Varoitus! Seuraava kirjoitus sisältää hehkuttelua!
Tiedättekö niitä hetkiä, kun kaikki ei mennytkään niin kuin Strömsössä? Minun elämäni on yleensä niitä hetkiä täynnä. Ja sitten on niitä hetkiä, kun yhtäkkiä huomaankin poseeraavani iki-ihanan Strömsö-kokin kainalossa, Strömsö-hymy kasvoillani... Eikä se ole unta!
Kiitos unelmieni täyttämisestä lähtee ystävälleni, Urbaani Viidakkoseikkailijatar -blogin Lauralle, joka kutsui minut mukaansa Visit Ålandin järjestämälle blogimatkalle. Kun vajaa vuosi sitten hetken mielijohteesta aloitin tämän kirjoittelun, en osannut kuvitellakaan päätyväni tällaiselle uskomattomalle elämysmatkalle sen johdosta!
Minä, Laura, ja Laura Let's Go -blogin Laura saavuimme Maarianhaminaan varhain sunnuntaina. Viima ja sade ei meitä lannistanut, vaan vietimme päivän mm. pyöräillen lähisaarilla. Aika kului kuin siivillä, koska tiesin pääseväni seuraavana päivänä kahteen unelmakohteeseeni: Stallhagenin pienpanimoon ja Strömsöstä tutun huippukokin, Michael Björklundin perustamaan Smakbyyhyn.
Smakbyn on Björklundin luotsaama jokaisen herkkusuun unelmakohde: historiallisen Kastelholman linnan kylkeen levittäytyvä kulinaristinen mekka pitää sisällään mm. tislaamon, krouvin, puodin... ja ennenpitkää myös hotellin, pienpanimon ja kokkikoulun. Smakbyn tulee siis vastaisuudessakin olemaan matkakohteena haaveideni täyttymys, tai voisinhan vaikka muuttaa siihen hotelliin asumaan?
Kiersimme kunnon turisteina ensin Kastelholman linnan "keräämässä ruokahalua", ja astuimme sitten Smakbyn maailmaan. Avara, valoisa ja lämminhenkinen krouvi aukeni eteemme, ja hetken pöydässä istuttuamme itse herra Strömsö tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi. Keittiön tervehdyksenä nautimme kupposet kermaisen maukasta kurkkukeittoa, enkä voinut lopettaa onnellista hymyilyäni...
Tilasin alkuruuaksi Palsternakka juustokakkua & ilmakuivattua kinkkua. Annoksen kaveriksi valitsin toisen suositelluista juomista: Mas Petit punaviiniä. Valintani aiheutti ulkonäkönsä puolesta annoskateutta, ja iskettyäni kimppuun paljastui yksinkertaisen kuulloisesta annoksesta yllätys: Westcharkin luomukinkun alla piilotteli keko raikasta kevyesti pikkelöityä kukkakaali-kanttarelli-kurkkusalaattia.
Palsternakka, kinkku ja punaviini maistuivat yhdessä taivaallisilta, mutta salaatin suhteen olen edelleen mietteliäällä kannalla. Niiden tuoma raikkaus toki piristi muuten tuhtia annosta, mutta tykkäsinkö...? En osaa vieläkään sanoa! Milloinkohan viimeeksi joku ruoka olisi jäänyt näin mieltä kaivelemaan, en edes muista.
Pääruuaksi valitsin Voissa paistettua ahventa äyriäiskastikkeella, kauden vihanneksia & parsaa sekä ravuilla höystettyä perunaa. Kylkeen valkkasin suositusjuomista Smakbyn oman puolikuivan omenaviinin, Atlas & Aroman.
Tolkuttoman maukas äyriäiskastike, pehmoinen perunasurvos ja ne ahvenet... En voisi parempaa kuvitella syöväni, vaikka kyseessä olisi viimeinen ateriani. Edes kaverin häränposki ei saanut epäilemään annosvalintaa (vaikka järettömän hyväähän SEKIN oli).
Jälkkärin jaoimme kolmeen naiseen, ja valinta oli yksimielinen: Crème brulé, tyrnisorbettia & mansikoita. Herkkua saattelemaan tilasimme vielä maistiaset Smakbyn tislaamon omista omenajalosteista Appleaud ja Ålvados, anteeksi siis eikun ... en nyt edes muista miksikä tuota juomaa pitikään kutsua, kun Calvados -jengi on kieltänyt Ålvados -sanan käytön. Jokatapauksessa: piti sanomani, että Smakbyn tislaamon tuotteet olivat aivan yhtä erinomaisia kuin kaikki muukin illan mittaan nauttimamme. Jälkkäri katosi uhkaavasta ähkystä huolimatta vauhdilla - ja muuten riitti kolmelle erinomaisesti.
Täydellisen aterian kruunasi tietysti Micken kanssa rupattelu. Utelin ummet ja lammet mm. siitä ihmettelemästäni alkuruuasta, ja sain vastauksia runsain mitoin. Annokseen oli laitettu sitä, mitä possut syövät: palsternakkaa, kukkakaalia, sieniä... salaatin funktio oli annoksen raikastaminen. Makuasioita siis, kuinkas muuten. Sain vielä fanikuvankin! Eikä edes haitannut yhtään, että paidalleni oli tippunut portterikastiketta, ja helmoihin voikukkahilloa, ja että punastellen ja kömpelönä solkkasin kaikilla osaamillani kielillä - siinä kohtaa elämääni nimittäin oli se Strömsö-hetki. Wau. Joskus se elämä vaan osaa yllättää.
Vierailu toteutettu yhteistyössä Visit Ålandin kanssa. Mielipiteeni, hehkutteluni ja mokani ovat kuitenkin omiani!