Epätodellista

... ihan syntymäpäivän kunniaksi. Ehkä sillä on joskus merkitystäkin vuosien kuluttua, jos elämänkuviot ovat vaikkapa kääntyneet päälaelleen. Tai, pikemminkin jaloilleen kun ne ovat nyt päälaellaan :)

Päivä meni onnittelutekstarien, -spostien ja muutaman -puhelun tiimellyksessä. Huomaa, että ei sitä ihan yssikseen täällä olekaan. Toki päivän työt tuli tehtyä 'siinä sivussa'. Illalla kävin vielä varaamassa hiustenleikkuun ennen kokousta viereisessä liikehuoneistossa. Taisipa olla onnistunut päivä?

Hiusaika tuli ihan passelisti ensi viikolle; saatan olla jopa ihmismäisen näköinen kun nuorimmainenkin 'saa naimaluvan' eli konfirmoidaan viikonloppuna. Olisivatpa vain kilotkin kurissa samalla tavoin. Ihan hävettää. Sunnuntaina kävelin 2 kilon painot nilkoissani, paha vain, että kamera oli matkassa ja vauhti välillä tyssäsi kokonaan kun jotain osui etsimeen.

...milloinkahan, tuumin vain, sitä voi taas sanoa: ihanaa, on viikonloppu/loma/vapaa tms. Sitä vain on viikonloppu/loma/vapaa ilman sanaa 'ihana'. Tämä taas johtuu takavuosien lamauttajasta, joka aiheutti aivoissa tunnekuolemaa. Aika hurjaa. Ei kertakaikkiaan pysty fiilistelemään täysillä.

Sitä vain on. Hiljakseen kyllä nauttii siitä, että voi vain olla eikä tarvitse mihinkään mennä eikä tavata ketään. Kuuluu taudin kuvaan. Osaisikohan House löytää oikean hoidon, pitkällisien pähkäilyjenkään jälkeen?

Kirjoittelen satunnaisesti asianomaisen yhteisön foorumillakin, mutta en oikein viihdy siellä sen masentavuuden ja ahdistavuuden vuoksi. Sinänsä kyllä hyvä tietää, ettei ole ainoa toisen henkilön lamauttama ihminen, vaan kanssasairaita on muitakin. Tämä kun on aikuisen oikeasti sellainen tauti, ettei sitä toinen ymmärrä ellei ole itse kokenut samaa. Vähättelyä saa osakseen, luulotautisen ja hysteerikon leiman otsaansa.

...oikein todella, monen päivän edestä. Eilen oli yksi paikalliskokous, jossa olin ekakertalainen. Skarppaaminen väsytti niin kovin, että kävin petiin jo yhdeksältä; tuloksella että kieriskelin jättipeittoni alla unta saamatta, erilaisien ajatuksien myllätessä päässäni.

Tänään menin töiden jälkeen suoraan isäni väliaikaiseen asuinpaikkaan, jossa hän joutuu olemaan sen aikaa että äitini vastikään operoitu käsi jälleen kykenee häntä nostelemaan yms. Juttelutunnin jälkeen kävelin kotiin, pistin saunan lämpiämään ja lämpiämisen aikana laitoin ruoan jonka sitten häthätää söin saunassa ollessani. Tämä siksi, että piti ehtiä toiseen paikalliskokoukseen.

Kaikki tosi mielenkiintoisia juttuja, ja koska käytän paljon ns uteliaisuusenergiaa, olen nyt aivan kuitti. Ei vanha vain enää jaksa...

Tuli ihan oikeasti oltu ulkonakin tänään. Onneksi on sellainen kaveri, joka ensin viitsii ehdottaa ja sitten vielä hakee kotoa naapurikaupungin ulkoilualueelle. Kaksi tuntia tuli kiipeiltyä, katseltua maisemia ja otettua valokuvia. Välillä kuumat kaakaot ja laskiaispullat.

Mentiin sitten ruoanlaittoon, ja sen jälkeen ihan sievästi lepäiltiin vain, kunnes tuli minun aikani lähteä kotiin. Täällä pistin heti saunan päälle, ja sen lämpiämistä odotellessa siirsin kuvat koneelle ja käänsin ne jotka sitä tarvitsivat. Ihan ok kamera, tämä juniorin kamera, vaikka hän siitä purnaakin. Minun jättikäsiini vain hiukan liian siro ja olematon.

