Nainen vedenjakajalla

Kiinteistöliitto ajaa hyvää asiaa. Se ehdottaa kotitalousvähennyksen ulottamista asunto-osakeyhtiöiden tilaamiin korjauksiin.
Perusteena se mainitsee korjaamisen tukien vakauttamisen ja hallinnollisesti kevyen toteuttamisen.
Kannatan liiton ehdotusta.
Huoneiston sisäpuoliset korjaukset ovat yleensä omistajan vastuulla ja huoneistojen ulkopuoliset tilat yhtiön vastuulla. Mutta mielenkiintoinen välimaasto on parveke.
Juridisesti se kuuluu taloyhtiön hoitovastuulle mutta käytännössä monissa taloissa huolto on tuupattu osakkaalle.
Niinpä ei tuntuisi kaukaa haetulta saada hyödyntää kotitalousvähennystä vaikka parvekkeen korjauksiin ja huoltoon.
Esimerkiksi lattiarallien lakkaus tai maalaus, samoin puisen katon maalaus, ja parvekekaiteiden kunnostus voisivat hyvin olla kotitalousvähennyksen piirissä. Niitä saattavat näet osakkaat itse joutua hoitamaan ja korjaamaan.
Iäkkäät yksin asuvat vanhat rouvat eivät lattiaralleja edes yksin pysty nostamaan vaan tarvitsevat apuvoimia. Ja nehän maksavat. Siis luontevaa olisi hyödyntää kotitalousvähennystäkin.
Kunpa valtiovalta vihdoin lotkauttaisi korviaan tälle Kiinteistöliiton hyvälle ehdotukselle.

Taloudellisesti ankeat ajat ovat terästäneet palvelun tarjoajia kuuntelemaan kuluttajia entistä herkemmin. Ja hyvä niin. Mutta kuuntelu yksin ei auta. Palvelun tarjoajan tulisi myös ymmärtää mitä kuluttaja tarkoittaa. Ymmärrys toisi kilpailuetua yrittäjille.
Turun ja Vaasan yliopistoissa on tutkittu kuluttajien yhteisöllistä arvokokemusta eli prestigeä. Tulos kertoo, että lähipiirin hyväksyntä, status ja maine ja ainutlaatuisuus ovat keskeisiä ominaisuuksia sosiaalisesti arvostetuille tuotteille ja palveluille.
Prestige – Yhteisöllinen arvokokemus -teos on saatavilla Vaasan yliopiston sivuilla: http://www.uva.fi/fi/research/publications/orders/database/?julkaisu=783
Minulla on muutama omakohtainen kokemus siitä, että palvelun tarjoaja on kyllä kuullut mitä olen sanonut mutta ei ole ymmärtänyt sanoman merkitystä. Tai ei ole välittänyt ymmärtää. Mene tiedä.
Entinen kampaajani myi liikkeensä ja muutti ns. tuolivuokralaiseksi ystävättärensä kampaamoon. Eli he työskentelivät joskus yhtä aikaa, joten meitä asiakkaita oli kaksi kerrallaan kuulomatkan päässä toisistamme.
Kampaajani uteli minulta matkoistani toisen asiakkaan ja kampaajan kuullen. Vastasin vaivautuneesti ja vaillinaisesti. En halunnut kertoa näiden ihmisten kuullen asioistani, vaikka niissä mitään kummempaa salattavaa ei olekaan.
Kampaaja jatkoi kuitenkin juttua ja kyseli nyt, aionko tavata taas saman henkilön kuin kohteessa viimeksi. Mumisin jotain.
Sen jälkeen en tälle kampaajalle sitten enää mennytkään. Minusta hän käyttäytyi asiattomasti ja epäkorrektisti.
Toista kampaajaa pyysin leikkaamaan tukkani lyhemmäksi kuin edellisellä kerralla. Näytin myös kohtaa, jota tarkoitin. Hän hyväksyi ajatukseni. Lisäsin vielä, ettei ole väliä vaikka tukka olisi jopa liian lyhyt ensimmäisen viikon aikana sillä hiukseni kasvavat vikkelästi.
Nyt on viikko kulunut ja totean että kampaaja leikkasi jälleen hiuksiani liian vähän. Koen maksavani turhasta.
En mene koskaan seurustelemaan palvelun tarjoajien luokse vaan saamaan kunnollista palvelua ja vastiketta rahoilleni. Mutta joskus minusta tuntuu, että joillekin palvelun tarjoajille tuttavallinen seurustelu on tärkeämpää kuin hyvä palvelu ja asiakkaan toiveiden huomioon ottaminen.

