Epätodellista

... kun tulee kesäloma, en tee muuta kuin nukun pitkään ja menen sitten koko päiväksi tontille; toivon totisesti että säitä piisaa sekä aurinkoa?

Tämäkin viikonloppu meni siltä osin puihin; eilen ehdin muutaman aamutunnin touhuta, kun jo piti palata 'harrastushommiin' eli kirjoittamaan sekä työstämään valokuvia koska deadline oli samana iltana. Palstalle palasin enää peittelemään lapsukaiseni.

Sunnuntai, Naisten Kymppi joo. Hauskaahan siellä oli, ei siinä mitään. Työkaverien kanssa on kiva rupatella muistakin kuin työasioista. Ilman muuta ensi vuonnakin, jos vain terveyttä - ja työpaikka - piisaa. Sieltä palattua menin palstalle, johon kohta soitettiin: etkö tulekaan leffakerhoon? Pahus kun oli jäänyt kalenteriin merkkaamatta. Hyvä leffa kuitenkin! Sen jälkeinen aika meni Kymppiä työstäessä (valokuvat ja teksti). Ei huono saavutus yhdelle 'vapaalle' viikonlopulle.

... kun poskilla hehkuu tämänpäiväinen ulkonaolo. Palstatalkoot sekä oman tontin laitto, siinä meni 7h ulkoilmassa: kylmää, tuulista. Nyt on väsy, vilu ja kuitenkin poskissa kuumottaa. Kohta pääsen saunaan ja sen jälkeen jatkan relaamista = muutama olut tai viinilasillinen. Huomenaamusta taas palstalle.

Tosin siellä alkaa jo olla niin valmista, että varsinaista laittelua ei enää ole. Muutamat perunat nostavat lehtiä pintaan, samoin herneet. Toivoa täytyy, ettei halla puraise... Sääliksi käy marjapensaiden kukintoja; vaikka halla ei kävisikään, mehkuja ym. pölyttäjiä ei ole näkynyt; nekin raukat varmaan värjöttelevät pesissään.

Tänään rohkenin pistää varhaisperunat piiloon sekä jääkaappiin unohtuneet valkosipulit, joissa oli pitkät versot jo tulollaan. Kotona vielä kesäkurpitsat taimettumaan... On tämä sitten mukavaa: en ole varsinainen ulkoilija ja kuitenkin viihdyn pienellä palstallani täyden työpäivän...

... niin kovin on vätystänyt jo pari viikkoa, että kun tänään töistä palattuani heitin pari voikkaria ääntä kohti ja asetuin sohvalle vaaka-asentoon, olin tajuissani seuraavan kerran kahden tunnin kuluttua. Voiko tämä olla potemani viruksen jälkivaikutusta? Tunnen tapauksia, jossa ikäisteni henkilöiden peruskunto on pahan flunssan sairastumisen jälkeen pudonnut romahdusmaisesti.

Nukkuminen teki kyllä terää! Vaikka en nyt niin freesi olekaan, tuli uni tasan tarpeeseen. Onneksi tänään eikä huomennakaan ole mitään 'velvoitteita' jotka rassaisivat. Perjantaina sitten lähden töistä suoraan stadiin videokoulutukseen nam. Tänäänkin olisi ollut työkkärikurssin yksi osio, joka olisi pidetty kaupungin toisella laidalla ja sen vuoksi jätin väliin. Oli niin kylmäkin hrrr -rrr.

Aamulla pyörähdin palstan kautta, ja siellä näytti kaikki olevan kunnossa. Jännittää, miten viimeöiset kylmät ovat vaikuttaneet istutuksiin. Tulisipa jo lämmin, pitkä jakso; uskoisin jaksavani kantaa kasteluvettä tarvittavan määrän kunhan vain kasvu pääsisi alkuun...

