Epätodellista

Kaksi päivää palstalla ahkeroiden; voi olla että huomenna on aika jäykkä olo. 5-6h menee kuin huomaamatta, sillä, kuten tänä vkl, maankääntö on niin mielekästä hommaa ettei tosikaan. Lapiollinen kerrallaan... Vielä jäi tuleviksi viikoiksikin aherrusta, sillä jäljellä on 2/3 noin silmäkulmamitalla arvioiden.

Pienen osan vattupensasta siirsin nykyiselle palstalle sekä muutaman kymmentä 'saippuakukkaa'. Toivon tosiaan että tulee pitkä ja lämmin syyskuu jotta on lempeää aherrusta. Perunat ovat vielä maassa varret leikattuina; kaikki muut sieltä taitaa olla jo talteen otettuina. Sain työkaverilta luumuja perjantaina, ja ne siivosin sekä lisäsin ruukkuun tekeytymään. Koska eivät sovinnolla mahtuneet ruukkuihin, otin osan erikseen ja hillosokerilla hillosin. Tuli vähän eri hyvää...

Tänään vielä lounastettiin naapuriemäntien kanssa; grillissä kypsyi vihannesvartaita sekä mukana tuomiani lohipaloja. Oli kuin ykkösluokan ravintelissa. Suunniteltiin syyskuun puolelle kunnon satokarnevaalia... Kohta tämä riemu päättyy, ja pääsen sitten kutomisen alkuun - kunhan saisin jostain lankamatskua.

"Päivät kuin unta vain..." tässä on mennyt muutama viikko huomaamatta. Päätä on särkenyt jo kuusi viikkoa putkeen; tiistaina selvisi todennäköinen syy, sillä lääkärin määräämissä pääkuvissa pää ei yllättäen ollutkaan tyhjä, vaan onteloissa on jotain... Nyt antibiooteilla ja toivossa että jomotus pikaisesti päättyisi. Jomotus on 24h; tai, ainakin aamusta iltaan. Onneksi voin yhä nukkua yön läpeensä. Ja, tabut väsyttävät lisää joten päivätkin menevät kuten otsikossa :)

En ole palstalla ehtinyt so. jaksanut käydä; sen verran että kuulin saavani naapuripläntin hoidettavakseni. Siinä olisi paljon arpeetia, sillä koko ala on täysin kesannolla ja lapiolla käännettävissä. Toivottavasti säitä piisaa, sillä tunteja hommaan menee parikymmentä.

Tänään ilmoittauduin ja pääsin Italian kielikurssille. Hain kotimatkalla kyseisen oppikirjan ja tässä vähän nieleskelen, sillä aiemmista lyhyistä opinnoistani on jo kuusi vuotta... teksti oli tutunoloista ja aivan ihanaa lukea ulkoa. Sanat vain ovat tunnistamattomia. Pitänee hakea vielä jokin alkeiskirja ja hiukan kerrata.

Näköjään kirjoittelutahti hidastuu hidastumistaan. Päivät ovat vain niin täynnä kaikkea muuta puuhastelua, ettei juuri tule käytyä päivittämässä. Sinänsä aivan tavallisia touhuiluja; kotihommia, palstalla oloa ja sieltä kotiin tuodun sadon kuivatusta yms. Kangaspuiden alla on melkoinen sipulisato levällään kuivumassa. Onneksi ei vielä ole lointa...

Pitänee mennä ihan oikeaan lankakauppaan, sillä kirppareilta on turha odottaa löytävänsä; langat ovat kuulemma niin kuumaa kamaa, että menevät ennen kuin ehtivät hyllyyn. Hirvittää vain lankojen kilohinnat... Loimeen itsessään saattaa mennä usea kilo, oli mitä materiaalia hyvänsä, sillä pituutta pitää kuitenkin olla vähintäin kymmenen metriä.

Meinaan ettei lyhyempää huvita vetää puihin. Mieluummin kolmekymmentä metriä, on rakentaminen sen verran työlästä hommaa kuitenkin. Ihan tässä tulee täpinään pimeneviä iltoja ja talviaikaa ajatellessa. Harrastus on koko ajan ihan nenän edessä... Mahtavaa.

... melkein kaksi viikko edellisestä kirjoituksesta. Olen toki ollut koneella joka päivä, ei vain ole tullut kirjoiteltua, ei ole jaksanut. Ikään kuin. Päivät ja tunnit ovat menneet taattua tuttua tahtia, joten ei tässä ole mitään hälyttävää päässyt väliin.