Kala on suomalaisten mieleen. Sen todisti hiljan tehty listaus: Suomalaisten ensisijaiset lempilounasruoat ovat Fazerin verkkokyselyn mukaan lasagne, tortillat ja lohikeitto. Amica.fi-sivuston kyselyyn vastasi eri puolilta maata noin 2 800 suomalaista.
Listalle mahtui kolme kalaruokaa.Lohisoppa, paistetut muikut ja silakkapihvit. Nämä ovat siis varsin tavallisia myös kotiruokana. Itse tykkään esimerkiksi kerran kuukaudessa paistaa koko joukon silakkapihvejä ja lykätä osan sitten pakkaseen myöhempiä nautintoja varten.
Listalla ei ole minun herkkukalaruokaani: paistettuja ahvenia uusien perunoiden ja tillin kera. Sehän on ymmärrettävää, sillä ahventa ei välttämättä ole saatavilla aina eikä tietysti uusia perunoitakaan.
ProKala, joka puhuu suomalaisen kalan puolesta, on nyt keksinyt laatia lasagnelle, top tenin ykköselle kalareseptivaihtoehdon, kun minä ainakin olen tavannut yhdistää lasagnen jauhelihaan. Pitänee kokeilla savukalalasagnea, joka ei ainakaan ajatuksena ole kovinkaan outo.
Ystävättäreni julisti jokin aika sitten, että hän on aivan työlääntynyt loheen, mutta kyllä vaan minusta lohisoppa on poikaa. Ruisleivän kera. Esimerkiksi Picnic-kahviloissa on oivaa lohisoppaa.
Ja mitä tuohon listaan tulee, niin taiteilijaravintola Elitessä on aina tarjolla silakkapihvejä, sillä ne nyt yksinkertaisesti kuuluvat ravintolan perinteeseen.
Kalaruoat ovat muuten siitäkin mukavia, että osan voi valmistaa hyvinkin edullisesti mutta myös gourmet hintaisia löytyy. Eli jokaiselle jotakin ja jokaiseen tilanteeseen.
Suomalaisten top 10 -lempilounasruoat ovat:

1. Lasagne

2. Tortillat

3. Lohikeitto

4. Lihapullat ja perunamuusi

5. Paistetut muikut

6. Kaalilaatikko

7. Maksapihvit

8. Pizza

9. Makaronilaatikko

10. Silakkapihvit

Lähde: Fazer
Paljon ansiokasta tietoa kalasta löytyy sivustolta

http://www.prokala.fi/

Kahden naisen karua kertomusta telkkarista aamulla kuunnellessani totesin saman minkä jokin aika sitten. Potilaan, kuten tv:ssä esiintyneiden naisten äitien, hoitotahto ei tahdo mennä lääkäreille perille. Potilasta voidaan hoitaa pidempään ja tehokkaammin kuin hän tahtoisi.
Olen itse rustannut hoitotahtoni jo aikapäivää sitten, sillä kukapa tietää milloin vaikka auto-onnettomuus vie itse kunkin henkilön sellaiseen tilaan, ettei pysty ilmaisemaan hoitotahtoaan.
Olen sitten kysynyt eräältä lääkäriltä, miten saisin hoitotahtoni kirjattua Kanta-tiedostoon, jonka sähköisestä luomisesta ja ylläpitämisestä me veronmaksajat olemme jo maksaneet maltaita. Ei kirjaaminen onnistu, ei, sillä tietosuojassa on ongelmia.
Kansalaisena ihmettelen mitä ne ongelmat ovat, koska olen antanut lääkäreille luvan katsoa tietojani.
Kysyin asiaa tiedostoa ylläpitävältä Kelalta ja sain vastauksena mm. näin: ” Hoitotahto otetaan Kannassa käyttöön myöhemmin, kun terveydenhuollon toimintayksiköissä voidaan kattavammin hyödyntää Kannasta hoitotahtoasiakirjoja.

