Viiskulma

Uudenuutukaista R/H mekkoa ihaillessani mietin, että voiko häihin nykyään pukeutua mustaan?

Mekkoa ostaessani asia ei edes vilahtanut mielessä, mutta nyt nousi iso kysymysmerkki päähän. Siitä on hetki aikaa, kun tätä tyttöä on häissä nähty ja lauantaina olisi iso päivä edessä. Häävieraana, siis ;)

Ennen musta oli ehdoton nou, mutta ovatko ajat muuttuneet?
Rikkooko musta edelleen räikeästi pukeutumisetikettiä?

Kesäkuussa lähdin suht extempore Riikaan päiväksi Noora Shinglerin kanssa. "Emäntänämme" toimi Madaran perustaja Lotte ja palasinkin Suomeen täysin "Madaroituna". Reissu on edelleen vahvasti mielessä, eikä vähintään Loten vieraanvaraisuuden ja aidon sisäiden kauneuden vuoksi.

Päivän aikana vierailimme labrassa ja näimme konkreettisesti mistä ainesosista luonnonkosmetiikkaa valmistetaan. Miten luonnollisista ainesosista voikaan saada niin hyvää tekeviä purnukoita - helposti!

Latvialainen Madara oli tuttu jo ennestään joten lähdin innoissani reissuun. Luonnonkosmetiikkaan olen vaihtanut hiljalleen, vielä kaapeista löytyy synteettistä kosmetiikkaa ja täysin ehdoton en ole, jako on varmaan 85/15 luonnonkosmetiikan hyväksi.

33-vuotias Lotte yhtiökumppaneineen jätti lähtemättömän vaikutuksen. Niin aitoja, upeita ihmisiä ja täynnä rakkautta sekä ylpeyttä luonnonkosmetiikkaa ja tietysti Madaraa kohtaan.

Reissun jälkeen teki mieli vaihtaa kaikki purkit ja purnukat Madaraan, näin ei kuitenkaan ihan täysin käynyt, sillä mm. kotimainen Mia Höytö vetää pidemmän korren joillain tuotteillaan. Hyvässä symbioosissa ollaan.

Tämän viikon tiistaina Madaralla oli paljon hehkutusta saanut 24h shoppailumaraton ja vaikken rehellisesti sanottuna mitään tarvinnut, teki mieleni madaroitua hetkeksi ja shoppailla -40% alella jotain ihanaa itselleni.

Ostoskoriin kilahti kestosuosikkini, tasapainottava kasvovesi, sekä mahdottoman kauniita vartalosaippuoita. Nämäpä eivät kodissani päädykään suihkukaappiin, vaan kauneimmiksi käsienpesusaippuapurnukoiksi, mitä näillä leveysasteilla on näkynyt. Madaran tehtailla näitä vartalosaippuoita käytettiin käsisaippuoina ja hyödynsin samantien reissun jälkeen juuri pr-toimistolta saamaani vartalosaippuaa. Paluuta ei ole.

Madaran paketti saapui jo perjantaina ennätysnopeasti ihanan Loten itse allekirjoittamien korttien kera. Tämä kertoo jotain aitoudesta ja siitä uniikista tavasta, millä Madara yritystään ja asiakkuuksiaan hoitaa. Pisteet.

Iltapäiväskumpat Vaimomatskuu -Juulian kanssa päätyivät siihen tilanteeseen, että raakakakkuhammasta alkoi kolottamaan ja kiidimme muutaman korttelin verran Kahvila Kuumaan nauttimaan taivaallista raakakakkua, Kuuman tyttöjen energioita ja iltapäiväkahvit.

Kuuma - oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kahvila Kuuma, Pursimiehenkatu 12, Helsinki

Saaressa sen päätin, tänä kesänä kierrän niin monta saariravintolaa, kun ehdin. Nyt oli vuorossa Savu, vanha suosikkini. Itseasiassa tämä on ollut talven suosikki Fondueiltojensa ansiosta, mutta tänä talvena fondue siirtyi Saagaan.

Keskiviikkopäivä, helle, neljä kimulia ja piiiiiitkä lounas Tervasaaressa. Niin ihana paikka, mutta hankala sijainti. Sijaintinsa takia Savussa ei tule kovin usein käytyä, varmaan juuri sen kerran vuodessa.

