Viiskulma

Luovalla tauolla kirjoittelusta.

- Istunut talvella liikaa koneella, lenkkipolut on pop!
- Aloittanut uuden elämän, gluteenittoman ruokavalion lisäksi elän myös täysin maidottomasti. Tarkoittaa tiukkaa Ei:tä juustoille, kermakastikkeille jiiänee. Arvatkaa onko mulla mitään kirjoitettavaa ravintoloista? No on, mutta kapenevalla sektorilla. Luultavasti musta tulee sekasikiökirjoittaja. Inspiroidun tällä hetkellä.
- Koska puudelit. Oon hengaillut pari viikkoa puudeleiden kanssa ja illat menee niitä rapsutellessa. Sosiaalinen elämä rajoittuu sanoihin, "Ei, istu, tänne". Ei välttämättä uutiskynnyksen ylittävää postausmateriaalia.

I'll be back.

PS. JVG:n ja neiti Abreun Huominen on huomenna, on niin tulevan kesän biisi! Ei voi olla jammailematta.

Keskellä Bulevardia sijaitsee maaginen paikka. Paikka josta eivät kaikki edes tiedä, Saaga. Havahduin menneellä viikolla siihen, että viikonlopun syntymäpäiville ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Tiesin haluavani parasta mahdollista ruokaa sekä seuraa. Muutamat paikat pyörivät ajatuksissa, mutta lopulta vastaus tuli hyvinkin helposti.

Saagan Fonduemenu. Joka talvi, kulinaristinen kokokohtani on ollut Savun fonduemenu. Savu on nyt talvella auki vain tilauksesta isommille ryhmille ja fondue on siirtynyt Saagaan, tämä oli siis testattava. Pienen riskin otin, kun menin tuntemattomaan paikkaan, mutta toisaalta tiesin, etten ole vielä kertaakaan A&S Ravintoloissa pettynynyt.

Saaga on vaikuttava. Maaginen. Toinen maailma. Siellä on vaan käytävä, jokaisen. En oikein osaa pukea paikan tunnelmaa edes sanoiksi. Käykää. Tai tsekkailkaa ravintolan sivuilta kuvagalleriaa, itse kun en kabinetin ulkopuolella kuvannut.

Ei vaivannut asiakaspula tätä ravintolaa, sen verran nopeasti alkoi kuuden jälkeen paikka täyttymään. Alussa tämä näkyi tarjoilijoiden vaihtumisena ja hieman palvelun hitaudessakin, mutta loppuillan meillä oli mitä parhain ja sympaattisin palvelu. Meidät oli sijoitettu perimmäiseen kabinettiin, ihanaa, juttua ja puheita, kun riitti. Vaimomatskuu- Juulian kanssa pidettiin lähes tippa linssissä maljapuheita toisillemme. Ystävät, ootte rakkaita.

Niin ja se tärkein (teitä kun ei varmaan maljapuheet kiinnosta), ruoka. Fonduemenu oli toteutettu lappilaisittain. Räihän rieska, poro, Lapin hillahunajan kera paahdettuja juureksia, kossukarpaloita. Lapin leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lapinhan näistä maistaa.

Fonduemenu oli erinomaisen hyvä. Pieni suklaaholisti sisälläni itki suklaafonduen perään, mutta ilman sitäkin, menu oli täydellisyyttä hipova.

Juustofonduelle kävi odotetusti, se kaavittiin niin tyhjäksi, kun oli mahdollisuutta kaapia ja lihat, ne sulivat suuhun. Kossukarpalot taas, hik!

Fondue on sosiaalista syömistä, hauskaa jopa. Sopii juuri tällaiselle isommalle, hömelölle seurueelle. Niin ja Saagassa kun tiputtaa jotain fonduepataan, saa päähänsä juustopäähineen. Ne kuvat jääkin sitten omiin kansioihin...

Kuulin ravintolavarauksen tehtyäni, että Saagaa on ajateltu vain turistipaikkana. Turistipuheille sanon piut paut, Lappi keskellä Helsingin keskustaa, mikäs sen parempi elämys stadilaiselle.

Innostuin taas illanviettomme jälkeen näistä elämysravintoloista ja ensi viikolla on pitkästä aikaa suuntana Savotta. Ties vaikka toisenkin kerran talven aikana kävisin fonduet maistelemassa, herkullista ja hauskaa!

Muistathan lapsuuden ystäväkirjat? Nyt ei tarvitse elää vaan muistojen varassa.

