Epätodellista

... sillä töistä palattua olen eilen sekä tänään virunut kaksi tuntia sohvallani. Tosi vahvat antibiootit; ilmeisesti myös tehokkaat, sillä päänsärkyä ei enää ole. Onnekseni olen jaksanut joten kuten työpaikallani, jossa on jo 25% naisvajaus.

Tänään jouduin siis lähtemään jo yhdeltä töistä saldovähennyksen vuoksi. Iltapäiväksi olin varannut pankki- ja verovirastokäynnin. Nippanappa ehdin hoitaa asiani ennen virastoajan päättymistä, sillä kun tuosta ajasta vähentää joka paikassa pakolliset odotusminuutit, ei varsinaista asianhoitoa jäänyt kuin puolisen tuntia. Ts olen odottanut tänään n. 1,5h.

Nyt on sitten uusi veroprosentti plakkarissa, ja hyvältä näyttää. Toivottavasti ikkunarempparahat säästyvät sen myötä. Myös olen iloinen saatuani yhden lainan pois niskoiltani. Mihin tässä joutuukaan kaiken rahansa kanssa...

Vartti vielä ja sitten saunaan ahhhh.

...ja töistä palattua otin huomaamattani kahden tunnin pikkunokoset. Saa nähdä kuinka yöunien käy; ainakin saa laittaa tulpat korviin, sillä alakerran juottolan porukat ovat viime aikoina olleet aika kovaäänisellä päällä. Toisaalta ajatus alakerran kapakista viehättää, toisaalta ajatteluttaa miten on mahdollista sijoittaa moinen paikka asumisen yhteyteen.

Paitsi että yritys avaa ovensa joka viikonpäivä klo 9:00, se sulkee ovet su-to klo 01 ja pe-la 02. Lisättynä pakollisella vetelehtimisellä ovien ulkopuolella voi ynnätä, että hiljaista aikaa jää noin 5h/vrk. Toistaiseksi en valita, sillä tiesin mihin ryhdyin tähän tullessani, ohuesti toivoen että ensi kesän ikkuna / parvekeremppa saattaisi muuttaa tilannetta parempaan.

No, tämän jurinan aiheuttaa pään tukkoisuus ja antibiootit. Niistä päästyäni helpottaa taas öidenkin suhteen.

... päivän nuutumuksen jälkeen. Nukuttuani tunnin nokoset hienosti päällystämälläni sohvalla ja napattuani ontelokuurin ekan antibiootin, ei ihmekään. Päivällä tilanne oli toisin; tuntui kuin päässä olisi ollut vain jotain jähmeää, liikkumatonta massaa. Ainakaan aivosolut eivät liikahtaneet.

Edelleen ihastelen, kuinka lämmintä on, kun lämmönlähteet ovat oikein kohdallaan! Aiemmasta alle 20 celsiuksen ilmatilasta ei ole ollut tietoakaan, samaa tietä katosi kosteudentuntu. Saunominenkin maistuu yhä (juuri tulin lauteelta) joka toinen ilta, ja vaivoin pidättäydyn olemasta siellä puolta tuntia kauempaa.

Eilen tsekkailin videotykkien tarjontaa. Tonni pitäisi sijoittaa; kertamaksulla ei oikein kykene, osamaksulla ei monesta paikasta myydä. Mieli kuitenkin tekisi, sillä dvd:t ovat vähän kätysiä matkatelkkarista katsottaessa. Joulupukki ei laitetta ainakaan tuo, en ole niin kiltti ollut. Opettelisikohan säästämään?

Sitä sietää harkita.

mutku ei kukaa koskaa mitää nii aina vaa..." Tämä hieno riimittely oli aikoinaan keskikoulun tyttöjen vessanseinässä. Osuvaa, ytimekästä, suoraan sieluun. Näinhän se on, tämä elämä. Ajattelemme, että jos joku ensin tekisi / sanoisi jotain niin kyllä sitten minäkin jne.

Miten lie tullut mieleen, näinä hiljaisina ja sinänsä tapahtumattomina iltoina. Oikeasti tässä tapahtuu koko ajan jotain, sitä ei vain toinen voisi huomata. Pitkästymään ei siis ehdi, sillä jos ei käsin tee jotain (kirjoita, askaroi kotoisesti yms) niin vähintäin pääkopassa kiehuu koko ajan. Johan Uuno Turhapurokin tämän todisti rakkaalle Elisabethilleen. Sohvalla maaten.