Tulevaisuudessa voit myös Omakanta-palvelun kautta antaa tahdonilmaisun hoitotahdosta ja elinluovutuksesta. Tarkkaa aikataulua emme vielä valitettavasti osaa sanoa, sillä se riippuu siitä, milloin terveydenhuolto alkaa näitä sähköisesti annettuja tietoja hyödyntämään.”
Miten se Omakanta nyt lääkäreitäni palvelisi? Kun sinne pääsee kirjautumaan minun pankkitunnuksillani.
Ei, kyllä olisi paikallaan, että kallis Kanta-tiedosto palvelisi myös potilaita. Onpa este hoitotahtoni kirjaamiseen sinne mikä tahansa, niin poistaa se pitäisi.

Tavaroita voi ostaa mutta elämyksiä ja kokemuksia ja muistoja ei voi ostaa. Tähän tapaan arveli luksushotellin johtaja telkkarissa jokin aika sitten. Elämysten haku oli hänen mielestään syy käyttää hotellin palveluita kuten viettää häät siellä.
Olen jo vuosia välttänyt tavaroiden haalimista, osin tietty siitä syystä että kaikkea tarpeellista minulla jo on. Mutta toisaalta myös juuri mainitusta syystä, koska olen itse oivaltanut saman minkä tämä hotellin johtaja.
Täsmällisesti ottaen elämyksiäkin tietysti voi ostaa kuten nyt hotellin palveluita tai matkoja, yms.
Vaan kaikista elämyksistä ei toki tarvitse maksaa, mikä voi olla ihan tervetullutta näinä taloudellisesti ankeina aikoina.
Minä saan elämyksiä ja muistoja vaikka valokuvaamalla luontoa. Olen eilen käynyt kuvaamassa tiettyä paikkaa meren rannalla. Olen kuvannut sen jokaisena vuoden aikana. Elämyksiä syntyy maiseman muutosta tarkkaillessa. Kesällä siellä oli esimerkiksi lintujakin, vaan ei nyt. Ei muuten maksa mitään :)
Kun matkustan, matkustan mieluiten yksin ja tapaan sitten kohdemaassa tuttuja. Yksin reissatessa tutustun ihmisiin paremmin kuin jonkun kanssa kulkiessa. Paikalliset ihmiset tulevat herkästi juttelemaan ja kuulen kohtaloita. Kielitaitoakin voin samalla testata.
Näin niitä muistoja kertyy.

Kallista ja mittavaa sote-uudistusta eteenpäin vieville poliitikoille minulla olisi edullinen ja vaatimattoman pieni uudistus toteutettavaksi. Jos siis hyvää tahtoa ja järkeä löytyisi.
Suomessa joka vuosi noin 50 000 henkilöä joutuu turvautumaan sairaalaan liuikastumisen vuoksi. Eivätkä nämä kaikki liukastujat ole suinkaan kompuroivia ikäihmisiä. Johan ensimmäisillä liukkailla humalaisia nuorehkojakin ihmisiä oli pyllähtänyt ja murtanut nilkkojaan ja ranteitaan.
Siispä, poliitikot voisivat ajaa läpi päätöksen, jonka mukaan suomalaisille hankittaisiin ilmaiseksi liukuesteet jalkineisiiin.
Kyllä se halvemmaksi tulisi työpaikoille, kunnille ja vakuutusyhtiöille kuin antaa ihmisten toipua murtuneine jalkoineen ja käsineen pitkät tovit poissa työstä. Toisekseen myös terveydenhuollossa säästyisi voimavaroja.
Ja vaikka ihminen ei liukastuisi maahan asti talvikelillä, kävely tuntuisi rennommalta ja nautittavammalta kun askeltaa saisi turvallisesti jäätikölläkin. Muutenhan kävely liukkailla kaduilla pikemminkin jännittää lihaksia ja aiheuttaa kipua.