Sain PR-toimistolta aikuisten ystäväkirjan, Viisaat ystäväni.

Kirja on siitä lähtien kulkenut laukussani, valmiina hyökkäämään jokaisen ihanan ystäväni kimppuun. Viikonloppuna sen sivut täyttyivät suurilla viisauksilla, kun syntymäpäivädinnerilläni valjastin kymmenen rakasta ystävääni jakamaan viisauksiaan kirjan sivuille.

Tänään muistin kaivaa kirjan laukustani ja keskityin viisauksiin jotka olivat lauantaina löytäneet tiensä kirjan sivuille. Ystäväni ovat viisaita ystäviä, vaikka yksi (mies) haluaisikin välillä olla nainen, toinen on sisimmissään herkkä ja ujo bimbo ja kolmas on onnellisimmillaan katsellessaan vanhoja länkkäreitä. Ehkä juuri sen takia he ovat mun viisaita ystäviä. Rakkaita ja korvaamattomia sellaisia.

Äsken täytin myös omat viisauteni kirjaan. Kaikkiin en vielä osannut vastatakaan, tää kirja kun todella pistää pohtimaan. Osasin sanoa haluavani lentää, niin että jalkani irtoavat maasta pelkästä onnellisuudesta.

Kirjan takana ovat kommunikaatiokouluttaja -yksilövalmentaja Sanna Wikström ja kuvittaja Meri Mort. Kirja sisältää viisauksia, mutta myös paljon kysymyksiä. Se pistää pohtimaan, antaa ehkä sysäyksen jollekin vielä tuntemattomalle. Kirjan sivut ovat mustavalkoiset, ne voi värittää juuri omannäköiseksi.

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi hellyin vähän sivuteille blogin aihealueista ja pyysin yhden kirjan myös teille. Jos tällainen upea kirja kelpaisi sun ystäväsi viisauksille, vastaathan osoitteeseen ulla@city.fi keskiviikkoiltaan (5.2) mennessä. Laitetaan torstaina yksi kirja postiin.

Niin ja kysymyshän tulee kirjasta, se ensimmäinen kysymys.
-Minä olen........ ?

Tähän voit vastata täysin miten haluat, vaikka vaan nimelläsi.

Kirjat saatu PR-toimistolta.

Tänään vierailin Camparin kekkereissä, joissa julkaistiin upea Campari Design calendar 2014. Kalenteria tähditti ikinuori (?) Uma Thurman. Ainakin ikihot, kuvien perusteella.

Arkitissuttelu on vähentynyt radikaalisti, pitäydyin yhdessä Camparissa, vaikka tässä hyvä juoma onkin kyseessä. Yöunet menee ihan huippuherkästi, oikeastaan jo tuosta yhdestä drinksusta ja kakskymppinen kun ei enää oo niin kyllähän nuo kalorit kroppaan jää.

Lähiaikoina Camparia on saanut nauttia poptailsin muodossa, avecini Vaimomatskuu kertoo sulle, mistä on kyse.

Mä puntaroin just ennen lähtöä korun kanssa ja kaulaan päätyi Miia Magia Designiä, Tirette-koru. Ja kukas ovella onkaan vastassa, itse Magia. Mä Paloni-kirjoitukseni aikana lupasin itselleni lisätä suomalaisista suunnittelijoista kirjoittelua ja Magia on siinä kärkikaartissa.

Camparin bileissä hän ei ollut sattumalta, Magia tekee yhteistyötä Camparin kanssa ja on suunnitellut heille ah, upean korun. Miia, ei sulla sattuis olemaan yhtä takataskussa, tsirp.
Arvokasta, suomalaista suunnittelua, yhdistettynä vahvaan, kansainväliseen brändiin.

Miia on herttainen, kaunis sisältä ja ulkoa. Miian korut taas, niissä on sellaista äijäenergiaa. Rokkenrollia. Koruja kantaa aina ylpeydellä ja vetoketjukorulla kun viimeistelee asunsa niin voila, voit vaikka valloittaa maailman.

Hänen koruihinsa olet saattanut törmätä mm. Palonin liikkeessä, sieltä shoppailemaan, kun vielä ehdit.

Miia (Joka on muuten korusuunnittelun lisäksi meikkitaiteilija ja DJ) oli juuri palannut ulkomaanmatkalta ja hehkui siinä ruskettuneena hyvää oloa. Yrittäjä oli juuri pitänyt ensimmäisen lomansa kahteen vuoteen.

