Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Syö-viikot vetelevät viimeisiään, ja vielä olis muutama burgeri hotkimatta. Onneksi König tarjoaa kampanjatarjoustaan myös lounasaikaan. Niinpä kipaisin äsken lounastauollani Mikonkadulle. Königin Syö-tarjouksena kaikki ruokalistan burgerit maksavat kympin. Oma valintani osui tähän: Jauhettua häränpaistia, pekonia, cheddar juustoa, punasipulia, tomaattia, BBQ-kastiketta, majoneesia ja maalaisranskalaisia.
Königin BBQ-purilainen on maukas jättiläinen
König on puitteiltaan arvokas, avara ja viihtyisä, ja burgeri ilmestyi nenäni alle nopeasti. Leuka meinasi loksahtaa näystä: valtaisa hampurilainen ja muhkea keko ranskalaisia majoneesi kyytipoikanaan. Nyt on sanottava, että vaikka melkoinen suursyömäri olenkin, tein heti alkuun taktisen vedon, ja siirsin sämpylän kannen suosiolla lautasen reunalle. Alta paljastui mehevä keko BBQ-kastiketta, marinoitua punasipulia ja tomaattia cheddar-juustolla kuorutetun jättiläispihvin päällä.
Annoksen lapioiminen suuhun lyhykäisellä lounastauolla oli lähtökohtaisesti mahdoton tehtävä, mutta niin maukas tämä setti oli, että urhoollisesti pistelin ainakin puolet menemään. Ranskalaiset majoneesin kera on herkkua, joten niitä meni reilusti. Burgerista jäljelle jäi lähinnä leipä (joka sekin tosin oli varsin hyvää)
Königin kympin burgeri saa minulta melkeinpä täyden kympin! Tykkäsin siitä, että tavallisen sämpylän sijaan burgerissa oli käytetty paahdettua ciabatan tyyppistä leipää, ja pihvissä sekä sen lisukkeissa ei tosiaankaan oltu pihtailtu. Normaalihinta burgerille on 19,90 € ja nyt kun se irtoaa kympillä, niin onpahan rahalle kuulkaas vastiketta! Vielä ehtii, eikun menoks!
Viime viikolla suuntasin kympin burgerille Grillssoniin. Grillssonin burgereita kehuttiin minulle jo viime syksyn Syö-viikoilla ja tämänkertainen kampanja-annos, BBQ-Burger, kuullosti herkulliselta.
Cityn Facebook -sivuilla oli vinkattu, että pöytävaraus voisi olla hyvä idea, ja onneksi pirautinkin; ravintolassa vieraili 80-päinen seurue juuri silloin kuin olin ajatellut siellä piipahtaa. Nälkä oli melkoinen, kun seuralaiseni kanssa taivallettiin keskustasta Kallioon. Listaa tutkiessa ei nenä pitkään tuhissut: BBQ-glaseerattua, ylikypsää possunkylkeä ranujen kera, molemmille kiitos.
Burgeri ilmestyi pöytään nopeasti ja veitsi upposi pehmeään ja mehevään possuun. Possu on ehdottomasti tämän purilaisen tähti - mutta harmikseni BBQ-glaseeraus siitä oli kyllä jäänyt melko vähille. Muutenkin täytteet olivat niukat, ja kokonaisuutena burgeri jäi possua lukuunottamatta hieman kuivaksi. Ranut sen sijaan olivat loistavat, ei moitteen sijaa siltä osin.
Niin paljon kehuja olin Grillssonista kuullut, että tämänkertainen burgeri jäi kyllä pettymykseksen puolelle. BBQ-glaseerausta olisin maistellut mielellään enemmänkin, hyväähän se oli. Ylikypsää possua onneksi sentään oli kunnon kimpale. Ravintola oli tilana viihtyisä, palvelu iloista ja ystävällistä, ja annoksen elementitkin olivat maukkaita - mittasuhteet vain olivat tällä kertaa pielessä. Toivottavasti kohdalleni osuu parempi onni ensi kerralla! Kiirehän tässä on: kaksi päivää Syö-viikkoja jäljellä, ja kaksi burgeria syömättä. Onneksi mulla on kova nälkä.
Päivän keittoainekset: kukkakaali, homejuusto ja saksanpähkinät
Kaikkien aikojen ikimuistoisin kesätyöpaikkani on eräs Hakaniemen hallin juustomyymälöistä. Aloittaessani juustotiskillä lempijuustoni taisi olla sinileima-emmental, joten tiskin vahvimmat juustot, kuten Tête de Moine ja 24 kk vanha Gouda, eivät oikein uponneet.
Kesän edetessä siirryin kuitenkin miedoista juustoista pikkuhiljaa aina vahvempiin juustoihin: juustomaailmassa porttiteoria pätee, ainakin minun kohdallani. (Hyi kamala, vertaan juustoja huumeisiin - toivottavasti teissä lukijoissa on muutama kohtalotoveri, perustetaanko Anonyymit Juustoaddiktit -kerho?)
