Vaimomatskuu

Viime lauantaina pidettiin ihka ensimmäinen Enosaasanoa EI -klubin kokous. Klubi perustettiin pari viikkoa sitten, kun huomattiin kaveripiirissä useammalla esiintyvän (ainakin töissä) kiltin tytön syndroomaa... JA vaikeuksia sanoa EI suklaalle/hyvälle ruualle/hyville juomille - vertaistukiryhmälle oli siis selvä tarve ;)

Mulle se suklaa ei ole suurin EI-ongelma, vaan suolaiset herkut, kuten pizza. Joten EI-klupin iltaan päätin tehdä raakasuklaan lisäksi pizzoja ... ja halusin erityisesti päästä vihdoinkin kokeilemaan jo kuukausia sitten netistä bongaamaani paleo-pizzapohjaa, joka tehdään kukkakaalista!

Paleo-ruokavalion perustanahan käytetään evoluutiota ja jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä. Toisinsanoen, pizzapohjaa ei voi tehdä vehnästä.

Seuraavaksi ohje taikatempulle. Ihan tosi. Ota puolikas iso kukkakaali, tai yksi pieni. Raasta se pienellä terällä, tai silppua tehosekoittimessa pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon pari desiä juustoraastetta ja yksi kananmuna. Taputtele seos lätyksi uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes pohja hieman ruskistuu. Simsalabim, uunista tulee ulos lettumainen pizzapohja!

Koska en osaa sanoa itselleni EI keittiöpuuhissa, tein tietysti myös toisenkinlaiset pizzat, pohjana munakoisoviipaleita. Bongasin idean näemmä itseltään Julia Childiltä.

Kukkakaalipohjat päällystin rucolapestolla, kesäkurpitsalla ja homejuustolla. Munakoisot tomaattikastikkeella, basilikalla, lumikinkulla ja pecorino romanolla. Uunissa molemmat viettivät pohjan esikypsennyksen jälkeen vielä vajaan vartin.

Klubi-ilta oli menestys. Lukuunottamatta sitä että aliarvioin pizzankulutuksemme ... raakasuklaata oli sentään yllinkyllin, samoin Jalluboolia (jallua, inkivääriä, appelsiiniä, kuivaa omenasiideriä & ginger beeriä).

Ps. Kaikissa tutkimissani kukkakaalipohjan resepteissä kukkakaalimuru kypsennetään ennen munan lisäämistä. Ihan pokkana EN tehnyt niin, vaan sekoitin raakaan raasteeseen juuston ja egun ja onnistui varsin hyvin. Kukin tyylillään ja rohkeasti kokeilemaan!

Retket ovat kivoja. Erityisesti retken, eikun retkieväiden suunnittelu, niiden tekeminen, sopivan syöntipaikan etsiminen ja kohokohtana tietysti syöminen. Kröhöm! Edellisestä retkestä ehti vierähtää silti melkein kaksi kuukautta, ennenkuin heräsin naapurustoni upeaan syysruuskaan ja sen nopenevaan hiipumiseen...

Olen asustellut Itä-Helsingissä jo pari vuotta, mutta Kruunuvuorenrannan hylätyillä huviloilla käynti on vain siirtynyt ja siirtynyt. Lopulta Lauran blogin ja muutaman ystävän innoittamana päätin vihdoinkin suoriutua sinne.

Eväät tietysti hoidettiin kuntoon hyvissä ajoin edeltävänä päivänä, ja tälläkertaa ruokalistalle pääsi kesäkurpitsa-palsternakkafrittata, CocoVin raakasuklaa ja Jallukahvi. Raportoin teille raakasuklaakokeiluistani vähän myöhemmin, mutta frittataraportti seuraa änyyteenyt.

Frittata tarkoittaa ainakin mun ruuanlaittosanastossa tuhdimpaa munakasta. Jonka sisältö on raastettu. Jos sisältö olis viipaloitu, sanoisin tekeväni tortillaa. Eniveis, munakashan tää on kummassakin tapauksessa! Tähän retkievääseen tuli kasvissyöjäseuralaisen iloksi kesäkurpitsaa ja palsternakkaa, mutta tein samassa syssyssä myös lounasfrittatan itelleni ja laitoin siihen lisäksi chiliä ja katkarapuja. Chorizo toimis myös, njaaam... mutta ei sitä siis tälläkertaa! (Hälsans köketillä on muuten hyvää soijachorizoa, suosittelen "makkaranhimoisille" kasvissyöjille)

Tein evästä ihan vain kahdelle, niin munakkaaseen tuli puolikas raastettu kesäkurpitsa, josta puristetaan neste pois ennen pannulle lisäämistä. Palsternakkaraastetta tuli pari desiä. Valkosipulinkynnenkin raastoin sekaan. Ja kun näitä raasteita on paisteltu tovi (että saadaan vähän nestettä haihtumaan) ne sekoitetaan 2-3 egun ja juustoraasteen kanssa ja lykätään pannussa uuniin. Oon nyt hurahtanut panko-korppujauhoihin, joten ripottelin niitä frittatan pintaan. Frittata on valmis kun se on nätisti ruskistunut pinnasta. Sen voi syödä heti (kuten tein sille mun lounasversiolle) tai jäähdyttää ja vaikkapa vielä laittaa kahden palan väliin jotain ekstraa eväsretkeä varten (laitoin srirachan kanssa paistettua soijanakkia).