Näitä intohimohommia tehdään niin tunteella ja sykkeellä, ettei välillä tajua tarvitsevansa lomaa, ennen kun siellä palmujen alla jysähtää. Jumatsuikka sitä työmäärää joka mulla on takana. Voisko tää loma jatkua ainakin kuukauden?

Käys lukasemassa Miian aiempi haastis ja niitä tärkeimpiä, eli upeita korukuvia löytyy linkin takaa myös.

Ruoka- / ravintolabloggaajan kanssa syöminen ei ole nautinto. Ruoka saa olla kylmää, kunhan se näyttää hyvältä kuvassa. Mitään ei todellakaan saa koskea, ennen kun se täydellinen kuva on otettu. Tai viisi täydellistä kuvaa. Jos ruokablogaajalla sattuu olemaan kumppani, keskustelu menee helposti näin:

Kumppani:
"Mitä jos syötäis vaan tänään, ihan vaan syötäis, ilman mitään kuvauksia."

Ruokabloggaaja:
"Paskin idea ikinä."

Eilen tapasin kaksi huippista ruokabloggaajaa ensi kertaa. Mun tarinat nyt seikkailee muuallakin, mutta anyhow. Tuttuja toisillemme ollaan Instagramista ja juttu kulki kuin vanhoilla ystävillä. Hyvin oltiin perillä missä toinen on juuri ollut syömässä, reissulla, kenen kanssa ja niin edelleen. Muiden ravintolavieraiden silmissä näytimme turisteilta, tai muuten vaan urpoilta siinä kameroidemme ja kännyköidemme kanssa. Toisillemme taas oltiin just sillä hetkellä sielunkumppaneita.

Vaikka some välillä vieroittaakin tosielämästä, on se mahtava väylä tavata uusia ihmisia. Enemmän tällaisia tapaamisia mun elämään, kiitos. Tässä seurueessa juttu kulki lähes 100% ruoassa, missäs muussakaan.

Nämä kaks hienoa tyyppiä ja heidän bloginsa.

Hanna soppa. Hannalle olen aina kateellinen hänen upeista kuvistaan. Mullakin on erinomainen kamera, mutta kröhöm, en saa käyttää sitä niin erinomaisesti. Kesällä ei ongelmaa, kuvat onnistuvat, mutta näin talvella mun kuvani ovat masentavan pimeitä. Kesä, tule jo. Tai ehkä Hanna ottaa mut kuvauskouluun. Niin ja siis, on Hannan kirjoituksetkin upeita. Tähtikaartia!

52 weeks of deliciousness. Kätsyjä ohjeita arkeen (toimii mulle, yksin kun kokkailee niin ei jaksa hifistellä), rafloja ja makumatkailua. Makumatkailu on pop! Kuten myös tämä kimuli oli. Helposti lähestyttävä, ihan kuten hänen bloginsakin.

Ai missä oltiin syömässä? Tai siis, SYÖmässä. Käytiin vetämässä hyvät kympin annokset Halikarnasissa. Samanlaista euphoriaa ei tämä annos tosin aiheuttanut, kun paikan käsittämättömän edukas buffa. Siitä aiemmassa postauksessani.
Spessua annoksessa se, että tähän kuuluu myös jälkkäri. Ei gluteenittomalle, tosin.

Kuopion alue on pitänyt pop up - kahvilaa Helsingin Lasipalatsilla nyt parin viikon verran. Hitaasti heräävänä, käväisin pikaisesti siellä vasta tänään, päivän teemana kun oli lähiruoka ja villiyrttien lumo. Sana lähiruoka saa tämän naikkosen aina liikenteeseen.

Pop up - kahvilassa on tapahtunut joka päivä, erilaista ohjelmaa niin opiskelijoille, teatterin ystäville, kun meille kulinaristeille.

Tänään klo 12-17 Villiyrttispesialisti (mielenkiintoinen titteli) Sami Tallberg kokkailee lähiruoasta ja villiyrteistä, klo 18-19 paikalla Hanna Partanen. Piipahtakaa ihmeessä jos ehditte. Samille hatunnosto, keitto pakurilla höystettynä oli erinomaista ja vähän päälle.

