Vesi herahti kielelle luettuani erään elintarvikefirman tiedotteen. Kas kun se kertoi puolukkapuurosta. Ja sehän on nyt sesongin "must".
Mikä juuri nyt sen parempaa kuin kuohkeaksi vispattu vaaleanpunainen puolukoista ja mannasuurimoista valmistettu puuro. Sitä äitikin teki aina syksyisin kun puolukat olivat parhaimmillaan.
Tietty tämä puuro toi mieleen muitakin puuroja.
Isäni lempipuuro oli ruispuuro, mielellään uunissa haudutettuna. Ja kyllä se minullekin maistui.
Eräs ystävättäreni taas oli tykästynyt tattaripuuroon, mitä nyt ei kovin usein olekaan tarjolla. Hyvää sekin oli ja on.
Joskus pyhisin ikäänkuin juhlapuurona sopii tarjota suklaapuuroa.
Ihan tavallinen puuroni on aamuisin nauttimani kaurapuuro. Sen kuiduthan tekevät hyvää vatsalle pitkin päivää.
Voisilmä puuron keskelle ja lasillinen maitoa juomaksi. Siinä se.
Riisipuuroa keitän joskus kun maitoa on paljon ja vaarassa hapantua ellei sitä käytä pois. Mikrossakin riisipuuroa olen valmistanut, laiskuuttani. Ihan kelvollista se on ollut niinkin.
Elintarvikeyritys mainitsi myös omenapuuron, johon käytetään sekä omenamehua että omenoita.
Mutta yhdestä puurosta en piittaa. Ohrapuuro ei minulle maistu.
Puurojen yksi etu on niiden edullisuus.