Tuon kesän aikana rakastuin juustoihin. Niinpä, jos haluan todella hemmotella itseäni, suuntaan juustotiskille. Niin kävi tänäänkin: lähikaupasta tarttui ostoskoriin yksi suosikeistani, pehmeä ja kermainen ranskalainen sinihomejuusto Saint Agur. Kotona taas odotti kukkakaali. Kukkakaali ja homejuusto ovat oiva pari, joten kotiin päästyäni aloinkin samantien keittopuuhiin. Puolen tunnin kuluttua kotiintulosta sylissäni oli lautasellinen samettista herkkua, ja oloni on nyt tässä sohvalla varsin tyytyväinen.
Hunajalla karamellisoidut pähkinät ovat huippukaveri kukkakaali-homejuustokeitolle
400 g kukkakaalia
2 jauhoista isoa perunaa (esim. Van Gogh tai Rosamunda)
70 g saksanpähkinöitä
2 tl juoksevaa hunajaa (tai lämmitä kiinteää hetki)
2, 5 dl kermaa tai ruokakermaa
120-140 g kermaista ja pehmeän makuista sinihomejuustoa (nuori ja kermainen Gorgonzola, Saint Agur)
TAI
80-100 g voimakasta sinihomejuustoa (esim. Roquefort)
mustapippuria ja suolaa
(Ruoho- tai kevätsipulia)
Saksanpähkinäöljyä (tai maukasta oliiviöljyä)
Pilko kuorittu peruna parin sentin kuutioiksi, ja lohko kukkakaali suurehkoiksi paloiksi. Laita isoon kattilaan ja peitä vedellä juuri ja juuri. Kiehauta, ja keitä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa sekä perunaan, että kukkakaaliin helposti.
Valuta keitinvesi kattilasta talteen ja lisää vihanneskattilaan kerma ja homejuusto, sekä noin 5 dl keitinvedestä. Soseuta keitto, ja lisää tarvittaessa keitinvettä, jos seos on liian paksua. Mausta pippurilla ja suolalla. Maistelu on tärkeää, sillä keitossa pitäisi erottua niin kukkakaalin, kuin homejuustonkin maut. Homejuuston määrä on makuasia, mutta riippuu myös juuston voimakkuudesta - vaikka rakastaisit vahvaa homejuustoa, älä anna se kuitenkaan jyrätä muita makuja alleen.
Tarjoilua varten pyörittele saksanpähkinät hunajassa, levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille, ja paahda viidestä kymmeneen minuuttia 150-asteisessa uunissa. Varo polttamasta pähkinöitä! Kun pähkinät ovat hieman jäähtyneet, rouhi niitä pienemmäksi veitsellä. Tarjoile keitto pähkinärouheen (ja kevät- tai ruohosipulisilpun) kanssa. Pirskottele päälle vielä saksanpähkinäöljyä.
Ps. Keiton päälle sopisi hunajaisten pähkinöiden lisäksi myös nopeasti paahdettu nahaton lohifile, tai ikisuosikkini, rapeaksi paistettu pekonimuru.
Pps. Äitini kysyi juuri puhelimessa, että entäs jos ei tykkää homejuustosta? Neuvoin äitiä kokeilemaan parmesaania tai mustaleimaemmentalia, tai vaikkapa voimakasta cheddaria. Tällöin vaihtaisin saksanpähkinät hasselpähkinöihin. Mutta hmm, nämä ovat makuasioita - minusta parmesan ja hasselpähkinä sopivat kukkakaaliin!
Se ois sitten Syö-viikot taas! Sain kutsun tulla testaamaan Memphis Hesarin kampanjaburgeria, ja suostuin toki. Antaumuksellisena burgeri- ja pottufanina tarjouduin vieläpä testaamaan loputkin Helsingin kympin burgerit läpi. Jalomielistä, eikö.
Syö! Hot Chicken Burger
Aloitin eilen tärkeän testirundini Memphis Hesarilla seuranani rakas ystäväni, Viiskulma-blogin Ulla. Hot Chicken Burger irtoaa Memphisissä siis kympillä Syö-viikkojen ajan.
Annoksessa on mukavan viljainen sämpylä, rapsakka kanapihvi, cheddaria, jalopenoa ja tulista Hot-majoneesia. Kylkeen erinomaiset ranut ketsupin kera ja a vot!
Syö! Helsinki: Burgerirundin eka etappi!