Juuri tänäänhän sipulikeitto olisi paikallaan. Tämän huomasin luettuani infoa vuoden vihanneksesta, sipulista.
Sipulikeitto lämmittää, kun ulkona tuulee kalsasti. Sipulisoppa myös piristää, sillä maku on vahva. Ja etunsa on sekin, ettei se lihota, ellei sitten leipäpaloihin sorru liiaksi.
Sipuli on oikein hyvä vuoden vihannekseksi näinä aikoina, sillä se on myös edullinen kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.
Puutarhaliitto ry:n ja Kotimaiset Kasvikset ry:n valinta on siis osunut nappiin.
Valitsijat esittelevät tiedotteessaan monenmoisia sipuleita: keltaisen, punaisen, valkoisen, purjon, salotti- ja ruohosipulin. Saatavana on kuulemma peräti l5 erilaista sipulia.
Minun suosikkini on ruohosipuli, jota olen poiminut Porkkalan kallioilta, jossa se kasvoi ja varmaan kasvaa edelleenkin villinä. Kalareissulta tullessa nappasin sitä aina vähän mukaan, kalaruokien mausteeksi. Se oli mukavaa silakoiden väliin, kun tein silakkapihvejä ja koristeeksi kalakeittoon, kantarellikastikkeeseen ja salaatteihin, ja mikä ettei voileivän päällekin.
Sipuliruoista tykkään eniten sipulipiirakasta. Sitä tein maalla ja jos ensi syömiseltä jotain jäi, loput piirakan palat laitoin pakkaseen.
Sipuli-tomaattisalaattia harrastan myös, koska kumpikin vihannes toimivat niin sanottuina diureetteina, poistavat nestettä kehosta. Ne ovat siis hyviä vihanneksia painoaan vartioiville.
Tiedotteen ohessa on hyviä ruokaohjeita:
http://keittokirja.kasvikset.fi/WebRoot/1035464/X_Ruokaohjehaku.aspx?id=1035524

Kun valtaosa maapallon väestöstä asuu jo kaupungeissa ei ole ihme että useissa kaupungeissa on pienistä asunnoista pulaa. Niinhän on meilläkin.
Olen viime aikoina katsellut monien kaupunkien ratkaisuja tähän ongelmaan. Viimeksi luin ja katselin kuvia Johannesburgin kekseliäästä ratkaisusta. Vanhat viljasiilot oli muutettu asunnoiksi ja niiden päälle oli vielä kerätty laivoissa kuljetettavia kontteja, jotka tietysti nekin oli muokattu asumista varten. Näin oli saatu suuri määrä pieniä asuntoja ja mukavia yhteistiloja kuten kuntosali, biljardinpeluuhuone, yhteiskeittiö, televisiohuone. Koko rakennelma oli kirkkaan ja iloisen värinen ja nuoret asukkaat haastattelun mukaan tyytyväisiä.
http://youtu.be/91fLamZ1loA
Niin ikään olen lukenut ja nähnyt kekseliäitä asuntoja, jotka on suunniteltu entisiin autotalleihin, navetoihin, laivoihin, torneihin ja jopa kuumissa maissa kallioluolastoihin, joissa on helteellä mukavan viileää. Myös nurmikkokukkula saattaa kätkeä alleen asunnon, josta avautuu sitten lasiseinä ja –ikkunoita kukkulan alarinteelle.
Ehkä siis on aika unohtaa tyypillinen asunto-käsite ja antaa mielikuvituksen ja insinööritaidon lentää. Miten avata konttiin ikkunoita, kuinka vetää vesijohdot kukkulan alle, miten saada luvat asuntolaivalle.? Heltiääkö lupia ja löytyykö ratkaisuja vasta pakon edessä kun muut keinot on käytetty?
Ilokseni luin jo eräistä hyvistä keksinnöistä Suomessakin. Esimerkiksi YIT on hoksannut liittää asuntokonseptiinsa jo integroidut huonekalut, joita saa kätevästi kätkettyä ja avattua tarpeen mukaan. Tällaisia, myös liikkuvia huonekaluratkaisuja, on maailmalla paljonkin. Ja Kalasataman rakentajat ovat jo saaneet konsultoitua erästä alan gurua. Tällaiset ratkaisut ovat myös siistin näköisiä, paremman näköisiä kuin yksitellen ajan myötä hankitut eripariset huonekalut.
Siis uusia tuulia pienasuntorintamalla on ainakin rakentajilla, toivottavasti kohta ostajillakin.