Kruunuvuorenranta oli mun, seuralaisen ja lainakoira Sahramin mielestä erinomaisen hyvä retkikohde, joten nyt mestoille ihmiset, heti, tänä viikonloppuna! Kevään tullen ei ehkä enää paljon nähtävää ole: huvilat ränsistyvät kovaa vauhtia, ja uuden asuinalueen tieltä tämä nähtävyys ilmeisesti viimeistään katoaa. Se on kuulkaas nyt mentävä! Suosittelen myös lämpimästi jallukahvia/minttukaakaota termariin. Ja Instagramista näkee muuten kuvia mm. siitä frittatan lounasversiosta, raakasuklaakokeiluista, huviloista ja kaikenlaisesta. Hyvää viikonloppua!

Sain viime viikolla kutsun lähteä testaamaan Memphis Hesarin kehittelemää Real Burgeria. Real Burgerit ovat mahdollisimman pitkälle täysin omassa keittiössä valmisteltuja: pihvitaikina itse sekoitettu ja maustettu, coleslawn kaalit käsin silputtu, ja sämpylät vartavasten Nurmileivän leipomossa paistettu.

Itsehän ehdin lähes koko aikuisikäni olla kasvissyöjä, kunnes nelitoistavuotinen vegeily päättyi mihinkäs muuhun kuin burgeriin... Burgerit ja hodarit ovatkin mun ykkösheikkouksia tätä nykyä. Joten todellakin haluan testata burgereita, lisää tänne vaan! Real Burgereita löytyy listalta neljä, joista kahden välille jään arpomaan. BBQ-kastikkeen ja pekonin houkuttamana päädyn lopulta valitsemaan listalta Ultimate Beef Burgerin.

Ultimate Beef Burgerissa keittiömestari Anna Nygren on yhdistellyt hyväksi havaitut klassikkomaut: pekonin, BBQ-kastikkeen ja cheddarin olutpaneroituihin sipulirenkaisiin. En voi valittaa. Burgeri on mehevä ja maukas ja niin iso, ettei mulla ole mitään toivoa saada sitä kokonaan syötyä... varsinkin kun vieressä köllöttelevät rapsakat perunat houkuttelevat nonstopdippailuun.

Ainoa annoksessa aavistuksen tökkivä osa oli coleslaw, joka on toki varsin mainio, mutta omaan makuuni majoneesipohjaisena hieman turhan raskas - kaipaisin raikkaamman lisukkeen muutenkin varsin tuhdin aterian rinnalle. Kokonaisuudesta olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Real Burgerit ovat Memphis Hesarin keittiömestarin luomuksia, ja suurin osa komponenteista, pihvi etunenässä, alusta asti keittiössä valmistettuja. Saatan jopa piipahtaa Mempparissa toisenkin kerran, sen verran jäi listalta se kakkosvalinta eli Bluecheese Beef Burgeri mieleen...

Mistäköhän se johtuu, että väsyneenä tekee mieli makeaa vaikken ees oikein tykkää makeasta? Joku energiavaje varmaan. No, kroppa saakoon mitä se haluaa! Suklaanmussuttamisen sijaan yritän ujutella makeanhimon yllättäessä itseeni kuitenkin myös muutakin kuin sokeria, joten viikko sitten, todella todella väsyneenä, päätin kokeilla terveellisempien herkkujen tekemistä (varoitus, tämä ei ole kuitenkaan pikaherkku, vaan yön yli joudut kyllä odottamaan). Raakaravintoa, superfoodeja ja ravinteita pursuavia, mutta myös makeanhimon tyydyttäviä raakakakkusia! Ja sattuipa sopivasti, kaapistani löytyi testattavakseni lähetettyjä Big Tree Farmsin tuotteita (jotka olivatkin mulle uusia tuttavuuksia), sekä jo entuudestaan tehokäyttämiäni CocoVin tuotteita.

Esikuvana oli klassinen juustokakku, jota en juuri koskaan raaski syödä, kun se on niiiiiiiii-in tuhtia. Ainesosat ovat tässä herkullisessa terveysversiossa raakoja ja vegaanisia, eli uunia ei tarvita, blenderi/sauvasekoitin kylläkin. Pohjaan tulee Big Tree Farmsin raakakaakaopapuja, maustehunajaa, CocoVin pähkinäsekoitusta ja kylmäpuristettua kookosöljyä (kookosöljy on mulla useimmiten ihonhoitokäytössä, mutta huh, miten monikäyttöinen tuote se onkaan!).

Täytteen tein puolukoista, chiasiemenistä ja miedosti makeutetusta mantelimaidosta. Makeutta lisäsin terveellisemmin matalan glykeemisen indeksin omaavalla ja ravinteikkaalla Big Tree Farmsin kookoksenkukkanektarilla (Coconut flower blossom nectar). Kakkusista tulee tolkuttoman hyviä ja hyväätekeviä niin mielelle kuin ruumillekkin!

Pohja valmistuu samaan tapaan kuin perinteinen keksimurupohja, (esim. digestive&voi -pohja). Blenderissä vain kourallinen kaakaopapuja (SUPERDUPERterveellisiä mutta aika tujuja yksinään) ja pähkinöitä muruksi, ja seosta sitomaan ruokalusikallinen hunajaa tai kookoskukkanektaria ja reilu kaksi ruokalusikallista kookosöljyä. Sitten seos painellaan tarjoiluastiaan (itse tein nyt yksittäiskakkusia Eskimon tukeviin ja söpöihin muffinssivuokiin).