Edelliseltä Memphisin burgeritestauskerralta osasin odottaa ihania rapeita ranskiksia, enkä pettynyt. Burgerissa kiitän moniviljasämpylää, joka on niin paljon maistuvampaa kuin tavallinen valkoinen hampurilaissämpylä. Chilimajoneesikin oli kunnolla tulista, ei mitään lälläreiden versiota. Suuta poltteli mukavasti vielä pitkään - poltetta lievittämään otinkin jälkkäriksi vielä jäätelökahvin. Pieni jälkkärikateus tosin iski, kun maistoin seuralaisen rommirusinajädeä... nam.
Rapeat ranut & tulinen burgeri!
Tällä setillä on burgeritestikierros hyvä alottaa!
Vuodenvaihteen jälkeen alkaa mielestäni jo kevät - tai ainakin ihan melkein kohta. Kun mieli vilistää omia teitään kohti sandaalikautta, kylmyyden ja pimeyden kohtaaminen tuntuu välillä varsin vaikealta. Pahimpaan hätään keitän raikkaan, pirteän ja ravitsevan lempisoppani: sitruunaisen pinaatti-linssikeiton. Kun syön tätä keittoa, en pysty mököttämään. Aurinko alkaa paistamaan. Ihan tosi! Kokeilkaa vaikka!
Näkeehän sen jo väreistä, että tämä soppa piristää!
Sitruksinen Linssi-Pinaattikeitto
4:lle
3 dl vihreitä linssejä
1,5 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota tai reilu rkl kasvisliemijauhetta (esim. Reformi Luomu)
70 g tuoretta pinaattia/pussillinen pakastepinaattia
1-2 porkkanaa
1-2 sitruunaa
(1 appelsiini)
nippu persiljaa
(Muutama mintunoksa)
suolaa, pippuria
(chiliä, valkosipulia)
Huuhtele linssit. Jos haluat lyhentää keittoaikaa, liota linssejä runsaassa vedessä tunnin verran. Älä käytä liotusvettä.
Kiehauta vesi ja lisää linssit (ja pilkottu chili/valkosipuli). Keitä linssit puolikypsiksi ennen liemikuution tai kasvisliemijauheen ja viipaloidun porkkanan lisäämistä (linssit kuten muutkin palkokasvit eivät kypsy kunnolla suolaisessa vedessä). Keitä linssit pehmeiksi (20-25 min, reilu 10 min jos liotettu).
Lisää keittoon juuri ennen tarjoilua runsaasti silputtua persiljaa ja tuore pinaatti tai pakastepinaatti (sekä minttu), mutta vain muutamaksi minuutiksi pehmenemään/kuumenemaan, jotta kaikki vitamiinit ja ravinteet säilyvät lautaselle asti.
Tarkista vielä suola/pippuri. Lisää keittoon reilusti sitruuna- ja/tai appelsiinimehua juuri ennen tarjoilua. Sitruuna tummentaa pinaatin, näin keitto säilyttää kauniin vihreän värinsä. Liemen pitää maistua reilusti sitrukselle, ja linssien olla täysin pehmeitä.
Rautainen setti!
Tämä linssikeitto on hyvä proteiinin. raudan ja C -vitamiinin lähde. C-vitamiini myös auttaa rautaa imeytymään.
Ps. Kokeile keitossa myös fenkolia, varsiselleriä, pienittyä parsakaalia, purjoa, lehtikaalia, vihreitä papuja... kunhan et pihtaile sitruunassa ja/tai appelsiinissa! Voit myös korvata osan linsseistä vaikka quinoalla.
Som Tam = Nam Nam. Tässä versiossa papaijan kaverina mm. porkkanaa.
Ihka-ensimmäisellä Thaimaanreissullani hurahdin Som Tamiin eli tuliseen papaijasalaattiin pahemman kerran. Ko Sametin rannoilla löhötessäni tilasin usein jokaiselta ohimenevältä papaijasalaattinaiselta annoksen - vaikka sitten kolme kertaa päivässä. En kyllästynyt papaijasalaattiin niin millään.
Kotisuomessa olen ottanut tehtäväkseni paikallistaa thaimaalaisia ravintoloita, joista saisi hyvän Som Tamin - tällä hetkellä suosikkini on Vaasankadun Tuk Tuk. Onneksi osasin matkalla olla sen verran kaukokatseinen, että ostin kotiin papaijaraudan, jollaisella papaijan suikaloi näppärästi. Toisinsanoen: pystyn väsäämään herkkulautasellisen kotioloissa helposti, aina kun tarve iskee!
Papaijasalaattivekotin
Salaattiin pohjana on raakaa papaijaa, joka muistuttaa enemmän vihannesta kuin hedelmää - makua kuvailisin hieman kesäkurpitsanomaiseksi. Salaattiin sopivaa papaijaa voi Helsingissä haeskella Hämeentien etnisistä kaupoista, kuten Vii Voanista. Oikeaoppiseen papaijasalaattiin tulee mausteeksi ärjyä ja haisevaa kalakastiketta, kuivattuja pikkuisia katkarapuja, sekä pitkiä vihreitä (longbean) papuja - mutta kotiolosuhteissa vaihdan useimmiten kuivatut katkikset pakastettuihin ja pitkät pavut vihreisiin papuihin. PItkiä papuja löytyy tosin myös etnisistä, eli te autenttisuutta metsästävät, napatkaa niitä mukaan sillä papaijanhakureissulla!
