Sanamitta

Texasilainen eläinklinikka parantaa pieneläimiä aina kulkukoirista oraviin. Allaolevassa videossa näytetään orpojen oravien (rock squirrel, Spermophilus variegatus) matka eläinlääkärin hoivista aina ulkoelämän opetteluun ja suuren maailman kohtaamiseen.

95% mediassa esiintyvistä uutisista mässäilee jollain tavalla ikävillä tai ahdistavilla aiheilla. Kuolema, sota, sairaudet, henkinen pahoinvointi, raiskaukset, pelot, viha, salaliittoteoriat, juorutkin. Päivälehtien otsikot huutavat suurilla mustilla kirjaimilla kadotusta ja tuhoa, oli kyseessä sitten pakolaiset, kohuparin ero tai Asikkalassa ojaan kaatunut lehmä.

Sosiaalisessa mediassa sama meno jatkuu ja ihmiset jakavat kauhistuttavia ja inhottavia asioita minkä kerkiävät. Saan olla klikkailemassa ahdistavia uutisia pois feedistäni joka päivä. Olen toki itsekin kirjoittanut mm. masennuksesta, mutta kirjoitan välillä myös kevyemmistä aiheista ettei järki mene. Yksi vain "hyviä" uutisia sisältävä nettisivu on Guutiset. Siellä voi lisäksi äänestää, oliko mainittu uutinen omasta mielestä miellyttävä.

Myös omassa elämässä voi itse kukin listata asioita, jotka ovat hyvin. Sen lisäksi, että elämme yhteisessä maailmassa, myös jokaisen ihmisen oma elämä on oma maailmansa. Muita kiinnostavia ja arjen kauhurealismia väistäviä maailmoja on esimerkiksi musiikin ja kirjallisuuden maailmat.

Musiikin maailmoina hyvinä esimerkkeinä omalla kohdallani esiintyvät edukseen Vivaldin Neljä vuodenaikaa, animemusiikki, Nightwish ja Finntroll.

Kirjallisina maailmoina suosittelen Terry Pratchettin "Discworld"-sarjaa eli Kiekkomaailmaa. Kirjoja on kymmeniä, ne ovat fantasiaa ja teksti kukkii mustaa huumoria liittäen mm. Shakespearen, Tolkienin ja Tuhkimon härskisti kummallisiin kiekuroihin. Muita mielenkiintoisia ja rentouttavia kirjoja ovat mm. Burnettin "Salainen puutarha" ja tietenkin Harry Potterit. Nuorempana luin hyllykaupalla juuri fantasiaa ja scifiä. Nykyään menee tietokirjojen lisäksi satunnaiset romaanit eri genreistä. Tällä hetkellä luettavana on Kafkan "Oikeusjuttu", joka sisältää erittäin mustaa ja ajoittain vaikeatajuista huumoria. Se kuitenkin vetoaa minuun.

Vaikka minulla onkin vaikea masennus, pyrin pitämään rutiinin yllä. Ja joistakin asioista pystyn tässäkin mustuudessa nauttimaan:

- Go-lautapeli (muistuttaa shakkia, mutta vallataan alueita)
- bloggaaminen
- rauhallinen instrumentaalinen musiikki
- juustot
- hetki ennen nukahtamista
- se että saa nukuttua
- raikas päänahka suihkun jälkeen
- se että atooppinen iho ei kutia
- eläinten rapsuttelu
- äänieditointi
- varikset
- tv-ohjelmista "Taste", "Elementary" ja aivot narikkaan- tyyppisenä iltakatsottavana "Rikkaiden deittipalvelu"

Uskon, että jokainen voi löytää ainakin yhden hyvän asian elämästään, jopa jokaisesta päivästä. Synkkiä aiheita on helppo mutustaa, mutta olisi tärkeää huolehtia omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Mainostenkin ignooramisen voi oppia.

Luin juuri uutisen, kuinka lappeenrantalainen koululainen oli esittänyt kysymyksen: "Mikä on Suomen pehmein lintu?"

Niinpä viime viikolla valtakunnan johtavat lintuharrastajat miettivät kilvan, ken on maassa pehmoisin. - Tuomas Manninen, IS

Pehmeimmäksi päätyi - käsituntumalla tai ei - lapinpöllö.