"Juusto"täytteeseen tulee chiasiemeniä, jotka turpoavat uskomattoman paljon, jopa kymmenkertaisiksi. Vegaanisissa jälkkäreissä chiaa käytetään usein vanukkaiden tekemiseen, mutta ravintoarvoiltaan todellisena raskassarjalaisena tuo pikkuinen siemen käy kyllä melkein mihin vaan - tuorepuuroon, salaattiin, keittoon, leipään, kalan kuorutteeseen, jugurttiin... you name it.

Laitoin noin reilun puoli desia chiaa vajaaseen neljään desiin kookoskukkasiirapilla makeutettua mantelimaitoa. Chian kanssa pitää muistaa, että heti nesteeseen lisättyään siemet alkavat turvota ja muodostaa eräänlaista limaa. Toisinsanoen, sekoita seosta pari minuuttia, etteivät siemenet klimppiinny. Tämän jälkeen seos saa rauhassa jääkaapissa turvota ja hyytelöityä ainakin kaksi-kolme tuntia. Lisää nestettä, jos seos muistuttaa leikattavaa hyytelöä jo tunnin kuluttua... Samoin voit lisätä varovasti vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen chiaa jos seos ei parin tunnin sisällä tunnu tarpeeksi tiukalta. Pidä kuitenkin mielessä, että chia turpoaa vielä ainakin sen yön yli, mikä näiden kakkusten teossa olisi ajallisesti tarpeen.

Parin tunnin kuluttua voit kuitenkin laittaa chiaseoksen blenderiin haluamasi mausteen kanssa. Itse käytin tällä kertaa puolukkaa. Suristele sammakonkutua muistuttava chiaseos ja mausteesi tasaiseksi hyytelöksi, ja kaada pohjataikinan päälle. Lykkää tämän jälkeen herkku jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi lisää - mieluummin tosiaan yön yli.

SITTEN HERKUTELLAAN! Minä ja lauantain vieraani emme jaksaneet odotella seuraavaa päivää, vaan lusikoimme kakkuset vuuista vielä hieman hyytymättöminä. Sen jälkeen energiaa riitti mm. päälläseisontaan ja twerking-sessioihin. Öhöm, jos lähtökohtaisesti seurue oli varsin nuutunut ja tööt ennen herkkuja, ja ilta päättyi hulluttelujammailuun, on näissä raaka-aineissa pakko olla jotain taikaa! Yhden kakkusen söin seuraavana päivänä, ja koostumus oli kyllä parempi. Mutta hei, ei se niin nuukaa ole...

ps. nyt en uskalla antaa mittoja. En oikeastaan ottanut niitä niin tarkkaan ylös, juuri tuon edellämainitun nuutumustilan vuoksi se vaan unohtui. Lisää tänne summittaisen ohjeen jahka teen kakkusia seuraavan kerran. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan rohkeasti tämän varsin ympäripyöreän ohjeen kanssa, tai tutkimaan vaikkapa näitä ohjeita, ja muistamaan, että vaikka koostumus ei menis ihan nappiin, niin hyvälle nämä kuitenkin maistuvat!

Kesäkurpitsa on yksi lempivihanneksistani. Ihanaa, että kaupoista löytyy suloisia pikkuisia suomalaisia kesäkurpitsoja juuri nyt paaaaaljon! Erilaisia kesäkurpitsareseptejä mulla on päässä jokunen ziljoona, mutta näemmä välillä huomaamattani onnistun kuitenkin keksimään rakkaalle zucchinille vielä lisää käyttötarkoituksia! Tässä nyt siis teille vinkiksi uusin keksintöni, kesäkurpitsapesto. Ehkä joku muukin on hoksannut suristella zucchinit peston sekaan, jos ei, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan!

Niinkuin yleensä, tälläkin kertaa ajatus lähti siitä, että piti käyttää sitä mitä kaapista löytyy. Neiti Ulla nimittäin ilmoitti lauantaina tulevansa kylään ja tuovansa gluteenitonta pastaa mukanaan. En millään jaksanut lähteä kauppaan, joten jotain piti kyhätä siitä mitä kaapista löytyi. Hyvä juttu, muuten olis jäänyt ehkä tämäkin oivallus väliin!

Tämä on nyt taas sitten sarjassamme PIKAruokaa ja LOHTUruokaa. Juustoa ja pastaa, aina toimii! Ja juu, olen koukussa surrurlaitteeseen ja halusin käyttää sitä. Pestosta olen tehnyt monen sorttisia punajuuri/rucola/herne jne -versioita, mutta miten mulla ei ole tullut aiemmin mieleen heittää pestoon kesäkurpitsaa? Tämä versio on ihan mahtavaa! Uus suosikki, söin nimittäin heti saman setin sunnuntainakin. Eli. Kesäkurpitsa, basilikaa, pähkinöitä, pikkaisen valkosipulia, pieni loraus öljyä ja reilusti parmesania/grana padanoa surrur karkeaksi soseeksi ja pastan sekaan, pling valmista! Ja vielä paranee, paistoin rapeaksi murupäälliseksi Swartzwaldin kinkkua. OU MAMA!