Ravintola Savu on yhtä kuin Tervasaaren aitta. Rakennettu vuonna 1805 tervavarastoksi. Tunnelmallinen ja jotenkin täynnä historian havinaa. Vaikka Tervasaaren sijainti onkin vähän hankala (asennekysymys tosin) niin tuolla tuntui, että kaikki "lomastressi" katosi samantien. Mitäs sorruin tekemään töitä kesken lomani, pah.

Ruoka on Savussa nimensä mukaisesti eri menetelmillä savustettua. Myös tervaa käytetään aromina. Lounaslista vaikutti lupaavalta ja menimme kaikki neljä alku- ja pääruoan voimin. Jälkiruokana listalla vaikutti sorbetti, joka ei ole koskaan kuulunut lempijälkiruokiini. Jätimme siis jälkkärin välistä ja herkuttelimme kuoharilasin voimin.

Alkuun tarjoiltiin pieni keittiön tervehdys, gluteenittomana jopa kolmelle meistä. Vanheneminenko se näitä ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä tuo tullessaan??

Valkosipulilla höystetty, hieman savuinen tervehdys katosi hetkessä nälkäisiin suihin ja sai ihan hyvät arvosanat.

Alkuruoaksi valikoitui Kolatun Wilhelmiina-juustoa, raikkaita kasviksia, kauden salaatteja ja kuusenkerkkävinaigrettea. Erinomainen, raikas salaatti herkullisella vuohenjuustolla.

Pääruoaksi kolme meistä valitsi paahdetun maissikananrinnan parmesanrisotolla. Yksi fiksu valikoi toisen pääruoan, eli merilohen.
Itse kuuluin risottoryhmään, kokeilin kepillä jäätä jos voisin maitotuotteita sietää. No, koko päivän matkassa seuranneet vatsakivut sen taas muistuttivat, en voi.

Risotto ja maissikana oli suussasulavaa. Maukkaus tuli tosin lähes täysin rasvasta / kermasta / parmesanista, näillä aineksillahan saadaan aina herkullinen (ja turvottava) lopputulos.

Makumaailma jäikin tämän annoksen osalta niin herkulliseen kermaisuuteen. Itse kun jätti maidon pois ruokavaliosta, ensimmäinen jännityksen aihe olikin se, miten kerman saa korvattua. Helposti! Erilaisilla mausteilla, kookosmaidolla, kookoskermalla saa paljon maukkaampia lopputuloksia aikaiseksi etkä tunne itseäsi plussapalloksi koko loppupäivää.

No, raikas ja hieman savuinen lohi oli taas lähes täysi kymppi. Savun parasta tarjontaa, sopi kesään kuin nenä päähän, annos oli esteettinen, täyttävä, muttei turvottava. Herkullinen! ( Niin, tottakai siis maistelin vieressäistuvan lautaselta, tottakai!)

Pitkä lounas Tervasaaressa oli rentouttava ja maukas. Tästä seurasikin shoppailumaraton, astetta tyhjempi lompakko ja vieläkin täydempi vaatekaappi. Huoh, ei kai sitä koskaan opi.

Huomenna on vuorossa seuraava saari, siellä luvassa vähän eläimellisempää meininkiä ;).

Ravintola Savu, Tervasaarenkannas 3, 00170 Helsinki

Aurinkoinen kesäpäivä saaressa, täydellistä!

Niin, se oli se alkuperäinen ajatus. Totuus Suomen kesäsunnuntaissa oli järkyttävä kaatosade, sateenvarjosta sai pitää kiinni henkensä edestä eikä puhettakaan, että jäisi ottamaan yhtään kuvaa itse Sirpalesaaresta, suoraa tietä ravintolaan sisään ja herkkujen äärelle.

Nyt on vuorossa toinen #exploresuomi -viikkopalkinnon esittely, Ravintola Saaren sunnuntaibrunssi. Kuten muihin A&S-ravintoloihin, myös Saareen mulla on monet muistot edellisestä elämästä, siellä on tullut järjestettyä luultavasti kymmeniä tapahtumia ja koskaan Saari ei ole pettänyt - ei pettänyt nytkään.

