Epätodellista

... sain kokea tänään, kun kävin nyppäisemässä viinimarjapensaiden äkämäpunkit pois. Puolitoista tuntia siinä meni, vaikka punkkeja oli vain yhdessä pensaassa (toistaiseksi) ja niitäkin vähän. Pari seuraavaa viikkoa pitää vielä olla tarkkana, josko niitä pullahtaa lisää. Pussillisen kannoin sitten taloyhtiön roska-astiaan.

Oli sitten auvoista. Viljelyalueella ei ollut montakaan ahertajaa; lenkkeilijöitä kylläkin porhalsi ohi tuon tuostakin. Laiskuutta tai ei: paljon mieluummin nyhjäsin pensaideni parissa kuin hölkällä... Paikka on omalla tavallaan rauhallinen, vaikka: liikenteen humina kuuluu ja läheisillä kävelyteillä liikkuu useita ulkoilijoita.

Kun keskittyy tekemään sitä, mitä on tullut tekemään, ajatukset alkavat harhailla omilla teillään eikä ympäristöstä ole tietoakaan. Tunne on tuttu ajoilta, jolloin istuin kangaspuissa tekemässä suunnitelmistani totta; vaikka kädet tekevät ajoittain hyvinkin kurinalaiseksi suunniteltua kangasta, ajatuksilla on omat uransa ja tulee fundeerattua maailman menoa monelta kantilta.

Havukka-ahon ajattelijan hommia, molemmat.

... kun heräsin parvekkeen kaidesuojien (tai mitä ne nyt ovat) paukkeeseen. Vielä viime syksynä luulin paukkeen tulevan peltikatosta, kunnes kerran tajusin metelin aiheuttajaksi nuo karmean näköiset, aikoinaan kirkkaankeltaiset muoviprofiilit. Toivottavasti ne eivät ole niin suojelun alaisia, ettei tulevassa julkisivurempassa saisi vaihtaa...

Onneksi eilen oli kaunis päivä; kylmä tosin, ja kädet olivat aivan kohmeessa kun palasin palstavarausreissultani. Sain tosi kivan palstan, jossa ei tarvitse lannoituksen sekä kalkitsemisen lisäksi tehdä muita vääntöjä. Edellisen viljelijän kylvämät persiljatkin olivat jo tulollaan... lisäksi sain raparperin, kolme punaista-, kaksi mustaa- ja yhden karviaismarjapensaan. Olin tosi onnekas!

Seuraavaksi lapion ja rautaharavan hankintaan, pientyökalut jo ovatkin pakissa. Tuolia ja pöytää, ehkä hiiligrilli, on ostoslistalla. Sitten enää siemenperunat sekä muut istutettavat. Taimella minulla on jo kirsikkatomaattia, paprikaa sekä ruohosipulia. Sitä en vielä tiedä, vienkö ne sinne vai kasvatanko parvekkeella?

... alkuviikko on ollut yhtä haipakkaa, mitä vapaa-ajan käyttöön tulee. Yhteisöllisiä harrastuksia, joihin liittyy erinäisiä yhteydenottoja sekä viestien edelleenlähettämistä yms. On mukava havaita, että voi olla hyödyksi, se kummasti kohentaa miinusitsetuntoa.

Tänä iltana olin erään pilottiprojektin infotilaisuudessa ja kohta pääsen saunomaan hyvän, rakkaan ystäväni luo. Voiko loppuviikosta enää odottaakaan tämän parempaa? Ainakin yhtä mukavaa on tiedossa näiden intressien eteenpäin viemisien muodossa.

Nämä ovat vieläpä siitä mukavia intressejä, että eivät lopu; tai jos loppuvat, uutta on jo näköpiirissä.

... kuin huomaamatta; en tajunnutkaan kirjoittaneeni viimeksi reilu viikko sitten. No, ei siitä sen kummempaa paniikkia tullut. Päivät ovat vain olleet niin mielenkiintoisia ja tavallaan, tavallaan ei, täynnä kaikenlaista puuhailemista. Töistä tulen juoksujalkaa kotiin (kirjaimellisesti, sillä bussi on pysäkillä neljän minuutiin kuluessa ulosleimauksesta, matkaa muutama sata metriä).

