Vaimomatskuu

Eilinen Cucina Povera -tyyppinen ateriani oli herkkua! Tänään on kuitenkin kylään tulossa ystävä, ja haluan tehdä jotain vähän spesiaalimpaa. Kyseinen ystävä on kasvissyöjä, joten jotain budjettiystävällistä kasvissafkaa pitäisi väsätä. Ruokainventaario paljasti, että juureslokerossa piileksi puoli pussia kesäperunoita ja muutama bataatti - aion hyödyntää ainakin ne.

Näin jonkun aikaa sitten jossain ruokaohjelmassa vinkin herkullisen rapeille uuniperunoille (en nyt muista mikä ohjelma oli kyseessä, mutta Jamie Oliverkin on tehnyt jotain vastaavaa): kokonaiset pienet perunat keitetään kypsiksi, ja kipataan uunivuokaan. Siellä niitä litistellään kasaan ja hunnutetaan öljyllä ja mausteilla. Lopuksi perunat rapeutetaan kuumassa uunissa. Näytti törkeän hyvälle, varmaan erityisesti koska heikkoteni on PERUNA melkein missä muodossa vaan, mutta varsinkin paistettuna ja rapeakuorisena. Aijai! Okei, eli paistettuja perunoita. Bataatista tulee tällä kertaa pihvi, eli höm, näemmä tiedossa on burgeri-illallinen! No mikä ettei! Joudun ostamaan tätä ideaa varten vain avocadon, lehtikaalia ja pari sämpylää (nyt en ehdi leipoa itse). (ottaen huomioon, että haluan tehdä jotain spessua, oon tyytyväinen ettei kauppaan mee kuin vajaa vitonen, ja näistä riittää muuhunkin)

Ja sitten töihin! Bataatti laitetaan 200 asteiseen uunin noin tunniksi, ihan kokonaisena vaan (tai jos on kiire, niin pitkittäin halkaistuna, puoli tuntia riittänee siinä tapauksessa). Sillä välin kun bataatti valmistuu, keitellään haluttu määrä pikkuperunoita kypsäksi, valutetaan niistä vesi pois ja kipataan ne öljyttyyn uunivuokaan. Seuraavaksi saat lytätä kerrankin pienempiäsi ihan luvan kanssa: painele kattilan pohjalla tai perunanuijalla pottuja rikki ja littaan, muttei täysin mössöksi sentään, ja ripsotellaan vähän lisää öljyä päälle, sekä haluamiasi mausteita (esim. rosmariinia/timjamia/valkosipulia/suolaa/pippuria).

Potut ovat nyt uunia vaille valmiita, joten voidaan jatkaa pihvien esivalmistelua. Keitä puolitoista desiä punaisia linssejä kypsäksi (n. 10 minuuttia) ja valuta niistä vesi. Kun bataatti on läpikypsä ja pehmeä (kokeile vaikka haarukalla), ota se uunista. Älä sammuta uunia, sinne lykätään ne perunat, ihan kohta. Voit nostaa uunin lämmön 225 asteeseen ja laittaa vaikka grillivastuksenkin päälle.

Bataatti halkaistaan ja annetaan jäähtyä hieman. Se kuoritaan ja leikellään vähän pienemmiksi palasiksi ja lisätään linssikattilaan. Ja taas litistellään ja nuijitaan, tai suristellaan sauvasekoittimella, mutta jätä seokseen kuitenkin hieman sattumia. Bataatti-linssiseoksen voi maustaa pippurin ja suolan lisäksi esim. chilillä, valkosipulilla, juustokuminalla, sinapinsiemenillä, korianterin siemenillä ja savustetulla paprikalla. Lisää soseeseen vielä yksi kananmuna ja/tai reilu puolisen desiä kikherne/maissi/soijajauhoja (ilman kananmunaa jopa desi). Seoksesta muotoillaan uunipellille litteitä pihvejä, 6-8 tästä määrästä tulee suurinpiirtein. Sitten ruuat uuniin - perunat ylätasolle, pihvit keskitasolle. Kiertoilma-asetus voi olla hyvä idea, jos uunistasi sellainen löytyy.