Gluteeniton riisi-maissispagetti oli mulle uus tuttavuus, ja lauantaina olisin voinut keskittyä sen keittelyyn viinin juomisen ja juoruilun sijaan vähän enemmän - meni nimittäin aika klimppiseksi tuo muuten varsin herkullinen pasta... Sunnuntaina onnistuin vähän paremmin, olin ehkä ihan piirun verran skarpimpi. Suosittelen rohkeasti testaamaan vaihtoehtoja vehnäpastalle, vaikkei gluteiinia välttää tarttiskaan, oli nimittäin maku todella jees! Tattarinuudelit esimerkiksi on ihania, ja kvinoapastakin on mielestäni todella maukasta. Toki joskus se valkoinen vehnäpasta on vaan ainoo oikee valinta...

Ja se summittainen resepti:
1 pieni kesäkurpitsa
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl parmesan- tai grana padanoraastetta
kourallinen saksanpähkinöitä/pekaaneja
mustapippuria
basilikaa niin paljon ku lystää

Ja siis ohjehan meni näin: SURRUR. Jos surrrurlaite puuttuu, niin raasta kesäkurpitsa ja saksi kaikki ainekset kulhossa silpuksi, toimii niinkin :)

PLUS se rapea kinkkumuru... tai pekoni... täysin valinnainen juttu toki mut kyllä lähti nextille levelille tuo pasta sen ansiosta! Kasvissyöntivuosinani muuten käytin paljonkin kasvis-"pekonia" jota pakasteesta löytyy, laittaisin varmaan sitä jos olis ollut kasvissyöjiä kylässä. Nyt ei ollut!

Minusta kokkaaminen on kivointa kun on haastetta! Joku ainesosa jota välttää, tai joku mitä on pakko käyttää. Tai useampia. No, viime perjantaista Cityn bloggaajien iltamaa varten kotiini läheteltiin kaikenlaisia herkkuja testattaviksi. Haastehan siitä oli itselle väännettävä: miten käyttää mahdollisimman montaa tuotetta illan tarjoiluissa?

Alkupalaksi tarjottujen SunSpelt-näkkäreiden ja valkopapuhummuksen lisäksi kehittelin syksyisen keiton, johon päädyin ymppäämään useampaakin testituotetta! Minulla, kuten varmaan monella muullakin, on lapsuudesta jonkunsortin kurpitsatrauma... Koulussa pakotettiin syömään kurpitsasäilykettä jota inhosin, ja pakko oli väkisten niellä vaikka yökötti. Joten aika hassua että nykyään olen täysin kurpitsakäännynnäinen, ja innolla ängen sitä joka paikkaan.

Kurpitsakeittooni tulee niinkin yllättäviä ainesosia kuin Choco Chili Yogi Tea, Happy Joe Luomu omenasiideri ja Jalotofu Pehmeä. Kuulostaa todelliselta hippikeitolta, mutta nyt hei vähän kokeilunhalua kehiin, älkää ihan heti lytätkö tätä reseptiä!

Tarvitset kurpitsakeittoon tietysti kurpitsaa. Itse tykkään käyttää Butternut -lajiketta (olikohan se suomeksi myskikurpitsa?), se on jotenkin ihanan värinen ja pehmeän makuinen, tai no, jos ihan totta puhutaan taidan tykätä siitä ihan sen muodon takia: se on söpö. Rankin homma tässä keiton valmistelussa taitaa olla kurpitsan halkaiseminen. Joku kirveeseen verrattavissa oleva veitsi on siinä tarpeen! Itselläni on Malesiasta kotiin raahattu järeä keittiökirves, ja sillä kurpitsan halkaisu on onneksi (vaarallista) lastenleikkiä. Halkaisun jälkeen kaaputa höttöinen siemensisältö lusikalla biojätteeseen ja pilko kupritsa paloiksi. Kuorta ei tarvitse poistaa.

Omasta mielestäni keitosta tulee parempaa, jos kurpitsan paahtaa ensin uunissa. Voit kuitenkin kiireessä skipata tämän vaiheen. ja kypsentää kurpitsanpalat liemessä. Jos paahdat kurpitsan, niin levitä palat uunipellille, ripota päälle öljyä ja mausteita. Tähän keittoon sopii todella hyvin viismauste ja lakritsijauhe, suola ja pippuri, ja vielä päälle vähän hunajaa karamellisoimaan kurpitsaa. Pistin kurpitsan kanssa uuniin myös pari kuorittua ja puolitettua sipulia sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä kuorissaan. 200 asteessa puolisen tuntia riittää kurpitsan kypsymiseen, mutta tarkkaile hieman että kurpitsa saa väriä ja ettei valkosipuli pala (poista pikku kynnet tarvittaessa aikaisemmin seasta).