Oleellista salaatin valmistuksessa on raaka-aineiden lisäksi niiden käsittely: salaatti kuuluu nuijia huolella! Paikalliset tekevät salaattinsa suuressa morttelissa, kotona hoidan homman kulhon ja rakkaan perunanuijani avulla.
Nuija heilumaan! Ensin chili ja sokeri, sitten vihannekset ja kalakastike. Lopuksi pähkinät.
Reseptejä Som Tamille on varmasti yhtä monta kuin kokkiakin... eri puolilla Thaimaata salaatista tulee hieman erilaista, puhumattakaan Laolaisista, Vietnamilaisisita ja Kambodzalaisista variaatioista. Versioissa vaihtelee niin kalakastikkeen tyyppi, makujen tasapaino, lisukkeet, kuin pääraaka-ainekin: papaija voidaan korvata esim. vihreällä mangolla, kurkulla, vihreillä pavuilla tai porkkanalla. Niinpä olen surutta tehnyt kotona milloin minkäkinlaista omaa versiotani - ihanaa salaatti on silti aina.
Som Tam vihreästä mangosta
Eräänlainen Som Tam 2-4:lle:
Puolikas vihreä papaija tai kokonainen vihreä mango
2 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
1-2 chilipaprikaa (riippuen kuinka tulista haluat)
1-3 tl kalakastiketta (aloita yhdellä, lisää tarvittaessa)
3-4 kirsikkatomaattia tai yksi iso tomaatti lohkottuna
kourallinen vihreitä papuja
1-2 limettiä
1 dl kuivapaahdettuja maapähkinöitä
(1 pieni valkosipulinkynsi)
(1-2 kevätsipulin vartta)
(silputtua tuoretta korianteria/minttua)
Silppua chili (ja valkosipuli) ja laita kulhoon tai isoon mortteliin sokerin kanssa. Nuiji chiliä sokerin kanssa tahnaksi (käytän kotona puista perunanuijaani) ja lisää kalakastike. Puolita kirsikkatomaatit tai lohko tomaatti ja pestyt limetit, lisää kulhoon ja nuiji niitäkin niin, että saat mehun irtoamaan.
Suikalointimetodi on vapaa!
Kuori papaija tai mango. Suikaloi hedelmä papaijaraudalla pitkiksi suikaleiksi. Jos sinulla ei ole papaijarautaa, voit raastaa hedelmää (yritä tehdä pitkää raastetta), tai höylätä siitä pitkää suikeroa kuorimaveitsellä, tai pilkkoa sen ohuenohuiksi julienne-suikaleiksi. Rannalla naiset hakkasivat hedelmään pitkittäisiä syviä viiltoja, ja sitten vuolivat pintaa - jos kokeilet tätä tekniikka, varo sormiasi - mitä tahansa tekniikkaa käytätkin, varo siemeniä/kiveä.
Lisää papaija kulhoon ja nuiji ainekset huolellisesti sekaisin. Nuijiessa papaijasuikaleet pehmenevät ja maut sekoittuvat muheviksi. Tarkista lopuksi maut (suolaisuus, happamuus ja makeus pitäisi olla mukavassa tasapainossa) ja lisää maapähkinät ja halutessasi tuoreet yrtit ja/tai pilkottu kevätsipuli.
Tuunattu Som Tam 2-4:lle
Tuunatun salaatin pohjana on edellinen resepti. Papaijasalaattiin sekoitetaan muutama desi keitettyä, jäähdytettyä ja valutettua riisinuudelia, muutama desi sulatettuja katkarapuja, reilusti tuoretta korianteria ja/tai minttua, pätkä viipaloitua kurkkua ja porkkanaa. Yleisimmin riisinuudelit vaativat vain muutaman minuutin liotuksen kuumassa vedessä, jonka jälkeen ne voi huuhdella kylmällä vedellä siivilässä. Itse lisää tuohon siivilään jäiset katkaravut, jolloin saan nuudeleita huuhtoessani katkikset sulamaan. Muista tarkistaa valmiin salaatin maku, saatat joutua lisäämään niin limettiä, kalakastiketta, kuin sokeriakin, kun raaka-ainesmäärä kasvaa.
Riisinuudeleilla ja ekstrarehuilla rikastettu Som Tam
Ps. Papaijan voi tarvittaessa vaihtaa esim. valkokaaliin, varsinkin jos lähistöllä ei ole etnisiä kauppoja mistä mötkälettä löytää. Maapähkinöiden sijaan voit kokeilla cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä. Myös kuivattu sipuli (tai itse rapeaksi paistettu sipuli/valkosipuli) sopii salaattiin. Lisää se vasta viimetingassa!