Noin 20 minuutin kuluttua pihvit ovat valmiit ja perunat rapeutuneet. Viimeiseksi viideksi minuutiksi voit vaihtaa peltien paikkaa: perunat alas ja pihvit ylös saamaan väriä pintaan. Eikä muuta kuin kokoamaan ateriaa: sämpylän väliin oman mielen mukaiset lisukkeet, pihvi, ja kansi päälle. Ihanan rapeat perunat viereen ja syömään!

Mun hampurilaisiin tulee viipaloitua tomaattia ja avocadoa sekä murustettua savufetaa (jota viime viikon pizzan jäljiltä löytyi vielä nokare jääkaapista). NAM. Luulis kelpaavan?

Summittainen ohje:

Perunat

4-5 pientä tai pari isoa perunaa per syöjä
Öljyä, mausteita

Pihvit (n. 6-8 kpl)

1 keskikokoinen bataatti
1,5 dl kuivattuja punaisia linssejä
(1 valkosipulin kynsi silputtuna)
(2 rkl auringonkukan tai kurpitsan siemeniä)
1 kananmuna ja/tai 0,5-1 dl soija/maissi/kikhernejauhoja
mausteita
(pinnalle siemen/pähkinärouhetta tms.)
Pihvit voi paistaa uunissa, mutta rasvaa pelkäämätön rapean pinnan ystävä paistaa ne lopuksi vielä paistinpannulla ;)

Lisäksi

sämpylä per syöjä

lisukkeet maun mukaan, mulla tällä kertaa:
puolikas siivutettu avocado
tomaattiviipaleita
murustettua savufetaa (Fontana)
kotitekoista salsaa (oli muutama kohta ylikypsä tomaatti ja chili)

Lisukesalaattiin

2 lehtikaalin lehteä ruoti poistettuna ja ohueksi silputtuna
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl mantelitahnaa (/tahinia/sokeritonta maapähkinävoita tms.)
1 tl vaahterasiirappia/hunajaa/sokeria
puolen sitruunan mehu/ 2 tl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria
(1 tl dijon sinappia)

Tee kastike ensin kulhoon sekoittamalla kaikki ainekset yhteen, ja lisää lehtikaali sekaan ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Hiero käsin kastike kunnolla lehtiin! Kastike pehmentää sopivasti muuten aika tuhdit lehdet.

ps. Täysin vegaanisen purilaisista saa jättämällä juuston ja kananmunan pois (soija/maissi/kikhernejauhot toimivat reseptissä kananmunan tavoin). Gluteeniton purilaisesta tulee käyttämällä gluteenitonta leipää.

pps. Lihanhimoiset, eikös kaikki maistuu paremmalta pekonin kanssa?

ppps. mitä rikkaampi/köyhempi rahatilanne, sitä vähemmillä/runsaammilla aineilla pelaillaan. Hyvää tulee askeettisemmastakin versiosta :)

Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.

Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli "köyhäinkeittiön" kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla... sienimetsäänkin voisi lähteä?

Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.

Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja - ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.

Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä - mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.

Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.

Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.

Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.

Summittainen resepti:

Sose

purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)

Vihannekset

mitä tahansa seuraavista:

parsakaalin kukintoja
vihreitä papuja
lehtikaalia
ohueksi viipaloitua fenkolia
lehtipinaattia
kesäkurpitsaa
tms.

Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.

ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!

pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä - lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.

Tiedättekö sen sunnuntaiolon, kun tekee mieli sulkeutua omiin oloihin, ehkä katsella hömppää televisiosta ja sulloa itseensä hiilihydraatteja? Joo-o, tänään on ollut sellainen sunnuntai. Jostain pitäisi saada energiaa uuteen viikkoon, muttei oikein jaksa tehdä mitään haasteellista.