Pop up - kahvila haluaa toki tuoda esille Kuopion alueen mahdollisuuksia. Suunnittelen tänä vuonna ruokamatkailua Suomen ympäri, joten tällä kertaa mukaan ottamani esitteet eivät lentäneet suoraan roskiin, vaan päätyvät ihan oikeaan syyniin. Suomi on täynnä seikkailuita, herkullista ruokaa, ei muuta kun avoin mielin tutkimaan!

Kuopion alueen pop up kahvilasta enemmän täältä

Olen pöyristyneen onnellinen tämän viikon jälkeen. Saimme aiemman yhteistyökirjoituksen puitteissa kutsun Groteskin viinintekijäillalliselle ja minä tyttö pamahdin paikalle avoimin mielin. Odotin hyvää ruokaa ja juomaa. No, lopulta kävikin niin, että viihdyin Groteskissa jopa kahtena iltana, torstain viinintekijäillallisilla ja lauantain pääkekkereissä, Big Bottle Partyissa. Nyt on takanani kaksi niin huikeaa, mutta erilaista iltaa, että ansaitsevat molemmat oman postauksensa.

Torstaina otin pöytäseurueeksi Viidakkoseikkailijatar Lauran ja Vaimomatskuu Juulian. Ylläriksi pöytään pamahti myös itse viinintekijä suoraan Saksasta, herra Diel.

Torstain viinintekijäillalliselle, oli kokit pihistetty Demosta, ah, niin komeat Tommi Tuominen ja Teemu Aura. Tämä oli muuten ensi kosketukseni Demon keittiöön, vaikka illallinen nyt Groteskissa järjestettiinkin. Demo meni heti listani kärkeen, ravintoloita joihin on mentävä syömään. Herrasmiehet ylittivät itsensä täysin. Olen aika risottonatsi ja menuun kuulunut tryffelirisotto vei syrämeni mennessään.

Mikä kunnia oli istua itse Victor Dielin kanssa samassa pöydässä, nautimme Viinitien maahantuomia Schlossgut Dielin viinejä ja viinin sekä ruoan välinen tanssi oli kirjoitettu tähtiin. Omaan makuun liian makea jälkkäriviini sopikin täydellisesti vaniljajäätelön ja vadelmagranolan kanssa yksiin.

Illallinen oli viihtyisässä, intiimissä Wine Barissa ja nupistavaa en keksi kuin siitä, että ensimmäistä ruokalajia saimme odottaa aika tovin. Siis viininmaistelustahan nousi pieni hiprakka!

Menun viineistä, nostaisin esille sydämeni valloittaneen Riesling Trocken 'Nahensteiner'in, vuodelta 2012. Riesling on muutenkin lempirypäleeni, joten illan viinien maistelu ei tuntunut kovin työläältä hommalta. Grotesk ja tuo viinibaari illallispaikkana saa kiitosta, tunnelmallinen, rento meininki. Treffipaikaksi oiva. Astetta parempi paikka, sortumatta kuitenkaan liikaan hifistelyyn.

Suitsutusta ja kiitosta, viinintekijät, Viinitie, Grotesk ja Paul, pöytäseurue, Demon komistukset.

Lauantain pääbileet, no, nyt puhutaankin astetta railakkaammista kemuista. Pitänee katsoa suurennuslasin kanssa, mitä kuvista kehtaa julkaista ja mitä ei. Palataan tähän ensi viikolla... ;)

Edellisessä kirjoituksessä pysyttiin Linnan pihamaalla, nyt on aika avata linnan jykevä ovi ja hypätä Vanajanlinnan syleilyyn. Linnan oven muuten kun avaa ja kirjautuu sinne yöpymään, on tarjolla kaikille vieraille tervetuliais skumppalasi. Vai olikohan näin aina? Ainakin jokaisella kerralla mun ollessa paikassa vieraana. Näin jokaisen miniloman pitäisi alkaa!

Linna valmistui 90 vuotta sitten Carl Wilhelm Rosenlewin metsästyslinnaksi. Linnaan kutsuttiin vieraaksi merkkihenkilöitä, vaan eivät nykypäivän vieraatkaan tässä joukossa kalpene. Täällä on mennyt naimisiin niin Räikkösen Kimi, Sarasvuon Jartsa kun Duudsoneiden Jukkakin. Mä en ole linnassa mennyt naimisiin (tai missään muuallakaan) , mutta kuten aiemmin mainitsin, monta kertaa täällä viettänyt minirentoutumisloman, aina yhtä tyytyväisenä. Tämänkin reissun jälkeen euphoria kesti monta päivää. Nyt se on jo kaikonnut, pitäisi vissiin palata takaisin...