Pps. Vegeversiossa kalakastike korvataan suolalla. Soijakastiketta en suosittele korvikkeeksi. Rapeaksi paistetut tofukuutiot sopivat salaattiin hyvin katkaravun sijaan.
Aikaiset arkiaamut ovat taas alkaneet, ja itsenikaltaiselle yökukkujalle se on melkoisen rankkaa. Syksyllä vakioaamiaiseni oli useimmiten tuorepuuro, ja vikana lomailtana otinkin taas iltarutiineihini aamiaisen etukäteisvalmistelut - aamut kummasti nopeutuvat, kun aamiainen odottaa jääkaapissa valmiina syötäväksi.
Tuorepuuro kuullostaa oudolta, ja ehkä näyttääkin tottumattomalle erikoiselta. Minulle se on kuitenkin jo lapsuudesta tuttu pöperö: äiti laittoi aina yöksi jääkaappiin erilaisia siemeniä ananasmurskassa turpoamaan ja lusikoi kuiturikkaan mössön aamulla suuhunsa. Samaa sörsseliä söin sitten itsekin niin monet vuodet että nykyään ananasmurska ei oikein uppoa.
Illalla puuroaineet purkkiin ja purkki jääkaappiin
Äidin jalanjäljissä kuljen kuitenkin tuorepuuroineni. Sen valmistusmetodi on nimittäin kutakuinkin sama: erinäiset kuiva-aineet kuten puurohiutaleet, siemenet, pähkinärouhe, kuivahedelmät ja -marjat sekoitetaan nesteeseen ja jätetään yön yli kylmään turpoamaan. Näin valmistuvan puuron voi halutessaan aamulla surauttaa tasaiseksi soseeksi tai syödä sellaisenaan vaikka tuoreiden marjojen tai banaanin kanssa. Soseutettuna puuro on vatsalle helpommin sulavammassa muodossa (ja näyttääkin ehkä enemmän puurolta).
Aamu-unisena olen tällä viikolla tehnyt tuorepuuroni pieneen lasipurkkiin, jonka voin ottaa mukaani työpaikalle. Aamun oppituntien jälkeen lusikoin puuroni sitten työkoneen ääressä ja juon aamukahvit päälle. Tuorepuuro on runsaskuituista ja täynnä hyviä hiilihydraatteja ja proteiinia, ja se pitää nälän pois loistavasti lounasaikaan asti. Energiapitoisemman puuron saa, kun käyttää siihen pelkkien hiutaleiden ja siemenien lisäksi kuivattuja hedelmiä ja rusinoita.
Tuorepuurosta voi tehdä älyttömästi erilaisia versioita, jokainen oman makunsa ja ruokavalionsa mukaan. Itse tykkään käyttää paljon siemeniä ja joko kaura- tai tattarihiutaleita, sekä kuivattuja marjoja. Nesteenä käytän useimmiten makeuttamatonta mantelimaitoa.
Sekoitan kaikki kuivat aineet lasipurkkiin ja mittaan mantelimaitoa päälle suurinipiirtein samanverran kuin kuiva-aineita on. Purkki jääkaappiin ja aamulla laukkuun.
Sekoita kaikki aineet banaania lukuunottamatta keskenään ja lykkää yöksi jääkaappiin. Seuraava päivä lähteekin sitten terveellisellä herkulla käyntiin - soseuta tuorepuuro ja lisää pilkottu banaani sekaan, ja halutessasi myös marjoja tai vaikka mantelilastuja.
Puuroainekset
Sopivat mittasuhteet oppii parhaiten kokeilemalla, ja jos aamulla seos on edelleen kovin nestemäistä, siihen voi lisätä esim. proteiinijauhetta kiinteyttämään seosta. Samaten jos seos on liian tönkköä, lisäät vain hieman käyttämääsi nestettä tai vaikka jugurttia. Nesteeksi tuorepuurossa voi kokeilla erilaisten maitojen lisäksi myös mehua, ja seokseen voi lisätä vaikkapa muussatun banaanin, jugurttia, rahkaa tms. antamaan rakennetta.
Erityisen paljon seos turpoaa, jos mukana on chiansiemeniä - ne imevät itseensä jopa 10 kertaa painonsa verran nestettä, joten ne tosiaan turpoavat! Chia on muuten superterveellinen ravintopommi, mutta se jeesaa myös suolisto-ongelmissa pellavan tapaan. Jos on samanlainen stressivatsa kuin minä, kannattaa kokeilla olisiko siitä apua. Chia muodostaa nesteen kanssa hyytelön pellavansiemenen tapaan, ja siemenestä imeytyy enemmän ravinteita kun se rikkoutuu - kannattaa soseuttaa puuro kun käytät chiaa/pellavaa.