Keittiöstä löytyi hiivaleivän varsin kuivahtanut käntty, kananmunia, maitoa ja mustikoita. Eli tietysti, ainekset köyhiin ritareihin! Olen viimeaikoina koukahtanut erilaisiin pähkinä/kaura/soijamaitoihin, ja erityisesti lievästi makeaan mantelimaitoon, johon valmistan perusaamiaiseni eli tuorepuuron. (Parasta esim. vastapaistetun ruisleivän kanssa on edelleen kuitenkin kylmä rasvaton maito, eikä mikään muu.) Jääkaapissa oli siis molempia, mutta nyt teki mieleni kunnon herkkua - mantelimaitoa siis.

Kaikkihan sen tietää, eikö, kuinka köyhät ritarit tehdään? Kuivahtanut leipä siivuiksi (ja tähän homma meinasikin tyssätä tänään, hyvä etten leikannut peukaloa irti), ja munamaitoon lillumaan. Halusin tänään ekstraspesiaalia herkkua ja laitoin mantelimaidon sekaan kananmunan lisäksi kanelia, kardemummaa ja vaniljaa.

Kun leipä on imenyt nesteen viimeiseen pisaraan, se paistetaan. VOISSA. Aaaahhhh... Eikä nuukailla! Ehkä sitä voisi joskus kokeilla myös kookosöljyä, mutta ei tänään.

Tänään laitoin rapean hiilaripommini päälle mustikoita, kookoslastuja ja vaahterasiirappia. Mutta ei siitä pitkää aikaa ole, kun tarjoilin sunnuntaiaamiaiseksi yökyläilevälle ystävälle köyhiä ritareita rapeaksi paahdetun shwarzwaldin kinkun, saksanpähkinävoin ja vaahterasiirapin kanssa ;) hyvin upposi!

Nyt en ees jaksa kirjoittaa sitä reseptiä. Kyllä te osaatte! Mutta jos vaikka joltain olis päässyt unohtumaan, niin tehkää ihmiset köyhiä ritareita! Mulla ehti ennen tätä kesää vierähtää ainakin viisi vuotta ilman että muistin tämän ihanan päivänpelastajaherkun... Resepti löytyy vaikkapa täältä :)

Ruuanlaitto on mielestäni mielenkiintoisinta, kun on selkeät raamit joiden sisällä ideoida. Kyselen aina kärkkäästi vierailtani lemppareita ja inhokkeja tai erityisruokavalioita, ja kiskon tukkaa päästäni, jos vastaus on "tee ihan mitä vaan". Niinpä innostuin, kun ystäväni Viiskulman Ulla ilmoitti haluavansa vaimokkeelle ruokavieraaksi. Ullalla nimittäin on antaa minulle haastetta. Ruuan pitää olla gluteenitonta, ja on muutama inhokkikin ilmaistu jämptisti. Ihanaa!

Hylkäsin heti helposti gluteenittomana toteutettavat ruokalajit, kuten salaatit ja keitot. Keittiönpöydällä varsin kypsiksi ehtineet kirsikkatomaatit veivät ajatukset ensin ketsuppiin, sitten hampurilaisiin, sitten hodareihin, ja lopulta pizzaan. Olen tehnyt toiselle ystävälleni gluteenitonta pizzaa muutaman kerran aikaisemmin, mutta nyt päätin tutkia oikein reseptejäkin!

Pinterestiä kaivellessa olen törmännyt useampaan keliaakikolle sopivaan pohjareseptiin, ja varsinkin kukkakaalista ja kananmunasta taiottu taikina kiinnostaisi! Mutta kun! En omista minkään sortin blenderiä, niin jouduin pakosta valitsemaan perinteisemmän taikinan.