Nyt meinaavat silmäluomet kääntyä nurin, joten se tietää menoa puhtaisiin lakanoihin...

... ja sisällä ihanan lämpöistä! Kuumasta uunista tulee kypsyvän makaroonilaatikon lisäksi mukava hohka. On auvoista tietää, ettei tarvitse lähteä värisemään / jonottamaan mihinkään ravitsemusliikkeeseen. Eivätkä pihlajanmarjat nyt ole happamia! Perjantai-ilta on muutoinkin viikon illoista paras.

Sain eilen hapankaalin hapatuspurkkiinsa, vappujuhannusviinin käymään sekä vielä ommeltua aamutakin. Aamulla on helppo lähteä lämpöisestä petistä, kun on puuronlaittoon mennessään jotain nättiä heittää niskaan. Eilinen oli siis tosi onnistunut. Hyvä on tänäänkin, vaikkakin omalla luvallani olen täysin tekemätön. Kunhan saunan muistan tunnin päästä pistää kuumenemaan.

Viikonloppu on täysin ohjelmoimaton. Jos jotain ilmaantuu, se on helppo tuupata vaikka mihin väliin. Itse en ajatellut hankkia mitään vapaa-ajan täytettä, näinkin on ihan jees. Nyt makaroonilaatikko kutsuu syömään nam...

... kuten eräs optimistikollega asian ilmaisi tänään. Olipa hurjista hurjin työpäiväksi tänään. Toivottavasti sain kaikki ongelmat hoidettua parhain päin, ettei huomenna tulisi mitään 'hoitamatonta' vastaan. Työ on kokoaikaista spostin ja kellon seurantaa, sillä usein on minuuteista kiinni että saa asiakkaan ongelmatilanteen purettua.

Niinpä, kellon näyttäessä 15:45, pokka petti ja oli käytävä hakemassa suklaata porukalle; tuntui siltä että tänään olimme sen ansainneet. Työpäivät ovat siitäkin mukavia, että omat pienet, kiusalliset ajatuskuviot jäävät tykkänään pois mielestä.

Kotiin päästyä, tai jo sitä ennen, ne taas paukahtavat ajatuksiin: mitä tekisi elämällään; kuinka tästä ikävyydestä pääsisi eroon; milloin kohtaavat tiet hänen kanssaan joka on itselleni tarkoitettu; miten onnistuisin säästämään ensi kesän ikkunaremppaa varten jnejne. Kotona pitäisi olla jatkuva härdelli, jotta mietteet ajautuisivat mukavampaan suuntaan.

... olisi mentävä. Lieneekö toista yhtä epäulkoilullista ihmistä kuin minä? Aurinko kuitenkin paistaa; vanhusten luona on käytävä; juniorin uusi kamera olisi testattava - siinä riittävästi syitä pukeutua ulkotamineisiin.

Yhä pohdittaa, mikä sitä oikeasti on; normiyksinäinen vai pervo, vai pervo yksinäinen. Kukaan muu sitä ei pysty määrittämään, vaan määritys riippuu yksilön omista arvoista. Näistä arvoista taas kuka tahansa voi olla eri tai samaa mieltä omien arvojensa mukaisesti; tällöin ollaan alueella, jolla kaikki ovat oikeassa. Jonkun arvojen mukaista on ok ajaa punaisia valoja päin, jonkun toisen arvojen mukaan punaisia valoja päin ei saa ajaa. Kummankaan ei toki tarvitse hyväksyä toisen arvoja, mutta molemmat ovat kuitenkin oikeassa.

Meni vähän avaruuksiin nyt... parempi lähteä ulos selvittämään seittejä päästään :)

Kunhan saan kameran kaapelinkin, saan lisättyä tämänpäiväisiä kuvia. Tämä napsahti kännykameraan.