Sirpalesaareen lähtee venekuljetus Cafe Caruselin luota, nykyään siis meikän "lähikuppilan takaa". Venematkahan kestää onneksi vain minuutin, sateessa oli pitelemistä...

Ravintola Saaressa on iso ravintolasali, pienempi kabinetti ja portaikon päässä upeat näkymät tarjoileva Belvedere-parvi. Terassilla taas istuisi koko päivän, aurinkoisena päivänä siis.

Ruokapuolelta löytyy suomalaisia, sekä saaristolaisia herkkuja. Kala on Saaressa aina varma valinta. Tänä kesänä syyskuun puoleenväliin saakka, Saaressa pääsee nautiskelemaan sunnuntaibrunssia. Vähän niihin muihin brunssimättöihin ehtikin kyllästyä. Munaa ja pekonia ei tältä brunssilta löydy, brunssi on aavistuksen lounasmaisempi.

Valikoima oli monipuolinen, varmasti Helsingin runsaimpia. Erilaisia juustoja, kalaa, salaatteja, kasviksia, lihaa. Alkuruokapöydän ankka vei kielen mennessään mehevyydellään. Saaren leipää, kirnuvoita ja levitteitä. Gluteenitonta leipää sai pyydettäessä, tällä kertaa tosin passasin leivän suhteen (kesäkuntoon!).

Pääruokavaihtoehtojakin riitti, lihapullia, kasvisgratiinia, nieriää, yrttimakkaraa ja mitähän muuta, muisti ei enää pelitä. Tässä vaiheessa vatsakin pullotti jo sen verran, että pääruoka jäi vähemmälle huomiolle.

Laatu ja valikoima oli erinomainen, päihittää monet brunssit mennen tullen.

Tein pienoisen poikkeuksen maidottomuudessani, hyvästä syystä. Jälkkäripöytä ei notkunut gluteenittomia herkkuja, joten keskustelin keittiön kanssa ja pääsin herkuttelemaan Saaren perinteisellä tervajäätelöllä ja kuningatarhillolla. Tälle oli pakko antaa pikkusormi, Saaren tervajäätelö on vaan niin hyvää!!

Jälkkäripöydässä oli kyllä valikoimaa jos jonkinmoista, juustoja, rahkaa, kuivakakkua, keksejä, piirasta. Ilman ruokarajoitteita ei tarvitsisi valittaa.

Saaren brunssi ansaitsee erinomaisen arvosanan. Ruoan lisäksi miljöö on uniikki, niin lähellä keskustaa, mutta niin kaukana liikenteen mölystä. Itse jäin kaipaamaan terassisäätä ja Sirpalesaren kuvaamista, mutta onneksi loma on oven takana, Saareen matkaa vain kivenheitto ja kesäsäät ovat kuulemma tulossa?! Paluu Sirpalesaareen siis hellesäällä, metsästämään uusia, aurinkoisia kuvia.

Tympäännyin. Ainaiseen sateeseen ja kylmyyteen. Pitkään jaksoin olla positiivinen ja hypellä iloisesti keltaisissa kumppareissani, mutta rajansa kaikella.

Olen pitkään haaveillut Santorinista. Paikka vaikuttaa maagiselta. Olen sarjassamme "haaveet todeksi" -tyyppi joten varasin juuri reissun elokuulle Santorinille. En malta olla surffailematta netissä ja ihailematta upeita kuvia Santorinista. Kamera lähtee takuuvarmasti mukaan, jotta saan omat muistoni paikasta ja Instagramtykitys tulee olemaan huimaa reissun aikana.

Nyt alkaa kuukauden projekti, Ulla kesäkuntoon!

Lisää upeita kuvia spotattu Boomsbeatista, omat kuvat jälkijunassa elokuun lopulla. Loppuun vielä riemunkiljahdus, JEE!

Niin ja tarvitseeko sanoakaan, että kreikkalainen ruoka, se kiinnosteleepi.

Olen ehkä avannut, että hyvinvointi merkitsee päivä päivältä mulle enemmän ja enemmän. Onko se ikä, juhannusdarratkin kestävät pitkälle seuraavaan viikkoon, vai ihan vaan se, että kropan kanssa on vaikeuksia jos jonkinmoisia. Luultavammin molemmat.