On niistä resepteistä välillä hyötyäkin. Luotettavista lähteistä vahvistin tietoni siitä, että taikinan kuuluu jäädä kosteaksi, vähän kuin muurauslaastiksi.Sekin erään gluteenittomaan leivontaan keskittyvän sivun esiinnostama seikka ilahduttaa, ettei gluteenitonta taikinaa tarvitse vaivata (kun siihen ei kuitenkaan tule sitkoa. Sitkontapainen saadaan aikaan psyllium/pellava/chiasiemenlimalla, ah miten ihastuttava ilmaisu, tai ksantaanilla).

Aloitin liottamalla ruokalusikallisen pellavansiemenrouhetta tilkassa kuumaa vettä. Kun siemenet alkoivat hyytelöityä, lisäsin astiaan 2 dl lämmintä vettä, desin gluteenitonta täysjyväleipäjauhoa, sekä 2 tl kuivahiivaa. Sillä välin kun hiiva aktivoitui, pilkoin pöydällä pyörineet kirsikkatomaatit, yhden sipulin, valkosipulin kynnen ja puolikkaan chilin. Nämä ainekset kuullotin pienessä kattilassa öljytilkassa ja lisäsin sitten ruokalusikallisen ruokosokeria ja saman verran balsamiviinietikkaa. Halusin kastikkeesta selvästi makeaa. Kun levy on tarpeeksi pienellä lämmöllä, kastikkeen voi suorastaan unohtaa toviksi. Uuni kannattaa sen sijaan muistaa viimeistään tässä vaiheessa laittaa päälle: 225ºC.

Kun taikinan alku alkoi kuplia, lisäsin siihen lorauksen öljyä, suolaa ja n. 2 dl gluteenittomia jauhoja. Hetken mielijohteesta kippasin mukaan myös kurpitsansiemeniä. (Ennen jauhojen lisäämistä, sekoitin niihin ihan varmuuden vuoksi teelusikallisen leivinjauhetta. Taisi olla suorituspaineita). Itse säästän aina kun mahdollista käsiäni taikinoitumiselta, joten sekoittelin taikinan lusikalla. Itseasiassa taikina tarttuukin käsiin niin tiukasti, ettei missään tutkimistani ohjeista suositella käsin vaivaamista. Tärkeää on, ettei taikina saa olla liian kuiva - lisää siis tarvittaessa vettä/jauhoja.

Lusikoin taikinan leivinpaperille ja kastelluin käsin taputtelin sen muotoonsa. Taikina todellakin tarraantuu kiinni ja repeää elleivät kädet ole kunnolla märät! Kädet voisi myös öljytä, tai ripoitella pohjan päälle jauhoja, minkä lopulta vielä teinkin. Sitten pohja kuumaan uuniin keskitasolle.

Täytteet olivat tällä kertaa jääkaapintyhjennyskategoriaa, paitsi tuoreet viikunat, joiden ajattelin sopivan muihin kaavailemiini aineksiin: lehtipinaattiin ja savufetaan. (Näitä siis kaapissa). Kun pohja näytti selvästi nousseen, ja tuoksui leivältä, mihin meni vajaa 10 minuuttia, otin sen uunista. Kattilaan muodostunut tomaattikastike ja pakastimesta kaivettu mozzarellaraaste pizzan päälle, ja takaisin uuniin.

Unohdin laskea lämpötilaa, joten juusto ruskistui kivasti, mutta reunat ... hmmm, no, paistuivat hyvin. Viikunan leikkasin ohuiksi lohkoiksi ja pinaatin silppusin. Lopuksi vielä levitin pizzan päälle edellämainitut ja murustettua savufetaa. Sitten pizza vielä kerran uuniin, ja vain odoteltiin (viinilasi kourassa), että feta hieman sulaisi, ja viikuna karamellisoituisi. Ei siinä kauaa mennyt? Yhden viinilasin verran? Ehkä? Ehkä tämäkin selittää sen, että kun lopulta päästiin syömään, totesin tehneeni varsin hyvän pizzapohjan, joka tosin reunoilta olikin näkkileipää.