... aika herkästi, näemmä. Olin eilen Skypessä ystäväni kanssa; meitä yhdistää se, että meillä on sama exä. Hän erosi hiukan ennen kuin minä tulin kuvioihin, ja oma eronihan oli 2006. Ystävystyimme tämän naisen kanssa viimeisenä vuotena siellä (300km päässä) ollessani, ja olemme jatkaneet viestitystä tänne palattuanikin.

Hän sai jo liittonsa aikana mielialalääkityksen, johtuen exämme vaikeasta luonteesta ja sen vaikutuksesta yhteiselämään. Lääkityksen lisäksi hän käy terapiassa ja voi jatkuvasti huonosti. Itse olin myös vuoden verran lääkekuurilla, jonka kuitenkin lopetin heti sieltä lähdettyäni; päätin etten mokoman pskan takia myrkytä itseäni.

Mikä sitten eilen sai järkyksiin? Kerroin hänelle eilen saamastani paketista, missä ei sinänsä ollut hänellekään mitään uutta; olemme ennenkin käsitelleet näitä aiheita so. 'leluja'. Koetin jälleen kerran saada hänet vakuuttumaan siitä, että satunnainenkin oksitosiiniannos (kaikki tietänevät oksitosiinin?) keventää hetkellisesti oloa. Ja että näitä annostuksia voi saada mm. näiden 'lelujen' avulla, jos ei oikeaan seksiin ole haluja tai mahdollisuutta (tätä keinoa käytin jo siellä ollessani, yhteiselämän vaikeina päivinä).

Johon ystäväni lakonisesti kirjoitti, että masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla. Ei r-nkkaamalla. Piste. Tämä oli se hetki, jolloin järkytyin; en ollut ajatellut asiaa tältä näkökantilta. Tai käyttänyt tätä sanaa. Nyt en tiedä, mikä olen: pervo vai omaehtoista vaihtoehtohoitoa käyttävä.

Tämä päivä on mennyt välillä tippa silmäkulmassa, välillä raivona. On vaikeaa, kun ei voi kenenkään kanssa keskustella tällaisesta aiheesta; ellen sitten mene alakerran pubiin kyselemään...

...vapaapäiviin vei toista tuntia; nyt se tuntuu jälleen todelta. Ostokset ovat kaapeissa, kotirytkyt päällä ja posti lajiteltu: pojan kirjeet hyllylle, laskut lokeroon, ilmaisjakelut saunaan (odottamaan seuraavaa saunomiskertaa) ja kauan odottamani paketti odottamaan muuten vain sopivaa hetkeä ;)

Lunta tuiskuttaa kuin itänaapurin elokuvissa ja tuvassa on lämmintä. Ollapa vielä takka tms tulisija räiskymässä, olisi lähes täydellistä. Täydelliseksi fiilis tulisi, jos sen voisi jakaa jonkun kanssa. Totta on, kun sanotaan että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo; jos omaa hyvää oloa ei voi välittää kenellekään tiedoksi, tuntuu jollain lailla haaskuulta.

Perjantai-illan koetan pitkittää mahdollisimman myöhään, viikonloppu tuntuu siten kestävän pitempään... jotain pientä sievää, vähäkalorista syötävää, viiniä muutama lasillinen, ehkä hiukan chattailua tai muuta viestitystä. Siinä se.

... ennen saunan keksimistä? Lieneekö tiedossa, milloin ensimmäinen sauna on ollut käytössä? Googlettamalla saa tietoutta, joissa ei kuitenkaan ole (ainakaan ensimmäisillä sivuilla) linkkiä jonka kautta selviäisi vuosilukua. Niin tai näin, olen onnellinen siitä, että kämpässäni on sauna. Joka toinen ilta lämmitettynä. Siitä viis, että se ei ole ns. perinteinen sauna.

Nyt on taas niin pehmeän auvoisa olo. Tulin nukkuneeksi iltapäivällä lähes kaksi tuntia, joten ei varmaan ihan heti tarvitse kömpiä untuvapeittoihin; illan voi käyttää miten parhaaksi taitaa. Sanaristikoita? DVD:tä kun telkusta ei tule 'mitään'? Surffausta? Taikka kaikkia...

Siinäpä ilta menee miettiessä :)