Lisää tällaista uutisointia kaivattaisiin pehmentämään synkkiä aikoja. Lisää pehmeyttä kehiin. Seuraavaksi voitaisiin haeskella Suomen pehmeintä nisäkästä, nappisilmäisintä otusta ja luontaisesti sarjakuvamaisinta elikkoa. Pehmeät arvot kunniaan!

Pehmein, nappisilmäisin ja sarjakuvamaisin samalla kertaa olisi minusta ehkä liito-orava, tuo metsiemme pörhöinen frisbee.

Havahduin tänään siihen, että kuuntelemani musiikki ei tuntunut kivulta. Minun on ollut vaikea sietää mitään musiikkia, koska kaikki on tuntunut rumalta, ruosteisten ja kylmien veitsien kirskumiselta. Masentunut on nahaton, vereslihalla. Monet aikaisemmin nautintoa tuovat asiat tuntuvat julmilta ja kivuliailta tai latteilta ja typeriltä.

Vielä on synkkää ja pimeää kuilun pohjalla. Mutta jos tämä musiikki ei tunnu kivulta eikä tunnu sitä jatkossakaan, niin ehkä krookukset tosiaan vielä nousevat.

Mitä tulee kun yhdistää runebergintortun ja laskiaispullan? Päätin kokeilla.

Mietin hiljattain bussissa, että kohta on torttujen ja laskiaispullien aika. Niitä harvemmin löytyy täysin vehnättöminä. Itse en voi syödä vehnää, ja saan oireita gluteenittomien jauhoseoksien sisältämästä gluteenittomasta vehnätärkkelyksestäkin. Harkitsin tekeväni gluteenittomia laskiaispullia, mutta totta puhuakseni olen aina pitänyt enemmän runebergintortuista. Toisaalta laskiaispullien kermaisuus ja mantelimassan käyttö ihastuttivat. Siitä se idea sitten lähti.

Käytin Valion reseptiä pohjana, ja vehnäjauhojen sijaan käytin itse kehittelemääni seosta tattari-, kaura- ja perunajauhoista. Olen aikaisemmalta koulutukseltani leipuri-kondiittori, joten uusien juttujen kokeileminen ei kauhistuta ja tiedän miten materiaalit käyttäytyvät keskenään. Jauhettujen pipareiden sijaan laitoin mausteeksi piparkakkumaustetta, kardemummaa ja kanelia, ja kostutuksessa käytin laimennettua lakkalikööriä. Oikeaa hilloakaan ei ollut, joten käytin luumumarmeladia. Suosittelen silti edelleen vadelmahilloa, se on raikkaampi. Aina ei kuitenkaan jaksa kirmata kauppaan, joten näillä mentiin.

Silikonivuoat täytin puoleen väliin taikinalla ja keskelle laitoin nokareen mantelimassaa. Sen päälle laitoin loput taikinamassasta ja uunissa tortut olivat pidempään kuin alkuperäisessä ohjeessa. Paistoaika oli omilla versioillani noin 30 minuuttia. Tällä ohjeella tuli kuusi isohkoa torttua.

Torttujen jäähdyttyä halkaisin ne ja laitoin sisään vielä uudemman nokareen mantelimassaa. Hillokin olisi varmasti toiminut hyvin. Reunoille lusikoin kermavaahtoa. Kansi päälle ja koristeeksi sokerikuorrutusta ja luumumarmeladia.

Melkoisen toimivia, mutta hyvin makeita. Hillosilmän sijaan voisi toimia myös tuore vadelmamurska. Se toisi raikkautta makeuden keskelle.

Kokeilu oli kiinnostava ja gluteenittomuutta ei arvaisi. Jos uskallat kokeilla, kokeile!

Luin hiljattain artikkelin Voima-lehdestä, jossa oli haastateltu muunsukupuolista ihmistä. Itsellänikin on pari läheistä, jotka kokevat identifioituvansa joksikin muuksi kuin mieheksi tai naiseksi, mutta jotka eivät halua itseään kutsuttavan trans -etuliitteellä.

Mistä on kyse?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että on vain kaksi sukupuolta, nainen ja mies. Samoin on ajateltu, että on vain hetero tai ei-hetero eli homoseksuaali. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemus ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen asia. Jos ajatellaan, että seksuaalisuuden kokemus on jana, jonka toisessa päässä on hetero ja toisessa homoseksuaali tai lesbo, janan päiden väliin mahtuu suuri skaala kaikenlaisia seksuaalisuuksia, kuten mm. biseksuaali ja panseksuaali. Sama koskee sukupuolta.