Eli. Rouskuvaa reunaa kammoksuvat gluteenia välttelevät pizzahiiret: lukekaa jonkun asiantuntijan resepti, ja noudattakaa sitä kiltisti. Hyvää kyllä oli, oi todella! Mutta... ehkä jatkan tuotekehittelyä skarpimpana. Juoruilu, valkkari ja gluteeniton leivonta ovat näemmä huono yhtälö.

Vaimomatskuu eilen keittiössä, kyllä! Ja! Keittiön siivosin samana iltana, tosin nyt se on jo uudestaan sotkettu. Lopuksi lakkasin meidän molempien kynnet. Kunnon vaimokkeillahan on aina laitetut kynnet, eikö? Eikä taikinaa kynsien alla.

Summittainen ohje

Taikina:

rkl pellavansiemenrouhetta
dl maissijauhoa
2 tl kuivahiivaa
2 dl lämmintä vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
(2 rkl kurpitsansiemeniä tms.)
(1 tl leivinjauhetta jauhoihin sekoitettuna)
n. 2 dl gluteenittomia täysjyväleipäjauhoja

Juustoraastetta (mulla on aina juustoraaste pakastimessa, niin ei homehdu!)

Tomaattikastike:

2 silputtua kypsää tomaattia/7-10 kirsikkatomaattia
1 silputtu sipuli
valkosipulinkynsi soseena/silppuna
(pienitty chili)
öljyä
1 rkl sokeria ja balsamiviinietikkaa

Päälle:

2 tuoretta viikunaa lohkoina
kourallinen pinaattia suikaloituna
oman maun mukaan savufetaa (Fontana)

ps. Hyvin toimii varmasti myös peruspizzataikinalla ;)

Huh huh, mikä päivä eilen oli. Lähdin aamulla liikkeelle puoli kahdeksan ja tasan 12 tuntia myöhemmin pääsin takaisin kotiin. Välissä ehdin juosta sinne tänne, palaveerata, suunnitella, siivota, (roikkua FB:ssä) JA vetää opetustuntini. Multitaskingtaidot kehittyivät vähintään nextille levelille, ja lounas jäi tietysti väliin. Ääh. Kotiin päästyä kroppa kiljui jo energiaa ja mieli hellittelyä. Jotain nopeeta ja helppoa ja herkkua. En tiedä teistä, mutta mulle se tarkoittaa usein pastaa :)

Tämä resepti ei ole mikään mullistavan omaperäinen saatikka uusi luomus, mutta yksi versio idioottivarmoista suosikeistani, ja se valmistuu samassa ajassa kuin pastan keittäminen.

Kun yritän kuitenkin pysyttäytyä terveellisissä herkuissa, päätin kokeilla naapuruston Luomu Pop Up toripäiviltäni ostamaa papupastaa tavallisen läskipersepastaksi kutsumani sijaan... väsyneenäkin näemmä jaksaa miettiä ravintoarvoja, ainakin tällä kertaa (ei aina todellakaan)!

Jääkaapista löytyi vihreitä papuja, homejuuston jämä, ruokakerman jämä sekä pussillinen tuoretta suomalaista pinaattia (joka on hintansa väärti ja herkkuani). Kaapin perältä kaivoin myös saksanpähkinöitä elikkä aivopähkinöitä.

Pastahommat alkavat tietysti veden kiehauttamisella. Taisin käyttää noin 50g papupastaa. Papupastan keittoaika on reilut 10 minuuttia ja tuona aikana hoidetaan toisessa kattilassa kastike.