Ruokafriikkinä mua kiinnosti luonnollisesti linnan keittiö. Kiitos ihanan Vanajanlinnan henkilökunnan, meitä hemmoteltiin itse pääjehun Mika Jokelan yllätysmenulla. Blogin puolesta saatujen ruokien johdosta, merkittäköön tämä yhteistyökirjoitukseksi.

Illallisemme alkoi asenteella, skumppalasin kera ja itse keittiömestari Jokelan kanssa turistessa. Mika päätyi Linnaan 10 vuotta sitten, ollessaan keikalla Räikkösen häissä. Sille tielle jäi. Monta lientä keittänyt Jokela on tuttu nassu mm. Top Chefistä, kuulemma muutamasta muustakin TV-ohjelmasta, mun televisio avautuu liian harvoin pysyäkseni perässä.. Jollain ajalla hän on ehtinyt kirjankin tekemään, komia Vanajanlinnan Chef Mika Jokela-kirja löytyikin linnan aulasta. Ruokahifistelijät, tää on teille.

Linnan skandinaavinen keittiö napsii parhaita paloja Italian ja Ranskan ruokakulttuurista. 75% raaka-aineista on 100 kilometrin säteeltä hankittuja, lähiruokaa siis pyritään suosimaan.

Illallinen linnassa, on pienten yksityiskohtien fine diningia. Ruokalajeihin ja niiden esillepanoon on käytetty aikaa. Ollaan sentään linnassa, eipä tuolla vähempää voisi odottaakaan.

Annetaanko kuvien puhua puolestaan? Taiteellinenkin illallinen, oli täynnä erilaisia makuelämyksiä. Herkullisen dinnerin loppupuolella olin jo hintsun jännittynyt, jälkkäri kun kertoo sen kaiken tarpeellisen keittiöstä. Mintun ja suklaan yhdistelmä, oli sanoinkuvaamattoman herkullinen ja ehdottomasti tämän menun kruunu. Harmi, ettei linnassa kehtaa nuolla lautasta puhtaaksi....

Linnan juhlavuoden kunniaksi Vanajanlinnan viikonloppuaamiaisiin kuuluu lasillinen skumppaa. No onhan siinä nyt oma juttunsa, skumppa-aamiaisessa, sanot mitä sanot.

Linnan viikonloppuaamiainen on suht perinteinen. Munat, pekonit, jogurtti, hedelmiä, kalaa, leikkeleitä, leipää, mysliä, jälkiruokapiirasta jne. Vaikkakin perinteinen, aamiainen on hyvä ja runsas. Siinä kun katselee skumppalasi kourassa linnan pihamaalle auringon noustessa, life's good.

Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Vanajanlinnan kanssa.

Maanantaina lounastin ystäväni kanssa siellä lemppari sushipaikassani, Sushi'N'Rollissa.

Myönnän, tuli siinä samalla seikkailtua Facebookissa ja sieltä bongasinkin Vajananlinnan uusimman päivityksen, "10 ensimmäistä soittajaa saa la-su välisenä yönä ilmaisen huoneen Vanajanlinnasta."

Ystäväni katsoi ihmeissään, kun nappasin luurin käteen ja aloin ilmaista huonetta varailemaan, mäihä nimittäin kävi, sain huoneen! Kysäisin samantien ystävältäni, "Ei kai sulla ole mitään erityistä viikonloppuna?"

Ei ollut ja lauantai-aamuna me tytöt lähdettiin vähän erilaiselle viikonloppuretkelle. Vanajanlinnaanhan ajaa tunnin Helsingistä, eli ei matka eikä mikään.

Ystävälleni retki Vanajanlinnaan oli ensimmäinen, itse tiesin mitä odottaa. Ennen tapahtuma-alalla työskennelleenä, olen aikoinaan Vanajanlinnassa järjestänyt muutaman tapahtuman. Muutaman kerran olen myös uuttavuotta juhlinut Linnassa, tunnen siis linnan kuin omat taskuni.

90-vuotias Vanajanlinna on komea näky. Ja ihan vaan fiilis siitä, että hei, mä vietän viikonlopun Linnassa. Nostaa tunnelman aika korkealle. Me hihkuttiinkin ilosta kun pikkulapset konsanaan, mutta ei mennä siihen sen tarkemmin...

