainnut, että käytännössä ainakaan joidenkin ihmisten toimet eivät sitten ole lukutaidon mukaisia.
Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmin ja Tampereen yliopiston vakuutustieteen professori Olli-Pekka Ruuskasen 2014 toteuttamassa tutkimuksessa on tarkasteltu ensimmäistä kertaa suomalaisten taloudellista osaamista kansainvälisesti vertailukelpoisilla kysymyksillä, joita voidaan verrata OECD:n aiemmin koordinoimiin tutkimuksiin. Suomessa tutkimukseen otettiin lisäksi mukaan myös vakuutustietämys.
Olen usein ja tänään viimeksi huomannut kaupassa että ihmiset eivät aina ota kassan tarjoamaa kuittia, eivätkä niin muodoin siis tarkista onko kauppa laskuttanut ostoksista oikein. Ei ole aina. Esimerkiksi tarjoustavarasta kassakoneella voi olla alentamaton hinta tai hyllyn reunassa lukea tavaralle eri hinta kuin kassalla on. Ja siis kauppiaan eduksi.
Tällainen asiakas ei niin muodoin seuraa vaikka Pins-etuohjelmansa pisteiden kertymistä. Pisteet eivät aina ilmesty koosteeseen vaan asiakkaan on pyydettävä niitä itse tiliotteeseensa.
Samoin minulle on käynyt, aivan hiljan, kotimaan lennon lennettyäni. Niin sanotut pluspisteet eivät ilmestyneet tililleni luvatussa ajassa. Itse oli pyydettävä niitä.
Tuttavani kehotti minua hiljan vertailemaan lääkäriasemien leikkauspakettien hintoja. Hintaeroja oli. Vaan niin oli eroja paketeissakin. Halpaan ei sisältynyt nukutusta, kalliimpaan kyllä. Yksioikoinen hintavertailu ei siis kerro kaikkea.
Tutkijatkin ovat todenneet että lukutaito ei ole a ja o.
Ongelmat taloudellisessa käyttäytymisessä ja asenteissa selittävät heidän mukaansa esimerkiksi ylivelkaantumista enemmän kuin oma taloudellinen tietämys.
.

Asuntokaupan hyydyttyä rakennusfirmat ehdottavat nyt uusien asuntojen ostamista sijoitusasunnoiksi. Ja mikä ettei, sillä asunnon vuokraaminen, silloin kun se onnistuu, merkitsee ihan hyvää ja vakaata tuottoa. Minä olin ihan tyytyväinen, kun sain kuuden prosentin tuottoa.
Mutta aikansa kutakin. Minä myin sijoitusasuntoni. Ja hyvä niin, ajattelin eritoten eilen.
Ystävättäreni kertoi harmillisesta vuokralaisesta. Iäkäs mies oli talonmiehen mukaan alkanut toimia talossa epäilyttävästi niin että naapurit olivat peloissaan.
Hella oli jäänyt päälle, savua kehittynyt ja palokuntakin kutsuttu paikalle. Iäkkään miehen muualla asuva poika ja vuokranantaja oli sitten kutsuttu hätiin.
Vuokralaisen valinta onkin yhä enemmän taitolaji. Huhu kertoo, että näinä aikoina käy kerran jos toisenkin niin, että vuokra ei tulekaan pankkitiliin ajallaan. Työttömäksi jäänyt vuokralainen ei ole pystynyt maksamaan.
Jos minulla vielä olisi sijoitusasunto, nyt pitäisi koputtaa puuta, sillä ilman vuokraa en ole jäänyt. Mutta kerran vuokralainen pyysi saada siirtää maksua kuukaudella, koska veromätkyyn oli mennyt rahaa.
Vuokralaisia etsivän toimiston palvelut maksavat mutta ovat minun kokemukseni mukaan hintansa väärtejä. Lähtökohtana toimistoväen ehdottaessaan uusia vuokralaisia on jo se, että luottotiedot ovat tarkistetut. Jos nämä tiedot ovat kunnossa, ainakin alku siis näyttää lupaavalta.