No, sen verran kuitenkin, että huomasin erään uuden tuttavuuden kohdalla palaavani entisen elämäni selittelevään tyyliin: "En tarkoittanut"; "tarkoitin..." ja oitis tein päätöksen edes koettaa olla ilman tunnetta että jokin sanominen tai tekeminen pitäisi selventää. Ettei toinen missään tapauksessa vain loukkaantuisi. Katinkontit!

Päätin siis, että jos en näine sanomisine kenellekään kelpaa niin olkoon. Ja, että jos en sellaista ihmistä kohtaa, joka osaa nähdä että tarkoitusperäni ovat hyvät ja humaanit niin olkoon. Minä en kerta kaikkiaan enää ala sellaiseen elämään tai suhteeseen, että koko ajan pitää muistaa varoa. MOT.

Fiilis tuli heti aamusta, kun potkaisin partsin oven auki ja ehdin saada pikaisen näyn sinisinitaivaasta. Hetken enää maltoin pysyä untuvissa, kun jo teki mieli parvekeaamiaiselle. Hesari oli aika köyhä ja tuli luettua ennätysajassa. Pikkuserkun kuolinilmoituksen bongasin, sekä yhden reseptin joka piti heti ottaa testiin. Eikun leipomaan, sillä systeri oli tulossa iltakylään.

Puolilta päivin palstalle; oli niin energinen olo, ettei olisi malttanut vain maata. Siellä on vaan niin niukasti askaroimista, että ennen pitkää ei auttanut muu kuin levittää peitto ja ottaa torkut. Viikolla olin käynyt keräämässä osan punaisista marjoista , sunnuntaina koetan saada viimeisetkin. Niitä on tuhottomasti! Kakkospakastin on jo hurisemassa.

Ennen lähtöä nostin systerille kapallisen perunoita ja muutaman sipulin , ihmeekseni niistä tulee tosi mahtavia vaikka kesäkuussa olin vielä epätoivoinen kun olivat tyhjiä ja pehmoisia luttanoita.

Kotiin tultuani sauna äkkiä päälle, kaupalle hakemaan muutama olut ja evästä juniorille joka tulee huomisiltana... Systerin kanssa tuli jutskattua muutama tunti ja nyt voin asettua odottamaan Clintin leffaa.

... laitan muutaman rivin, sillä sain palstalla tänään niin namikuvan etanasta raparperien keskellä... siellä se alkoi paistatella päivää ja venytellä tuntosarviaan kun vähän riivin ohuimpia raparperinvarsia kompostiin.

Perunoita, persiljaa, ruohosipulia, kissanminttua ja raparperia kotiinviemisiksi. Ai niin, muutaman punaisen marjan vielä piirakan päälle koristeiksi. Säikäytin rastaat pahanpäiväisesti kun ne olivat pensaiden alla 'varkaisa'. En vielä ole valmis verkottamaan pensaita, sillä en ehkä ehtisi ajoissa irroittelemaan siivekkäitä.

Nyt kuitenkin ansaitulle yölevolle.

... no, olen kylläkin ahkeroinut niin työmaalla kuin kotonakin. Ensin kävelin työmatkani aamulla - eilen fillari unohtui ulos, ja polkaistessani ajokin liikkeelle havaitsin takarenkaan tyhjenevän alta aikayksikön. Hitaasti lönkytellen poljin loput 4 km ja päivän päätteeksi yhtä hitaasti, pyörä jäi yöksi pyörätohtorille.

Aamulla siis kävellen tuo reilu 5km; lonkka kipeytyi loppupäästä niin että kotiin tulin julkisella. Pyörä on jälleen kotona, visusti kellarissa lukossa. Kotosalla olen viimeistellyt hyllyköitä jotka hain toisiin tiloihin muuttavasta apteekista. Jokseenkin hyvin sain kaikki järkättyä. Huomasin vain että liikaa on tavaraa... No, kämppäni on jatkuvasti liikkeessä so. koko ajan lähtee jotain pois ja tilalle tulee muuta.

Nyt on aikasta tyytyväinen olemus. Palstalla en ole ehtinyt kahteen päivään käväistäkään, huomenna käyn töihin mennessäni.