Liemeen laitoin Happy Joe Organic omenasiideriä pari-kolme pulloa. Lämmitin siiderin ja uutin siihen kolme pussia Yogi Teen Chocochiliteetä. Liuotin sekaan myös noin ruokalusikallisen Reformin luomu kasvisliemijauhetta, joka on vakiomausteitani. Kun kurpitsat tulevat uunista, ne voi kipata suoraan liemeen. Valkosipulinkynnet puristetaan kuoristaan sekaan. Teepussit tietysti kannattaa muistaa ottaa seasta pois ennen tätä... Sitten keitellään tovi ja soseutetaan keitto. Tarkasta maku! Keitosta tulee helposti liian makeaa, sillä kurpitsa on itsessään aika makea vihannes. Eli suolaa on oltava tarpeeksi! Itse haluan keittooni myös chilin makua kunnolla, joten lisäsin siihen Srirachaa. Juuri ennen tarjoilua kuumaan, muttei enää kiehuvaan keittoon soseutetaan paketillinen Jalotofun pehmeää tofua. Jos sosekeitto on liian paksua, niin lisää hieman kuumaa vettä/siideriä. Tofun ansiosta tästä keitosta tulee ihanan kermainen, mutta ah niin tolkuttoman terveellinen... ja täysin vegaaninen! Eikä millään uskoisi. Jalotofun tuotteet muuten saavat multa täyden kympin, aivan huippuja kaikki versiot! Suomalaista tofua, kaikkee kanssa... vanha kasvissyöjä hymyilee täällä :)

Jälkkärit olikin hoidettu muualta: pakastimellinen Kolmen Kaverin Jäätelöitä... aaaah mitä hemmottelua! Mustikka-kardemumma ja pähkinä ovat mun mielestä taivaallisia, mutta mehän päästiin testaamaan kaikki maut, huh mikä tsägä!

Summittainen resepti:

1,5 kg kurpitsaa
3 pulloa Happy Joe Luomu omenasiideriä
(tai noin litra muuta kuivaa omenasiideriä)
3 pussia Yogi Tee Chocochiliä
(tai reilu ruokalusikallinen viismaustetta ja/tai 2 tl kutakin: lakritsijauhetta, kardemummaa ja kanelia)
1 kasvisliemikuutio/1 rkl kasvisliemijauhetta
1 paketti Jalotofu Silken
(tai muu pehmeä tofu)
2 keltasipulia
3-4 valkosipulin kynttä
suolaa, pippuria, chilikastiketta (srirachaa)

kurpitsan paahtamiseen: öljyä, viismaustetta, lakristijauhetta, hunajaa/siirappia

ps. Kurpitsanvihaajat: ottakaa haaste vastaan ja kokeilkaa tätä? Lihanhimoiset: suosittelen lämpimästi rapeaksi paistettua pekonimurua keiton päälle naaaammmmm!

pps. Testissä olevat tuotteet olivat minulla käytössä ihan omasta halustani ja samaten suosittelen niitä tässä reseptissä, koska havaitsin ne oivallisiksi. Hyvää tulee varmasti myös muilla vastaavilla ainesosilla :)

Rakastan hummusta. Jopa siinä määrin, että olen himooni tehnyt sitä vaivalloisella "perunanuija-siivilä" metodilla... Mutta nytpä onni potkaisi: supermukava naapurini Petteri lahjoitti mulle ylimääräisen sauvasekoittimensa!!! Mitäs muutakaan sillä ekaks tehtäisiin ku hummusta?

Olin tsekkaillut erilaisia dippi & leviteideoita perjantaina emännöimääni Cityn blogaajien illanviettoa varten, ja törmännyt houkuttelevaan valkopapu-basilikahummukseen. Tämä mielessäni lähdinkin tällä kertaa liikkeelle valkopavuista kikherneiden sijaan.

Resepti on simppeli:

2 purkkia suuria valkoisia papuja (esim. Pirkka tai GoGreen)
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
0,5 ruukkua tuoretta minttua
1 paahdettu valkosipulinkynsi (tai öljyssä pehmeäksi kuullotettu)
0,5 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
0,5 dl oliiviöljyä
(0,5 dl vettä)

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Ohenna tarvittaessa vedellä.

Tarjoilin papuhummuksen ihanien testattavaksi saamiemme SunSpelt mustikka- ja täysjyväspeltnäkkärien kanssa. Spelt-Mustikasta tuli uusi näkkärisuosikkini kertaheitolla!

Ps. Vaimomatskuu keittiöpäiväkirja löytyy nyt myös Instagramista!

Ihanaiset ystäväni, DJ-kollektiivi Awkward Girls Societyn tytöt tulevat tänään luokseni syömään. Yhteistä iltaa on suunniteltu jo pitkään ja sumplittu, mikä päivä sopisi meille kaikille. No, tänään on se päivä, ja kuinka ollakkaan, en ole ehtinyt miettiä tarkemmin mitä tytöille tarjoaisin! Kaiken huipuksi neidit ilmestyvät kotiini kello 18, ja pääsen töistä vasta neljältä. Tuossa kahdessa väliin jäävässä tunnissa pitäisi ehtiä käydä kaupassa, suoriutua kotiin, siiivota ja kokata jotain, ups!

Ihan totaalisessa aivotiltissä en sentään ole ollut, koska eilen ennen nukkumaanmenoa suunnittelin tarjoavani salaattia ja syksyistä kurpitsakeittoa. Mutta miten ollakkaan, en unenpöpperössä muistanut, ettei keittiössäni edelleenkään ole sauvasekotinta, vaan vain se perunanuija-siivilä-menetelmä soseiden tekemiseen... Tuossa ajassa ei aleta survomaan soseita siivilän läpi ei! Joten aamupalaa mussutellessani päätin lennosta vaihtaa kurpitsakeitosta kurpitsapizzaan.