Tämänkertainen viikonloppuseikkailu, alkoi kuvauskierroksella Vanajanlinnan pihamaalla. Auringonpaisteesta ehdittiin juuri ja juuri tunti nauttia, sitten oli aika mennä sisälle lämmittelemään kätösiä.

Kuvauskierroksen jälkeen, vaihdoin salikamat päälle ja suuntasin linnan kuntosalille. Mikäs siinä treenatessa kristallikruunun alla, tunnelma on vähintäänkin juhlallinen. Juhlallinen ja ylväs on koko linna. Tämä ei ole paikka, jonne tulla bailaamaan tai nauttimaan modernista taiteesta. Linna on täynnä historiaa ja tarinoita. Erinomainen paikka romanttiselle viikonlopulle, tai ihan vaan pienelle breikille kaupungin hulinasta. Työt unohtuu tyystin näissä maisemissa ja voi keskittyä siihen olennaiseen, upeaan miljööseen, hyvään ruokaan, luontoon, sporttailuunkin.

Monet tuntevat linnan kesäpaikkana, mulle se on näyttänyt aina parhaat puolensa talvella. "Jäätävän upea tunnelma".

Vähän sanattomaksi vetää tämä viikonloppu, meistä pidettiin niin hyvää huolta, että oksat pois. Salin jälkeen poksahti skumppa ja alkoi valmistautuminen illallista varten. Pikkumustat oli mukana, rinsessameininkiä, rinsessameininkiä. Linnan seinien sisältä ja ruokapuolesta postailen ensi viikolla ihan oman postauksensa, sen verran matskua riittää siitäkin.

Kiitos tuhannesti Vanajanlinna, we'll be back!

*23.1-25.1.2014, järjestetään Ravintola Groteskissa saksalaiset viinintekijäillalliset, The Big Bang.
Paikalle saapuu saksalaisia viinintekijöitä ja menun kanssa nautitaan tottakai saksalaisia huippuviinitalojen viinejä.

Vastahan minä Saksasta palasin ja niillä kulmilla olen asunutkin aikoinaan. Rento saksalainen viinikulttuuri ja hauskanpito, tervetuloa Suomen kamaralle! Olutmaana tunnetussa Saksassa, on viininkulutus mennyt jo oluen ohi ja tällä on ollut vaikutuksensa myös saksalaiseen keittiöön. Kevyempää, kansainvälisempää.

Nuorena nyrpistin nenääni viinille, mutta kaikista paikoista juuri Saksassa, opin viiniä juomaan. Suosin tänäkin päivänä saksalaisia viinejä, joten Groteskin viinitasting ja illallisviinit pääsevät tarkkaan syyniin. Viinitaloista mukana on mm. Weingut Schaefer sekä Boudier & Koeller.

Pöytäseurueeseeni tulee kuulumaan Viidakkoseikkailijattaremme Laura, hänellähän on Saksassa asuntokin joten juttua saksalaisesta ruokakulttuurista tulee riittämään. Juulia eli Vaimomatskuu kulkee aina kainalossa mukana arvostelemassa ruokapuolta, raporttia meiltä jälkikäteen.

Viinintekijäillallisten ruokapuolesta vastaavat Mikko Kaukonen, Teemu Aura ja Tommi Tuominen.
Menusta silmään pisti näin risoton suurena ystävänä tryffelirisotto, eipä nuo muut ruokalajitkaan kalpene joukossa. Tämä siis torstain menussa, jokaiselle päivälle on omat menunsa.

Lauantain Big Bottle Partyssä MeatBarissa, pääsee mm. nauttimaan Stadin revityintä häränhäntää.

Lauantain juhlissa juomat tarjoillaan magnumpulloista, viinintekijät kertovat saksalaisesta viinikulttuurista ja Ihanat Miehet Rannalla, vastaa elävästä musiikista.

"Mie romahan, kun tuli niin kova nälkä"

Grotesk on muuten vielä suht tuntematon tuttavuus itselleni illallispaikkana, odotan iltaa mielenkiinnolla. Lounaat ja kesäterassi saavat allekirjoittaneelta kiitosta, lämppäys on onnistunut.

Nyt alkoi muuten tekemään mieleni Rieslingiä kun tätä kirjoittelin, hmmmm.......Ehkä yksi lasi!

*Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Ravintola Groteskin kanssa

Ravintola Grotesk "The Big Bang", 23.1-25.1.2014