... oli jo jotain. Aamukymmenestä iltaseitsemään, enimmäkseen aurinkoa ja välillä sopivasti poutapilveä. Jopa nukahdin, sillä ei siellä paljoa tekemistä ole; pientä nyppimistä tuolta ja täältä. Kasvit hoitavat itse itsensä.

Sain tänään syödäkseni ekat omat perunat! Grilli keitti ne tosi nopsaan, ja oli vähän ähky olo sillä olin varannut yhtä ja toista muutakin grillattavaa. Vaan kyllä potut maistuivat! Niinpä loppupäivä menikin lepäillen, välillä lukien HS:n kuukausiliitettä ja välillä yhtä John Grayn Mars ja Venus -opuksista. Yllättävän mielenkiintoinen kirja; yleensä suhtaudun aika skeptisesti tällaisiin ihmiskäyttäytymisen oppikirjoihin.

Viimeisen tunnin nyhdin viereisen palstan ohdakkeita ja muita kukkivia kasveja, sillä on pienenpieni mahdollisuus että voin tuplata maa-alani. Se olisi tosi kivaa, sillä nyt on hiukka ahdasta eikä kukkiville ole juuri tilaa kun hyötykasvit ovat kuitenkin se must, jonka vuoksi palstani halusin. Ehkä tässä vielä pääsee oikein suunnittelemaankin. Nyt olen kuitenkin niin naatti päivän ulkonaolosta, että taidan ottaa pienet nokoset tämän olusen jälkeen (palstalla jää juominen turhan vähiin, sillä siellä ei ole mukavuuslaitoksia lainkaan...).

... ja viikonloppu yes taas edessä. Perjantai-ilta vai lauantai-aamu, kumpi on paree en osaa päättää. Ehkä aamu, sillä nyt on väsy olo, varsinkin saunasta tultua ja puoli kiloa työviikkopölyä suihkukaivoon liruneena.

Voisi korkata valkkarin, tai sitten jatkaa jo avattua punaviiniä. Elämän vaikeita valintoja. Ruoanpuolta ei onneksi enää tee mieli ajatella. Tuli ahmittua puoli pussillista Dumle-mixiä... vähän huono olo. Mitähän sitä lopulla iltaa tekis; antenni on mykkä eikä dvd-soitin ole vielä kotiutunut. Lukeakaan ei jaksaisi ja ristikot on tehty.

Hain viikolla kangaspuut, ja tuolla ne nyt komeilevat tuvan puolella valmiina loimenrakentamiseen. Mistä senkin sitten tempaisisi; luomapuita ei liene ihan joka naapurissa. Eiköhän se syksyyn mennessä selviä, myös kuteet ovat vielä hakusessa. Mallit ovat jo selvillä; maha sykkyrällä luin vanhoja lehtiäni... sykkyrä tuli pahoista muistoista. Haluan kuitenkin mitä pikimmin päästä sukkulan varteen kiinni...

... oli pitkä ja mukava päivä. Sen aloitti rauhallinen aamiainen kera viikonlopuksi tilaamani Hesarin (pienisuuri ilo). Polkaisin aamupäivästä naapurikaupunkiin (alle 10 km) kauppakeskittymään, johon olin tehnyt treffit serkkutytön kanssa. Oli tarkoituksellisesti etuajassa, sillä olin päättänyt hommata kerralla ison pinon ihovaatteita, joiden sovitusta inhoan yli kaiken. Yllättäen sain homman pois käsistä puolessa tunnissa.

Sen jälkeiset 7h menivät aletarjouksia tsekaten (2 maltillista ostosta) ja tärkeämpänä vielä: keskustellen, vaihdellen kuulumisia ja mielipiteitä, vertaillen kokemuksia. Ikinä ennen en ole kierrellyt 7h alemyynnissä. Päivän kruunuksi kävimme tuopillisilla, jonka jälkeen polkaisin kotiin leppoisassa kesäsäässä.

Tänä aamuna oli jokseenkin tyhjentynyt olo; tuli varmaan purettua sisintään sen verran reippaasti. Ponkaisin kuitenkin ylös, menin mattopyykille ja sen jälkeen palstalle viideksi tunniksi. Aurinko oli ohuen pilviverhon takana ja oli oikein miellyttävä olotila. Illempana levitin värin päähän, sen pestyäni oli jo saunakin valmis, ja sen jälkeisessä lempeässä mielentilassa ryhdyn nyt katsomaan elokuvaa.