Älkää kysykö mistä moinen idea... Haluan vain jostain syystä välttämättä laittaa kurpitsaa. Kurpitsa valmistuu nopeasti, ja se on ihanan makeaa, ja se sopii loistavasti homejuuston ja pähkinöiden ja rucolan kaveriksi, joita mulla sattumoisin on kaapissa. Calzoneksi pizza kääntyi koska törmäsin pinterestissä letitetyn calzonen ohjeeseen ja haluan päästä kokeilemaan sitä!

Joten aamukiireen keskellä väsäsin (suht-idioottivarman) pizzataikinani odottelemaan iltapäivää jääkaappiin (ja tämän johdosta lähdin töihin ilman ripsaria, oijoi!). Kyseinen pizzataikina on muuten ihan tavallinen mutta sekoitan veden, öljyn, suolan, hiivan ja puolet jauhoista ensin, ja vatkaan taikinaa lusikalla tai puulastalla kunnes siihen tulee selkeästi sitkoa. Sitten vasta lisään jauhoja edelleen lusikalla tai lastalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy vaikeaksi. Tämän jälkeen ujutan taikinan päälle ja alle hieman oliiviöljyä, ja laitan sen jääkaappiin. Yön yli tai päivän aikana jääkaapissa tapahtuu ihmeitä: taikina kohoaa hitaasti ja koostumus muuttuu siinä sivussa ihan itsestään mukavan sitkoiseksi. Hidas jääkaappikohotus myös kehittää taikinaan mielestäni paremman maun. (Käsiä likaamaton taikinanvääntömetodi kehitetty "taikinaa kynsien alla" -inhotuksen johdosta)

Täytteeksi laitan rucolaa, ohuenohuita kurpitsaviipaleita (rakas mandoliiniini pääsee töihin) ja vielä sinne tänne homejuusto- ja mozzarellanokareita. Pähkinät tarjoan erikseen sillä yksi vieraistani on pähkinäallerginen.

Taikinahan siis tässä "letitetyssä" calzonessa kaulitaan kutakuinkin suorakaiteen muotoiseksi leivinpaperin päällä. Täyte levitetään raidaksi suorakaiteen keskelle. Vapaaksi jääneet kaksi pitkää reunaa leikataan "hapsuiksi", joita aletaan sitten yhdestä päästä letittää täytteen yli vuorotellen ristiin. Veikkaisin, että olisi hyvä, ettei taikinareunuksen hapsutus alkaisi ihan suoraan täytteestä, vaan että letitettäessä täytteen viereen nousisi samalla reunus joka estää herkkuja valumasta ulos. Mutta katsotaan nyt miten tässä käy! ... JA hieman mönkäänhän homma menikin: laittakaa ennen kaulitsemista leivinpaperille jauhoja ... niin lähtee ne hapsut siitä kiltisti irti! Heh, ei menny ko Strömssöössä nyt ihan, mutta ruma kapaloitu kurpitsavauva katosi silti viimiseen muruun asti.

Calzonen kaverina aion tarjota yhtä versiota tämän hetken lempparisalaatistani. Ja jälkkäriksi on tiedossa juoruja ja kaupan suklaavanukasta!

Summittainen resepti

Taikina

2, 5 dl reilusti kättä lämpimämpää vettä
3 dl durumjauhoja
3 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa
25g kuivahiivaa
1 rkl sokeria

Sekoita taikinaa reippaasti tovi ja lisää:
0, 5 dl erilaisia siemeniä (hamppu, sesam, kurpitsa, auringonkukka)
n. 1, 5 dl ruis/speltti/grahamjauhoja

Lisää jauhot vähän kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen käy liian hankalaksi. Öljyä taikina alta ja päältä ja laita yön yli/päivän ajaksi jääkaappiin.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Siivuta pala kurpitsaa, josta höttöinen keskiosa on rapsuteltu lusikalla pois. Ei tarvitse kuoria! Kauli taikina levyksi jauhotetulla alustalla (!!!) ja täytä keskeltä silputulla rucolalla, kurpitsalla, juustoilla ja pähkinärouheella. Taita lyhyiden reunojen päädyt kaksinkerroin ja letitä pitkien sivujen hapsutetut reunat kuvan ohjeen mukaisesti täytteen yli, ja voitele halutessasi munalla. Paista noin 30 minuuttia.

En nyt oikein tiedä mikä tässä masentaa... jotenkin on energiat vähissä ja alakulo tunkee kylmän tuulen lailla sisimpään vaikka syksy on mun lempivuodenaika! Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle kiskomaan suklaalevy toisensa perään ja ... heeeetkinen, STOP! Enpä suostukaan tähän. Asennetta kehiin ja äkkiä! Kun antaa pikkusormen syysmasikselle, menee kohta koko käsi. Aika fiilistellä ihanaa, oikeesti juuri vasta äsken loppunutta kesää, ja tuoda ripaus tuota jo nostalgian kultaamaa lähimenneisyyttä tähän hetkeen.

Kesähän on ihmisen parasta aikaa, joten jospa tänä vuonna pyrkisin ottamaan tavoitteeksi viettää aina tasaisin väliajoin kesäpäiviä ihan ympäri vuoden? Aloitan heti, enkä ensviikolla/enskuussa/sitjoskus. Kutsun kaikki kesäheilani (eli ihanat tyttöystäväni) kylään drinkkimehujäille, ja pistän kovat piippuun orastavaa syysmasista vastaan!