Mitä olen saanut aikaan... tiistaina olin naapurin 80v rouvan luona pasha-kahveilla. Oli kielen mukanaan vievää pashaa namm! Meni kaksi tuntia kuin itsestään, kunnes tajusin lähteä pois ja päästää rouvan levähtämään. Meillä oli tosi mukavaa... torstaina mentiin samaisen rouvan kanssa yhtiökokoukseen, jossa myös oli mielenkiintoista. Pääsin oikein hommiinkin, ja loppuviikko sekä vkl on osin mennyt niissä merkeissä.

Tänään esikoinen kävi tuomassa /rakentamassa crosstrainerini. Heppoisen tuntuinen värkki; vastusta en saa riittävästi. Pitänee sitten lisätä vauhtia tai aikaa? Ip olen viestitellyt toisen hankkeen merkeissä, liittyen aluehommiin.

Olen aika innoissani kaikista näistä...

...ollut tähän asti. Myöhäiset unoset ja sen päälle aamiainen pitkällä kaavalla so. avoimen partsin oven luona auringossa. Nam. Siinä sitten havainto, että on ne ikkunat pestävä. Niinpä seuraavaksi oli tarjolla kaksituntinen klasiprojekti. Partsin puoli meni lämpimässä auringonpaisteessa ihan mukavasti, pohjoisen ikkunat vähän sutjakammin.

Alakerran kapakkaan oli mennyt joku koiranulkoiluttaja ja jättänyt lemmikkinsä sidottuna valotolppaan. Koiru ei tykännyt yksinolosta yhtään, ja tunnin haukkumista kuunneltuani rivautin saappaat jalkaan ja painelin ilmoittamaan, että jollei koira heti pääse kotiinsa niin soitan eläinsuojeluihmisen paikalle. Tehosi välittömästi. Olen kauhea ihminen.

Lopun päivää vain oleskelin; otin pikku nokoset, kävin saunassa ja nyt odotan illan leffan alkamista. Huomenna koetan olla aktiivinen ja päästä ulkoilmaan asti; kunpa sää olisi yhtä hieno kuin tänään. Haluaisin saada otettua joitain kuvia kevään merkeistä...

... oli kuin olisin avannut kotioven. Sillä lailla lämpimästi läikähti, vähän samalla lailla kun tullessa töistä kotiin. En tunne täällä muutoin kuin nimimerkkejä ja osaa pikkuriikkisen blogien perusteella, joten siinä mielessä aika hassu fiilis. Täällä on yhtä helppo olla kuin omassa kodissa, siitä se ehkä johtuu?

Lämmin läikähdys teki oikein hyvää, sillä muutoin olen yhtä rinnasta kipeänä. Mitään järkevää so. fyysistä selitystä kivulle ei ole löytynyt... No, tiedänhän minä mistä kaikki kiikastaa: psykosomaattista oireilua. Tilanne on siinä mielessä hankala, että vaikka päässä on vikaa, kivut ovat todellisia ja siksi hoidettavia. Vaan kuinka hoidat kun ei ole mistä hoitaa?

Tällaisessa vaiheessa toivoisi, että olisi tukijoukkoja tai edes yksi tuki jota vasten nojata. Sellainen tuki, joka ei kavahtaisi tietoa, että toisen kivut johtuvat pään sisällöstä; jotka taasen johtuvat siitä että joku joskus on ollut tälle niin PAHA. Nurinkurista. Joku on ollut paha, ja minä saan seuraukset.

... kohta pääsee nukkumaan, ihana ajatus. Nukkumaanmeno on päivän ehdottomasti paras hetki! Herääminenkin on ihan jees, ainakin jos voi olla petissä jonkun aikaa ennen ylösnousemusta. Ylipäätään sängyssä on mukava olla. Pitäisiköhän tämä kannettavakin viedä sinne, ja kirjoitella sieltä käsin hmm-mm.

Aamu- ja aamupäivätouhujen jälkeen kävin tunnin lenkillä painot nilkoissa. Lonkassa tuntui epämiellyttävä kipu, jota kesti koko kävelyn ajan. Huilaan jonkin päivän, ennen kuin koetan taas. Painot olisivat niin kätevä tapa lisätä rasitusta, mieluummin niin kuin lisäämällä vauhtia tai matkan pituutta. Laiska.

Viikolla vietin yhden illan Husissa, työt.lääkärin lähetteellä. Monen viikon rintakipuihin ja hengitysongelmiin ei löytynyt syytä, vaikka kesken kaiken sainkin rytmihäiriön... onneksi olin turvallisessa paikassa. Torstaina soitin, josko 'oma' fysioterapeuttini voisi antaa kuuriluontoisesti akuja. Hän poikkesi työpäivänsä jälkeen hoitopöydän ja -kassin kanssa. Sain täysihoidon... lisäksi hän jäi vierihoitoon loppuyöksi.