Pavut saksin palasina kattilaan jossa niitä saa kuullotella muutaman minuutin öljyssä. Pinaatista voi halutessaan poistaa lehtiruodit tässä välissä (ota lehti yhteen käteen ja toisella vedä kannasta kohti lehteä, kova ruoti lähtee näin aika kätevästi), mutta jos käytät baby-pinaattia niin ihan turhaa hommaa. Kun pavut alkoivat näyttää syvemmän vihreiltä, lisäsin kattilaan homejuustonjämät muutamana palana. Perään haluttu määrä ruokakermaa tai mitä tahansa ruuanlaittokermantapaista (puoli purkkia tässä tapauksessa) ja sekoitus.

Pastaa kannattaa tietysti tarkailla, ettei se mene ylikypsäksi. Juusto sulaa nopeasti ruokakermaan, pavun palaset kypsyvät noin viidessä minuutissa. Juuri ennen kuin valutat veden pois pastasta, lisää pinaatti ja rouhitut saksanpähkinä kastikkeeseen. Suolan määrän voi vielä tarkastaa ja itse lisään vielä PALJON mustapippuria. Sitten vain kaikki sekaisin ja syömään! Jos on oikein väsynyt niin vaikka suoraan kattilasta. Aijai. Kyllä helpotti!

Summittainen resepti yhdelle nääntyneelle:

50-70 g pastaa
öljyä/voita paistamiseen
neljä viisi tuoretta vihreää papua
iso kourallinen tuoretta pinaattia (paljon! se kutistuu)
viisi kuusi saksanpähkinää
puoli purkkia ruokakermaa/kaurakermaa tms.
mustapippuria, suolaa

ps. Vielä pikaisemman hätävararuuan teet pakastepavuista ja -pinaatista. Ei tarvitse kuin lisätä ne ruokakerma-juustokastikkeeseen. Mulla on niitä aina talvisin pakastimessa. Toinen pikaversio on vaihtaa papu lohkottuun punajuureen. Sitä löytyy lähikaupasta vakuumissa esikeitettynä, ja se on ihan ookoo tuote kiireessä varsinkin kuulkaas!

pps. Luksusversio syntyy tietysti tuorepastasta tai itse tehdyistä gnoccheista sekä aidosta kermasta ja Roquefortista tai Gorgonzolasta. (kuolaus)

Heippa ihmiset! Täällä minä. "Vaimomatskuu" ystävien mukaan. Tiedä nyt siitä sitten, sattumoisin kun olen ex-vaimomatskuu. Avioliitto ei menny kaavaillun mukaan, mutta vika ei ollut ainakaan mun ruuanlaittotaidoissa!

Parisuhteilussa kivointa oli kumppanin hemmottelu milloin milläkin herkuilla, illalliskekkerit ystäväparien kanssa, ravintolaillat... öööh, siis jotenkin ruoka ja keittiöpuuhailu oli ISO osa arkea.

Yksinelelyssäkin on puolensa. Voi syödä pelkkää paistettua tofua vaikka kolme päivää putkeen, eikä kukaan valita. Viime aikoina on kuitenkin keittiöhirmu heräillyt ruususen uniltaan, ja kokkausinto palannut. Keittiöni on eron jäljiltä puutteellisesti varusteltu, mutta oi niin rakas!

Kaikkein hauskinta on kokkailla haasteellisissa puitteissa, ja miten ollakkaan, ystäväpiiristä löytyy vaikka minkälaista erityisruokavaliota, ihanaa! Itse olin kasvissyöjä 14 vuotta. Vuosi sitten päädyin itsekkäästi kaikkiruokaiseksi hedonistiksi, mutta edelleen kokkaan pääsääntöisesti mahdollisuuksien ja varallisuuden mukaan eettistä, luomua, kasvispainotteista, gluteiiniton ja laktoositon/maidoton maailmakin on tuttu.

Mutta hei, ei nyt musta sen enempää! Nimittäin tänään on ollut Plättypäivä!