Suosittelen kokeilemaan tuorepuuroa rohkeasti, ja jos ajatus raa'asta puurosta oudoksuttaa, aloittamaan tutuilla aineksilla kuten kaurahiutaleilla ja jollain maidolla. Ulkonäön saa muistuttamaan enemmän puuroa soseuttamalla seoksen. Perusmittasuhde tuorepuurolle on noin 1 osa kuivia aineita + 1 osa nestettä + maun mukaan kosteita aineita kuten jugurttia tai hedelmä- tai marjasosetta. Makeutukseen voi käyttää hunajaa, vaahterasiirappia, agavenektaria, steviaa, kaakaojauhetta ja onpa tullut testattua riisihiutaleista tehdyn tuorepuuron päällä kaneli-sokerikin. Nam!
ps. Tuorepuurofani Keittiökameleontilla on blogissaan superherkullisia tuorepuuroreseptejä. Suosittelen kurkkaaman!
Viime aikoina Twitter on tulvinut #Mutti -twiittejä. Syynä on kokki Henri Alenin twiittaaman tomaattikastikereseptin räjähdysmäinen suosio. Alen painottaa twiiteissään laadukkaan tomaattimurskan merkitystä, ja suosittelee oman suosikkinsa, Cirio Pomodoro San Marzanon ohella perusmarketeistakin löytyvää Muttia.
"Ei Muttia" -tyyppiset "Muttigate" -vitsit täyttivät feedini, kun Twitterkansa ympäri suomen innostui kokkailemaan, ja huhut Mutin katoamisesta kaupan hyllyiltä kasvoivat. Eikä muuten ole eka kerta, kun Alenin twiitit ovat aikaansaaneet ruokabuumin, lokakuussa 2013 kohistiin samaisen herran munakasreseptistä - jos olet yksi niistä, jotka kokevat munaavansa munakkaan, kurkkaappas tämä video!
Kohusoosi tulilla!
Seurasin touhua sivusta, kunnes uteliaisuus voitti, ja tässä sitä nyt ollaan, soosikattilan ääressä. Jos kyseinen tomaattikastikkeen valmistustapa saa niin valtaisaa hehkutusta, kuin olen viime viikonloppuna todistanut, niin täytyyhän se nyt testata. Oikein hyvää soosia teen toki itsekin, ja niin varmasti moni muukin, monin eri metodein - olennaistahan on, että itse lopputuloksesta tykkää! Itse pidän tärkeänä, että kastike on intensiivisen makuinen, ja että hapokkuus, suola ja makeus ovat tasapainossa.
Muttisoosi + mungpapupasta = illallinen
Päätin testata kastikkeen kanssa kaveripiirissä mainetta niittävän à la eco Mungpapufettuccinen - kaksi herkullista kärpästä yhdellä iskulla. A la econ erilaiset luomulaatuiset papupastatuotteet ovat kiinnostaneet siitä asti kun niistä kuulin, mutta vasta nyt paketti tarttui matkaan, ja mikä parasta, se löytyi lähikauppani hyllystä!
Tässäpä nyt kaikille kohuresepti, poimittuna suoraan Henri Alenin Twitter-tililtä:
Henri Alenin tomaattikastike
1 purkki (Cirio Pomodoro San Marzano [paras], Mutti Polpa, Muttin San Marzano [ei lisättyä sitruunahappoa] tai jotan muuta hyvää tomaattimurskaa)
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
0,6 dl oliiviöljyä
0,5 tl sokeria
0,5 dl punaviiniä(appelsiinin kuorta)
mausteet oman maun mukaan (esim. basilikaa, oregano, chiliä tai timjamia)
Muttia saa melkein joka s-marketista. Murskissa on huima ero, ja panostus on pieni. Panosta murskaan.
1. Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipuli pitkään öljyssä. Vähintään 10 min matalalla lämmöllä öljyssä. Rakennat makeuden. (kastikkeen salaisuus sipulin hauduttamisessa ja tietenkin hyvä murska). Sipulia ei missään nimessä saa ruskistaa!
2.Lisää mukaan sokeri ja tomaattimurskasta puolet. Anna hautua 10min. Makeutuu...lisää loppu murska ja vettä 2dl. Hauduta sekoittaen.
3. Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 min, ja lisää mahd. punaviini. Eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita kokoajan.
4. Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Jos hifistelet, 2 palaa appelsiinin kuorta. Mausta rohkeasti.
5. Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon 0,5dl parasta neitsyt oliiviöljyä mitä saat. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden soosiin.