Popsicles + Coctails = Poptails. En ihmettele, että näitä reseptejä ja vinkkejä oli kesällä netti pullollaan - mehujäät kun liittyvät niin kesään kuin lapsuuteen, ja drinkit yhdistyvät mielessä (ainakin useimmiten ja toivottavasti) hauskanpitoon. Yhdistelmä toimii yhtä varmasti kuin aikuisten lastenkestit ongintoineen ja paperikruunuineen (jos ette oo järjestäneet lastenkestejä itsellenne aikuisena, niin suosittelen kokeilemaan).

Kesällä tein aikuisten mehujäitä pakastimeen sitä mukaa kun mehujäämuotteja vapautui, ja testattu onkin mm. henkilökohtainen suosikkini appelsiini-persikka-Campari, mustikka-GT, makea "kuningatar"-Muscat, ja appelsiini-aperol-spritzer - hyviä kaikki! Aika moni yhdistelmä syntyi tosin ihan vain siitä, mitä sattui viinakaapista ja jääkaapista kulloinkin löytymään. Inspistä eri makuihin kävin välillä kurkkimassa netistä.

Mehujään voi tehdä mistä vaan, paitsi sulatetuista pakasteista. Tämän tytön urbaani marjastus tapahtuu tänään lähikaupan HeVi-osastolla, metsään ei ehi eikä jaksa, eikä oo äitikään tuonut kuin pikku kipollisen puolukoita mökkireissultaan. Oma suosikkini Campari ei ole ihan jokaisen mieleen, joten taidan tällä kertaa valita alkoholeiksi vodkan ja kuivan kuohuviinin. Vodkan kaveriksi vesimelonia ja minttua, kuoharin seuralaiset ovatkin jo kuluneen kesän itsestäänselvyyksiä: Aperol ja appelsiini - kelpaavat varmasti jokaiselle seurueesta! Hetken mielijohteesta päätän tehdä myös Jallu-inkivääri-sitrus-mehujäitä.

Mittasuhteet saavat olla mehujäädrinkissä kutakuinkin samat kuin juomasekoituksessa muutenkin, mutta muista että kylmyys vie enintä terää pois makeudelta. Mehujäädrinkkisekoitus voi siis olla aavistuksen makeampaa kuin drinkkisi muuten olisi, etkä välttämättä huomaa sitä enää kun seos on jäätynyt. Liika sokeri ja alkoholi estää kuitenkin seosta jäätymästä kunnolla, joten jos nyt ei ihan raakaa viinaa & sokeria heiteltäisi sinne pakastimeen? Lantrinkia tarvitaan, ihan siis sen koostumuksenkin takia. Maistelu ja mittasuhteiden tarkkailu ovat tärkeitä työvaiheita, ja huolimatta ahkerasta maistelusta sekoitusvaiheessa, jotenkin siinä aina käy kuitenkin vielä niin, että "joudun" juomaan ylijäämät ihan lasista!

Summittaiset reseptit / 6 kpl isoa mehujäätä tai 12-15 shottilasillista

Appelsiini-Aperolspritz

1 dl Aperolia
3 dl kuohuviiniä
1 dl vissyä
1 kalvoton, pieneksi leikattu appelsiini ja sen mehu

Kuori appelsiini veitsellä niin, että näet kalvojen rajat. Irroittele ohuella fileerausveitsellä appelsiininlohkot laajasuisen kannun päällä. Mehua valuu kannuun tässä operaatiossa, ja hyvä niin! Irroitettuasi kaikki lohkot voit vielä puristaa viimeisetkin tipat appelsiinin jäänteistä kannuun. Varo siemeniä... Tiputa appelsiininlohkot mehun sekaan sitä mukaa kun saat niitä irroiteltua ja saksi niitä lopuksi hieman pienemmiksi. Lisää Aperol, vissy ja kuohari, sekoita ja jaa muotteihin. Pakasta vähintään kolme neljä tuntia, mieluummin yön yli.

Vesimeloni-minttu-vodka

500 g vesimelonia
2 rkl sokeria
puoli ruukkua minttua
1 dl vodkaa
1 dl kivennäisvettä

Saksi minttu kannuun ja laita sokeri päälle. Hierrä minttu ja sokeri sekaisin puunuijalla. Lisää silputtu vesimeloni, jonka voit myös kevyesti nuijia rikki. Lisää sekaan vodka ja kivennäisvesi, sekoita, ja jaa mehujäämuotteihin. Pakasta vähintään muutama tunti, mieluummin yön yli.

Jallu-sitrus-inkivääri

1 dl Jallua
Tölkillinen inkiväärilimua/Ginger Beer
Puolikkaan appelsiinin mehu
Kokonaisen sitruunan mehu
2 rkl vaahterasiirappia

Kaikki sekaisin ja pakkaseen, piste :)

Ps. Shottilaseja käyttäessäsi vahdi jäätymistä, ja törki kohmeiseen massaan esim cocktailtikkuja, puisia jäätelötikkuja tai pikkulusikoita

Ihanaa kesäfiilisviikonloppua kaikille!