En ihmettele yhtään, että vauras ja hyvinvoiva tuttavani elää ylhäisessä yksinäisyydessä. Tulin näet siihen tulokseen, että hänen on pakko. Ympärillä olevien käytös sen on sanellut.
Niin sanotut kaverit eristävät hänet lahjakkaasti. Esimerkiksi tenniskentällä hänellä sujuu mukavasti pelikaverien kanssa mutta he eivät kuitenkaan koskaan soita hänelle eivätkä kutsu minnekään. Kun hän rupattelun lomassa ryhtyy kertomaan omista kokemuksistaan, vaikka matkoista, hänen puheeseensa eivät kaverit ota kantaa vaan vaientavat hänet sillä lailla olemattomiin.
Kateus vie kalatkin vedestä kuuluu sanonta. Kateus se tässäkin näyttäytyy.
Kun tuttavani ei tarvitse koskaan miettiä voiko hän ostaa jotain vai ei, se ei sovi tuttavien pirtaan. Ei ole hyvä olla siinä määrin äveriäs, että ei tarvitse miettiä hankintojaan vaan rahaa on siihen mitä mieli tekee.
Ymmärtäisin hänen kaveriensa käytöksen, jos tuttavani olisi pröystäilevä tai esittelisi vaurauttaan jotenkin. Vaan hän ei ole sellainen, vaan elää melko vaatimattomasti ja säällisesti. Alla ei ole mersua eikä hän omista merenrantahuvilaa. Ne eivät kiinnosta häntä. Mutta auto ja talo ovat toki hyvät.
Kaiken lisäksi hän on itse hankkinut, tyhjästä luoden, rahansa. Kovalla työllä.
Se ei kuitenkaan paina vaa´assa kun kaverit kadehtivat.
Muistan erään rikkaan miehen neuvon minulle maaseudulla. ”Jos saat hyvän kalansaaliin, sano naapureille, että vain jonkin verran tuli, älä paljasta että saalis oli mojova. Sillä kateus kukoistaa. ”

Jo vain tiesin ilman lukemaani tutkimustulostakin mikä liikunta on parasta. Testannut olen kaikenlaista: kuntosalilla rehkimistä, rakennetussa ulkoympäristössä kuten tenniskentällä treenaamista ja sitten ihan vapaassa luonnossa kuten meren rannalla liikkumista.
Ja niinhän siinä on käynyt että viimeksi mainitussa ympäristössä oloni on tuntunut parhaimmalta. Ei siitä mihinkään pääse.
Nyt sitten tamperelaistan tutkijoiden tulos varmentaa musta tuntuu päätelmäni. Tulokset löytyvät tästä: Pasanen Tytti, Tyrväinen Liisa, Korpela Kalevi. The relationship between Perceived Health and Physical Activity Indoors, Outdoors in Built Environments, and Outdoors in Nature. Applied Psychology: Health and Well-being.
Tiedote kiteyttää ne näin: Luonnossa liikkuminen on voimakkaammin yhteydessä hyvinvointiin kuin liikkuminen muissa ympäristöissä. Kansallisessa kyselytutkimuksessa tarkasteltiin yli kahden tuhannen suomalaisen raportoimia hyvinvointikokemuksia sekä viikoittaisia liikuntakertoja sisätiloissa, rakennetuissa ulkoympäristöissä ja luonnossa. Näistä luontoympäristöt osoittautuivat merkityksellisimmiksi hyvinvoinnin selittäjiksi.
Minusta suurin ero luonnossa ja mainituissa muissa ympäristöissä liikkumisen välillä on rauhoittuminen. Luonnolla on tyynnyttävä vaikutus, kuljenpa sitten rannalla tai metsässä. Samanlaista ärtyisyyden ja kiireen poistajaa en löydä muista ympäristöistä.
Paljon tietokoneen ääressä istuvana tarvitsen myös happihyppelyitä jotta pää ikään kuin selviää eri lailla kuin sisätiloissa ja ajatukset lähtevät taas liikkumaan.
Ja mikä ihastuttava etu on myös luonnossa liikkumisessa: ilmaisuus. En tarvitse käydä ostoksilla, tälläytyä mihinkään erityisiin vaatteisiin, en hankkia kalliita välineitä. Hyvät jalkineet riittävät.
Ja ei kun menoksi.