Toisaalta työpäivät ovat siitä niin mukavia, että hetkittäin hektinen tahti tietää tyytyväisiä, hyvinpalveltuja asiakkaita. Toisinaan viikonloput ovat mörköjä, kun pitää koettaa pitää henkilökohtaiset asiakkaansa so. aivosolunsa tyytyväisinä ilman ulkopuolisia ärsykkeitä. Ensi viikonloppuna pakollinen pitkitys, kun saldojen vähentämiseksi pitää pe lähteä aikaisemmin ja ma mennä myöhemmin.

"But, I'll think it tomorrow" (Scarlett)

... tänään tosin vain muutaman tunnin enää, sillä silloin porukat = 3 poikaani ja exä tulevat päivälliselle. Ip on kulunut vähän kerrallaan syömisiä valmistellen. Muutoin päivä on ollut pientä nyppimistä sieltä ja täältä.

Ohhoijaa, mukavia nämä viikonloput, joskin jokin harrastus on kehitettävä sillä remppa alkaa olla pistettä vaille valmis. Näillä keleillä ei juuri huvita lähteä itseään kastelemaan. Tänään tosin, jos ehdin, käyn kuuntelemassa kuoroesityksiä lähikirkossa. Tuleepa tutustuttua siihenkin elementtiin. Mitä odotan, niin kauneimpien joululaulujen tapahtumaa...

Outo valoilmiö, aurinko, pilkahti hetken ja heti tuntui kevyemmältä. Siis sisäisesti kevyemmältä. Ulkoinen keveys on jossain tulevaisuudessa; pieni sisäinen minäni kirkaisee aina nähdessään ulkoisen peilikuvani. Kaikella on kuitenkin aikansa, ja kunhan saan itseni kertaalleen revittyä johonkin kaloreita kuluttavaan harrastukseen, se on jo kilojen loppulaskun alkua.

Syödään nyt tänään vielä kunnolla, toisen nimpparin kunniaksi...

Ulkoa toki kuulen erilaisia ääniä, samoin kerrostalon sisäisiä ominaisääniä. Täällä vain on hiljaista. Hetki sitten otin pariston irti seinäkellosta, jossa on todella kova ääni. Äänet korostuvat pitkään jatkuneen päänsärkyni vuoksi.

Ollapa joku, jonka voi hetkeksi ottaa kaapista juttelemaan niitä näitä, ja jonka voi sitten laittaa takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. En tahtoisi ketään jatkuvasti 'kälättävää' kanssa-asujaa, tai edes sellaista joka puhuu asiaakin mutta silloin kun itselläni eivät ole korvat samalla taajuudella. En liene yksin tällaisien toiveideni kanssa?

Niinpä elelen tässä itsekseni, toisinaan tuskaillen juttukaverin puutetta. Netistä ei ole paljon apua, sen verran yksisuuntaista tämä homma on. Ja, jos netistä juttukaverin saakin, voi käydä kuten taannoin: lähes kaksi tuntia chattailtiin, kunnes aihepiiri vaihtui seksipainotteiseksi uteluksi. Huh. Tämä jos mikä ottaa aivoon; juttelisin mielelläni asioista kuin asioista, mutta omat seksimieltymykseni eivät todellakaan kuulu 'vieraalle' kerrottaviksi!!!

Taidanpa keittää vahvat kahvit tämän päälle.

...ja kynttilöiden sytyttämistä, ankaran viikon jälkeinen seesteinen hetki. Perjantaina tuli päätökseen yksi projekti, kun tyhjäsin sekä loppusiivosin edellisen asuntoni jossa juniori oli asustellut yksikseen. Loppusiivous on aina kova juttu, sillä omiin kokemuksiin perustuen sen koettaa tehdä mahdollisimman perusteellisesti. Toivottavasti kelpasi seuraaville.

Ilta meni hiukan taju kankaalla, ja aamulla oli mukava herätä tietoisuuteen: ohi on. Herääminen oli mukavaa sikälikin, että asunto on normi lämmin sähköputkimiehen käytyä vaihtamassa termostaatit. Ero on huikea. On terveellistä olla toisinaan epämukavissa olosuhteissa, sillä ns. normaali tuntuu sen jälkeen entistä arvokkaammalta.

Tästä jatkuu hiljakseen pakertaminen mm. sohvan päällystyksen, taulujen ripustamisien yms. 'kruusauksen' merkeissä. Ilman kiirettä.