Viime viikolla ruokavieraalle tarjoamani bataattipurilaiset ruokkivat sopivasti vielä seuraavinakin päivänä. Viikonloppuna ruokavalio lähtikin sitten paheelliselle tielle ... oli pizzaperjantaita ja oli rapujuhlaa ja ... Nyt on DETOXIN tarve aikamoinen!

Olen jossain määrin tutustunut superfoodeiksi kutsuttuihin, ravintoarvoltaan erityisen rikkaisiin raaka-aineisiin, ja mieluusti käytän niitä aina kuin mahdollista. Useimmat näistä raaka-aineista nyt ovat vakiokäytössä ihan luokittelusta piittamatta, ja sen kivempi syödä niitä, kun tietää niiden olevan täynnä kaikkea joka auttaa voimaan paremmin! Onneksi moni tähän kategoriaan laskettu raaka-aine on ihan normaalihintaista peruskauppatavaraa: superterveellistä parsakaalia esimerkiksi löytyy joka Siwasta ja Alepasta, ympäri vuoden. (Olisi tietysti parasta, että sen parsakaalinkin ostaisi luomuna, mutta ei se ns. tavallinenkaan pahasta ole.)

"Superfood" nimitys jo itsessään nostaa monen niskakarvat pystyyn, ne ovat jotain hihhuleiden jauheita ja pillereitä, niitä pitää lähteä ostamaan erikoisliikkeistä, ne maksavat sikana, tarviiko niitä nyt muka oikeasti, ihan hyvin on pärjätty ilmankin?! Tosiasiassa superfuudit ovat ihan vain ruokaa nekin. Niitä syödäkseen ei välttämättä tarvitse investoida ties mihin kaukaa rahdattuihin kalliisiin tuotteisiin. Koska itse rakastan haahuilua Ruohonjuuren ja Ekolon kaltaisissa kaupoissa, kaapistani löytyy myös niitä eksoottisempia terveyspommeja: spirulinaa, chlorellaa, macaa, inka- ja gojimarjoja, kylmäpuristettua kookosöljyä, chian siemeniä jne.

Viikonloppuna rilluttelun jälkeen ajatus terveellisestä, edullisesta ja riittoisasta salaatista alkaa olla SUPER. "Superiksi" siellä täällä listattu bataatti ja lehtikaali löytyvät jo jääkaapista, ja kuivakaapissani on kurpitsansiemeniä sekä kuivattua marjasekoitusta (goji, inka, karpalo). Joudun siis ostamaan tätä pariin kevyeen ateriaan riittävää salaattia varten vain parsakaalin :)

Salaatti on helppo valmistaa. Aloitan kastikkeesta, johon laitan Viiskulman Ullan viime visiitillään tuliaseksi tuomaa auringonkukansiementahnaa, vaahterasiirappia, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja sitruunamehua.

Pestystä ja kuivatusta lehtikaalista poistan kovan keskiruodin ja käärin kaalinlehdet tiukalle rullalle. Sitten leikkelen "kaalisikarin" ohuenohuiksi viipaleiksi. Kaalisilppu on hyvä laittaa kastikkeeseen heti, jotta se ehtii hieman pehmetä muita aineita odotellessaan. Netissä tutkiskelemissani ohjeissa neuvotaan hieromaan kaalia kastikkeeseen ihan käsin, jotta jokainen lehti on varmasti kastikkeen peitossa, ja minä teen niin, koska se on kivaa.

Parsakaalin ja bataatin leikkaan melko suuriksi paloiksi ja höyrytän vesitilkassa kannen alla. Bataatti kattilaan ensin, ja noin kymmenen minuutin kuluttua parsakaali mukaan. Viitisen minuuttia riittää: pysy tarkkana, ettet ylikypsennä sitä! Jätät hampaille töitä, ja vitamiinitkin säilyvät paremmin. (Kiitos äiti, joka iskostit tämän ohjeen selkärankaani heti kun osoitin kiinnostusta kokkailuun, eli abaut silloin kun lusikka pysyi kädessä)

Silppuan salaattiin myös pienen punasipulin ja pätkän chiliä superterveellisiä nekin. Juuri ennen syömistä lisään salaattiin vielä kuivattua marjasekoitusta ja kuivalla pannulla nopeasti paahtamiani kurpitsansiemeniä.

ps. Jos kaapista tai pakkasesta löytyisi mustikoita, laittaisin vielä niitä. pps. Ruokaisamman tästä salaatista saa lisäämällä siihen keitettyä quinoaa, linssejä tai papuja.

Kokeile salaatissa seuraavien "super" raaka-aineiden erilaisia yhdistelmiä:

parsakaalia
lehtikaalia
vihreitä papuja
edamamea eli tuoreita vihreitä soijapapuja
bataattia, porkkanaa tai punajuurta
punasipulia
punaista riisiä
quinoaa
vihreitä linssejä
auringonkukan- kurpitsan- seesamin- ja hampunsiemeniä
mantelilastuja tai saksanpähkinöitä
kylmäpuristettua rypsiöljyä/oliiviöljyä
mustikoita, gojimarjoja, inkamarjoja, karpaloita
sitrushedelmiä esim. kastikkeessa tai salaatissa siivuina

Minimalistisempikin muutaman ainesosan yhdistelmä voi toimia yllättävän hyvin! Tein taannoin lehtikaali-quinoa-porkkana-mustikkasalaattia vuohenjuustonokareella, ja meinasin tipahtaa tuolilta koska se oli NIIN hyvää!