6. Ja sekoita kastike esim. keitetyn spaghetin joukkoon heti kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin!
Henri Alenin kohusoosi à la Eco
Soosista tuli oikein hyvää, sakeaa ja täyteläistä. Tein kastikkeen melkein pilkulleen ohjeen mukaan, mitänyt hauduttelu venähti, kun kirjoittelin tätä juttua kattilaa vahtiessani. Mungpapupasta saa tässä testissä kuitenkin täydet kymmenen pistettä JA papukaijamerkin! Todella hyvää, ravintorikasta ja maukasta - harmi vain että tuote on sen verran hintava, ettei siitä ihan viikottaista herkkua tule. Viikonloppuherkkua, kuten Alenin soosistakin, arkena teen mieluummin ruokaa, joka valmistuu vähemmällä vahtimisella.
En ole varmasti ainoa, jolla on perunaan rakkaussuhde. Paistetut potut, ranskalaiset, sipsit, muusi, uudet perunat... ja uuniperunat, aijai! Näistä kaikista uuniperuna on se lohturuoka, jonka olemassaolon unohdan helposti kuukausiksi, kunnes yhtäkkiä on pakko sellainen taas saada.
Uuniperuna on itsensä hemmottelun lisäksi myös isomman joukon ruokkimiseen kätevä: perunat vaan uuniin ja täytteet kasaan, sitten kaikki pöytään jokaisen makunsa mukaan yhdisteltäväksi! Taisinpa eräänä uutenavuotena viedäkin pöytään kukkuraisen uuniperunakulhon, ja vaikka kuorimattomat ruttumötikät aika karuilta siinä näyttivätkin, katosivat ne pöydästä aika vauhdilla.
Uuniperunakupit kylmäsavulohitäytteellä
Viimeviikolla pidin kotonani Tapaninpäivän kekkerit, ja tarjolla oli uuniperunasta jalostuneempi muoto. Käytin perunana sinistä, todella jauhoista Blue Kongo -lajiketta, ja metsästin kaupan perunalaarista kaikki pienet potut. Kypsensin ne uunissa öljyttyinä ja suolahunnutettuina, ja leikkasin kahtia. Koversin joka puolikasta hieman, ja tasoitin pohjan niin, että sain aikaiseksi eräänlaisia kuppeja. Nämä sitten täytin kylmäsavulohi-tilli-ranskankermalla.
Kun mulla on meneillään terveysintoilukausi (aina välillä sellainen on meneillään juu), vaihdan uuniin perunan tilalle bataatin. Bataatti on kypsänä yhtä ihanan pehmeä ja kuohkea sisältä kuin peruna, ja kuorikin paistuu rapeaksi herkuksi öljyttynä. Bataatissa on perunaa korkeampi ravintoainepitoisuus (runsaasti mm. A- ja C-vitamiinia ja antioksidantteja), mutta sillä on myös tulehdusta ehkäisevä ja verensokeria tasoittava vaikutus - se on siis tiedostavan terveysintoilijan helppo valita, puhumattakaan siitä, että bataatti on herkkua!
Bataatit valmiina uuniin
Bataateissa käytän mielelläni luomua, ihan jo luonnonmukaisuuden takia, mutta myös siksi, että luomubataatit ovat usein pienempiä, sellaisia uuniperunan kokoisia, toisin kuin tavalliset mammuttibataatit. Uuniperunan kokoinen bataatti kypsyy 200ºC:ssa reilun puoli tuntia. Laitan perunani/bataattini uuniin aina ilman foliota ja syön ne kuorineen, eli huolellinen pesu on varsin tärkeää. Pesun ja kuivauksen jälkeen pistelen, öljyän ja suolaan pottuni jotta kuorista tulee rapeita uunissa.
Bataatin kaveriksi paljon vihreää!Lohturuokaa!
Tänään tein väliaikaiskämppikselleni uunibataattia katkarapu-avokado-herne-täytteellä. Älyttömän hyvää, vaikka itse sanonkin. Tässä resepti!
Vihreä katkaraputäyte neljälle:
1 avocado
Pussillinen pakasteherneitä
Puoli ruukkua vesikrassia
Puolen sitruunan mehu
3 rkl ranskankermaa
Piparjuurta/wasabia maun mukaan
Pussillinen pakastekatkarapuja
Suolaa, pippuria
Sulata herneet ja katkaravut. Sekoita sauvasekottimella kaikki aineet katkarapuja lukuunottamatta, tarkista mausteet. Silppua halutessasi katkiksia pienemmäksi ennen kuin lisäät ne seokseen. Tarjoa esim. uunibataatin tai -perunan kanssa, mutta täyte sopii hyvin myös vaikkapa palttoonnapin päälle tai jopa voileipäkakkuun.
Jaloviinamarinoitu Jalotofu appelsiinin ja fenkolin kera
Olen fanittanut suomalaista Jalotofua ja heidän valmistamaansa Jalotofu Kylmäsavua siitä asti, kun sitä ensimmäisen kerran syyskuussa maistoin. Se on NIIN hyvää, että jonain laiskoina päivinä syön sitä sellaisenaan kylmänä. Nam. Niinpä kun kuulin, että hyvä ystäväni Antti ei tykkää tofusta, päätin keksiä kylmäsavutofusta reseptin, jolla mieli saataisiin muutettua.