.

Guggenheimin säätiö, jonka pahat kielet väittävät ajavan vain omaa etuaan, on jo tehnyt suuren palveluksen Helsingille. Kaupunkimme on arkkitehtipiireissä ja niiden kautta laajemmin hyvin tunnettu ja suosittu. Minunkin tuttavapiirissäni on ulkomaalaisia arkkitehteja, jotka ovat tänne suunniteltavan museon myötä innostuneet kaupungistamme aivan eri lailla kuin ennen.
Minua muiden muassa pyydettiin kuvaamaan suunniteltavan museon ympäristöä, sillä taloa suunnitelleet tietty ottivat huomioon esimerkiksi ympäristön korkeuseroja ja rakennusten tyylejä. Niiden kanssahan museon tulee mallata yhteen. Myös merinäkymä kiinnosti.
Tein työtä käskettyä ja levitin sitten kuviani arkkitehdeille ympäri maailmaa.
Minua on ihmetyttänyt se pahanilkisyys, joka kilpailuun on kohdistunut Suomessa eräissä piireissä. Esimerkiksi kaupunginosalehti Töölöläinen mollaa hanketta tuon tuosta.
Kysehän on vasta säätiön kustantamasta kilpailusta ja Helsingin potti on pelkkä alueen osoittaminen hankkeelle.
Kaikesta nälvimisestä huolimatta nyt on kuitenkin käynyt niin, että tähän arkkitehtuurikilpailuun tuli ehdotuksia enemmän kuin koskaan mihinkään muuhun arkkitehtuurikilpailuun. Guggenheim sai 1715 ehdotusta Helsingin museoksi, kun aiempi kilpailuehdotusten ennätys on 1557 työtä, jotka olivat Gizan museota varten.
Odotan jännittyneenä sitä millaisia ehdotukset ovat. Ainakin kaksi ystäväänikin on osallistunut kilpailuun.
Kyllä olisi todella kiva saada myös toteutukseen asti rohkea näyttävä ainutlaatuinen museorakennus hienolle tontille.

Matkustaminen on etuoikeus, josta pitäisi pitää kiinni nyt kun se on tehty niin helpoksi että mantereilta toisille siirtyy suhteellisen vaivattomasti. Tuohon tyyliin kirjoitti taannoin Suomen Lääkärilehdessä Katja Kallio. Hän koki tämän etuoikeuden vähän rasitteeksi.
Minäkin koen, että matkustamisella ja matkustamisella on eronsa. Ja kaikkea en halua sietää. Olen tietyllä tapaa rajoitteinen.
Esimerkiksi vietettyäni lumimyrskyn vuoksi ja kourissa yhden yön Amsterdamin lentokentällä ja tapeltuani rättiväsyneenä seuraavana aamuna paikasta koneeseen, tulin siihen tulokseen, että koneen vaihtoruljanssi saa olla osaltani ohi. Lennän vain suoria lentoja. Maksoi mitä maksoi. Mutta tämähän on tullut entistä hankalammaksi toteuttaa.
Toisekseen saan pultin matkan tilaamisesta nettiteitse. En saa koskaan tarpeeksi infoa sivustoilta. En vaikka siellä olisi jatko-ohjaus hotellien sivustoille. Informaatio on liian köykäistä ja puutteellista ja lisäksi joskus paikkansa pitämätöntä, kuten olen kokenut.
Ja jos olen tilaamassa sitten puhelimitse vaikka tiettyä istuinpaikkaa lentokoneeseen ulkomaalaiselta firmalta, maltaitahan se maksaa, kun ensin odottelen ja sitten takkuamme paikkoja.
Myös maksaminen luottokortilla on ontunut, epäonnistunut nettiteitse.
Mutta matkustaa tykkään. Tällaiset nykyiset koetut hankaluudet vain ovat johtaneet siihen, että olen iskostunut valitsemaan sitten aina ne samat luotetut firmat joiden kanssa palvelu on pelannut. Hintavertailut ja vaihtelut ovat tipotiessään.