Saan pressitilaisuuksissa teetä matkaani silloin tällöin ja sitä löytyykin (liian) monta pakettia kaapista, kaikki luomua ja hyvää sellaista, yhtään enempää ei kaappiin mahtuisi. Paitsi. Tulin siihen tulokseen, että tästä teestä on kirjoitettava, koska ostin sitä juuri uuden paketin siitä huolimatta, että keittiön kaapin ovet eivät mene kiinni. Silloin se on jo maininnan arvoinen, eikö?

Kyseessä on Yogi Tea:n Stomach Ease -tee. Massukipu tee. Sisältää kardemummaa, inkivääriä ja fenkolia, lakritsanjuurta ja piparminttua. Luomua, tietenkin. Edellisistä mm. inkivääri auttaa vatsavaivoihin, tosin sitä on tässä teessä vain 6%. Googlaamalla selvisi, että myös fenkoli tekee vatsalle hyvää ja sitä tässä teessä onkin 17%. Alkaa homma aueta.

Mulla tuo vatsa oireilee ja kipuilee ja lääkärikammoisena en suostu menemään, kun Meedockin vastaanotolle. Ruokavalio on maidoton, gluteeniton, syön kivuliaan kalliita probiootteja ja silti.

Kaikki oireilua parantavat konstit aiheuttavat siis hurraahuutoja, tämä tee on yksi niistä. Vähänkin, kun vatsa alkaa kipuilemaan otan kupin tai kaksi tätä teetä ja simsalabim, olo on parempi.

Muutkin herkkävatsaiset siis, suosittelen testaamaan tätä "ihmeteetä", jos ei sun kipuja poista niin kokeilusta ei onneksi köyhdy about neljää euroa enempää ja saat hyvänmakuista teetä kaappiisi.

Amen.

Koko kevään on rakennettu Hernesaarenrantaan terassikahvilaa ja olen odottanut sen avautumista, kuin kuuta nousevaa.

Avautuihan se vihdoin ja omistajat saivat aikaiseksi jotain niin mageaa, että olen aina liekeissä sinne mennessäni. Ulliksen uus kesäkoti, sano mun sanoneen.

Tämä juhannus meni vähän erilaisissa merkeissä, cityjuhannus kera maailman ihanimpien tyttöjen. Sade ja lähes pakkanen ei näitä mimmejä haitannut, pistettiin mummotunneli pystyyn sisäpihan porttikongiin ja grilli kuumaksi, asennemeininkiä vai häh?!

Juhannuspäivä valkeni semi haahuilutunnelmissa, mutta onneksi Birgittaan on kivenheitto omasta sängystä. Puhelin kouraan, tekstarit typyille ja pian oltiin uudessa kesäkodissa a.k.a Birgitassa juhannuskuohuvalla. Birgitta on eläinystävällinen kesäkahvila, joten tottakai karvaiset kaverit lähtivät mukaan fiilistelemään.

Birgitassa yhdistyy etelän aurinkorantojen näkymät, mökkifiilis ja luksustunnelma. Perinteinen terassiosio, sekä alkusyksyn must paikka, katettu kulmaus aidolla takalla varustettuna. Tai mitäs mä horisen, lämmitti se takka juhannuksenakin, vaikka päällä oli monta kerrastoa vaatetta.

Juomapuolella tarjolla Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia, kohtuuhintaista skumppaa, burgereita ja salaatteja. Itse en ole vielä testannut ruokapuolta, ehkä teen toisen kirjoituksen, kun saavat gluteenittomat burgerisämpylät valkattua. Haluan muutenkin ottaa kunnon kuvat paikasta, kun jaksan napata järkkärin kainaloon.

Ulliksen kesätoimisto löytyy takuuvarmasti Birgitan terassilta, kun nyt ne kesäsäät vielä näille leveysasteille saisi.... Tulkaa testaamaan paikka, tätä ei voi olla rakastamatta!

Birgitta Hernesaari, Hernesaarenranta 2

Shortest horror story ever. Siis elämä ilman musiikkia. Never.

Oon tässä muutaman viikon miettinyt, että elämästä puuttuu jotain. Jotain pientä, mutta merkityksellistä. Toissapäivänä kävelin keskustaan ja laitoin pitkästä aikaa napit korviin ja musan raikaamaan. Askel keveni potenssiin sata - musiikki! Jostain syystä en oo kuunnellut musaa vähään aikaan, nupit kaakkoon, musa on vallannut taas elämäni ja saanut sen viimeisenkin naururypyn kasvoille.