Aamulla kivut olivat pois, ja hengittely lähes ok.

... reilu viikko on mennyt. Väliin mahduu nuorimmaisen konfirmaatio, joka oli fiasko mitä ihmissuhteisiin tulee. Miten tuntuukin, että joku (ex) on niin täysin ukottunut, että etten pahemmin sanoisi niin peräti dementointunut. Käsittämättömän vaikeata tulla toimeen ihmisen kanssa, joka mm. kieltää kuulonsa aleneman, josta syystä monet asiat jäävät menemättä perille haloo. Sitten ei ymmärrä kun muilla käämit palavat.

No, sen jälkeen oli muuten vain railakas viikko. Siis, töitä piisasi ja muutama kokouskin. Lauantaina kävin oman alani messuilla - ekaa kertaa muutamaan vuoteen näin kollegoja. Sepä oli kuin isku päin kasvoja. En ollut tajunnut, kuinka paljon kaikki se minulle merkitsee. Nyt kaikki oli siinä edessä, ja mielen täytti sellainen tunnelataus että...

Sunnuntai-iltana paikallisessa leffakerhossa "In the mood", oikein todella hyvä kiinalainen pätkä. Kaunista kuvausta, kaunista musiikkia. Kohtauksien värit olivat uskomattomia; kaupungin kivitalojen harmaiden ja ruskeiden eri sävyjä, varjoisia, hämäriä tai pimeitäkin valaisuja. Sunnuntai päättyi siis hyvin.

Tänään paikallisten kotisivujen ensimmäinen päivityskerta; lisäsin vain kuvia.

... tosissaan. Nyt olen aika tattis; tai en ihan sillä nokostelin puolen tunnin ajan kotiin tultuani. Yksi parhaita (ja halvimpia) harrastuksia on nukkuminen; yhtä mahtavaa ottaa lyhyet tirsat kuin käydä illalla yöunille. Onko nyt siis niin, että 'hullulla halvat huvit'? Ollaan sitten hullua, miten vain, nukkumisesta en luovu.

Töissä oli maanantaina tietotekninen järjestelmäkatkos (tai miten se menikään); joka tapauksessa se poiki koko porukalle aivan älyttömästi lisäduunia. Onneksi tällaista kuulemma sattuu suhteellisen harvoin, tämä oli tämän vuoden eka :). Jatkoa seuraa, kun asiakkaat alkavat saada laskuja, jotka kuitenkin lähtevät ajallaan...

Viikonlopustakin tullee rankka, sillä juniori konfirmoidaan sunnuntaina. Exän ja lasten takia menen, vaikka on nähtävä myös muita sukulaisia sekä perhetuttuja, jotka eron aikaan käänsivät minulle selkänsä. Nokka tuuleen! Pitäisi kohta alkaa tsekata, mihin vaatteisiinsa sitä mahtuisi, ettei ihan lastaan häpäisisi. Ensin kuitenkin saunaan...

... saunaolut, eikä viinikään. Maha tuntuisi tulevan vain kipeäksi molemmista. Toivottavasti kysymyksessä on ohimenevä juttu; no, kyllä varmaan oppisi elämään ilman näitä nautintoaineitakin, ei siinä. Olisi vain aika haikea ajatus, ettei saunan päälle voisi ottaa viileää olutta.

Muuten päivä on mennyt kuten useimmat lauantait; siivoamiseen meni taas liki kaksi tuntia, vaikka varsinaista sotkusiivousta ei olekaan. Hienopölyn poistaminen on hidasta ja tarkkaa puuhaa. Onneksi pidän siitä. Siivouksesta nimittäin, en pölystä niinkään.

Alakerrassa on jokatoinenviikkoinen happening; kavereita on sen verran, että iloiset hälyäänet kantavat tänne asti. Tämä johtuen huonoista eristeistä, ei kovaäänisyydestä. Saa nähdä, kuinka kasikymppisenä suhtaudun samanlaiseen iloitteluun, vieläkö on sama maltti tallella... Olisin itse ollut mykkänä koko lauantain, ellen olisi piipahtanut kiinteistössä sijaitsevalla kirpparilla. En löytänyt tarvitsemaani jakoavainta (suihkusekoittajani alkoi viikolla vuotaa) mutta pääsin haastelemaan hetkeksi elävien kanssa.