Suomessa on mielestäni melkoisen kärjistynyt tarve sukupuolettaa asioita. Tytöille pinkkiä ja pojille sinistä, jopa sylivauvojen vaatteiden väreistä ahdistutaan, mikäli niistä ei voi heti päätellä kumpaa sukupuolta lapsi on. Se on naurettavaa. Kenellekään muulle kuin henkilölle itselleen ei pitäisi kuulua, mitä haarovälissä on tai miksikä itse kokee identifioituvansa. Elämä ei muutenkaan ole "joko tai".

Olisi tärkeää antaa Suomessakin mahdollisuus muuhunkin sukupuolimerkintään kuin nainen tai mies. Non-binary-ihmiset ansaitsevat samat ihmisoikeudet kuin binääriseen sukupuoleen lukeutuvat henkilöt. - Apila Pepita @ Voima

Kiinnostavaa sukupuolen erilaisuudessa on se, että henkilökohtaisesti "johonkin siltä väliltä" -lukeutuvilta udellaan hyvin intiimejäkin asioita.

"Miltä niinku susta tuntuu, kun olet muunsukupuolinen?"
"Jos sä olet muunsukupuolinen, niin onko se sama kuin intersukupuolisuus?"
"Miten se muunsukupuolisuus näkyy? Sähän näytät naiselta/miehelltä."

Mutta identiteetti on vaikea tuoda esille, kun niin harva ymmärtää epäbinäärisiä identiteettejä. Näytän aika naiselliselta ja ääneni on naisellinen, ihmiset näkevät minut siis naisena. Minulle se on ok. Jos tila on turvallinen, kerron muunsukupuolisuudestani.

Tärkeintä olisi muistaa, että kyse on intiimistä tuntemuksesta. Joillakin muunsukupuolisuus ei näy päällepäin eli he näyttävät kuuluvan jompaan kumpaan yleisesti hyväksyttyyn sukupuoleen. Jotkut näyttävät androgyyneiltä eli heissä on sekä feminiinisinä että maskuliinisina pidettyjä piirteitä. Jos kohtaat vaikkapa työmatkallasi androgyynin ihmisen, etkä pysty päättelemään hänen sukupuoltaan, älä hätäänny. Jatka matkaa. Asia kuuluu vain hänelle itselleen.

Jos joku paljastaa sinulle kokevansa olevan muuta sukupuolta kuin nainen tai mies (ja erityisesti jos hän ei koe olevansa transihminen), ota paljastus luottamuksenosoituksena. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemus ei ole asia, joka heitetään vastaantulijoiden kasvoille tuosta vain. Tuskinpa esimerkiksi kuljet kysymässä ihmisiltä mitä heillä on jalkovälissään. Henkilökohtaisuuksiin meneminen tuo vain kyrvän otsaan.
___

ps. Minusta on ihanaa ja hienoa, että ihmisyys on niin värikästä ja moninaista. Se on kaunista. Jos koet provosoituvasi tekstistä, muista, että muiden tuntemukset eivät ole sinulta pois.

Paniikki murtaa kehoni

jäätymispisteeseen.

Yöllisessä horroksessa

odottelen kevään saapumista.

Tulisitpa jo luokseni.

Jospa yksinäisyyteni sulaisi pois

ja krookukset nousisivat.

Jospa jaksaisin hymyillä

taas uudestaan.

(3.2.2015)

Viikkokaupalla jatkuvaa epätoivoa. Uupumusta. Kykenemättömyyttä rentoutumaan. Hukuttavaa surumielisyyttä. Vaikeutta päättää, lähteäkö kävelylle. Vaikea sietää kivojakin työkavereita. En jaksa enää käyttää tekstiviesteissä hymiöitä. Niiden kirjoittaminen tuntuu liian työläältä.

Masennus.

Kun saan itseni liikkeelle, puen päälleni itselleni mieluisat, siistit vaatteet, katson että hiukset ovat puhtaat. Toisin kuin luullaan, masentuneet pitävät usein kiinni ulkonäönsä siisteydestä. Vasta sitten kun he ovat jo vajonneet suohon päälakea myöten, siistiä vaatetusta, puhtaita hiuksia ja esimerkiksi meikkaamista ei jakseta enää pitää yllä.