Taustalla soi todella vahvasti Sandhja, jonka levyjulkkarit Tavastialla n. kuukausi takaperin räjäyttivät pankin. Allekirjoitan edelleen joka sanan, jonka kirjoitin daamista puoli vuotta sitten. Sormet ristiin, että artistilla on asiansa osaava keikkamyyjä. Myös Kasmirin Vadelmavene hymyilyttää tänä kesänä.

Kesä, sekin hymyilyttää ihan itsessään.

Groteskin kirjoitus on muhinut luonnoksissa lähes neljä kuukautta, hyi häpeä. Nyt Grotesk on taas ajankohtainen, mutta sitä ennen muutama sana talven eventistä.

Kyseessä oli talven mahtavin ilta, Groteskin Big Bottle Party, jossa viinintekijät tarjoilivat viinejään magnum pulloista ja saimme nauttia illasta heidän pöytäseurueessaan koko illan.

Nämä juhlat olivat riehakkaat ja arviolta 80% kuvista ei ole julkaisemiskelpoisia, ilta oli ihan kreisi.

Torstain viinintekijäillallisesta kirjoitinkin heti tapahtuman jälkeen tammikuussa, juttua siitä täällä.

Lauantaina Demon Tommi ja Teemu olivat palanneet omaan arkeensa ja nautimme Groteskin keittiön antimista. Kokonaisuutena Demon taidot veivät voiton, Groteskin väen parasta antia olivat Stadin revityin häränhäntä ja lihavati. Rentoa, laadukasta ruokaa, lihansyöjän mekka. Ravintolan tunnelma, henkilökunta, Viinitien porukka ja viinintekijät, jättivät lähtemättömän vaikutuksen.

Viininmaistelut päätin itse lopettaa siinä vaiheessa, kun en enää havainnut mitä viinejä maistelin. Just ja just erotin puna- ja valkoviinin toisistaan. Viinitien Santeri oli varmasti onnellinen sivistyneestä vierustoveristaan.

NYT GROTESK ON TAAS AJANKOHTAINEN

Viime viikolla sosiaalinen media riemuitsi, Grotesk ottaa 1.6.2014 käyttöönsä viinipullojen hinnottelussa kiinteän 20 euron katteen. Pudottaa aika rutkasti varsinkin kalliimpien viinien hintaa, Domppapullon hinta laskee jopa satasella. Jokaisessa pullossa on siis sisäänostohinnan ja ALV:in päälle 20 euroa katetta ravintolalle, as simple as that.

Idean takana on Groteskin Paul Hickman, joka haluaa tukea Suomen viini- ja ruokakulttuuria. Paul teki vaikutuksen jo talvella, mahtavista mahtavin tyyppi ja nyt herra saa vielä lisää suitsutusta täältä. Ravintola-alalla ei pyyhi tällä hetkellä hyvin ja monelle ravintolassa käynti on äärimmäisen harvinaista hupia. Toivottavasti tämä innostaa nautiskelemaan viineistä ja tutustumaan Groteskin tunnelmaan. Eikä lainkaan haittaisi, vaikka muut ravintolat intoutuisivatkin samaan.

Ei ravintoloiden pyörittäminen Suomessa halpaa ja varsinkaan helppoa hupia ole alati tiukentuvine sääntöineen. Tuttu ravintolayrittäjä kertoi taannoin, että hänen työnkuvansa myynnistä ja markkinoinnista on muuttunut virastoissa juoksemiseksi. Silti moni uskaltaa mennä sen intohimonsa mukaan ja ottaa suuren riskin, tuodakseen uusia elämyksiä Suomen ravintolamaailmaan.

Riski se on varmasti tämä Groteskin peliliikekin, mutta itse suuntaan pikapuoliin tukemaan Paulin ajatuksenkulkua ja nauttimaan Dielin viinitalon laadukkaista viineistä, nyt mojovasti edullisemmin, kuin aiemmin. Vuodenaikakin on mitä parhain tähän, Groteskin terassi, kun kuulunut suosikkeihini jo muutaman vuoden ajan!