Viime viikolla iski akuutti Kimchihimo. Tuo Korean lahja maailmalle, hapatettu kiinankaali tujussa chilikastikkeessaan, on koukuttavan hyvää! Sen tekeminen itse ei ole vaikeaa, mutta nyt himo iski niin vauhdilla että taivuttelin muutaman ystävän seurakseni Korea Houseen

Jälkkäriksi ostin kotiin puoli kiloa Korea Housen omaa kimchiä, ja tuolla jääkaapissa se on nyt kököttänyt siitä asti. Toki olen sieltä käynyt päivittäin paloja napsimassa, mutta ei se silti meinaa loppua niin millään!

Maanantai on sen verran ankea päivä, että tänään oli pakko tehdä lohturuokaa. Erilaisia Kimchi -pannareita -lättyjä -munakkaita (Kimchijeon) on Pinterest ja netti pullollaan, ja olen halunnut testailla jotain vastaavaa jo tovin, niinpä siis lättylinjalle lähdettiin.

Lättyhommat kannattaa aloittaa taikinasta. Tänään tein sen mantelimaidosta, maissijauhoista (ei Maizena-tyyppinen suuruste eli maissitärkkelys, vaan ne jauhot jotka on tarkoitettu gluteenittomaan leivontaan), soija- ja kalakastikkeesta sekä kananmunasta.

Jääkaapista löytyi kimchin lisäksi myös vihreitä papuja, paprikaa, nahistunut vauvazucchini, kevätsipuli, vihreä chili, chorizoa ja mungpavun ituja. Pilkoin pienen paprikan, muutaman pavun ja kesäkurpitsanreppanan. Heitin nämä siis ekaksi paistinpannulle. Kunnon ruskistuksen jälkeen seuraksi päätyi roppakaupalla ronskisti silputtua kimchiä ja muutama viipale suikaloitua chorizoa.

Ihan viimeiseksi sekaan pääsi silputtu vihreä chili, valkosipulin kynsi ja korallinen mungpavun ituja. Tämän jälkeen koko setti täytyy poistaa paistinpannulta, ellei keittiöstä löydy toista moista.

Puolet taikinasta pannuun, ja puolet käristellyistä rehuista päälle. Ekan plätyn käänsin epäonnisesti ympäri, tokaa en. Molemminpuolin paistettu oli ruma, mutta ouh, hyvä! Hyvää se nätimpikin lettu oli. Eli ... söin molemmat, uhhuh. Ei vieraita tänään, ihan itseäni hemmottelin. Jopa tiskasin heti! Tänään keittiössä siis hääri ehtaa vaimomatskuu, kyllä! Jos ei nämä lättyset uppoa, erityisesti dagen efter -tilassa, potentiaaliselle heilalle, niin jo on kumma!

Summittainen ohje tässä:

Taikina

2 dl nestettä (mulla mantelimaitoa)
1 muna
Vajaa desi maissijauhoja
1 rkl soijaa
Liraus kimchinestettä,
1 tl kalakastiketta
pari pisaraa seesamöljyä

Sekoita, jätä turpoamaan. Taikinan pitää olla paksuhkoa velliä. Lisää nestettä/jauhoja tarpeen mukaan.

Täyte

Kimchin lisäksi mitä kaapista löytyy!

Mulla tänään:
3 pitkää pensaspapua pätkittynä
Pieni suippopaprika palasina
Minikesäkurpitsa samoin
4 siivua chorizoa suikaleina
Reilu desi silputtua Kimchiä
Desi mungpavun ituja
Vihreä chili, valkosipulin kynsi ja kevätsipuli silppuna.
Paistamiseen öljyä.

Seuraavalla kerralla testaan katkarapuversion. Ja seesaminsiemeniä. Ja eehkääää purjoa, paljon! Jotain makeeta vielä sekaan, hunajaa vaikka! Kuka tulee syömään?

Ps. Ei sitä chorizoa tarvii. Mun vaan teki mieli.