Katson peiliin. Uupunut olemus, surumieliset mutta kirkkaat silmät. Ryhdistäydyn, ryhti pitenee parilla sentillä.

"Jaksat toimia. Mene ulos. Ota roskapussi."

Annan itselleni lyhyitä käskyjä kuin ruostuneelle robotille. Käsi nappaa roskapussin, sammutan eteisen valon ja suljen oven takanani. Siirryn pihalle. Kävelen varovasti liukkauden takia. Kenkien alla on harmaata jäätä, jolle on ripoteltu sepeliä. Sekin näyttää pääosin harmaalta. Tihuttaa vettä, paljastuneen asfaltin syleilyssä on tummia vesilätäköitä. Avaan roskakatoksen oven, heitän roskapussin roskikseen. Olo tuntuu hetken huojentuneelta.

"Hyvä. Sait vietyä roskat."

Kehun itseäni. Edes jotain sain tehtyä. Maailma näyttää uskomattoman rumalta ja ankealta. Vedän syvään henkeä ja keskityn kävelemään bussipysäkille. Koirankakkaa näkyy siellä täällä lumihangella. Henkistä paskaa olenkin jo kurkkua myöten täynnä.

Kävelen kohti pysäkkiä. Mietin, mitä minua vilkaissut eläkeläinen oikein näki. Ihmisen, varjon vai jotain muuta? Jos olo on todella kurja, tunnen muuttuvani näkymättömäksi. Hymyilen pysäkkiä vartioivalle puulle. Se ei arvostele. Se ottaa vastaan sellaisenaan.

Toivon suomalaisittain bussissa, ettei kukaan istuisi viereeni. Silloin kun en ole masentunut, ei viereeni istumisella ole erityisen suurta merkitystä. (Joskus saatan jopa keskustella jonkun kanssa hyvin epäsuomalaisesti.)

Pienet asiat ärsyttävät tavallista enemmän. Lapsen venkoilu rattaissa, kitinä. Puhelua kovaan ääneen puhuva naishenkilö, kuljettajan radiosta kuuluva popkappale. Etenkin ihmiset, jotka täydessä bussissa istuvat käytävänpuoleisella penkillä, jotta heidän laukkunsa tai reppunsa näkisi ulos ikkunapaikalta. Pyöräytän silmiäni, yritän keskittyä maisemaan, löytää siitä tarttumapintaa.

Mietin kuinka paljon bakteereita bussin metallitangoissa on. Tartun tankoon joko ylhäältä tai hansikkain. Tiedän olevani bakteerifoobikko, sen käsidesikin repussani kertoo. Ovenkahvat, pankkiautomaatit, tuolit. Kaikissa tarttumapinnoissa on likaa. Masentuneena huolestuttavat ajatukset paisuvat valtaviksi ja ahdistus valtaa mielen.

Tapaan ystävän rautatieasemalla. Jännitän huuleni hymyyn. Minua ei hymyilytä. Yritän rentoutua. Menemme syömään. Yritän olla ahdistumatta. Tilaamme. Tunnen syyllisyyttä siitä että olen ravintolassa. Siitä, että en tilannutkaan jotain terveellistä vaikka en ravintolassa usein käykään. Siitä, että olen masentunut enkä hyvillä energioilla, vaikkei minun tarvitsekaan näytellä lähimmille ystävilleni vointini todellista laitaa.

"Näytät vähän väsyneeltä. Saitko nukuttua?" ystäväni kysyy. Myönnän, että oli vaikeaa saada unta, uni oli repaleista eikä sitä kertynyt tarpeeksi. Yritän silti pitää jonkinlaisesta unirytmistä kiinni. Yritän kysellä hänen kuulumisiaan, vaikka sisälläni irvistävää masennuksen peikkoa ei kiinnosta. Keskustelu siirtyy ruoan vähetessä iloisempiin asioihin. Nauran ja vitsailen. Välillä on jopa ihan hauskaa. Jälkiruoan kanssa otan kahvia, se virkistää.

Käymme kirjastossa pyörähtämässä. Siellä on joitakin kiinnostavia teoksia, mutta minun on hyvin vaikea päättää minkä lainaisin. Pari kiinnostaisi erityisesti, mutta niitä ei saa uusia. Päätän etten lainaa mitään. Masentuneena lukemisessa voi kestää kauankin aikaa, joskus taas ei saa luettua ollenkaan.