Kireä taloudellinen tilanne on saanut jotkut ihmiset miettimään myös vieraskoreutta entistä tarkemmin. Tämä ilmeni tänään keskustelussa erään tuttavani kanssa.
Hän kertoi pohtineensa asiaa muutaman ihmisen kanssa ja kokemukset olivat aika samanlaisia. Ja ne ottivat päähän.
Kun visiitit eivät aina syystä tai toisesta ole vastavuoroisia vaan kahvitus ja illanistujaiset tapahtuvat jonkun tietyn ihmisen kotona niin hänelle samalla lankeavat aina myös kahvitarjoilu, voileipien tai pullan laitto tai pienen purtavan ja juomien järjestäminen. Aikaa myöten se tietty myös tulee maksamaan, enemmän kuin emäntä tai isäntä soisi.
Toki vieraskorea ei tarvitsisi olla vaan vähän vaikea sitä on tylyksi ja kovaksi heittäytyä. Sen arvaa jokainen. Eli siis tämä vieraiden tulisi ottaa huomioon ja kantaa kortensa kekoon.
Mutta nytpä tuttavani kertoi tuohtuneena, että näinhän ei likimainkaan aina kuulemma käy vaan vieraat hyväksikäyttävät emännän tai isännän hyväntahtoisuutta ihan kylmästi. Ja toistuvasti. Kuvio on vähän samantapainen kuin kesäiset mökkivierailut joidenkin luokse ja ilman kummempia tuliaisia.
Siis, vieraskorealle tulisi viedä jotain mukavaa, eikä välttämättä kukkia vaan jotain hyödyllistä kuten kahvipaketti tai muuta kätevää, rahan arvoista tuomista, sillä rahaahan tarjoavaltakin hupenee.
Eräs tuttavani, yksin asuva mies joka ei ruokaa osaa laittaa ja joka tuon tuosta saa kutsuja tuttaviensa koteihin illallisille, on ottanut asiakseen kutsua isäntäväkeä aina silloin tällöin ravintolaan jossa hän tarjoaa puolestaan illallisen.
Yksi vaihtoehto on tietty pistää illanistujaiset ja kahvittelut kiertämään, sillä eihän ole laitaa että jonkun täytyy aina kärsiä rahallisesti yhteisistä mukavista hetkistä.

Miten minä niitä Finnair plus pisteitäni oikein hyödynnän, kun niitä en saa tililleni. Tätä taas jouduin ihmettelemään.
Matkustin Flyben lennolla 10 ja 12. lokakuuta ja niistä olisi pitänyt kirjata pluspisteitä tililleni. Vaan ei kirjautunut.
Reklamoin ja odotin käskytetyt 2 viikkoa. Ei näkynyt pisteitä.
Otin Finnairin facebookin kautta yhteyttä firmaan. Minulta tivattiin kahteen otteeseen lentojani. Siis minun olisi pitänyt palvella Finnair plussaa vaikka jo kahdesti olin lennot ilmoittanut ja pisteiden kuuluisi automaattisesti ilmestyä saldooni. En palvellut Finnairia.
Mutta otin yhteyden Flybeehen ja sieltä asia hoitui. Siis pisteet 10.10 ja 12.10 tulivat tililleni 27.11.
Varsinaista palvelua. Tarkoitus lienee, että niitä pisteitä ei voi oikeasti hyödyntää. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun minulla oli ongelmia näiden pisteiden kanssa.