... koko viikko. Siis aivan uskomatonta, mutta joka päivälle on ollut jotain proggista. Ei muuten, mutta kun vanha jo alkaa tuntea luissaan, ettei jaksaisi määrättömiin vaikka miten hauskaa olisikin. Tai, ehkä jaksaakin, aika näyttää miten jatkuu sama meininki.

Olen siis tavallaan täpinöissä ja otettu siitä, että ilman omaa 'otan ja lähden' -suunnitelmia viikko on ohjelmoitu. Kaikki tämä tietenkin johtuen siitä, että olen tuupannut itseni jos mihin projektiin. Kaikki kivaa ja omalla laillaan haastavaa; sikäli ainakin, että edellisen elämäni jälkeen jättämät arvet ja vauriot ovat yhä päivittäin mielessä.

Tänään siivottiin omaa ympäristöä; projekti, joka varmaan otetaan uusiksi seuraavana vuonna. Aamulla olin eka parturissa, jossa sain myytyä ilmoitustilaa luvattuani aiemmin tehdä heille näköisensä ilmoituksen. Läppäri mukana istuin väri päässäni esittelemässä aikaansaannostani, joka sitten hyväksyttiin. Yes! Olo on aika tyytyväinen :)

Ip kävin äiteen luona pre-äitienpäiväkahveilla yhtä aikaa systerien kanssa. Meillä on kaikilla omat mukulat ja siten omat aikataulutukset sunnuntaille... Vein äiteelle kieloja lahjaksi. Tykkäsi.

... onpa olo auvoinen. Viikonloppu on ollut palstaviljelijän unelma mitä säähän tulee; vartti sitten tuli lisäksi kymmenisen minuuttia pehmeätä kevätsadetta. Eilen naapuripalstan isäntä muokkasi maan jyrsimellään, sen jälkeen pääsin pistämään perunat maahan. Noloa sanoa, mutta vaikka olen ollut mukana kymmenissä perunanistutuksissa, piti pyytää apuja vaontekotekniikassa. Kuokka on kätevä kalu, josta paras hyöty saadaan vasta kun osaa tekniikan. Minä en sitä osannutkaan.

Tänään tein sitten loppuja penkkejä, pari jäi vielä vaille. Siementämistä, taimien istutusta, kastelua. Onneksi kaivo on parinkymmenen metrin päässä, sillä jos tulee kuiva kesä...

Nyt on hyvä aloittaa työviikko, kun tietää tehneensä hienon urakan joka toivottavasti aikaa myöten kantaa kaunista satoa. Seuraavien kuukausien ahkeroinnin määrästä riippuen.

...selvinnen tästä taudista? Lääkärisetä määritti flunssavirukseksi, lähetti kotiin ja käski levätä, töihin maanantaina. Tämä siis eilen; tk:sta palattuani nukuin vuorokauden putkeen, mitä nyt toisinaan hätkähdin päänsärkyyni jota jatkui aamuun saakka. Laitoin systerille viestin että toisi mulle särkylääkettä... ihana ihminen toi buranaa, ja puoli tuntia sen jälkeen olin melkein kuin toinen ihminen.

Toki vielä olen kurkkukipuinen; yskiminen tekee kipeää ja nielu on täynnä ties mitä. Pää on kuitenkin täysin selvä, toisin kuin eilen eikä se johtunut vapun vietosta vaan viruspöhnästä. Olen kuitenkin malttanut levätä tänäänkin, en mennyt palstallekaan sillä olo oli vielä heikko ja välillä pyörrytti. Onneksi keskimmäinen kävi paitaa vaihtamassa ja jakoi kebab-annoksensa kanssani.

Notta jos näin hyvin menee, voitan tämän taudin ennätysajassa?

Näinköhän vkl puuhastelu vaikutti sen, että nyt on ihan sikahirvee kunto. Sunnuntai-iltana alkoi ääni mennä, eikä puhetyöni sitä ole ainakaan parantanut. Keuhkoja polttaa, ja lämpöä on loivasti. Kielsivät tulemasta duuniin, joten pitänee käydä terveysasemalla.