Ensimmäinen ideani oli oikestaan vitsi… nimittäin murjaisin tekeväni hänelle Jallutofua. No, vitsi muuttui aika nopeasti ihan oikeaksi ideaksi ja päätin todellakin tehdä Jaloviinalla marinoitua Jalotofua. Vaikeammaksi haaste muuttui, kun kuulin, ettei Antille maistu Jallukaan… Uups!
Resepti on siis kulkenut työnimellä "Jallutofu" ja tein sitä ensimmäisen kerran Oranssi ry:n itsenäisyyspäivänvastaanotolle, johon osallistuin Antin avecina. Tehdäkseni tofusta hänelle mahdollisimman helpostilähestyttävän, tein tofusta piparimuotilla pikkuisia sydämiä nyyttäripöytään. Kun juhlaväki kuuli ruokalajin spesiaalin ainesosan, katosivat sydämet pöydästä melkoisella vauhdilla... muistuttaisinkin tässä välissä, että Jaloviina toimii tässä reseptissä mausteena, ja ruuasta haihtuu paistovaiheessa alkoholi pois.
Itsenäisyyspäivänä tarjoilin sydämellistä jallutofua.Jalotofu Kylmäsavu on nannaa! Paistamista varten piilotan tofun painon alle toviksi.
Kun tekee marinoitua tofua, on mielestäni aina hyvä kuivata tofu kunnolla ja poistaa siitä mahdollisimman paljon nestettä, jotta marinadi imeytyisi hyvin. Niinpä aloitan Jallutofuhommat leikkaamalla tofun paloiksi, ja laittamalla sen talouspaperikäärön sisään ja painon alle puoleksi tunniksi (laitan talouspaperiin käärityn tofun kahden leikkuulaudan väliin, ja asetan päälle ison kattilan painoksi). Tämän jälkeen valmistelen lisukkeet ja teen marinadin.
Appelsiinin fileointi tarvitaan todella terävä veitsi - varo sormia!
Seuraavaksi leikkaan yhdestä appelsiinista veitsellä päät ja kuoret reilusti pois. Sitten kulhon päällä irroittelen filerointiveitsellä jokaisen appelsiinilohkon kulhoon. Teen siis kalvottomia appelsiinilohkoja. Samalla appelsiinistä irtoava mehu tulee kulhoon talteen. Tarkkana tyttönä puristan vielä rangan ja kuoriin jääneen hedelmälihan mehun kulhoon. Fenkolin leikkaan ihanalla japanilaisella mandoliinillani millin ohuiksi viipaleiksi. Asettelen appelsiiniviipaleet ja fenkolit kahdelle lautaselle, ja alan kehittelemään kulhoon jääneestä appelsiinimehusta tofulle marinadia.
Appelsiinimehua pitää olla noin puoli desiä. Sen sekaan lorautetaan puolisen desiä Jallua (tähtimäärästä viis!!) sekä hunajaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria, lakritsijauhetta ja kiinalaista viismaustetta. Tofun palat otetaan painon alta pois ja laitetaan marinadiin noin vartiksi. Kääntele paloja muutamaan kertaan.
Paista tofu ensin rapeaksi, ja kaada päälle lopuksi marinadi redusoitumaan siirapiksi.
Juuri ennen tarjoilua tofu otetaan marinadista ja paistetaan melko kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Kun pinnat ovat kauniisti ruskistuneet, kaadetaan marinadi pannuun ja annetaan sen kiehua kasaan siirappimaiseksi seokseksi. Huolehdi kuitenkin, ettei seos pala! Alenna lämpöä tarvittaessa. Kääntele tofupaloja siirappimaisessa kastikkeessa kunnolla ja nostele appelsiinin ja fenkolin päälle. Kaada loppu siirappi vielä annoksen päälle. Voit koristella annoksen esim. tuoreella rakuunalla tai fenkolin vihreillä tupsuilla. Ja sitten vaan syömään!
Jaloviinamarinoitu Jalotofu appelsiinin ja fenkolin kera
Tämän annoksen jakoi kanssani iskä. Iskä vanha pohojammaalaisjäärä söi kiltisti kaiken, ja kehui annosta, eli SUCCESS. Mitä tulee ystävääni Anttiin … no, Antti maistoi yhden Jallutofusydämen Oranssin kekkereissä kohteliaasti, eikä nähdäkseni sylkenyt sitä salaa roskikseen. Voi olla etten enempää voi hänen kohdallaan toivoa, mutten vielä luovuta. Käännytysprojekti jatkuu siis vielä, sorry Antti!