Kotona istun tietokoneelle. Puhelin soi, äiti soittaa. Hän sanoo, että kuulostan vähän alakuloiselta. Myönnän asian, jotenkin silti nolottaa. Mietin miksi. Ehkä meillä on tarve pitää kulisseja yllä, aivan kuten loukkaantuneet eläimet pyrkivät salaamaan loukkaantumisensa, etteivät joudu petojen suihin. Pakko salata, jotta ei tule syödyksi. Myönnän olevani masentunut ja huomaan lisääväni melkein samaan hengenvetoon, että kyllä tämä vielä tästä. Pakko lisätä jotain, toista piristääkseen. Lupaamme soitella parin päivän päästä.

Masentunut ihminen osaa kyllä hyvin näytellä olevansa kunnossa. Sama koskee myös muita mielen ongelmia, syömishäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötä. Oppii piilottamaan itsensä ympäristön paineissa, vaikka joskus tarve piilottaa heikkoudet onkin vain omassa mielessä. Ehkä pitäisi avautua enemmän jatkossa. Aina ei tarvitse olla huulta heittävä, energiaa pursuava kaverilauman ilopilleri, kun ei se elämäkään ole aina tasaista.

en tahdo olla masentunut,
en uupunut.
unikaan ei virkistä minua.

olen masentunut zombi,
minun pitää syödä aivoja elääkseni
vaikka ne eivät kyllä oikein maistu
serotoniinin puutteen takia.

väsyttää kaikki,
surettaa kaikki,
eikä mikään kiinnosta.

minulla on laiskan etanan voimat,
matelen läpi harmaan arjen
ja mustat viikonpäivät

suruvanan jätän jälkeeni.

on ehkä hyvä
etten ole kotilo
(kotiloilla on enemmän kannettavaa),
muuten käpertyisin liikaa itseeni.

Kaikki Facebookia käyttävät tietävät, miten ärsyttäviä ja ajoittain hämmentäviä mainoksia heille ehdotetaan. Ehdotukset perustuvat omiin klikkauksiin, joiden perusteella Facebook mainostaa yksilöidysti.

Tästä linkistä pääsee katsomaan, millaisilla avainsanoilla Facebook mainostaa sinulle. Pääset mainosasetuksiin, jossa tiedot on koottu ryhmittäin.

Linkkiin törmäsin Geek Women Uniten keskusteluryhmässä, ja pyysin saada käyttää ryhmäläisten tuloksia. Tässä muutamia:

Mua naurattaa ihan hillittömästi että tuolta löytyi esim. "Kapteeni (sotilasarvo)", "vuohi" ja "teknologian myöhään omaksuvat" Jostain syystä myös sludgebändi Fistula löytyi kohdasta Terveys ja hyvinvointi - henkilö nro 1

Kiiltomato. Ja tuo Merlin rakettimoottori on kohdassa Matkailu. - henkilö nro 2

Mitä ihmettä? Olut, viini (olen terveyssyistä absolutisti), ratsastus, kehonrakennus (?), isyys. O_O - henkilö nro 3

Otin jotain pois ja nyt mulla on teurastaja, eläinkauppa, jääkaappi, saturnuksen renkaat, ihmissilmä, huuli ja poski. - henkilö nro 4

Vaikka osa sanoista onkin huvittavia, osalle löytyy helppo ja järkevä selitys:

Musta on myös tavallaan hauskaa, miten tossa näkyy mun kieli-, peli- ja kirjallisuusnörtteily. - henkilö nro 5

Minunkin oli pakko päästä katsomaan, mitä aarreaitastani löytyy. Omia erikoisia avainsanojani olivat:

Eläimet: "laiskiainen", "varsinaiset siilit"

Kuntoilu ja hyvinvointi: "naaras", "luistelu" (en luistele)

Lifestyle ja kulttuuri: "ei pelaa yhtenäkään päivänä seitsemästä"

Ruoka ja juoma: "Fruits Basket" (animesarja)

Uutiset ja viihde: "Yoda", "itsemurha", "syrjintä"

Perhe ja suhteet- kohdassa oli vain kolme:

1. Perhe
2. Rakkaus
3. Kiusaaminen

Yay, elämäni sisältö? Oudoimpien sanojen perusteella olisin siis henkisestä väkivallasta kiinnostunut, fruitarismia harjoittava kaunoluistelija. Mahtavaa!