Meni sitten vappu sitä myöten harakoille; tosin en ollut muuta suunnitellut kuin palstalla oloa ja kanankakan levitystä :) Näitä toki voi vaikka kuohuviinin ohessa puuhastella. Nyt vain pitänee jättää väliin ja levätä kunnolla, ettei flunssa käy sydämen päälle, kuten vanhoilla usein käy.

Tuntui tänään, että viimeisillä voimilla polkaisin töistä kotiin, portaiden kiipeäminen oli jo voimieni ylittämistä. Niinpä kaikki senjälkeinen aika on mennyt levyttäessä huovan alla sohvalla...

...palattua vähän jännitti, kuinka huomisen päivän käy. Tuli oltua hommissa reilu kolme tuntia, ja sinä aikana käännettyä nurmelta mullalle n. neljä neliötä. Ei kuulosta pahalta? Maa oli kuitenkin tiukahkoa savimultaa, ja ruohonjuuria nyhtäessä meni isoin osa ajasta.

Vielä ei tunnu kyljissä; oikeaa käsivartta hiukan pakottaa. Olen aika ylpeä aikaansaannoksestani, ja otin kuvankin lapioväännöstäni, mutta kun ei ole kuvankäsittelyohjelmaa koneella, en saa sitä tähän.

Kahdesti olen ladannut sekä asentanut photoshopin trialin viime viikon aikana, eikä kumpaakaan löydy niin mistään. Olen aika ymmälläni.

... sekä selkää että kylkeä. Kädet ovat myös jotenkin jäykät. Johtunee: kävin palstalla, jossa parin tunnin aikana nyhdin (hah) ruusupensaan maasta (ranteen paksuiset juuret!) kompostiin ja vastaavasti nostin kaksi punaista pensasta jotka sijoitin parempaan paikkaan.

Myös nyppäisin toivottavasti viimeiset punkit mustasta pensaasta ja viimeiseksi korjasin työkalulaatikon lukon, joten lapiota ei enää tarvinnut ottaa mukaan kotiin.

Ei hassumpaa, työpäivän päälle? Niinpä katsoin ansainneeni yhden oluen, jonka ostin paluumatkalla lähikaupasta. Ansaittu olut, se se vasta maistuu!

... ja onneksi takana :) Vanha ei kovin usein jaksaisi näin täysohjelmoituja viikonloppuja. Perjantain sain onneksi pitää itselläni; töistä palattua vain olemista ja muutama olunen. Lauantaiaamuna pitkät unet, aamiainen partsilla, palstalle puoleksi tunniksi (jona aikana ehdin riipaista ruusupensaan alas sekä tutustua muutamaan kollegaan), pikaisesti suihkuun ja 'ruoan' laittoon. Sitaateissa sen vuoksi, että kamut olivat toivoneet kevyttä so. salaattia.

Syötiin ystävien (keskikoulusta 35 v sitten) kanssa ja lähdettiin K50-diskoon, jota olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa. Nyt viimeinenkin täytti 50 joten päästiin kaikki sisälle. Alkupaniikin (oma traumani) jälkeen tanssimme puolille öin, kunnes jalat olivat niin muusia, että bussille kävely oli yhtä tuskaa.

Tänään yritin turhaan nukkua pitkään; parveke kutsui aamiaista nauttimaan. Oli hyytävän kylmä... auringossakin. Isän muistelmissa (läppäri partsilla!) meni kaksi tuntia, ja sen jälkeen polkaisin fillarin liikkeelle; kävin vanhuksilla ja paluumatkalla koukkasin tutun koirineen mukaani. Koiran (hitaassa!) tahdissa tulimme kämpille, jutskattiin tunnin verran. Kuudelta oli paikallinen leffakerho, jota ennen onnistuin nappaamaan puolen tunnin tirsat.

Huomenna alkaa työmatkafillarointi, joten taidan painua pehkuihin ollakseni aamusta virkeänä liikkeellä.