Minulla on kokemusta kimppakämpän vuokralaisena ja vuokralle antajana.
Vuokralaisena olin nuorena parissakin kimppakämpässä, jotka nyt ovat kuulemma talousahdingon vuoksi entistä suositumpia.
Kumpikin asunto oli iso ja kullakin meistä vuokralaisista oma huone.
Vuokran maksusta ei tullut ongelmia. Sen hoidimme säntillisesti. Mutta muissa asioissa tökki. Esimerkiksi toisessa asunnossa oli tyttö, joka tapasi syödä meidän muiden ruokia jääkaapista niin että kun ruokien hankkija tuli kotiin ja meinasi ruveta iltapalalle, jääkaapistapa ei löytynytkään hänen ostamiaan ruokia. Sanomistahan siitä tuli. Kun vielä meillä jokaisella oli vain vähän rahaa, tytön ”lainailu” kävi myös kukkaron päälle. Asia oikeni vain muutaman tiukan joukkopuhuttelun jälkeen.
Myös toisessa kimppa-asunnossa oli rahaongelmia. Kun puhelin oli vain yhdellä vuokralaisista, hän joutui maksumieheksi kun muut vieraineen soittelivat selän takana.
Kimppa-asuminen voi toisaalta siis olla edullista, toisaalta taas ei.
Vuokranantajana sain aina vuokrarahat ajallaan ja kaikki sujui muutenkin mallikkaasti. Sopimuksen olin teetättänyt hyvällä toimistolla, joka muiden muassa tutki kahden miesvuokralaiseni luottotiedot etukäteen.
Mutta sopimuksen miehet joutuivat sanomaan irti ennen luultua aikaa, koska toinen sairastui vakavasti ja joutui takaisin kotipaikkakunnalleen, sairaalaan.
Siinä vaiheessa sopimuksen yhteisvastuupykälä oli minulle paikallaan. Toinen vuokralaisista joutui hoitamaan asiat, kuten loppusiivouksen, molempien puolesta.
Siispä kimppa-asunnon vuokralaiseksi meno tai vuokralle anto edellyttää tarkoin harkittua vuokrasopimusta.
Tähän on nyt kiinnittänyt huomiota myös Suomen Vuokranantajat ry.

Kuittipakko, joka vuoden alusta tuli voimaan, olisi minusta hyvin voinut koskea myös torikauppiaita ja maa- ja metsätalouden harjoittajia. Näin siksi, että tarkoitus on kitkeä kaikkea harmaata taloutta.
En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että kaikki torimyyjät ilmoittaisivat kaikki tulonsa verottajalle. Niin ikään en ole vakuuttunut siitä, että maaseudulla vaikka kananmunien, marjojen ja vihannesten myynnistä saadut rahat tai erilaisten palvelujen, kuten traktorin korjausten tai puiden kaadon apujen palkkiot kulkeutuisivat verottajan tietoon.
Eikö siis tasa-arvo tässä harmaan talouden kitkemisessä olisi ollut tarpeen. Nyt myyjät ovat eriarvoisessa asemassa ja verot sitten maksavat muut kansalaiset.
Mitä itse kuitteihin tulee, ihmettelen kaupassa usein ihmisiä, jotka sanovat, etteivät tarvitse kuittia. Tarkastan aina kuitista onko minua laskutettu juuri siitä mistä pitikin. Kun näet läheskään aina ei ole. Esimerkiksi kaupassa olevien tarjoustuotteiden hinnat saattavat olla kassalla alkuperäiset, siis vailla sitä alennusta joka tarjoustuotteessa ja kaupan mainoksessa lukee. Joskus kuitissa on laskutettu myös ihan väärä ostos eli kassahenkilö on naputellut väärin.
Kuitit voisivat myös olla sellaisella paperilla, joka kestää aikaa. Esimerkiksi apteekkien kuiteissa tulisi säilyä summat vuoden lopun kertymää varten. Joskus ne häviävät jos kuitit unohtuvat valoisaan paikkaan.